Elämättömän elämän häpeä

Sillä on se väli, että tässä ketjussa maalataan mun tulevaisuudenkuvaa yltiöruusuiseksi ja annetaan ymmärtää, että työllistyisin, jos vain vähän laittaisin jalkaa tai aivosolua toisen eteen. Tämä on älyllisesti epärehellistä ja suoranaista valehtelua. Siksi olenkin koko ketjun sanonut, että mua ei kiinnosta lähteä taistelemaan satunnaisista leivänmuruista muiden - mua parempien - hakijoiden kanssa.

Sä voisit ilmoittaa nuo ei-kilpaillut työpaikat jossakin foorumilla julkisesti, sillä moni pitkäaikaistyötön olisi niistä äärimmäisen kiinnostunut. Jos on tarjottavana vain vihjailua ilman konkretiaa niin se ei hyödytä ketään.

[ap]

Miten niin yltiöruusuiseksi? Onko se yltiöruusuista kertoa, että myös sinulla on mahdollisuus muuhun kuin pitkäaikaistyöttömyyteen?

Erittäin merkittävä osuus työpaikoista täytetään suhteilla tai muuten "ei-kilpaillusti". Kouluttaudu johonkin työvoimapula-ammattiin (katso vaikka Ammattibarometristä näitä ammatteja) ja hommaa samalla suhteita, niin hyvin suurella todennäköisyydellä saat töitä. Et toki välttämättä vakipaikkaa ainakaan heti, mutta myös pätkätyö on työ.

 

Miten niin yltiöruusuiseksi? Onko se yltiöruusuista kertoa, että myös sinulla on mahdollisuus muuhun kuin pitkäaikaistyöttömyyteen?

Erittäin merkittävä osuus työpaikoista täytetään suhteilla tai muuten "ei-kilpaillusti". Kouluttaudu johonkin työvoimapula-ammattiin (katso vaikka Ammattibarometristä näitä ammatteja) ja hommaa samalla suhteita, niin hyvin suurella todennäköisyydellä saat töitä. Et toki välttämättä vakipaikkaa ainakaan heti, mutta myös pätkätyö on työ.

Ei täällä niin sanota. Ainakaan pelkästään. Tässä ketjussa on joku yleinen konsensus, joka estää suurinta osaa puhumasta asioista rehellisesti. Maalaillaan tulevaisuutta, jossa mikä tahansa on mahdollista, kun pitäisi tunnustaa, että mahdollisuudet ovat hyvin rajatut ja teki mitä tahansa niin todennäköisin tulevaisuus on pätkätöiden ja työttömyyden välillä pomppiminen.

Tuo toinen kappaleesi jatkaa samaa idealistista puppua, joka toimisi ehkä normaalilla ihmisellä - ei kaltaisellani luuserilla. Mun elämä ei ole enää pitkään aikaan ollut sitä, että tekisin mitä tahansa saavuttaakseni edes jotain. En esimerkiksi lähde kouluttautumaan lähihoitajaksi, koska se ei kiinnosta ja tiedän, että pää ei kestäisi. Työpaikka siellä voisi olla lähes varma, mutta en sitä silti tee.

Muutenkin tämä tee sitä ja tee tätä jankutus missaa pointin täydellisesti. En ole tehnyt lähes neljän vuosikymmenen aikana oikeastaan mitään, miksi ja millä voimalla alkaisin nyt yhtäkkiä tekemään tuli takapuolen alla juttuja ja taistelemaan elintilastani?

[ap]

 

Ei täällä niin sanota. Ainakaan pelkästään. Tässä ketjussa on joku yleinen konsensus, joka estää suurinta osaa puhumasta asioista rehellisesti. Maalaillaan tulevaisuutta, jossa mikä tahansa on mahdollista, kun pitäisi tunnustaa, että mahdollisuudet ovat hyvin rajatut ja teki mitä tahansa niin todennäköisin tulevaisuus on pätkätöiden ja työttömyyden välillä pomppiminen.

Tuo toinen kappaleesi jatkaa samaa idealistista puppua, joka toimisi ehkä normaalilla ihmisellä - ei kaltaisellani luuserilla. Mun elämä ei ole enää pitkään aikaan ollut sitä, että tekisin mitä tahansa saavuttaakseni edes jotain. En esimerkiksi lähde kouluttautumaan lähihoitajaksi, koska se ei kiinnosta ja tiedän, että pää ei kestäisi. Työpaikka siellä voisi olla lähes varma, mutta en sitä silti tee.

