Sauli, 44, jää työttömäksi - sai muutaman päivää aikaa miettiä, muuttaako työn perässä: ”Ei omakotit

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vierailija

Vieras
Loviisalainen Sauli, 44, jää työttömäksi - sai muutaman päivää aikaa miettiä, muuttaako työn perässä: ”Ei omakotitaloja myydä tuosta noin vain”
Maanantai 8.1.2018 klo 06.07 (päivitetty klo 09.51)

Työttömien aktiivisuutta peräänkuuluttavat päättäjät eivät loviisalaisen Sauli Lindqvistin mielestä ota huomioon tavallisen kansalaisen asemaa.

Loviisan Kuninkaankylässä asuva Sauli Lindqvist jää työttömäksi helmikuun alussa. Entinen työnantaja on tarjonnut Lindqvistille määräaikaista työsopimusta Pirkanmaalta. Hän on turhautunut päättäjien kehotuksista töiden perässä muuttamisesta.

- Eihän siinä ole mitään järkeä, kun on omakotitalo täällä syrjäseudulla. Missä ajassa me saamme tämän myytyä? Lisäksi syrjäseudulla on hankalaa saada myytyä tällainen kiinteistö. Siihen saattaa mennä vuosi tai kaksi. Pitäisikö tämä lahjoittaa tai kärsiä kymmenien tuhansien tappiot ihan vain sillä verukkeella, että saa käydä töissä, Lindqvist pohtii.

Lindqvistin mielestä päättäjät eivät ota aktiivimallissa huomioon tavallisen kansalaisen asemaa. Hän peräänkuuluttaa ennen kaikkea myös työnantajien vastuuta työllistämisessä. Hänen kannaltaan kynnyskysymykseksi nousee asuntoasioiden järjestäminen lyhyellä varoitusajalla.

- Muutama päivä aikaa miettiä, että otanko työtarjouksen vastaan. Enhän minä siinä ajassa ehdi mitään asuntoasioita miettiä, eikä työnantaja tule tippaakaan näissä vastaan. Jos oikeasti halutaan työllistää, niin työnantajapuolenkin pitää tulla vastaan.

Muutto Pirkanmaalle olisi tarkoittanut Lindqvistille käytännössä sitä, että hänen olisi pitänyt hankkia sieltä oma-asunto. Avopuolison taas vastaavasti pitäisi hankkia asunto Vantaalta, jossa hän käy töissä.

- Eihän meillä ole mitään järkeä hankkia kolmea asuntoa ihan vain, että ollaan työn perässä. Ei omakotitaloja myydä tuosta noin vain ja hankita toiselta paikkakunnalta uusia. Tämä on aika epätoivoinen asetelma.

"Miettikää tavallisen kansalaisen asemaa"

Lindqvist kritisoi aktiivimallia myös päättäjien vastuun näkökulmasta. Hän nostaa esimerkiksi julkisen liikenteen, joka etenkin syrjäseuduilla hankaloittaa töiden perässä liikkumista.

- Jos ei täältä pääse edes työvoimakoulutukseen millään julkisella liikenteellä, niin onhan se vähän tyhmää rangaista työttömiä tämän aktiivimallin mukaisesti. TE-toimistot on ajettu alas pienillä kylillä ja keskitetty isoihin keskuksiin. Syrjäseudut ovat ihan oman onnen nojassa.

Lindqvist onkin heittänyt pääministerille ja työministerille haasteen, joka julkaistiin joulukuun lopussa Loviisan Sanomissa. Siinä hän pyytää Juha Sipilää ja Jari Lindströmiä tulemaan julkisilla vierailulle Kuninkaankylään. Lehtileike toimitettiin Lindqvistin mukaan pääministerin kansliaan, mutta toistaiseksi vastausta ei ole tullut.

- Laitan tuohon tontin reunalle ison kyltin, että koskahan pää- ja työministeri tulee tänne kylään julkisella. Siinä nähtäisiin se heidän aktiivisuus.

