Onko onnellisuuden tavoittelu osittain harhaa?

Kaikkien nykyihmiselle asetettujen paineiden lisäksi on joku neropatti lätkäissyt onnellisuuden ihanteen/vaatimuksen. Jokaisen pitäisi pyrkiä onnellisuteen.

No, eihän onnetonkaan kukaan halua olla. Mutta onko 100 % onnellisuuskaan edes mahdollista? En muista kuka haastateltava sanoi jossain lehdessä viikon sisään, että hän ei pyri enää elämässä 100 % onnellisuuteen, vaan 80 % riittää.

Pitäähän sitä pyrkiä pois ongelmista.
-Raskautettu puolisonsa omaishoitaja saakoon lomansa, ja jos ei jaksa hoitaa, niin pitää miettiä hoidettavalle laitosta.
-jos puoliso pettää, alistaa selkeästi tai hakkaa, niin alta pois kiireesti.
-huonossa työpaikassa olija saa etsiä muita töitä.

Mutta joskus onnellisuuden ihanne johtaa vähän pinnallisiin ratkaisuihin, esim.viidenkympin villityksessä moni mies kaipailee nuorempaa ja freesiä muijaa rinnalleen.

 

100% ei ole ylipäätään mahdollista missään asiassa

 

Yks esimerkki taas vaarallisesta onnellisuuden hakemisesta on pienten lasten vanhemmille viime vuodet toitotettu lause: lapset on onnellisia silloin kun äiti on onnellinen. Aaaargh!

Sit on saatu lukea "jätin vauvan viikonlopuksi mummolaan koska halusin kaupunkilomalle" tai "lasten isän kanssa romantiikka hiipui, mutta tämän uuden Pertin kanssa olen onnellinen".

Ei, en tarkoita sitä että äidin pitää olla stressaantunut ja kireä kuin viulunkieli ja tiuskia lapsille. Mutta sanoisin että lapset hyötyy vähän väsyneestäkin mutta läsnäolevasta äidistä enemmän, kuin äidistä joka pistää muksut mummolaan harva se viikonloppu.

Ja päteehän tämä isiinkin. Mut äidit on ne jotka on pikkulapsivaiheessa vieläkin enemmän lasten kanssa.

 

Maailmassa täytyy, ikävä kyllä, vallita tasapaino hyvän ja pahan välillä, siksi 100% onnellisuus ei tule koskaan onnistumaan, ei edes yksilötasolla.

Täydellisen onnellisuuden voisi periaatteessa saavuttaa täysin tunteeton ihminen, mut pystyisikö hän silloin tuntemaan onnellisuuttakaan?

Sellaiset joilla on vähän ovat yleensä onnellisimpia vähästä, kaiken mammonan ja muunkin onnen omistajat taas usein pettyneitä kun kaikki hyvä mitä omistavat ei tuokkaan sitä onnea.

Tärkeintä siis on olla sinut itsensä ja elämäntilanteensa kanssa ja nauttia kaikesta mistö voi, silloin ehkä saavuttaa parhaiten sen onnellisuuden.

 

Innostuin kirjoittamaan enkä tajunnu kirjautua ensin

 

Kaikkien nykyihmiselle asetettujen paineiden lisäksi on joku neropatti lätkäissyt onnellisuuden ihanteen/vaatimuksen. Jokaisen pitäisi pyrkiä onnellisuteen.

No, eihän onnetonkaan kukaan halua olla. Mutta onko 100 % onnellisuuskaan edes mahdollista? En muista kuka haastateltava sanoi jossain lehdessä viikon sisään, että hän ei pyri enää elämässä 100 % onnellisuuteen, vaan 80 % riittää.

Pitäähän sitä pyrkiä pois ongelmista.
-Raskautettu puolisonsa omaishoitaja saakoon lomansa, ja jos ei jaksa hoitaa, niin pitää miettiä hoidettavalle laitosta.
-jos puoliso pettää, alistaa selkeästi tai hakkaa, niin alta pois kiireesti.
-huonossa työpaikassa olija saa etsiä muita töitä.

Mutta joskus onnellisuuden ihanne johtaa vähän pinnallisiin ratkaisuihin, esim.viidenkympin villityksessä moni mies kaipailee nuorempaa ja freesiä muijaa rinnalleen.

Onnellisuuden ja onnettomuuden paradoksi.
Onnellisimmillasi olet silloin, kun onnistut ratkaisemaan jonkinlaisen ongelman. Eli käytännössä asia on siten, että sinun on vaikea olla onnellinen, jos et voi ratkoa ongelmia (pieniä ja isoja).
Ongelmista ei siis varsinaisesti pidä pyrkiä pois, vaan ne pitää ratkoa ja toisinaan pois lähteminen on ratkaisu.

