Elämättömän elämän häpeä

  • Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti
vierailija
Aivan keski-ikäinen luuseri sinne nuorten naurettavaksi. Kaksi vuotta yksinäisyyttä, jotta ehkä pääsisin joskus johonkin pätkätyöhön.

Ja kyllä, mä tiedän että tuo on väärä ajatusmalli, mutta en voi sille mitään. Se kuitenkin liittyy tän keskustelun alkuajatukseen. Yhteiskunta ja muut ihmiset eivät salli mun elää omassa kuplassani epäonnistujana, koska se koetaan vääräksi ja loisimiseksi. Paine muuttua ei siis tule pelkästään vain mun pään sisältä vaan se on myös ulkoinen paine olla normaali, tuottava kansalainen.

[ap]
Siellä on aikuisia vaikka kuinka opiskelemassa. Eikä tosiaan ole mitään syytä miksi sinulle naurettaisiin. Ja se opiskelu antaisi kyllä paljon enemmän kuin vain sen, että "ehkä pääsisit johonkin pätkätyöhön" (100% takuuta maajohtajan pestistä se ei tosin anna).

Mitä elämiseen omassa kuplassa epäonnistujana tulee, niin jos ja kun et oikeasti halua elää sillä lailla niin miksi silti harmittelet jos muu ei pidä sellaista elämää hyvänä ajatuksena? Se joku muu ja sinä itsehän olette silloin samaa mieltä asioista ettekä eri mieltä.
 
vierailija
Siellä on aikuisia vaikka kuinka opiskelemassa. Eikä tosiaan ole mitään syytä miksi sinulle naurettaisiin. Ja se opiskelu antaisi kyllä paljon enemmän kuin vain sen, että "ehkä pääsisit johonkin pätkätyöhön" (100% takuuta maajohtajan pestistä se ei tosin anna).

Mitä elämiseen omassa kuplassa epäonnistujana tulee, niin jos ja kun et oikeasti halua elää sillä lailla niin miksi silti harmittelet jos muu ei pidä sellaista elämää hyvänä ajatuksena? Se joku muu ja sinä itsehän olette silloin samaa mieltä asioista ettekä eri mieltä.
Siellä pitäisi keskustella itsestään. Ja koska tämän ketjun konsensus on, että minun pitäisi lopettaa valehtelu olisi edessä totuuden kertominen.

Mitä olet tehnyt tätä ennen:
- en mitään

Mites perhe, lapset tai puoliso:
- ei ole ikinä ollut

[ap]
 
vierailija
Siellä pitäisi keskustella itsestään. Ja koska tämän ketjun konsensus on, että minun pitäisi lopettaa valehtelu olisi edessä totuuden kertominen.

Mitä olet tehnyt tätä ennen:
- en mitään

Mites perhe, lapset tai puoliso:
- ei ole ikinä ollut

[ap]
Ei siellä kukaan vaadi tietoonsa sinun elämäkertaasi. Se on myös normaalia, että kaikilla ihmisillä on jotain osa-alueita joista he eivät ole kovin halukkaita puhumaan.

Sitä paitsi se ei nollaa sinua mitenkään ihmisenä että olet ollut pitkäaikaistyötön ja vailla naisystävää. Olet ihminen muiden joukossa kaikkine hyvine ja huonoine puolinesi ihan siitä riippumatta.

Toisillakin ihmisillä on välillä erilaisia hankalia tai poikkeuksellisia juttuja takanaan. Joku voi vaikka olla ollut mielisairaalassa ja joku koulukodissa. Kolmannelta taas on vaikka lapset otettu huostaan huumeidenkäytön takia. Jos mietit sitä miten itse suhtautuisit tällaisiin ihmisiin mahdollisesti kuultuasi heidän taustastaan niin tuskin pitäisit heitä nollan arvoisina tai jonain hylkiöinä vaikka heidän taustansa onkin se mikä se on?
 
vierailija
En usko, että toimisit niin käytännössä. Juuri kukaan ihminen ei anna vapaaehtoisesti surmata itseään jollei esimerkiksi ole pahasti itsetuhoinen. Oman kuoleman haluaminen on vastoin itsesuojeluvaistoa joka on ihmisen vaistoista vahvimpia.
Et siis ole tajunnut? Minä olen pahasti itsetuhoinen. Sehän oli koko tämän ketjun aloituspremissi.