Muutenkin tämä tee sitä ja tee tätä jankutus missaa pointin täydellisesti. En ole tehnyt lähes neljän vuosikymmenen aikana oikeastaan mitään, miksi ja millä voimalla alkaisin nyt yhtäkkiä tekemään tuli takapuolen alla juttuja ja taistelemaan elintilastani?

[ap]

Et tehnyt lapsenakaan mitään, jos nyt 35-vuotiaana puhut neljästä vuosikymmenestä? Koitko silloinkin, että olet luuseri ja siksi sinun ei kannata tehdä mitään?

 

Et tehnyt lapsenakaan mitään, jos nyt 35-vuotiaana puhut neljästä vuosikymmenestä? Koitko silloinkin, että olet luuseri ja siksi sinun ei kannata tehdä mitään?

Mitä väliä on jollain ala/yläasteen tai lukion jutuilla aikuisen ihmisen elämässä? Aivan, ei mitään. Silloin mä valitettavasti luin kirjoja, suunnittelin paperilla taloja ja etsin yötaivaalta tähtikuvioita, kun tulevaisuuden kannalta olisi kannattanut olla ryyppäämäässä, pelaamassa tyttöjen kanssa pullonpyöritystä ja etsimässä ensimmäistä tyttöystävää. Nyt tilanne onkin, että ei ole työllistymiseen positiivisesti vaikuttavaa historiaa, eikä osaamista, joka poistaisi yksinäisyyden.

[ap]

 

https://www.youtube.com/watch?v=dh51lx-NNro

 

https://www.youtube.com/watch?v=dh51lx-NNro

Täytyy katsoa loppuun

 

https://www.youtube.com/watch?v=dh51lx-NNro

Ei täällä niin sanota. Ainakaan pelkästään. Tässä ketjussa on joku yleinen konsensus, joka estää suurinta osaa puhumasta asioista rehellisesti. Maalaillaan tulevaisuutta, jossa mikä tahansa on mahdollista, kun pitäisi tunnustaa, että mahdollisuudet ovat hyvin rajatut ja teki mitä tahansa niin todennäköisin tulevaisuus on pätkätöiden ja työttömyyden välillä pomppiminen.

Tuo toinen kappaleesi jatkaa samaa idealistista puppua, joka toimisi ehkä normaalilla ihmisellä - ei kaltaisellani luuserilla. Mun elämä ei ole enää pitkään aikaan ollut sitä, että tekisin mitä tahansa saavuttaakseni edes jotain. En esimerkiksi lähde kouluttautumaan lähihoitajaksi, koska se ei kiinnosta ja tiedän, että pää ei kestäisi. Työpaikka siellä voisi olla lähes varma, mutta en sitä silti tee.

Muutenkin tämä tee sitä ja tee tätä jankutus missaa pointin täydellisesti. En ole tehnyt lähes neljän vuosikymmenen aikana oikeastaan mitään, miksi ja millä voimalla alkaisin nyt yhtäkkiä tekemään tuli takapuolen alla juttuja ja taistelemaan elintilastani?

[ap]

Tyydy nykyiseen elämääsi ja ole niissä raameissa onnellinen ja tyytyväinen. Jos et halua tehdä muutoksia etkä pysty etkä halua, turha osoitella muita ettei ole saanut haluamaansa. Muut eivät sitä sinulle kultaisella lautasella anna. On ihan itse tehtävä jotain asioille.

 

https://www.youtube.com/watch?v=dh51lx-NNro




Tyydy nykyiseen elämääsi ja ole niissä raameissa onnellinen ja tyytyväinen. Jos et halua tehdä muutoksia etkä pysty etkä halua, turha osoitella muita ettei ole saanut haluamaansa. Muut eivät sitä sinulle kultaisella lautasella anna. On ihan itse tehtävä jotain asioille.

En osoittele. Olen koko ketjun ajan sanonut, että minä, ja vain minä olen tilaani syyllinen. En kyennyt sitä tekemään, kun se oli tarkoitus tehdä, enkä kykene sitä tekemään nyt, kun on viimeinen hetki se tehdä. En ole kykenevä tai oikeutettu tässä maailmassa tämmöisenä aikaa viettämään. Siksi luultavasti pian poistunkin.