Tarjottua määräaikaista työtä Lindqvist ei aio ottaa vastaan. Hankalat ja kalliit asumisjärjestelyt nousivat kynnyskysymykseksi.

- Jos työnantajat olisivat edes hieman tulleet vastaan näissä asuntoasioissa, niin olisin voinut miettiä. Aikaisemmin on jo tarjottu kuukauden pätkiä. Sanoin, että jos työnantaja hankkii majoituksen, niin voin tulla. He eivät kuitenkaan olleet valmiita tekemään sitä.

Työttömien aktiivisuudesta puhumiseen kyllästynyt Lindqvist heittääkin vastapallon päättäjille.

- Pää- ja työministeri, olkaa aktiivisia ja miettikää tavallisen kansalaisen asemaa, Lindqvist kuittaa.





(SATUMAARI VENTELÄ/KL)">
Sauli Lindqvist kritisoi myös TE-toimistojen toimintaa. Hänen mukaansa toimistot vastaavat puhelimeen huonosti, eivätkä soita takaisin. (SATUMAARI VENTELÄ/KL)

http://www.iltalehti.fi/kotimaa/201801072200651376_u0.shtml
 
Ei kukaan perheellinen muuta jonkun 6kk työpätkän takia toiselle paikkakunnalle, eikä varsinkaan kuukauden pätkän takia. Lyhyen pätkän, kuten kuukauden, voi ehkä tehdä, jos tosiaan majoitus järjestyy - mutta jos ei itsellä ole varaa kakkosasunnon vuokraamiseen, niin mitenkäs sitä sitten lähtee. Ei kuukauden pätkän takia kannata koko perheen muuttaa - toisella puolisolla voi edelleen olla työ, lapsilla koulut, jne vanhalla paikkakunnalla.

Itse en muuten muuttaisi kovin kevyin perustein kouluikäisen lapsen kanssa. Jo samalla paikkakunnalla on kouluissa ihan eri kirjat, asiat opiskellaan hiukan eri järjestyksessä, opiskeltavat kielet voivat olla täysin eri... en todellakaan sotkisi lapsen elämää ja pahimmillaan pilaisi hänen koulunkäyntiään ja sitä kautta jatko-opintomahdollisuuksia jonkun lyhyen työpätkän takia. Tiedän yhden tapauksen vuosien takaa, jossa yläasteikäisen nuoren elämä meni sekaisin perheen muuton vuoksi. Nuori oli ollut ihan hyvä koulussa ja hänellä oli oma pieni kaveriporukka. Uudesta koulusta ei löytynytkään kavereita, tuli koulukiusaamista ja numerot tippuivat mm. muutoksen aiheuttaman stressin vuoksi ja toisaalta siksi, että putosi kärryiltä, kun melkein joka aineessa piti hypätä ihan uuteen rytmiin (osa asioista jäi opiskelematta kunnolla, osa sitten tuli uudestaan).

Mikäli halutaan, että ihmiset voivat ottaa tuollaisia lyhyitä pätkiä vastaan toiselta paikkakunnalta, pitäisi siihen sitten löytyä konkreettista tukea. Ei kukaan lähde tekemään kohtuuttomia uhrauksia, joista hyötyy lähinnä työnantaja. Ihmisillä painaa vaakakupissa aika paljon sekin, että saa elää oman perheen kanssa. Aika harva olisi valmis luopumaan perhe-elämästä ja muuttamaan työn vuoksi yksin muualle. Sitä voi kritisoida, mutta silloin kannattaa kysyä itseltään, olisiko valmis itse moiseen uhraukseen. On helppo vaatia muilta sellaista, jota ei itse joudu koskaan edes harkitsemaan.
 
Tähän ongelmaan on ratkaisu. Vaikeutetaan omien asuntojen ja talojen hankkimista, pätkitään työsuhteita, alennetaan palkkoja suhteessa kuluihin ja muutoin politiikalla vaikeutetaan keskiluokan omaisuuden hankintaa.

