Meehän paula ja perusta oma ketju ajatuksillesi, äläkä käytä mun tai muiden ketjuja omien höyryämistesi mainostamispaikkana.
Onko onnellisuuden tavoittelu osittain harhaa?
- Viestiketjun aloittaja Echo
- Ensimmäinen viesti
vierailija
Kysymys on varmaan siitä, pohditaanko ihmisen ulkoista vai sisäistä onnellisuutta.
Jos ulkoinen onnellisuus on sidoksissa oikeuteen, kohtuullisuuteen ja vaikkapa totuuteen, niin mihin sisäinen onnellisuus on sidoksissa?
Tuleeko uhrin omaiset sisäisesti onnellisiksi murhaajan tuomiosta ja jos tulevat, onko onnellisuus silloin vähän kieroutunutta? Koska eihän se tuomio enää sitä uhria auta. Ja tuomio on tavallaan koston puolelle menevää. Ehkä.
vierailija
Tuohan oli perusmatikkaa, eikä mitään mainostusta. Sun lastenkin täytyy tietää, ettei nollaa ole keksitty yhtaikaa muiden numeroiden kanssa.
vierailija
Mut jos se tekee sen onnelliseksi?
Tosin sitä on esiintynyt noissa kejuissa niin paljon, että alkaa olla maniaa. Tekeekö mania onnelliseksi?
Ja, tärkeä kysymys, saako olla onnellinen toisen kustannuksella? Eli Paula tekee muut onnettomiksi, vaikka yrittää vain pelastaa maailmaa ja tehdä muista onnellisia. oijoi. Tarvin tauon!
Mä näkisin että ihmisillä on aika vahva oikeudentaju, ja silloin kun oikeus tapahtuu, niin ihmiset on - no, tyytyväisiä, ehkä onnellisuutta se ei tuo (vaikka äsken puhuin murhatuomion tuovan onnellisuutta).
Se on tunnetta ja iloa siitä, että nyt toimitaan oikein.
Niin...ei ole olemassa syvää onnea ilman totuutta, jos ihmisen omatunto ei ole ihan paatunut. Esim.kaikki Esperi-kohut ei tuo iloa Esperin pomoille ja kokoomukselle, mutta iloitsen siitä (en vahingoniloisesti) että hoitajien ja vanhusten ääni tulee kuuluviin.
Oikeus tapahtuu vihdoin ainakin tiedottamisen osalta.
vierailija
http://www.terracognita.fi/tc/product/john-nash-peliteoria-ja-luonnon-koodi/
Tuon tosiaan haluaisinkin lukea, kun siihen eokuvaan väärennettiin yks olennainen tieto. Sen teki Ron Howard: vaihtoi sanoja Nashin suuhun. Eipä niitä sitten enää voi muuttaa kukaan.
vierailija
ELOKUVA on Kaunis mieli, Beautiful mind, jos joku ei tiedä, että se kuvaa John Nashin elämää. Kaunis mieli - John Nashin vuodet jälkeenpäin kuvattuna. Vieläkin karmii ajatus, joka tosiaan löytyy dvd:n toiselta levyltä ohjaajan haastattelusta. Siinä päähenkilön John Nashin kertomusta on törkeästi muunnettu: Nash itse ei nimittäin käyttänyt mitään lääkkeitä sen jälkeen, kun hän kerran lopetti niiden käyttämisen. Elokuvan ohjaaja kuitenkin sanoi elokuvan extroissa näin:
"oikeasti Nashilla ei ole ollut lääkitystä, vuosiin. Meistä oli tärkeää välttää vaikutelmaa, et voi parantua syömättä lääkkeitä." Siinähän oli kysymys tosin eri vaivasta, mutta ei Nash tosiaan niillä lääkkeillä kuntoon tullut, vaan ainoastaan ja todellakin vain vaimonsa avulla! Inhottavan totta:-(
"oikeasti Nashilla ei ole ollut lääkitystä, vuosiin. Meistä oli tärkeää välttää vaikutelmaa, et voi parantua syömättä lääkkeitä." Siinähän oli kysymys tosin eri vaivasta, mutta ei Nash tosiaan niillä lääkkeillä kuntoon tullut, vaan ainoastaan ja todellakin vain vaimonsa avulla! Inhottavan totta:-(
vierailija
Tuomitseminen voisi liittyä siihen ulkoiseen onneen. Jos niitä on useampaa tyyliä.
Ulkoiseen onneen varmaan liittyy vahingonilokin. Tiedän, se on kauhean väärin ja kaikkea. Mutta olisiko se sallitumpaa, jos voi vaikka olla vahingoniloinen myös itselleen? Tai matkalla itsen ja toisen tuomaan vahingoniloon. Ja onko ilo onnea. Ehkä se on.