[ap]

 

Ap, ei suunnitella mitään pahaa ja lopullista... Nukutaan välillä, nyt tarvitaan unta. Asiat voivat näyttää erilaisilta huomenna. Olet rakas!

 

Ap, ei suunnitella mitään pahaa ja lopullista... Nukutaan välillä, nyt tarvitaan unta. Asiat voivat näyttää erilaisilta huomenna. Olet rakas!

No, mä oon suunnitellut tätä jo vuosikausia. Jos en olisi tämmöinen nössö ja kykenemätön niin olisin jotain saanut aikaan.

Se tunne, kun jokainen päivä on pelkkää tuskaa, eikä mikään tunnu enää miltään. Se kun näet elämän kulkevan ohitsesi, etkä näe tulevaisuudessa mitään tavoiteltavaa. Se kun sisälle sattuu ja et löydä voimia jaksaa eteenpäin. Se yksinäinen asunto, johon olet joka ilta palannut kahdenkymmenen vuoden ajan. Se uni ja ajatus missä et voi käsittää tilannettasi ja syytät itseäsi epänormaaliudesta.

Se tilanne, jossa elämäsi ensimmäinen kerta, kun puhut näistä asioista on anonyymi perheeseen ja vauvoihin keskittynyt keskustelupalsta.

[ap]

 

No, mä oon suunnitellut tätä jo vuosikausia. Jos en olisi tämmöinen nössö ja kykenemätön niin olisin jotain saanut aikaan.

Se tunne, kun jokainen päivä on pelkkää tuskaa, eikä mikään tunnu enää miltään. Se kun näet elämän kulkevan ohitsesi, etkä näe tulevaisuudessa mitään tavoiteltavaa. Se kun sisälle sattuu ja et löydä voimia jaksaa eteenpäin. Se yksinäinen asunto, johon olet joka ilta palannut kahdenkymmenen vuoden ajan. Se uni ja ajatus missä et voi käsittää tilannettasi ja syytät itseäsi epänormaaliudesta.

Se tilanne, jossa elämäsi ensimmäinen kerta, kun puhut näistä asioista on anonyymi perheeseen ja vauvoihin keskittynyt keskustelupalsta.

[ap]

Et ole tehnyt sitä, koska et ole pohjimmiltasi halunnut.

Tulevaisuuteen voi vaikuttaa monella tavalla. Voit vaikka tavata ystävän tai jonkun muun tuntemasi ihmisen ja hakea apua ongelmiin. Nykyiseen tilanteeseen voi tehdä muutoksia vähitellen askel kerrallaan. Älä luovuta

 

Et ole tehnyt sitä, koska et ole pohjimmiltasi halunnut.

Tulevaisuuteen voi vaikuttaa monella tavalla. Voit vaikka tavata ystävän tai jonkun muun tuntemasi ihmisen ja hakea apua ongelmiin. Nykyiseen tilanteeseen voi tehdä muutoksia vähitellen askel kerrallaan. Älä luovuta

Lähinnä ajattelin, että vanhemmat saattaisivat surra, enkä halua vaikeuttaa heidän elämäänsä. Omalle olemassaololleni en ole antanut mitään arvoa pitkään aikaan. Ja kai tuolla jossain syvällä sisimmässä on vielä pieni toivo hetkestä, jossa saisin vaikka olla kahdestaan ihmisen kanssa, joka välittää minusta ja minä välitän hänestä takaisin. Realisitinen puoleni tietää, että se ei tule koskaan tapahtumaan, mutta se puoli ei ole vielä ottanut täyttä valtaa.

Mä luovutin aikoja sitten. Olen vain ajelehtinut elämässä kuin purjeeton laiva merellä. En usko sattumaan, enkä kykene muuttamaan tilannettani. Jos en uskalla poistua niin hiivun hitaasti yksinäisyyteen.

[ap]

 

Miten niin ei tule tapahtumaan? Eikö sinulla ole yksi ystävä?

 

Miten niin ei tule tapahtumaan? Eikö sinulla ole yksi ystävä?

Ai niin. Joo. Ehkä. Silti. Melko epätodennäköistä.

Vielä olisi pitkä matka mihinkään. Edes alkuun.