Kun ihmisillä ei ole enää varaa ostaa asuntoja tai taloja, he pääsevät paremmin muuttamaan työn perässä. Lisäksi varakkaat asuntosijoittajat voittavat aina kun vuokratuloja tulee enemmän.
 
  • Tykkää
Reactions: puuhis76
Valtio suosii Suomessa verokohtelulla omistusasumista. Jos tähän saataisiin muutos ja entistä useammat ihmiset asumaan vuokralla niin työvoiman liikkuvuus helpottuisi.
 
Valtio suosii Suomessa verokohtelulla omistusasumista. Jos tähän saataisiin muutos ja entistä useammat ihmiset asumaan vuokralla niin työvoiman liikkuvuus helpottuisi.

Ei pidä paikkaansa. Vuokra-suntoja kun on tosi vaikea saada alle vuoden sopimuksella.

Mutta asialle toki voisi tehdä jotain. Vaikkapa muuttaa kaikki tyhjilleen jääneet laitokset, koulut, kerrotlot sun muut yhden ja kahden huoneen työasunnoiksi. Ja vielä silleen, että niihin saa muuttaa ainoastaan suomen kansalainen. Forenom takokoot mun puolesta tiliä rapakon toispuolelta tulleiden majoittamisella.
 
  • Tykkää
Reactions: .....
Myy talonsa niin pääsee muuttamaan.

Mitä, jos kukaan ei osta sitä? Tai jos joku olisi valmis ostamaan sen, mutta siitä saisi niin vähän rahaa, että käytännössä putoaa aloittamaan tyhjästä. Aika harva on valmis vaihtamaan velattoman omakotitalon loppuelämän vuokralla asumiseen - pahimmassa tapauksessa vielä niin, että maksaa ylihintaista vuokraa perhekokoon nähden liian pienestä asunnosta.
 
No Sauli muuttaa sinne missä työtä on ja muu perhe jääköön vanhaan asumaan. Semmoisesta se elämä on!

Onko se elämä semmoista? Miksi sitten kaikki eivät asu erillään perheistään, jos kerran elämän periaatteessa kuuluisi olla sitä.

Aika harvalla perheellä muuten on varaa edes pitää kahta asuntoa. Semmoista se elämä usein on.
 
  • Tykkää
Reactions: ..... ja AivanSama
Ei pidä paikkaansa. Vuokra-suntoja kun on tosi vaikea saada alle vuoden sopimuksella.

Mutta asialle toki voisi tehdä jotain. Vaikkapa muuttaa kaikki tyhjilleen jääneet laitokset, koulut, kerrotlot sun muut yhden ja kahden huoneen työasunnoiksi. Ja vielä silleen, että niihin saa muuttaa ainoastaan suomen kansalainen. Forenom takokoot mun puolesta tiliä rapakon toispuolelta tulleiden majoittamisella.

Vuokra-asunnoissa on yhtenä pääasiallisena ideana se, että niistä pääsee eroon erittäin helposti, yleensä kuukauden varoajalla.
 
Mitä, jos kukaan ei osta sitä? Tai jos joku olisi valmis ostamaan sen, mutta siitä saisi niin vähän rahaa, että käytännössä putoaa aloittamaan tyhjästä. Aika harva on valmis vaihtamaan velattoman omakotitalon loppuelämän vuokralla asumiseen - pahimmassa tapauksessa vielä niin, että maksaa ylihintaista vuokraa perhekokoon nähden liian pienestä asunnosta.

Jos talo on velaton, ylläpitokustannukset ovat suht pienet. Vedet veks, termostaatit silleen että tupa pysyy noin kymmenasteisena ja eikun reissuun.

Tää ei tietenkään toimi jos on kouluikäisiä lapsia.
 
Miksi veronmaksajien pitäisi maksaa se, että Sauli on saanut halvalla asunnon Loviisasta? Jos haluat asua perähikiällä niin silloin sinulle tulee siitä muita kuluja.
 
Oon ihan samaa mieltä Saulin kanssa. Miksi pitäisi muuttaa työn perässä?