[ap]
 
vierailija
Ei siellä kukaan vaadi tietoonsa sinun elämäkertaasi. Se on myös normaalia, että kaikilla ihmisillä on jotain osa-alueita joista he eivät ole kovin halukkaita puhumaan.

Sitä paitsi se ei nollaa sinua mitenkään ihmisenä että olet ollut pitkäaikaistyötön ja vailla naisystävää. Olet ihminen muiden joukossa kaikkine hyvine ja huonoine puolinesi ihan siitä riippumatta.

Toisillakin ihmisillä on välillä erilaisia hankalia tai poikkeuksellisia juttuja takanaan. Joku voi vaikka olla ollut mielisairaalassa ja joku koulukodissa. Kolmannelta taas on vaikka lapset otettu huostaan huumeidenkäytön takia. Jos mietit sitä miten itse suhtautuisit tällaisiin ihmisiin mahdollisesti kuultuasi heidän taustastaan niin tuskin pitäisit heitä nollan arvoisina tai jonain hylkiöinä vaikka heidän taustansa onkin se mikä se on?
En pitäisi tietenkään nollan arvoisena. En ole mikään ihmishirviö. Kyllä se silti muuttaisi käsitystäni heistä. Mielisairaala ja koulukoti ovat kuitenkin yleensä ihmisestä itsestään riippumattomia seurauksia. Poikuus ja pitkäaikaistyöttömyys eivät sitä ole.

Ja sinulla on oma käsityksesi tästä jutusta, ihmisten suhtautumisesta tilanteeseeni ja arvostani ihmisenä. Minulla on omani ja ne poikkeavat aika lailla toisistaan.

[ap]
 
vierailija
En pitäisi tietenkään nollan arvoisena. En ole mikään ihmishirviö. Kyllä se silti muuttaisi käsitystäni heistä. Mielisairaala ja koulukoti ovat kuitenkin yleensä ihmisestä itsestään riippumattomia seurauksia. Poikuus ja pitkäaikaistyöttömyys eivät sitä ole.

Ja sinulla on oma käsityksesi tästä jutusta, ihmisten suhtautumisesta tilanteeseeni ja arvostani ihmisenä. Minulla on omani ja ne poikkeavat aika lailla toisistaan.

[ap]
En tosiaan voi ymmärtää, miksi esimerkiksi tuo "poikuus" on sinulle niin iso juttu. Keskivertoihminen kun sellaisesta kuulee, niin ehkä hiukan kummastelee, mutta siinä se. Ei se pippeli pimpissä ketään ihmisenä muuta.

Pitkäaikaistyöttömiä taas on Suomi täynnä.
 
vierailija
En tosiaan voi ymmärtää, miksi esimerkiksi tuo "poikuus" on sinulle niin iso juttu. Keskivertoihminen kun sellaisesta kuulee, niin ehkä hiukan kummastelee, mutta siinä se. Ei se pippeli pimpissä ketään ihmisenä muuta.

Pitkäaikaistyöttömiä taas on Suomi täynnä.
Mutta kuinka monta keski-ikäistä pitkäaikaistyötöntä neitsyttä?

Hah!

Ja miksikö se on iso asia? Koska se tekee minusta, keski-ikäisestä ihmisestä käytännössä lapsen. Se myös tarkoittaa, että mahdollisuuteni löytää koskaan kumppania, läheisyyttä, rakkautta tai sitä seksiä ovat todella rajoitetut. Se myös tarkoittaa vähättelyä tuttujenkin ihmisten taholta ja alenkatsomista. Se on myös pakotettua hiljaisuutta, kun puhutaan ihmisille normaaleista jutuista: parisuhteista, seksistä ja yhdessäolosta. Se on myös valtava isku itsetuntooni ja kyvyttömyyttä pitää itseäni haluttavana tai edes miehenä. Se on lamauttava tosiasia.

