vierailija
En pidä itseäni ennakkoluuloisena. Ennemminkin kyynisenä realistina. Toinen väittämäsi on kyllä oikein. Nykyinen eristäytymiseni on tietyllä tapaa turvallista. On helpompaa vain olla kuin avata itsensä maailmalle, pettymyksille ja mahdollisille onnistumisille. Se johtuu siitä, että ensinnäkin jollain tasolla koen ansaitsevani tämän onnettoman elämän ja toisaalta en koe olevani tarpeeksi vahva kestämään, jos yrittämisen seurauksena on uusia epäonnistumisia ja takaiskuja. Siksi tämmöinen toimettomassa limbossa oleminen on kaikista helpoin vaihtoehto.Olet kovin ennakkoluuloinen ja lisäksi vaikuttaa siltä, että koet nykyisen elämäntapasi tietyllä tavalla turvallisena etkä halua ottaa riskiä muutoksista.
Lisäksi mitä ammatteihin tulee, niin niitä on valtava määrä ja ihan varmasti sieltä löytyy joku sinulle sopiva, jos uskallat olla avoimin mielin. Toisaalta ei valtaosa ihmisistä ole missään unelmatyössään missä heillä olisi järkyttävän hauskaa joka päivä, mutta silti harva heistä vaihtaisi työntekoa toimettomuuteen.
Jos kroppasi prakaa, niin oletko yrittänyt tehdä sille jotain? Kuntoillut tai käynyt lääkärissä? Vai oletko passiivinen myös sen asian suhteen?
Mun kroppa prakaa, koska olen vanha. Koko elämän kestänyt urheiluharrastus alkaa ilmeisesti nyt vaatimaan veroja ja lisäksi olen koko elämäni kärsinyt erillaisista vaivoista, joita ei lääketiedä ole kyennyt ratkaisemaan.
[ap]