[ap]

 

No, mä oon suunnitellut tätä jo vuosikausia. Jos en olisi tämmöinen nössö ja kykenemätön niin olisin jotain saanut aikaan.

Se tunne, kun jokainen päivä on pelkkää tuskaa, eikä mikään tunnu enää miltään. Se kun näet elämän kulkevan ohitsesi, etkä näe tulevaisuudessa mitään tavoiteltavaa. Se kun sisälle sattuu ja et löydä voimia jaksaa eteenpäin. Se yksinäinen asunto, johon olet joka ilta palannut kahdenkymmenen vuoden ajan. Se uni ja ajatus missä et voi käsittää tilannettasi ja syytät itseäsi epänormaaliudesta.

Se tilanne, jossa elämäsi ensimmäinen kerta, kun puhut näistä asioista on anonyymi perheeseen ja vauvoihin keskittynyt keskustelupalsta.

[ap]

Olen tämän ketjun alkupuolella heti kysyin masentuneisuudesta ja kehotin hoitamaan sitä. Aloitekyky paranisi, vointi kohenisi, itsetunto ehkäpä nousisi.. Silloin kielsit mahtipontisesti asia.. kerrot ja toista millainen luuseri olet jne. Kusetatko ketjuun vastaajia.

 

Ai niin. Joo. Ehkä. Silti. Melko epätodennäköistä.

Vielä olisi pitkä matka mihinkään. Edes alkuun.

[ap]

Melko epätodennököistä..?! Luulin, että tulisi yhteinen joulu...

 

Olen tämän ketjun alkupuolella heti kysyin masentuneisuudesta ja kehotin hoitamaan sitä. Aloitekyky paranisi, vointi kohenisi, itsetunto ehkäpä nousisi.. Silloin kielsit mahtipontisesti asia.. kerrot ja toista millainen luuseri olet jne. Kusetatko ketjuun vastaajia.

Oletko joku venäläinen/virolainen?

 

Olen tämän ketjun alkupuolella heti kysyin masentuneisuudesta ja kehotin hoitamaan sitä. Aloitekyky paranisi, vointi kohenisi, itsetunto ehkäpä nousisi.. Silloin kielsit mahtipontisesti asia.. kerrot ja toista millainen luuseri olet jne. Kusetatko ketjuun vastaajia.

En edelleenkään näe tilannettani masennuksena. Siksi en koe kusettavani ketään. Näen ajatusmaailmani loogisena seurauksena tilanteestani. Ei mun maailmassa masennus ole huonosta tilanteesta johtuvaa huonoa oloa. Se on realismia. Masennus on sitä, kun tuntee olonsa huonoksi vaikka kaikki on päällisin puolin hyvin. Ei mua ahdistaisi (luultavasti), jos olisin normaali ja saavuttanut juttuja joista olen haaveillut.

[ap]

 

Miten niin ei tule tapahtumaan? Eikö sinulla ole yksi ystävä?

Lisäksi esitin tuolla aikaisemmin hypoteettisen tilanteen tämän ketjun ihmisille minun kaltaiseni ihmisen deittaamisesta tai tapailusta. Hiljaisuus oli kaikenpuhuvaa. Erikseen ovat unelmat ja sitten on raaka todellisuus.

[ap]

 

Oletko joku venäläinen/virolainen?

venäläinen

 

onko itsemurhaa harkitseva syvästi masentunut vai vain elämäänsä kyllästynyt ja haluaa lopettaa sen kun on nyt vähän tylsää.

 

onko itsemurhaa harkitseva syvästi masentunut vai vain elämäänsä kyllästynyt ja haluaa lopettaa sen kun on nyt vähän tylsää.

En ymmärrä miksi vähättelet tilannettani? Kyllä mä voin tunnustaa, että ajatusmaailmassani on masentuneelle tyypillisiä piirteitä, mutta jos päätyisin ratkaisuun pitäisin sitä myös loogisena ja perusteltuna. Miksi jatkaa, jos ei näe ulospääsyä tilanteesta? Mistä voima mennä eteenpäin, kun jokainen päivä on tuskaa?