[ap]
 
vierailija
Mutta kuinka monta keski-ikäistä pitkäaikaistyötöntä neitsyttä?

Hah!

Ja miksikö se on iso asia? Koska se tekee minusta, keski-ikäisestä ihmisestä käytännössä lapsen. Se myös tarkoittaa, että mahdollisuuteni löytää koskaan kumppania, läheisyyttä, rakkautta tai sitä seksiä ovat todella rajoitetut. Se myös tarkoittaa vähättelyä tuttujenkin ihmisten taholta ja alenkatsomista. Se on myös pakotettua hiljaisuutta, kun puhutaan ihmisille normaaleista jutuista: parisuhteista, seksistä ja yhdessäolosta. Se on myös valtava isku itsetuntooni ja kyvyttömyyttä pitää itseäni haluttavana tai edes miehenä. Se on lamauttava tosiasia.

[ap]
Ensinnäkään sinun ikäisesi ihminen ei ole keski-iässä. Keski-ikä alkaa aikaisimmillaan joskus neljänkympin jälkeen. Yleisimmin keski-iäksi ymmärretään noin ikähaitari 45–65.

On taas aivan älytöntä kuvitella, että ihminen olisi jotenkin "lapsi" jos hänen pippelinsä ei olisi koskaan käynyt pimpissä tai että hänen pimpissään ei olisi koskaan käynyt pippeli. Se ei todellakaan ole mikään maailmojajärisyttävä ja kaikenmuuttava kokemus. Kaukana siitä.

Normaalia naista taas ei suuremmin kiinnosta se, oletko joskus pannut jotain yhtä naista vai etkä ole. Se, että kuvittelet neitsyytesi jotenkin nollaavan arvosi potentiaalisena kumppanina on vaan osoitus siitä, miten vähän tiedät näistä parisuhde- ja seksiasioista.

Mitä jutteluun tulee, niin tiedän paljon ihmisiä jotka eivät koskaan puhu kavereidensa kanssa seksistä tai parisuhteista. Se on ihan normaalia pitää ne jutut yksityisasiana, riippumatta siitä mitkä ne omat seksi- ja parisuhdekokemukset ovat mahdollisesti olleet tai eivät ole olleet.

Se, että lamaudut neitsyytesi ajattelusta on lähinnä oire huonosta itsetunnosta ja yleisestä puutteellisesta elämänkokemuksesta. Tosielämän perusteita sellaiseen lamautumiseen ei ole.
 
vierailija
Ensinnäkään sinun ikäisesi ihminen ei ole keski-iässä. Keski-ikä alkaa aikaisimmillaan joskus neljänkympin jälkeen. Yleisimmin keski-iäksi ymmärretään noin ikähaitari 45–65.

On taas aivan älytöntä kuvitella, että ihminen olisi jotenkin "lapsi" jos hänen pippelinsä ei olisi koskaan käynyt pimpissä tai että hänen pimpissään ei olisi koskaan käynyt pippeli. Se ei todellakaan ole mikään maailmojajärisyttävä ja kaikenmuuttava kokemus. Kaukana siitä.

Normaalia naista taas ei suuremmin kiinnosta se, oletko joskus pannut jotain yhtä naista vai etkä ole. Se, että kuvittelet neitsyytesi jotenkin nollaavan arvosi potentiaalisena kumppanina on vaan osoitus siitä, miten vähän tiedät näistä parisuhde- ja seksiasioista.

Mitä jutteluun tulee, niin tiedän paljon ihmisiä jotka eivät koskaan puhu kavereidensa kanssa seksistä tai parisuhteista. Se on ihan normaalia pitää ne jutut yksityisasiana, riippumatta siitä mitkä ne omat seksi- ja parisuhdekokemukset ovat mahdollisesti olleet tai eivät ole olleet.

