Joskus hieman oudoksuttaa tuo uskovaisten taivaspalkinnon tavoittelu. Ei muiden auttaminen ja hyvän tuottaminen, rehellisyys, väkivallattomuus jne. tarvitse mitään palkintoa. Kristinuskon (ja islaminkin) taivaslupauksilla tarjotaan porkkanaa, jota ei tarvita. Eikä se helvetin kepillä pelottelukaan reilua ole.
Kyllä minäkin halvaantunutta vaimoani hoitaisin, jopa silloin kun selkä menisi eikä saisi nukkua kuin pätkissä. Lupauksista pidetään kiinni, vaikka sitä ei kukaan koskaan palkitsisikaan.
Ihminen on onnellinen silloin, kun hän on tyytyväinen nykytilaansa, ei pelkää tulevaa eikä jää hautomaan sitä, mitä olisi voinut tehdä toisin. Jostakin syystä erilaiset maailmanparantajat ovat kautta aikojen pyrkineet vähentämään muiden onnellisuutta: joskus (erityisesti naisia) peloteltiin seksuaalisuuden syntisyydellä, nyt ilmastonmuutoksella.
Tästä viimeisestä kappaleesta Echo ei ehkä pidä, mutta kirjoitan sen kuitenkin. Minulle, niin kuin monelle muullekin, seksi on nopein ja suorin keino onnellisuuteen. Se ei tuo pelkästään hyvää oloa, vaan tekee myös hyväksyväksi, anteeksiantavaksi ja anteliaaksi läheisiä kohtaan. Seksi saa unohtamaan asiat, joista olisi tehnyt mieli naputtaa.
Tuo onni ei ole ikuista, mutta onneksi seksiä voi harrastaa uudelleen ja uudelleen