Näin vasemmistolaiset tappoivat Unkarissa omaa kansaa.
Unkarin kansannousu (
unk. 1956-os forradalom tai
1956-os felkelés) oli
Neuvostoliiton diktaattori
Josif Stalinin kuolemaa vuonna 1953 seuranneen
suojasään ja sisäisten uudistusten hitauden aiheuttaman tyytymättömyyden innoittama kansannousu
Unkarin kommunistihallintoa vastaan vuonna 1956. Ensimmäiset väkivaltaiset yhteenotot käytiin maan pääkaupunki
Budapestissa23. lokakuuta. Tilanne riistäytyi nopeasti kommunistisen
Unkarin työväenpuolueen hallinnasta ja apuun pyydettiin maassa olleita neuvostojoukkoja. Neuvostojoukot joutuivat vetäytymään katutaistelujen jälkeen 30. lokakuuta ja
Imre Nagyin johtama hallitus otti käyttöön monipuoluejärjestelmän. Neuvostoliiton panssarivaunut vyöryivät kuitenkin takaisin kaupunkiin 4. marraskuuta ja taistelut olivat tällä kertaa ohi nopeasti. Virallisesti taistelut olivat ohi 11. marraskuuta mennessä, mutta pienempiä vastarintapesäkkeitä oli Unkarin maaseudulla vielä kuun loppuun saakka.
Noin 2 600–3 000 unkarilaista ja noin 700 Neuvostoliiton sotilasta oli saanut surmansa. Noin 180 000 unkarilaista pakeni ulkomaille. Valtaan nousi
János Kádárin hallitus, jonka kurinpalautuksen aikana tuhansia tuomittiin vankeusrangaistuksiin ja satoja teloitettiin, heidän joukossaan myös Imre Nagy. Maassa aikanaan vallinnut stalinistinen järjestelmä ei kuitenkaan palannut ja Kádárin hallitus ryhtyi myöhemmin asteittaisiin uudistuksiin.