 

100% ei ole ylipäätään mahdollista missään asiassa

Niin tai mä puhuisin hetkellisistä "kaikki on hyvin ja ihanaa"-tunteista, joka tunteena hipoo sitä 100 %. Sit tiedän että seuraavana päivänä tulisi koulusta ikävämpää Wilma-viestiä, olisin nukkunut yöllä 1 h, sössisin töissä ja mies kävisi hermoille - prosentit laskee 80 % tienoille.

Mä muistan lapsuudesta yhden aurinkoisen iltapäivän, jolloin sanoin itselleni: olen onnellinen.
-Mulla oli lempivaatteet yllä
-kirjastoautosta olin just saanut huippuja kirjoja
-mulla oli 1 uskollinen ystävä ja sen kans kivaa

Mutta se onnellisuuden kokemus ei tarkoittanut että kaikki osa-alueet mun elämässä oli hyvin: vanhemmat riiteli, ja olisin halunnut enemmänkin kavereita kuin sen yhden.
Mut se kokemus oli huikea silti.

Onnellisuuden kokemus ei aina riipu siitä, onko jokainen elämän osa-alue kunnossa. Ja joku voi olla onneton vaikka joka osa-alue on hyvin.

 

Toisaalta, sit semmonen syvä onnellisuuden/tyytyväisyyden kokemus voi olla pohjalla, vaikka viimeiset viikot olisi menneet päin mäntyä: vaikka tuli ikävämpää Wilma-viestiä, olen väsynyt ja sössinyt töissä, olen pohjimmiltani onnellinen.

 

Onnellisuuden ja onnettomuuden paradoksi.
Onnellisimmillasi olet silloin, kun onnistut ratkaisemaan jonkinlaisen ongelman. Eli käytännössä asia on siten, että sinun on vaikea olla onnellinen, jos et voi ratkoa ongelmia (pieniä ja isoja).
Ongelmista ei siis varsinaisesti pidä pyrkiä pois, vaan ne pitää ratkoa ja toisinaan pois lähteminen on ratkaisu.

Oli tutkittu pelaajia, joilla oli jokin vaikea vihollinen tai ne pelas toisiaan vastaan ja näiden aivokäyriä tutkittiin. Tilanteet tietenkin tosi intenssiivisiä jne. Tuloksena oli, että mielihyvää aiheutti tilanteesta poispääsy, ihan sama, voittiko vai hävisikö.

 

Toisaalta, sit semmonen syvä onnellisuuden/tyytyväisyyden kokemus voi olla pohjalla, vaikka viimeiset viikot olisi menneet päin mäntyä: vaikka tuli ikävämpää Wilma-viestiä, olen väsynyt ja sössinyt töissä, olen pohjimmiltani onnellinen.

Asia on varmasti juuri näin. Kun on pohjalla se fiilis, että kaikki on kuitenkin hyvin ja kohdillaan ja on pohjimiltaan onnellinen, niin ne pienet vastoinkäymiset on pelkästään pieniä kuoppia matkan varrella.

 

Oli tutkittu pelaajia, joilla oli jokin vaikea vihollinen tai ne pelas toisiaan vastaan ja näiden aivokäyriä tutkittiin. Tilanteet tietenkin tosi intenssiivisiä jne. Tuloksena oli, että mielihyvää aiheutti tilanteesta poispääsy, ihan sama, voittiko vai hävisikö.

Sehän on ratkaisu stressaavaan tilanteeseen? Päästä pois stressaavasta tapahtumasta.

 

Nykypäivänä onnellisuuden tavoittelusta on tullut koko elämän täyttävä loputon metsästys.
Aina pitää olla hauskaa, koko ajan pitää olla onnellinen ja elämään myös kuuluvat suru ja murhe koetaan ”sairauksina” ja epäluonnollisina. Heti jos vähääkään on murhetta elämässä, haetaan lääkäriltä pillerit, joilla tunteet tukahdutetaan.

Tottakai onnellisuuteen tulee pyrkiä, mutta epärealistista olettaa, että koko ajan voisi olla onnellinen. Aina on vastoinkäymisiä, surua ymv..