Tässä haiskahtaa, että ulkoinen ja sisäinen onni kolahtaa pahasti keskenään, mikä on sallittua onnellisuutta ja mikä ei. Sisäiseen onnellisuuteen ei tarvitse miettiä niin paljon ympäristön kriteereitä, ainakaan, jos niistä ei kerro. Tuleekohan näistä ne masentavat suomalaiset sananlaskut, se jolla onni on, se onnen kätkeköön.. ja mitä kaikkea. Sananlaskut eivät ainakaan kannusta onnellisuuteen?
Meneekö se sitten niin, että jos kerrot olevasi onnellinen jostain syystä se syy tuomitaan tai onnellisuutta pyritään laimentamaan?
vierailija
https://youtu.be/iU_MRbChCNM?t=155
Lopussa paras kuva heistä ja ilmeetkin. "Kelaa" alkuun, jos haluat nähdä kokonaan sen.
Se tuomio saattaa ennaltaehkäistä jonkun muun joutumista uhriksi, mikä varmasti lisää turvallisuuden tunnetta, joka puolestaan lisää onnellisuutta.
Itse koen, että tuomio on seuraus, ei kosto. Sellaiset ihmiset pitää eristää yhteiskunnasta, jotka ovat vahingollisia muille.
vierailija
No, suomalaiset ovat vielä 200 vuotta sitten nähneet nälkää. Lue Ilmari Kiannon kirjat, ne kuvaavat sitä todellisuutta silloin. Käytännössä se, joka systeemit on tiennyt, ei ole kertonut esimerkiksi sitä konstia toisille - ja aika monta olen löytänytkin vanhoilla päivilläni vasta: esimerkiksi et kun kasvattaa kaalintaimia, täytyy ensin viedä ulos - sitten, kun on otollinen aika perhoselle lennellä etsimässä sopivaa tainta, jolle laskea munansa. Niin, just silloin sun on osattava viedä muutama taimi ulos. Ne sun täytyy sitten syöttää kanoille, etteivät kasva. Vasta seuraava satsi säilyy ilman matoja, koska ne perhoset ovat munansa jo laskeneet. Tuo on yksi niistä, mitä ei mun äiti ole kertonut koskaan. Mutta onnistuin kasvattamaan upeat parsakaalit tuolla systeemillä, vaikka aiemmin kaalintaimista ei jäänyt matojen takia mitään. Mut ehtiipä nuo asiat opetella uudelleenkin. Poltan uunissa ne taimet, kun ei ole kanojakaan, joten väärin menee sekin...
vierailija
Ja huomaa, et tuo ei ole totta, koska se on siitä elokuvasta!
https://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/78456/gradu02153.pdf
Ihan uusi linkki, en ole vielä lukenut aiheesta, mutta liittyy siihen historialliseen seremoniaan, kun jaetaan mustekyniä
vierailija
https://youtu.be/i82jqGq_tio?t=20
Oletko katsonut tuon?
Todellista pätkään en etsinytkään, mutta ---kaikkihan tietää, miksi nyt ei ole jaettu kirjallisuuden nobellia
vierailija
Silloin se vaikuttaa yhteisön onnellisuuteen, kyllä. Se on varmaan yksi tekijä lisää tähän keskusteluun. Mitä on yksilön onni ja mitä on yhteisöllinen onni.
Mielestäni kanssa, jos ei osaa pelisääntöjä, täytyy jotenkin tuon yhteiskuntarauhan nimissä toimia. Onnellisuutta horjuttavat tekijät varmaan löytyvät pitkälti rikoslaista. Tosin en tiedä, onko niitä painotettu oikein.. ainakaan nykyaikaan sopiviksi. Joskus omaisuus oli arvokkaampaa kuin ihminen, ehkä ei enää.
Mutta jos tuomio tulee vaikkapa siitä murhasta, niin mikä on se sisäisen onnen laukaiseva tekijä? Onko se silloin oikeuden toteutuminen.. kun se uhrihan ei enää hae oikeutta itselleen, enkä tiedä, tarviiko sitä, mutta sitten ne uhrin omaiset tarvitsevat sen toisen oikeuden ollakseen onnellisia.. hmm.
vierailija
Mutta kun lakimiesten palkkiot vedetään aina päällimmäisenä kaikesta, oli sitten kyseessä ulosotto tai muu... Miten ne k e h t a a / pystyy?
vierailija
Aivan, silloin kun sananlaskut tulivat, onnellisuuden käsite oli lähempänä pysyä hengissä. No ihmekkös, jos ne tuntuvat vähän ankeilta näin nykyihmisen silmissä.
