Seurustelu ilman ihastusta ja kipinää

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vierailija

Vieras
En näköjään koskaan saa niitä, joiden kohdalla tuntisin kipinää, joten olen harkinnut suhdetta yhden sellaisen ihmisen kanssa, joka itse on minuun hyvin ihastunut. Minä tykkään hänestä ihmisenä ja kaverina, mutta ei hän mitään romanttista ihastusta ja seksuaalista himoa herätä. En vaan jaksaisi nyt ryhtyä deittailemaan, yhden illan jutuista en tykkää, mutta kuitenkin olisi kiva, että olisi jotain tällä elämän osa-alueella.

Toimiiko mielestänne suhde, jos ei ole kipinää? Entä seksi?
 
Eihän siinä mitään järkeä ole. Olen mies ja tehnyt saman epätoivoisena. En koskaan saanut niitä naisia johon olin ihastunut. Kokeilin sitten seurustelua 2 kuukautta naisen kanssa joka oli minuun ihastunut. Olihan se aika helvettiä lopulta. Ei vaan herännyt mitään tuntemuksia itsellä. Ihan jees suudella ja olla jonkun lähellä. Tietenkin seksi on hyvästä, mutta tuntui kuin tyydyttäisin itseäni häntä vasten tms.

Aluksi koitin jotenkin aivopestä itseäni ihastumaan häneen mutta eihän siitä mitään tullut. Lopulta oli vaan paska fiilis molempien takia. En suosittele.
 
Eihän siinä mitään järkeä ole. Olen mies ja tehnyt saman epätoivoisena. En koskaan saanut niitä naisia johon olin ihastunut. Kokeilin sitten seurustelua 2 kuukautta naisen kanssa joka oli minuun ihastunut. Olihan se aika helvettiä lopulta. Ei vaan herännyt mitään tuntemuksia itsellä. Ihan jees suudella ja olla jonkun lähellä. Tietenkin seksi on hyvästä, mutta tuntui kuin tyydyttäisin itseäni häntä vasten tms.

Aluksi koitin jotenkin aivopestä itseäni ihastumaan häneen mutta eihän siitä mitään tullut. Lopulta oli vaan paska fiilis molempien takia. En suosittele.

Kiitos vastauksesta. En minäkään ehkä usko, että tuollainen seurustelu ilman kipinää voisi kovin pitkään jatkua. En vaan jaksa olla yksin, ilman läheisyyttä ja ilman seksiä. Sinänsä sinkkuna oleminen ei muuten haittaisi, en kaipaa yhdessä asumista tms, ystäviä on jne. Mutta seksinpuute, romantiikan kaipuu... Yhden illan jutuista en tykkää. Ja tosiaan kaikki ihastukseni ovat päättyneet pettymykseen. En edes kovin usein ihastu. Viimeisimmästä ihastuksesta on kaksi vuotta. Olin todella rakastunut, mutta en saanut tätä ihmistä. Se surettaa vieläkin.
 
Kiitos vastauksesta. En minäkään ehkä usko, että tuollainen seurustelu ilman kipinää voisi kovin pitkään jatkua. En vaan jaksa olla yksin, ilman läheisyyttä ja ilman seksiä. Sinänsä sinkkuna oleminen ei muuten haittaisi, en kaipaa yhdessä asumista tms, ystäviä on jne. Mutta seksinpuute, romantiikan kaipuu... Yhden illan jutuista en tykkää. Ja tosiaan kaikki ihastukseni ovat päättyneet pettymykseen. En edes kovin usein ihastu. Viimeisimmästä ihastuksesta on kaksi vuotta. Olin todella rakastunut, mutta en saanut tätä ihmistä. Se surettaa vieläkin.
Joo tutulta kuulostaa, paitsi itse olen ihastunut 2 kertaa yli 10 vuoden aikana :D Ei kai mua ole tarkoitettu parisuhteeseen...

Oletko nainen vai mies?
 
Joo tutulta kuulostaa, paitsi itse olen ihastunut 2 kertaa yli 10 vuoden aikana :D Ei kai mua ole tarkoitettu parisuhteeseen...

Oletko nainen vai mies?