Ja samoin pitäisi ymmärtää, että onnellisuus on mielentila, johon voi päästä ilman megaluokan tapahtumia tai hankintoja elämässä.
Nykyään joka toinen haluaa julkkikselsi ja loput keskittyvät ”ilmaisemaan itseään”, koska normi arkinen elämä ei vain voi olla onnellista, koska kaikki muut elävät sitä.

 

Uskoisin, että onnellisuuden tavoittelu on pitkälle harhaa. Meille on asetettu oikeastaan aika tiukat normit siihen, että kuka on ja missä tilanteessa onnellinen. (Echo saa tästä lisäpontta illujuttuihin )
Sosiaalinen paine sitten pitää kuosissa kaikki ne, jotka yrittävät olla onnellisia väärällä tavalla. Ennenkuin siis näitä ihmisiä tulee tarpeeksi ja onnellisuutta voi määritellä uusiksi. Tähän tulee sekin ryhmä mukaan, joka henkeen ja vereen puolustaa omaa näkemystään onnellisuudesta ja kokee, että erilainen/uusi näkemys uhkaa omaa onnellisuutta.

 

Onnellisuus on sikäli outo käsite, että se heittelee. Jos töissä pomo huutaa jostain ihan toisarvoisesta asiasta niin ei sillä hetkellä tunne olevansa onnellinen. Kuitenkin, kun tilanne on ohi, huomaa kotona, että mies on tiskannut ja lapset terveitä ja veli ilmoittaa uudesta työpaikastaan niin huomaa olevansa onnellinen.

 

Sehän on ratkaisu stressaavaan tilanteeseen? Päästä pois stressaavasta tapahtumasta.

Jo, siksi mainitsin siitä. Että ihan tutkittua huttua tuo sinun sanominen.

 

Sehän on ratkaisu stressaavaan tilanteeseen? Päästä pois stressaavasta tapahtumasta.

https://www.finbible.fi/jakeittain/VT/saarnaaja_11.htm

"11:6 Kylwä siemenes huomeneldain/
ja älä pidä kättäs ylös ehtona:
sillä et sinä tiedä cumbi paremmin menesty/
ja jos molemmat menestywät/
nijn on parembi."

Tuossa kohdassa vuodelta 1642 sana "menesty" on muutettu sanaksi "onnistuu" 1938. Siispä se on ollut jotakin ihan muuta eri aikoina? Kuka meidän kieltä on saanut muokata noin? Ihan eri asioita

 

Jo, siksi mainitsin siitä. Että ihan tutkittua huttua tuo sinun sanominen.

Ok.

 

Uskoisin, että onnellisuuden tavoittelu on pitkälle harhaa. Meille on asetettu oikeastaan aika tiukat normit siihen, että kuka on ja missä tilanteessa onnellinen. (Echo saa tästä lisäpontta illujuttuihin )
Sosiaalinen paine sitten pitää kuosissa kaikki ne, jotka yrittävät olla onnellisia väärällä tavalla. Ennenkuin siis näitä ihmisiä tulee tarpeeksi ja onnellisuutta voi määritellä uusiksi. Tähän tulee sekin ryhmä mukaan, joka henkeen ja vereen puolustaa omaa näkemystään onnellisuudesta ja kokee, että erilainen/uusi näkemys uhkaa omaa onnellisuutta.

Voisi kuvitella, että ne, jotka pystyvät sivuuttamaan sosiaaliset paineet ja ovat onnellisia omalla tyylillään ja omilla valinnoillaan ovat varmasti kaikkein onnellisimpia?

 

Nykypäivänä onnellisuuden tavoittelusta on tullut koko elämän täyttävä loputon metsästys.
Aina pitää olla hauskaa, koko ajan pitää olla onnellinen ja elämään myös kuuluvat suru ja murhe koetaan ”sairauksina” ja epäluonnollisina. Heti jos vähääkään on murhetta elämässä, haetaan lääkäriltä pillerit, joilla tunteet tukahdutetaan.

Tottakai onnellisuuteen tulee pyrkiä, mutta epärealistista olettaa, että koko ajan voisi olla onnellinen. Aina on vastoinkäymisiä, surua ymv..

Ja samoin pitäisi ymmärtää, että onnellisuus on mielentila, johon voi päästä ilman megaluokan tapahtumia tai hankintoja elämässä.
Nykyään joka toinen haluaa julkkikselsi ja loput keskittyvät ”ilmaisemaan itseään”, koska normi arkinen elämä ei vain voi olla onnellista, koska kaikki muut elävät sitä.