Se, että lamaudut neitsyytesi ajattelusta on lähinnä oire huonosta itsetunnosta ja yleisestä puutteellisesta elämänkokemuksesta. Tosielämän perusteita sellaiseen lamautumiseen ei ole.
On hienoa, että on tavallasi ajattelevia ihmisiä. Olet valitettavasti vähemmistössä. Poikkeavuus on lähes aina outoa ja huomiota herättävää. Jos et osaa ajaa kolmikymppisenä pyörällä tai et ole koskaan seurustellut. Molemmat todella outoja tilanteita.

Ja edelleen sulla on käsitys, että naisia ei kiinnosta suhdehistoria ja osaaminen seksuaalisessa tai normaalissa kanssakäymisessä. Mulla on toisenlaiset kokemukset. Mä uskon omaa kokemustani ja yleistä asenneilmapiiriä.

Ja on selvää, että mua pidetään lapsena näissä jutuissa. Kaverit puhuvat lapsistaan, ongelmistaan parisuhteissa, sivusuhteistaan ja ties mistä. Minut jätetään aina keskusteluista ulkopuolella ja korkeintaan katsotaan alentuvasti noloa tyyppiä.

Itsetuntoni on olematon. Miten se voisi olla mitään muuta? Ei ainuttakaan onnistumisen kokemusta tai saavutusta lähes neljäänkymmeneen vuoteen.

[ap]
 
vierailija
On hienoa, että on tavallasi ajattelevia ihmisiä. Olet valitettavasti vähemmistössä. Poikkeavuus on lähes aina outoa ja huomiota herättävää. Jos et osaa ajaa kolmikymppisenä pyörällä tai et ole koskaan seurustellut. Molemmat todella outoja tilanteita.

Ja edelleen sulla on käsitys, että naisia ei kiinnosta suhdehistoria ja osaaminen seksuaalisessa tai normaalissa kanssakäymisessä. Mulla on toisenlaiset kokemukset. Mä uskon omaa kokemustani ja yleistä asenneilmapiiriä.

Ja on selvää, että mua pidetään lapsena näissä jutuissa. Kaverit puhuvat lapsistaan, ongelmistaan parisuhteissa, sivusuhteistaan ja ties mistä. Minut jätetään aina keskusteluista ulkopuolella ja korkeintaan katsotaan alentuvasti noloa tyyppiä.

Itsetuntoni on olematon. Miten se voisi olla mitään muuta? Ei ainuttakaan onnistumisen kokemusta tai saavutusta lähes neljäänkymmeneen vuoteen.

[ap]
Ei se ole sama asia onko joskus harrastanut seksiä kuin se, että osaako ajaa polkupyörällä. Se, että ei osaa ajaa polkupyörällä on paljon harvinaisempaa ja toisaalta se on opetteluasia eikä kokemusasia.

Ja entä sitten jos joku ei osaa ajaa polkupyörällä? Silloin hän ei osaa ajaa polkupyörällä ja siinä se.

Miten voit kuvitella naisten kauhistelevan ja järkyttyvän neitsyydestäsi jos et ole koskaan ollut naisten kanssa tekemisissä seksin tiimoilta?

Sinua ei myöskään pidetä lapsena vaikka et voikaan tuoda omia kokemuksiasi esiin parisuhdekeskustelussa. Et sinäkään pidä toisia lapsina vaikka nämä eivät olisi kokeneet jotain tiettyä juttua elämässä ja siksi eivät voisi keskustella siitä omien kokemusten pohjalta. Sitä paitsi on mahdotonta, että kolmekymppinen voisi olla lapsen tasolla jollei hän ole kehitysvammainen.
 
vierailija
Ei se ole sama asia onko joskus harrastanut seksiä kuin se, että osaako ajaa polkupyörällä. Se, että ei osaa ajaa polkupyörällä on paljon harvinaisempaa ja toisaalta se on opetteluasia eikä kokemusasia.

Ja entä sitten jos joku ei osaa ajaa polkupyörällä? Silloin hän ei osaa ajaa polkupyörällä ja siinä se.

Miten voit kuvitella naisten kauhistelevan ja järkyttyvän neitsyydestäsi jos et ole koskaan ollut naisten kanssa tekemisissä seksin tiimoilta?

