Päivää kettinkiin.
Nyt muutama sihijuoma.On ollut sevverran rankka viikko ja etenkin tämä päivä, että jokunen sihi on paikallaan vaikka olisin kuinka jäähdyttelemässä juomisiani.
Luvassa pitempi tarina ny kun olen koneen äärellä rauhassa pitkästä aikaa. Lukekaa jos huvituttaa.
Isäukon kanssa siis mentiin ihmisten pitäjään morjenstamaan setämiestä. Vein setämiehelle tuliaisiksi kirjakasoistani "Ihmisten pitäjän murteen sanakirjan". Setämies ihmetteli, että mistä sinä oot tällaasen saanu? Vastasin, notta varkahalta niin kysytähän. Paikalle saapunut mettäyhdistyksen mies vielä tunnisti kansikuvan henkilöt ja kuvauspaikatkin ja ny setämies pääsöö pätemähän notta tääl puhutahan oikiaa ja krannis väärää, kattokaatten vaikka kiriast.
Sitten isäukon kans perattiin tonttia ja korjattiin saunatuvan katto ja laitettiin sen hormiin piipunhattu.
(Vinkki; tee-se-itse-piipunhattu syntyy kun muuraa hormin päälle nurkkiin neljä reikätiiltä tai niiden puolikasta, muuraa reikään pystyyn 8mm kierretankoa ja pistää 8mm muttereilla kiinni sopivan kokoisen palan kattopeltiä. Muttereilla voi säätää pellin korkeutta ja kallistuskulmaa. Kierretanko, mutterit ja säkki muurauslaastia oli rautakaupassa ruhtinaalliset 9,50;- reikätiilet ja kattopelli oli paikan päällä ylijäämänä.
Melko halpa piipunhattu, sanoisin.)
Kohta joku sanoo, että siellä se Aksu on hillunu kännipäissään katolla mutta voin vakuuttaa, että se ei pidä paikkaansa. Rankin ryyppäys oli lauantaina kun lämmitin sen saunan ja otin ruhtinaalliset viisi tölkkiä keskiolutta. Viikon oluenkulutus yhteensä oli 12 tölkkiä. Jos juomiseni pysyisi tolla tasolla niin mulla ei olisi alkoholiongelmaa.
Eilen palatessa sitten koukattiin keski-suomen kautta morjenstamassa esikoislikkaani. Vein kirjakasoistani tuliaisiksi Sormusten herran, Steven Kingin Kirjoittamisoppaan ja viisi opusta Game of Thronesia lontoon kielellä. Niin ja cd-levyistäni Creedencen koko tuotannon. Esikoislikan tapaaminen oli mulle suurin syy lähteä koko reissuun.
Hän on tänään aloittanut kemian opinnot yliopistossa.
Jos suorittaa opintonsa loppuun niin on sukuni ensimmäinen joka valmistuu yliopistosta. Pääsi opiskelemaan ilman pääsykoetta pelkällä kemian ylioppilasarvosanalla.
Isä on jotenkin nyt tyttärestään ylpeä.
Etenkin kun tyttö sanoi, että hän peri isältä pään ja äidiltä vartalon. Toivottavasti ei tarkoittanut isän pään ulkonäköä?
Ittehän olin sukuni ensimmäinen ylioppilas ja mun piti ihan oikeesti intin jälkeen alkaa lukea farmasiaa. Ennen inttiä vaan löysin vakituisen työpaikan videovarastonhoitajana ja intin jälkeen löysin ex-rouvakultani ja pesänrakennusvaiheessa kivat kuukausitulot olivat houkuttelevampia kuin opinnot. Ja sit mulle numerotarkkana tarjottiin vakituista virkaa niin opinnot jäivät mielestä saman tien. Kohtalon irvikuvaa lie se, että siinä vaiheessa kun olin ylennyt asemaan jota korkeammalle ei pääse ilman puoluekirjaa niin vastuualueenani oli "kemia".
Ja sit tähän päivään. Reissuun lähtiessä rahani olivat jokseenkin grande finale niin eilisiltana palatessa ne olivat sitten totale finale.
Ei se mitään kun tänä aamuna tilille lopsahtaa edes hieman.
Joten aamulla oitis tupakkiostoksille... "tapahtuma hylätty - ota yhteyttä pankkiisi".
No ni. Sitten mennään kolmanteen kerrokseen oman konttorin ovelle, jossa on lappu, että konttori on lakkautettu. Just.
Puolen tunnin päästä pitäis olla päihdehoitajalla puhaltamassa nollat, pankkikortti ei toimi, konttori on lakkautettu, rahaa ei saa mistään eikä aavistustakaan mikä mättää.
Lippuriskillä lähijunaan ja päihdehoitajalle, siitä ratikalla edelleen keskustaan olemassa olevaan konttoriin, paitti että katutöiden vuoksi olemassaolevaa ratikkapysäkkiä saa hakea kun jokaisessa vaan lukee, että "poissa käytöstä" eikä mitään osviittaa missä on ne käytössä olevat. Melkein alkoi rauhallistakin miestä pikkuhiljaa vituttamaan.
Pääsin pankkiin niin vuoronumeroni oli 48, palvelussa nro 12 ja tupa täynnä. Kun vihdoin pääsin tiskille niin paljastui, että pankkini on vaihtanut Visat Mastercardeihin eivätkä Visat enää toimi ja miksiköhän minä en ole saanut uutta korttia ja verkkopankkinikin tunnusluvut alkavat olla vähissä. Uuden tunnuslukukuoren sain samantien mutta uuden kortin toimituksessa menee jokseenkin viikko. Oujee, joten parisataa käteistä, että pärjään kunnes saan uuden kortin.
Ja kymmenen pistettä kolmen sepän aktian kassaneidolle. Oli muuten asiakaspalvelua parhaimmillaan. Alkava vitutukseni loppui siihen!
Siitä sitten äitin myöhästyneille syntymäpäiville. Nyt ihan matkalipulla ja tupakkia taskussa. Päivän ensimmäinen rööki 12.10 ensimmäiseltä R-kioskilta joka ei ollut remontissa!
Äidille vein kirjakasoistani juuri löytämäni lastenkirjan nimeltä "Hurja-Mummo". Poikansa "pisteet" muuten nousivat kuin raketti. Hänkin kysyi, että "mistä sinä olet tämmöisen löytänyt?" Vastasin jo toisen kerran viikon sisään, että varkaalta niin kysytään.
Äitimuorilta muuten oli tupakit loppu. Onneksi olin juuri ostanut. Ennen lähtöäni käväisin hänelle kaupalla ja hain tupakkia, vissyä, maitoa, kaffia ja sikspäkin lonkeroa. Äitikulta oli kamalan murheissaan kun hänellä ei ollut kämpällään yhtään käteistä koska automaatit hänen kävelyetäisyydellään on lakkautettu. Äidit. Huoh* Ne murehtii enemmän poikansa pärjäämistä kuin omaa pärjäämistään.
Pitäis olla päinvastoin. Ja jos se on minusta kiinni niin onkin.
Että semmoista Aksun viikkoon.
Ensi viikolla sit alkais kuuden viikon viinaton täysihoito.
Ja neljäs sihi. Ammulla pitää käydä puhaltamassa nollat.