Onnellisuus on varmasti asia, jota ei voi saavuttaa millään ulkoisella omaisuudella. Kenties yksi olleellinen asia onnellisuuden saavuttamiseen on oman asenteen lisäksi se, että kokee olevansa hyväksytty omana itsenään omien läheistensä keskuudessa.

Kenties pahinta on se, kun ihminen kuvittelee voivansa ostaa onnellisuutensa. On varmasti melkoinen pettymys, kun se kallis käsilaukku ei jaksakkaan ilahduttaa viikkoa kauempaa ja sen jälkeen on entistä onnettomampi.

 

Ok.

No nyt se on tutkittua tietoa

 

Voisi kuvitella, että ne, jotka pystyvät sivuuttamaan sosiaaliset paineet ja ovat onnellisia omalla tyylillään ja omilla valinnoillaan ovat varmasti kaikkein onnellisimpia?

Mun mielestä asia on just noin! Nytkin mulla on lapsen vanha jättisuuri silkkipaita päällä, lämmittää yhä! Tuunasin sitä kulunutta vähän, vuosikausia sitten, kun löysin käyttämättä jääneen villalankakerän, jonka langat pujottelin sinne paidan sekaan pystyraidoiksi. Olin silloin todella tyytyväinen siitä, että se 1 kerä lankaa löysi viimein paikkansa. Olin ostanut sen kerän siksi kun aioin kovasti tehdä siitä jotakin, mutta 1 kerä? Ei se kovin kummoseen olisi riittänytkään... Ja varmaan parhaita riepuja mulla tuo pusero, vaikka hihansuutkin repsottaa jo. Konmarituksessa yksi niistä, jotka ehdottomasti lepää lipaston laatikossa kesällä, koska puhtaathan sinne vaan laitetaan. Ehkä kudon uudet lustut siihen? Miehen vastaavaan paitaan olen vienyt äidilleni kudottavaksi, koska hän tykkää siitä touhusta. Nyt on ehdkä liian vanha siihen ja on aika mun tehdä sama, ettei ainakaan mene hukkaan: moni muu sen olis aikoja heittänyt roskiin.

 

Ok.

Huttua on muuten espanjaa ja tarkoittaa Juttua
Siellä kaikki J-kirjaimet lausutaan H-ksi.

 

100% ei ole ylipäätään mahdollista missään asiassa

Onpas, jos ei ole pieniäkään vaatimuksia, ei voi tulla kovin isoja pettymyksiäkään

 

Huttua on muuten espanjaa ja tarkoittaa Juttua
Siellä kaikki J-kirjaimet lausutaan H-ksi.

Mitä se espanjaksi tarkoittaa? Suomeksihan se on jokin puurojuttu-huttu. Ehkä vanhahtava tai murreilmaisu, kun join juttu on huttua.

 

Onpas, jos ei ole pieniäkään vaatimuksia, ei voi tulla kovin isoja pettymyksiäkään

Pessimisti ei pety. Mutta kuinka paljon on 100% nollasta?

 

Pessimisti ei pety. Mutta kuinka paljon on 100% nollasta?

+ - 0
Nolla on keksitty aika myöhään, mut antaa sen olla.
Ilon ja surun summa on valio, siis se 0.
En ole itse keksinyt, vaan kuullut muilta, nuoremmalta.

 

Onnellisuus ei aina saa myöskään olla se kriteeri jolla tehdään päätöksiä, ja oikeat päätökset ei aina tuo välitöntä onnellisuutta.

Esim.hovioikeuden tuomarin ei tartte ajatella jonkun murhaajan onnellisuutta seuraavan 10 vuoden aikana kun passittaa tämän vankilaan. No, uhrin omaiset ja ympäristön ihmiset saattavat tulla tuomarin päätöksestä vähän edes onnellisemmaksi.

Rehellisyys on asia joka menee onnellisuuden edelle, ja voiko valheessa elävä olla onnellinen?
Jos esim. mun ja miehen avioliitossa ois pettämistä, niin siitä tulis kertoa.
No, jos mä olisin pettäny naapurin Pertsan kanssa ja kertoisin siitä, toisin hirveetä tuskaa miehelle ja ehkä perhe hajoaisi.
Mutta totuudessa eläminen ois tärkeämpää kuin valheellinen onni.

 

+ - 0
Nolla on keksitty aika myöhään, mut antaa sen olla.
Ilon ja surun summa on V A K I O siis se 0.
En ole itse keksinyt, vaan kuullut muilta, nuoremmalta.

https://youtu.be/OmJ-4B-mS-Y?list=PLv0rA2kVHxQpJa25XZ9_c7kXGRg_jffOD&t=18