Sinua ei myöskään pidetä lapsena vaikka et voikaan tuoda omia kokemuksiasi esiin parisuhdekeskustelussa. Et sinäkään pidä toisia lapsina vaikka nämä eivät olisi kokeneet jotain tiettyä juttua elämässä ja siksi eivät voisi keskustella siitä omien kokemusten pohjalta. Sitä paitsi on mahdotonta, että kolmekymppinen voisi olla lapsen tasolla jollei hän ole kehitysvammainen.
No, sanotaan sitten uimataidon puute. Veikkaan, että noissa on aikalailla samat prosentit. Toinen vain on spesifi taito, jota ei tarvi arkielämässä ja toinen on seksi.

En ole ole ollut koskaan seksin tiimoilta naisten kanssa tekemisissä. Siinä olet oikeassa. Olen kuitenkin yrittänyt päästä tuohon tilanteeseen. Siinä ongelmaksi muodostui sitten juuri tuo osaamattomuuden tai kokemusten puute. Varmasti jos löytäisin oikean naisen, ei asialla olisi hänelle merkitystä, mutta nuo ymmärtävät naiset ovat melko harvassa.

Ja kyllä mua pidetään lapsena. Tai korkeintaan teininä. Tämä on mulle useammaltakin taholta sanottu suoraan. Toiset pohtivat lastensa koulunkäyntiä ja minä mietin miltä tuntuisi suudella naista. Elämäntilanteissa ja kokemuksissa on niin suuri ero, että emme käytännössä asu edes samalla planeetalla.

[ap]
 
vierailija
No, sanotaan sitten uimataidon puute. Veikkaan, että noissa on aikalailla samat prosentit. Toinen vain on spesifi taito, jota ei tarvi arkielämässä ja toinen on seksi.

En ole ole ollut koskaan seksin tiimoilta naisten kanssa tekemisissä. Siinä olet oikeassa. Olen kuitenkin yrittänyt päästä tuohon tilanteeseen. Siinä ongelmaksi muodostui sitten juuri tuo osaamattomuuden tai kokemusten puute. Varmasti jos löytäisin oikean naisen, ei asialla olisi hänelle merkitystä, mutta nuo ymmärtävät naiset ovat melko harvassa.

Ja kyllä mua pidetään lapsena. Tai korkeintaan teininä. Tämä on mulle useammaltakin taholta sanottu suoraan. Toiset pohtivat lastensa koulunkäyntiä ja minä mietin miltä tuntuisi suudella naista. Elämäntilanteissa ja kokemuksissa on niin suuri ero, että emme käytännössä asu edes samalla planeetalla.

[ap]
Ongelmasi naisten tapaamisessa tuskin on neitsyys fyysisenä tilana. Vaan ongelma on se, ettet tiedä miten naisia lähestytään ja toisaalta et uskalla lähestyä heitä koska huonon itsetuntosi vuoksi kuvittelet, että et kelpaisi kenellekään.

Jos joku on sanonut, että olet "teini" niin tuskin asiaa on kirjaimellisesti sanottu vaan hyvin rajatussa merkityksessä ja tuskin aivan vakavalla mielellä. 35-vuotiaissa miehissä on tosi paljon sellaisia joilla ei ole lasten koulunkäyntiä mietittävänä. Valtaosalla siinä iässä ei nimittäin ole edes vauvaikäistä lasta vaan he ovat lapsettomia.
 
vierailija
Ongelmasi naisten tapaamisessa tuskin on neitsyys fyysisenä tilana. Vaan ongelma on se, ettet tiedä miten naisia lähestytään ja toisaalta et uskalla lähestyä heitä koska huonon itsetuntosi vuoksi kuvittelet, että et kelpaisi kenellekään.

