Minusta tuli lohikäärmemunkki

  • Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti
vierailija
Suurimpia dilemmoja viime aikoina on ollut, että jatkaisiko 60-vuotisen neitsyyden tuoman arkkivelhon tittelin havittelemista, vai yrittäisikö löytää vielä jostain kaltaistaan seuraa ja alentaisi itsensä Zen pastoriksi, jotka saavat tehdä taidetta ja pitää vaimoa.

Jossain suurellisissa kuvitelmissani voisin nyt vuorostani voittaa jonkin toisen skitsoidin pelot ja hoivata tämän kuntoon. Ehkei se onnistuisi, mutta ehkä voisin itse olla vuorostani jollekin sitä herkkää ja huomaavaista seuraa, jota en itse uskaltanut aikanaan edes lähteä etsimään.

Paranemisesta en tiedä. Vanha Mestari auttoi herättämään minut neljä vuotta sitten ja siitä lähtien olen kehittänyt itseäni etupäässä harjoittamalla kaaosmagiaa. Työkyvyttömyyseläkkeelle haetaan seuraavaksi jatkoa parantumattomana tapauksena ihan yhtälailla, mutta en enää kärsi olostani erityisemmin.
 
vierailija
Munkin ruskea kaapu voi olla nerokas siksi, kun kaikki värit kun sekoittaa niistä tulee aina eri sävyistä ruskeaa (y)
Munkit ovat tehneet olutta ja siitä mäskistä leipää, eikö? Sen leivän ne ovat syöttäneet kanoille ja pupuille ym, mut jotta niitä saisi, on täytynyt ymmärtää kikki niiden tuotantoon vaikuttavat asiat. Miten? Keskittymällä siihen, et ei itse juo sitä olutta, joka estää näkemästä asiayhteyksiä tai pahimmillaan sitä rantaa, minne voi horjahtaa. He kun ovat - ainakin se Bede Venerabilis, jonka kirja on suomennettukin, Beda joidenkin kutsumana - päivittäin tarkkailleet niitä veden pinnan muutoksia, koska heidän on pitänyt käydä keräämässä nousuveden tuomat kalat sieltä rannalta. Vsi miten tuon voisi selittää sellaiselle, joka ei edes maankohoamista tunne?
 

Yhteistyössä