Mä kärsin pco sta ja sehän aina hankaloittaa ovistestien tekoo, en oo koskaan tainnu saada kunnon plussaa, hymynaamaa tai mitään muutakaan kokeilemiini testeihin.
Kokeilut onkin jäänyt vaan muutamaan kiertoon.
Nyt mietinkin pitäisiköhän taas kokeilla muutama kierto, miltä ne näyttäis.
Itsekin toivoin, että josko uusi raskaus olisi alkanut heti. Vaikka tiesinkin, että mulla oli raskaus jo niin pitkällä, että varmasti menee hetki, että mikään toimii taas kunnolla.
Ja nytkun mennään ekaa oikeaa kiertoa sen jälkeen, olenkin miettinyt että ehkä ihan hyväkin, jos kroppa saa rauhassa palautua muutaman kierron ennen uutta raskautta.
En muuten tiedä miksi kutsuisin keskenmenoani. Kun toisaalta ei vielä puhuta kohtu kuolemasta, kun ei ollut yli 20vk. Mutta toisaalta taas keskenmenokin tuntuu itsestä väärältä sanalta kuvaamaan tätä.
Mutta en myöskään mielelläni puhu synnytyksestä, koska se taas sattuu liikaa..
Joten älkää ihmetelkö jos kutsun sitä vähän epämääräisesti
Moni on kommentoinut yllättävän positiivista asennettani, mutta kyllä mulla vaan on huonot päiväni ja vuosien aikana ylipäätään olen huomannut, kuinka helppoa on katkeroitua toisille, jopa läheisille.
Ja joskus jopa hävettää omat negatiiviset tunteet toisten vauva/raskaus iloa kohtaan.
Joten yritän niinä huonoinakin päivinä muistuttaa itseäni siitä, että ne asiat mille en itse mitään voi ei parane niitä märehtimällä.
Eteenpäin on vaan katsottava vaikka
sataa niskaan
Ja vaikka olemassa olevat lapset ei korvaa menetettyä vauvaa on niistä tukea ja niiden takia kesällä oli jaksettava nousta sängystä vaikka teki mieli sinne jäädä..
Meillä nuorin on 1v8kk joten aika pieni hänkin vielä
Ja katsotaan tilannetta sitten uudestaan, jos ja kun täällä vielä pääsiäisenä kirjottelen, niin voi olla että positiivinen asenteeni on unohtunut aikaa sitten