Jos joku on sanonut, että olet "teini" niin tuskin asiaa on kirjaimellisesti sanottu vaan hyvin rajatussa merkityksessä ja tuskin aivan vakavalla mielellä. 35-vuotiaissa miehissä on tosi paljon sellaisia joilla ei ole lasten koulunkäyntiä mietittävänä. Valtaosalla siinä iässä ei nimittäin ole edes vauvaikäistä lasta vaan he ovat lapsettomia.
En tietenkään osaa, koska nämä taidot yleensä opetellaan teini-iässä. Lisäksi ujous ja epävarmuus voi olla söpöä parikymppisellä, ei mun ikäisellä. Haparointi katsotaan lähes aina turn-offiksi. Ja miksi kuvittelisin kelpaavani kenellekään? Jos ei ei lähes neljän vuosikymmenen aikana ole kelvannut niin eikö se ole aika selvä merkki, että ei kelpaa kellekään?

Eikä mulle ole noin sanottu. On vain todettu keskustelun siirtyessä perhe-elämään, suhteisiin ja lapsiin, että mulla ei ole niistä kokemusta. Ja sitten ignoorattu keskustelussa. Nuo muut lapsettomat miehet ovat sitä omasta halustaan, vapaaehtoisesti. Minä en ole.

[ap]
 
vierailija
En tietenkään osaa, koska nämä taidot yleensä opetellaan teini-iässä. Lisäksi ujous ja epävarmuus voi olla söpöä parikymppisellä, ei mun ikäisellä. Haparointi katsotaan lähes aina turn-offiksi. Ja miksi kuvittelisin kelpaavani kenellekään? Jos ei ei lähes neljän vuosikymmenen aikana ole kelvannut niin eikö se ole aika selvä merkki, että ei kelpaa kellekään?
Mistä ihmeestä luulet tietäväsi mikä on naisille söpöä, turn-off tai muuta? Ja vielä tuohon tyyliin esitettynä, että kaikki tai lähes kaikki naiset ovat olevinaan tietynlaisia? Oletko tehnyt jonkun haastattelututkimuksen isolla otannalla vai onko tuo vaan jotain Ylilaudalta tms. omaksuttua mutua?

Syy sille, miksi noin 20 aikuis- ja myöhäisteinivuotesi aikana et ole "kelvannut" kenellekään lienee siinä, ettet ole kunnolla pyrkinyt naisten seuraan ja deittailemaan heitä. Ei ketään tulla kotoa hakemaan eikä sen puoleen myöskään kaupan kassajonosta. Naisen voi löytää jos tietää miten heitä lähestytään romanttisessa mielessä ja sitten tosiaan tekee sitä lähestymistä aktiivisesti. Parisuhteen löytäminen (sekä myöhemmin sen syventäminen ja jatkaminen) vaatii työtä, työtä ja työtä.
 
vierailija
Kuten itsekin sanot, joku toinen vois sun elämäntilanteessa olla hyvinkin tyytyväinen elämäänsä tai ainakin pontevasti tehdä jotain asioille jotka ei oo kunnossa. Kuten itse sanot, sinä et voi, koska et kykene mihinkään ponnisteluihin ilman jatkuvaa ja ennakoivaa palkitsemista ja kehua. Muuten vaan ankeilet.

Ratkaisu on sun tapauksessa terapia. Sun ongelma ei oo työttömyys eikä tutkinnottomuus eikä suhteettomuus vaan sun asenne, joka estää sua saamasta ikinä mitään. Siks sun ainoa vaihtoehto on tehdä töitä asentees kanssa, ja siihen paras lääke on mielenterveysalan ammattilainen. He on tottuneet asiakkaisiin jotka ei kykene itsenäiseen työhön ilman kehua ja kannustusta, jaosaavat kyllä antaa sitä silloinkin kun sun asenteen tai henkisen rakenteen suhteen tapahtuu edistystä, edes vähäistä.

Muut jutut alkaa loksahdella kohdilleen sitten kun saat ton sun isoimman ongelman korjattua.
 
vierailija
Menet nyt tulevana lauantaina siihen sun kaupungin diskomestaan ja otat sen naisen sieltä minkä saat. Oli mikä hyvänsä, mutta polkaset sitä omalla tyylilläs, etkä tietty puhu edeltävästi sille mitään, että olet kokematon ja neitsyt ja ekaa kertaa tässä pappia kyydissä, jos se sun aikaisemman kokemuksen mukaan on turn-off naisille.