Ei mulla ole tylsää. Mikään ei vain tunnu miltään. En ole kokenut ihmisarvoani vahvistavia kokemuksia vuosiin. En pidä itseäni haluttavana, kyvykkäänä tai onnea ansaitsevana. Miksi edes pitäisin, kun kukaan ei ole koskaan noin minulle sanonut? Ja kyllä, pitäisi olla vahvempi ja itsenäisempi, mutta kun en ole. Jos olisin, en olisi tässä tilanteessa.

[ap]

 

Mitä väliä on jollain ala/yläasteen tai lukion jutuilla aikuisen ihmisen elämässä? Aivan, ei mitään. Silloin mä valitettavasti luin kirjoja, suunnittelin paperilla taloja ja etsin yötaivaalta tähtikuvioita, kun tulevaisuuden kannalta olisi kannattanut olla ryyppäämäässä, pelaamassa tyttöjen kanssa pullonpyöritystä ja etsimässä ensimmäistä tyttöystävää. Nyt tilanne onkin, että ei ole työllistymiseen positiivisesti vaikuttavaa historiaa, eikä osaamista, joka poistaisi yksinäisyyden.

[ap]

Mikset ollut aktiivinen heti lukion jälkeen?

Koska aloit ajattelemaan, että olet luuseri?

 

En edelleenkään näe tilannettani masennuksena. Siksi en koe kusettavani ketään. Näen ajatusmaailmani loogisena seurauksena tilanteestani. Ei mun maailmassa masennus ole huonosta tilanteesta johtuvaa huonoa oloa. Se on realismia. Masennus on sitä, kun tuntee olonsa huonoksi vaikka kaikki on päällisin puolin hyvin. Ei mua ahdistaisi (luultavasti), jos olisin normaali ja saavuttanut juttuja joista olen haaveillut.

[ap]

Itselläni oli vähän samaa 15-30-vuotiaana (EN siis sano että täysin samaa enkä väitäkään tietäväni täysin miltä susta tuntuu). Se on sitä kun ensin tulee sarja masentavia ja latistavia kokemuksia, joista tulee oikea masennus ja ahdistus.

Sit kun ne kokemukset jatkuu, niin välttämättä kaikki ei enää tuo masennusta kun psyyke ei jaksa enää ahdistua kaikesta, mutta ihmiselle jää masentuneen ihmisen "totuus" eli ajatukset päälle: olen huono, en ansaitse mitään, muut ansaitsevat onnen jne.
Niitä ajatuksia vaan pyörittää kylmän rauhallisesti, vaikka olisi jopa toimintakykyinen ja hymyilisi muille. Voi ei-masentuneena ajatella olevansa täysi luuseri.

Mulla oli outoa oppia niistä pois, koska ne ajatukset oli turvallinen, vuosikymmenien aikana muotoutunut paletti, mihin nojata, ja satunnainen myötätuuli tai onnistuminen ei sitä perusasetelmaa hetkauta. Siinä tilassa ne ilonaiheet ei tunnu tai ne unohtaa.

 

Sä voisit ilmoittaa nuo ei-kilpaillut työpaikat jossakin foorumilla julkisesti, sillä moni pitkäaikaistyötön olisi niistä äärimmäisen kiinnostunut. Jos on tarjottavana vain vihjailua ilman konkretiaa niin se ei hyödytä ketään.

Ööh...? Työnantajilla on hyvä syynsä pitää tietyt työpaikat "piilossa" koska he eivät halua sitä työlästä julkista hakua, jossa joku tuntematon ehkä tulee valituksi ja josta tuntemattomasta he eivät paljoa tiedä.

Se olisi työnantajan luottamuksen pettämistä kertoa sellaisista julkisesti, ja sitä paitsi jos joltain ulkopuolisilta alkaisi yllättäen ja pyytämättä tulla hakemuksia johonkin tehtävään niin ei työnantajalla olisi mitään velvollisuutta ottaa niitä käsittelyyn.

Se on ihan pitkäaikaistyöttömien omalla vastuulla järjestää itsensä mahdollisimman monen työnantajan tietoisuuteen sillä tavalla, että he voivat tulla "suoravalinnan" kohteeksi. Se, että moni pitkäaikaistyötön ei näin toimi, vaan etsii vain niitä julkisia paikkoja joihin sitten laittaa hakemuksen ja cv:n yhtenä kymmenistä ja ei tule valituksi koska cv on tyhjä, osoittaa ihan vaan omaa tietämättömyyttä tai asenneongelmaa siltä pitkäaikaistyöttömältä.