Olen nainen, mutta ihastukseni kohteissa on ollut sekä miehiä että naisia. Ja on minulla aiemmin ollut suhteita, joten ei ole kyse siitäkään, että ihastuisin vaan etäältä mahdottomiin kohteisiin. Mutta ne kaikkein voimakkaimmat ihastukset ovat kyllä päättyneet pettymykseen.
 
Olen nainen, mutta ihastukseni kohteissa on ollut sekä miehiä että naisia. Ja on minulla aiemmin ollut suhteita, joten ei ole kyse siitäkään, että ihastuisin vaan etäältä mahdottomiin kohteisiin. Mutta ne kaikkein voimakkaimmat ihastukset ovat kyllä päättyneet pettymykseen.
Juu ymmärrän. Veikkaan että aika yleistä. Itsellä ikää 36 vuotta ja huomaa että mun ikäiset vain tyytyvät johonkin, että saavat sen lapsen ja perheen hommattua.. Itse en kyllä pysty samaan!
 
Samalla kannalla olen, että ikävä fiilis jää todennäköisesti molemmille lopulta. Jollei minkäänlaista kipinää löydy. Pienestähän voi alkaa kehittyä ajan kanssa suuriakin tunteita, mutta jotenkin uskon, että jonkilainen kipinä tai vetovoima tai jotain pitäisi löytyä, että muitakin positiivisia tunteita voisi kehittyä. Tässä tapauksessa kehitys ehkä olisi päinvastainen?
 
Niin, kai se sitten huono idea oli. Pohjimmiltaan kai tiesin sen itsekin.

Miten ihmiset tällaisessa tilanteessa onnistuvat täyttämään seksin ja romantiikan nälkänsä? Jotenkin kaikki muut harrastukset ovat kyllä kivoja, mutta eivät ne onnistu sammuttamaan koko omaa seksuaalisuutta. Ja sitten on mieletön ikävä sitä ihmistä, johon olin palavan ihastunut, mutta jonka kanssa en suhdetta saanut. Sitten elämä tuntuu kaksin verroin tyhjemmältä, kun ei ole "edes" jotain kevyempää suhdetta.

(Siis oikeastihan elämä EI ole tyhjää, minulla on moni asia hyvin ja teen itselleni merkityksellisiä asioita, mutta joskus tulee niitä tuntemuksia, että on vaan kaipaus ja ikävä.)
 
Tunnen tuon tuskan. Niin kuin varmasti niin moni muukin. Itse ratkaisin asian seksisuhteella. Se toi edes jonkinlaista tyydytystä läheisyyden kaipuuseen. Yhdenillan jutuista en saa mitään, mutta kun ei vielä ollut löytynyt oikeaa suhdetta niin seksisuhde oli jonkinlainen ratkaisu. Ainakin joksikin aikaa.
 
Tunnen tuon tuskan. Niin kuin varmasti niin moni muukin. Itse ratkaisin asian seksisuhteella. Se toi edes jonkinlaista tyydytystä läheisyyden kaipuuseen. Yhdenillan jutuista en saa mitään, mutta kun ei vielä ollut löytynyt oikeaa suhdetta niin seksisuhde oli jonkinlainen ratkaisu. Ainakin joksikin aikaa.

Minulle kävisi oikein hyvin seksisuhdekin, mutta ei sellaistakaan nyt ole tarjolla - siis sellaista, jossa sitä kipinää olisi sen enempää. Ehkä jotain seksisuhteen tai friends with benefitsin tyyppistä olisin tästä aloitusviestissäni kertomastanikin pohjimmiltani hakenut.
 
Minulle kävisi oikein hyvin seksisuhdekin, mutta ei sellaistakaan nyt ole tarjolla - siis sellaista, jossa sitä kipinää olisi sen enempää. Ehkä jotain seksisuhteen tai friends with benefitsin tyyppistä olisin tästä aloitusviestissäni kertomastanikin pohjimmiltani hakenut.
Mä olen tuo aiemmin kommentoinut 36v :D Aloitetaan me joku juttu! Ei mullakaan ole koskaan ollut suhdetta sen ihastuksen kanssa...
 