Siinä sun eka ongelma hoidettu. Sitten haet opiskelemaan nyt syksyn korkeakoulujen täydennyshaussa, on meneillään parhaillaan kai vielä, yliopistoon tai ammattikorkeakouluun alalle, joka sua kiinnostaa. Sua ei ehkä kauheesti kiinnosta mikään just nyt, mut ota se, mikä vähiten herättää vastarintaa.

Syksyllä helpompi päästä sisään, koska hakijoita vähemmän ja niitä paikkoja ei olla edes keväällä saatu täyteen. Pääsykoetulosta odotellessas keräät pulloja (vai oliko sulla rahasta edes pulaa??) ja saamillasi ansioilla käyt jossain parissa halvassa ulkomaan kohteessa viikonloppulomalla. Norwegianilla lentää ihan parilla kympillä Euroopassa ja otat sohvamajoituksen air b’n’b:n kautta.

Sitku tammikuussa aloitat siellä KORKEAkoulussa ja tapaat niitä uusia ihmisiä (ja niitä naisia), jotka kysyy mitäs oot oikeen puuhastellut viimeaikoina, niin kerrot totuudenmukaisesti, että erosit hiljattain (siitä Alepubista pokaamastasi yh:sta), oot matkustellut maailmalla (siellä Budapestissä pe-su) ja downshiftaillu nyt nää viime vuodet (sun yksiön sohvalla ku et oo kehdannu mennä työkokeiluun). Kukaan ei ihmettele miksi kolmevitonen asuu yksiössä jos se opiskelee, ja sanot vaikka että autoa ei ole eikä tule (muka ideologinen päätös). Sit kun tapaat seb jonkun oikeasti hyvän naisen, niin sille et tietenkään sit enää silottele vaan se jo aidosti tykkää susta just sellasena aloitekyvyttömänä jöröjukkana kuin olet.

Ei oo muuta vinkkiä nyt antaa ku että niele ylpeytesi ja ala vaan puuhaamaan.
 
vierailija
Kuten itsekin sanot, joku toinen vois sun elämäntilanteessa olla hyvinkin tyytyväinen elämäänsä tai ainakin pontevasti tehdä jotain asioille jotka ei oo kunnossa. Kuten itse sanot, sinä et voi, koska et kykene mihinkään ponnisteluihin ilman jatkuvaa ja ennakoivaa palkitsemista ja kehua. Muuten vaan ankeilet.

Ratkaisu on sun tapauksessa terapia. Sun ongelma ei oo työttömyys eikä tutkinnottomuus eikä suhteettomuus vaan sun asenne, joka estää sua saamasta ikinä mitään. Siks sun ainoa vaihtoehto on tehdä töitä asentees kanssa, ja siihen paras lääke on mielenterveysalan ammattilainen. He on tottuneet asiakkaisiin jotka ei kykene itsenäiseen työhön ilman kehua ja kannustusta, jaosaavat kyllä antaa sitä silloinkin kun sun asenteen tai henkisen rakenteen suhteen tapahtuu edistystä, edes vähäistä.

Muut jutut alkaa loksahdella kohdilleen sitten kun saat ton sun isoimman ongelman korjattua.
Minä ankeilen, koska lähes jokainen viesti tässäkin ketjussa haluaa kertoa minulle kuinka paska ja saamaton ihminen olen. Ne haluavat kertoa myös, että olen poikkeuksellinen luuseri ja luovuttaja, eikä kukaan normaali ihminen tai tähän ketjuun kirjoittaja antaisi itsensä joutua kaltaiseeni tilanteeseen tai jos sellaiseen joutuisivat kampeaisivat itsensä sieltä ulos olipa vastassa tai taustalla mitä tahansa.

Sitten on tietenkin tuo sanomisieni tahallinen vääristeleminen oman agendansa pönkittämiseksi. Se nyt on suoranaista piruilua, mutta jos lyötyä on helpompi lyödä lapiolla kuin lusikalla niin miksi ei sitä käyttäisi, jos sellainen käden ulottuvilla on.

[ap]
 

Yhteistyössä