Tarvittaisiinkohan me uusia sananlaskuja tähän päivään kirjoitettuna..Tuo loppu oli hauska. Mutta varmaan voit olla onnellinen, jos taimet säilyy, vaikka ei ole kanoja ja ihan väärin menee!
Miten voi olla vahingoniloinen itselleen? Ähäskutti, siitäs sain?
En saanu sun ajatuksesta muutenkaan oikein kiinni.
vierailija
Kyllä, ja muutama ihana Gratiiniateria tehtiin syksyllä.Aivan, silloin kun sananlaskut tulivat, onnellisuuden käsite oli lähempänä pysyä hengissä. No ihmekkös, jos ne tuntuvat vähän ankeilta näin nykyihmisen silmissä.
Tuo loppu oli hauska. Mutta varmaan voit olla onnellinen, jos taimet säilyy, vaikka ei ole kanoja ja ihan väärin menee!
Voin tunnustaa myös, että ne oksat, mitkä leikkasin alakuulla, ovat kaikki kuihtuneet ruukkuihin. Eikä näy juurimatoa, ei kirvoja eikä ole päässeet kuivumaankaan. Ihan oma moka, mut en vaan malttanut odottaa paria viikkoa - siis se asia tehdään vain uudenkuun jälkeisenä aikana. Harmittaa tietysti hirveästi, mutta nytpä olen senkin testannut ja voin sanoa, että t i e d ä n, milloin täytyy tarttua oksaan - carpe diem on oikeasti sitä
vierailija
Jos vahingonilo on epäonnelle nauramista. Tarkistin wikikirjasta, niin siellä oli, että nauramista toisen epäonnelle. Eli ehkä ei voi olla vahingoniloinen itselleen, jos se nimenomaan on toiselle nauramista. (sananmukaisesti).
Mutta miksei voi olla vastaavaa itselleen? Tekee vaikka jotain ilkeää toiselle ... karman laki pyöräyttää sulle jotain takaisin, niin kai sää voit sille nauraa, että hahaa, sainpas ansioni mukaan? Niin minä teen... siis tekisin, jos olisin ilkeä joskus jollekkin.
Ainakin silloin, jos nyt en ihan turpaani saa, mutta en kyllä varmaan koe vahingoniloa myöskään silloin, jos joku muu saa turpaansa. Katsotaan sitten, jos tilanne tulee vastaan. (Voisitko koputtaa puuta puolestani nyt?)Ajatukseen varmaankin perustuu se, että on ulkoinen ja sisäinen onni ja niitä käsitellään erikseen.
Eli ulkopuolelta määriteltynä vahingonilohan ei ole ihan sallittua. Se on vähintäänkin pikkuisen tuhmaa.
Jos taas vahingonilo tekee yksilöstä/ihmisestä onnellisen, niin ihminenhän voi sallia sen itselleen sisäisesti ja siis olla onnellinen.
Kun taas siitä ei saa kertoa muille, koska se syy ei ole täysin ok.. ja silloin onnellisuutta pitää tukahduttaa tai ainakin hillitä.
Selitinkö yhtään paremmin?
Päivän epistola, voit ohittaa tän jos ei nappaa...
Kristinuskossa Jumala tuo sen syvimmän ja pysyvimmän onnen, ja uskova tietää että tää elämä saa mennä päin mäntyäkin, mut ikuinen onni on Taivaassa.
Se voi johtaa mielenkiintoisiin ratkaisuihin. Joku Kiinan vankilassa kidutettava uskova päättää olla kieltämättä Jeesusta, vaikka fyysinen tuska on kamala ja vapaalla jalalla ois helpompaa.
Se saa uskoontulleen rikollisen tunnustamaan tekonsa poliisille, vaikka tietää että sen jälkeen häkki heilahtaa.
Sit on ihan taviselämässä uskovalla ies-ajattelu (eli ies=raskas elämäntehtävä tai joku pysyväisempi ongelma). Jos mun mies halvaantuisi ja vaikka tämä päästäisi mut menemään, niin hoitaisin häntä loppuun asti (jos ei selkä ja yöunet menis). Ja moni ei-uskovakin tekisi niin. Jos nyt oisin joku lääkäri eli suht tärkeässä virassa niin sit palkkaisin kotiin hoitajan päiviksi, ja mun mies ymmärtäisi sen että niin tärkeä duuni on hoidettava.