Itse en voisi seurustella jos en olisi vähintään ihastunut toiseen. Olen muutaman kerran lyhyesti seurustellut niin, että olin alussa kiinnostunut miehestä, mutta homma lässähti parissa kuukaudessa kun mua ei vain kiinnostanut. Ahdisti olla ihmisen kanssa johon en ollut ihastunut.

En ikinä voisi mennä naimisiin ja saada lapsia niin, että mies on siinä sen takia kun ei parempaa löytynyt. Ahdistuisin kuoliaaksi jos pitäisi vuosia olla ihmisen kanssa jota en rakasta. Kun ahdistuin jo parissa kuukaudessa ilman ihastumista.
 
Itse en voisi seurustella jos en olisi vähintään ihastunut toiseen. Olen muutaman kerran lyhyesti seurustellut niin, että olin alussa kiinnostunut miehestä, mutta homma lässähti parissa kuukaudessa kun mua ei vain kiinnostanut. Ahdisti olla ihmisen kanssa johon en ollut ihastunut.

En ikinä voisi mennä naimisiin ja saada lapsia niin, että mies on siinä sen takia kun ei parempaa löytynyt. Ahdistuisin kuoliaaksi jos pitäisi vuosia olla ihmisen kanssa jota en rakasta. Kun ahdistuin jo parissa kuukaudessa ilman ihastumista.
Väärinhän se olisikin olla toisen kanssa vain, koska ei usko löytävänsä parempaa! Ihan järkyttävää edes ajatella, mutta sellaisia ihmisiä on jotka pystyvät ottamaan jonkun ikäänkuin laastariksi ja sitten unohtavat tämän kun siirtyvät toiseen.
 
Toisen tunteilla ei ole mielestäsi mitään väliä, kunhan itse saa hetken tyydytyksen? Aika narsistista ajatella noin.

En sanonut, että toisen tunteilla ei olisi väliä, vaan vastasin tuolle toiselle kirjoittajalle, mitkä ovat ne todennäköiset syyt, joiden vuoksi suhde saatetaan aloittaa kevyemmin perustein tai miksi laastarisuhteita syntyy.

Mutta eiväthän kaikki seurustelevat tai pitkässäkään suhteessa olevat välttämättä ole koskaan olleet mitenkään palavan ihastuneita. Onhan näitäkin tarinoita kuultu, miten vaan on ajauduttu yhteen, tai sitten joku, jonka on äärimmäisen vaikea löytää ketään (esim. joka kokee ettei kelpaa kenellekään) saattaa ottaa ensimmäisen, jolle itse kelpaa. Tuskinpa kaikilla pariskunnilla mitään romanttista rakkaustarinaa tai mieletöntä kipinää on ollut. Joten siihen nähden tuo laastarisuhdekaan ei niin paha ole. En silti sano, että se mitenkään hyvä asia on.
 
En sanonut, että toisen tunteilla ei olisi väliä, vaan vastasin tuolle toiselle kirjoittajalle, mitkä ovat ne todennäköiset syyt, joiden vuoksi suhde saatetaan aloittaa kevyemmin perustein tai miksi laastarisuhteita syntyy.

Mutta eiväthän kaikki seurustelevat tai pitkässäkään suhteessa olevat välttämättä ole koskaan olleet mitenkään palavan ihastuneita. Onhan näitäkin tarinoita kuultu, miten vaan on ajauduttu yhteen, tai sitten joku, jonka on äärimmäisen vaikea löytää ketään (esim. joka kokee ettei kelpaa kenellekään) saattaa ottaa ensimmäisen, jolle itse kelpaa. Tuskinpa kaikilla pariskunnilla mitään romanttista rakkaustarinaa tai mieletöntä kipinää on ollut. Joten siihen nähden tuo laastarisuhdekaan ei niin paha ole. En silti sano, että se mitenkään hyvä asia on.


Kyllä jokainen sisimmissään ja moraalissaan sen tuntee jos tekee väärin.. Onkin eriasia onko paskahousu vai rohkeasti rehellinen.

Tekosyitä voi ihminen kehitellä itselleen elämänsä loppuun asti..
 

Similar threads

Yhteistyössä