Ei tän elämän tartte mennä hyvin. Ilo Jumalasta on suurempi, ja sitä tietää että tää tuska ei kestä loputtomiin.
Kristinuskossa Jumala tuo sen syvimmän ja pysyvimmän onnen, ja uskova tietää että tää elämä saa mennä päin mäntyäkin, mut ikuinen onni on Taivaassa.
Se voi johtaa mielenkiintoisiin ratkaisuihin. Joku Kiinan vankilassa kidutettava uskova päättää olla kieltämättä Jeesusta, vaikka fyysinen tuska on kamala ja vapaalla jalalla ois helpompaa.
Se saa uskoontulleen rikollisen tunnustamaan tekonsa poliisille, vaikka tietää että sen jälkeen häkki heilahtaa.
Sit on ihan taviselämässä uskovalla ies-ajattelu (eli ies=raskas elämäntehtävä tai joku pysyväisempi ongelma). Jos mun mies halvaantuisi ja vaikka tämä päästäisi mut menemään, niin hoitaisin häntä loppuun asti (jos ei selkä ja yöunet menis). Ja moni ei-uskovakin tekisi niin. Jos nyt oisin joku lääkäri eli suht tärkeässä virassa niin sit palkkaisin kotiin hoitajan päiviksi, ja mun mies ymmärtäisi sen että niin tärkeä duuni on hoidettava.
Ei tän elämän tartte mennä hyvin. Ilo Jumalasta on suurempi, ja sitä tietää että tää tuska ei kestä loputtomiin.
Vahingonilo on pitemmän päälle ongelmallinen, siihen liittyy ehkä aikaisempi kateus ja koettu katkeruus tms?Jos vahingonilo on epäonnelle nauramista. Tarkistin wikikirjasta, niin siellä oli, että nauramista toisen epäonnelle. Eli ehkä ei voi olla vahingoniloinen itselleen, jos se nimenomaan on toiselle nauramista. (sananmukaisesti).
Mutta miksei voi olla vastaavaa itselleen? Tekee vaikka jotain ilkeää toiselle ... karman laki pyöräyttää sulle jotain takaisin, niin kai sää voit sille nauraa, että hahaa, sainpas ansioni mukaan? Niin minä teen... siis tekisin, jos olisin ilkeä joskus jollekkin.
Ajatukseen varmaankin perustuu se, että on ulkoinen ja sisäinen onni ja niitä käsitellään erikseen.
Eli ulkopuolelta määriteltynä vahingonilohan ei ole ihan sallittua. Se on vähintäänkin pikkuisen tuhmaa.
Jos taas vahingonilo tekee yksilöstä/ihmisestä onnellisen, niin ihminenhän voi sallia sen itselleen sisäisesti ja siis olla onnellinen.
Kun taas siitä ei saa kertoa muille, koska se syy ei ole täysin ok.. ja silloin onnellisuutta pitää tukahduttaa tai ainakin hillitä.
Selitinkö yhtään paremmin?
Mut tuossa murhaajan rikostuomiossa on ihan hyväkin tunne olemassa, eli ilo oikeuden toteutumisesta.
Ja tää pätee ihan julkisuudessakin tulleisiin otsikoihin: "Nuoren tytön raiskaaja selvisi ehdollisella". Siitä tulee olo että ei, nyt ei oikeus ja totuus voittanut.
vierailija
Riippuu siitä kulttuurista, mitä kieliä on ympärillään kuullut tai opetettu. Vahingonilo on yhdyssana, tässä muilla kielillä.
Jos kirjoitat sen erikseen, tulee sanat ilo vahingosta?
Jos kirjoitat sen erikseen, tulee sanat ilo vahingosta?
vierailija
Mulla olis tuo kirja hyllyssä, mutta en ole lukenut vieläkään! Äiti antanut joskus, mut nollasta se tietääkseni kertoo. Ja Terra Kognitan kirjat on mun mielestä parhaita... Niilläkin saattaisi olla joku. Mut sun lapsille voi "upota" tuo. Äläkä sano, ettet tiennyt nollan historiaa
vierailija
Varmaan vahingonilokin pitää sisällään eri asteita. Kakkunaamaan- huumori perustuu vahingonilolle, ei sen tarvi aina vakavaa olla. Sekin tosin kehittyy, enää ei naureta kakuille, nyt taitaa olla enemmänkin moraaliset ilot vahingoissa.
Edelleenkin kyllä pohdin sitä, että tarvitseeko ihminen oikeutta sisäiseen onneensa, vai pelkästään ulkoiseen onneensa.. Mutta ajatteluprosessi onkin ihan kesken.