Olen koulutettu raitiovaununkuljettaja ja mieheni on koulutettu metronkuljettaja. MIKSI pitäisi muuttaa pois täältä Kittilästä?
 
Kyllä vaan pääsee. Kuukauden irtisanomisaika on lakisääteinen: http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1995/19950481#a481-1995

Jep, laki on tuo. Ja toki sopimuksista pääsee sen nojalla kiemurtelemaan irti. Mutta eipä se silloin lohduta, kun vuokranantaja etsii itselleen pitkäikaista vuokralaista eikä tietenkään huoli ketään joka on tulossa vain kesäksi tai puoleksi vuodeksi duuniin paikkakunnalle.

Ilman kämppää olet tai sit maksat forenomin kiskurihinnat tai hotellista vielä enemmän. Kokemuksella.
 
Jep, laki on tuo. Ja toki sopimuksista pääsee sen nojalla kiemurtelemaan irti. Mutta eipä se silloin lohduta, kun vuokranantaja etsii itselleen pitkäikaista vuokralaista eikä tietenkään huoli ketään joka on tulossa vain kesäksi tai puoleksi vuodeksi duuniin paikkakunnalle.

Ilman kämppää olet tai sit maksat forenomin kiskurihinnat tai hotellista vielä enemmän. Kokemuksella.

Ei vuokranantajalle tarvitse kertoa todellisista suunnitelmista.

Toisaalta sekin on ihan paikkakuntakohtaista, että miten helppoa vuokra-asunnon saaminen yksityiseltä on. Niitäkin paikkoja on, missä vuokranantajat polvillaan anelevat itselleen lähes ketä tahansa vuokralaista.
 
Ei vuokranantajalle tarvitse kertoa todellisista suunnitelmista.

Toisaalta sekin on ihan paikkakuntakohtaista, että miten helppoa vuokra-asunnon saaminen yksityiseltä on. Niitäkin paikkoja on, missä vuokranantajat polvillaan anelevat itselleen lähes ketä tahansa vuokralaista.

Jotenkin mun moraaliini ei sovi valehtelu tai huijaaminen.
Ja kämppäähän etsitään sieltä, missä työmaa on, eikä herraties mistä.
 
Ei kukaan perheellinen muuta jonkun 6kk työpätkän takia toiselle paikkakunnalle, eikä varsinkaan kuukauden pätkän takia. Lyhyen pätkän, kuten kuukauden, voi ehkä tehdä, jos tosiaan majoitus järjestyy - mutta jos ei itsellä ole varaa kakkosasunnon vuokraamiseen, niin mitenkäs sitä sitten lähtee. Ei kuukauden pätkän takia kannata koko perheen muuttaa - toisella puolisolla voi edelleen olla työ, lapsilla koulut, jne vanhalla paikkakunnalla.

Itse en muuten muuttaisi kovin kevyin perustein kouluikäisen lapsen kanssa. Jo samalla paikkakunnalla on kouluissa ihan eri kirjat, asiat opiskellaan hiukan eri järjestyksessä, opiskeltavat kielet voivat olla täysin eri... en todellakaan sotkisi lapsen elämää ja pahimmillaan pilaisi hänen koulunkäyntiään ja sitä kautta jatko-opintomahdollisuuksia jonkun lyhyen työpätkän takia. Tiedän yhden tapauksen vuosien takaa, jossa yläasteikäisen nuoren elämä meni sekaisin perheen muuton vuoksi. Nuori oli ollut ihan hyvä koulussa ja hänellä oli oma pieni kaveriporukka. Uudesta koulusta ei löytynytkään kavereita, tuli koulukiusaamista ja numerot tippuivat mm. muutoksen aiheuttaman stressin vuoksi ja toisaalta siksi, että putosi kärryiltä, kun melkein joka aineessa piti hypätä ihan uuteen rytmiin (osa asioista jäi opiskelematta kunnolla, osa sitten tuli uudestaan).

Mikäli halutaan, että ihmiset voivat ottaa tuollaisia lyhyitä pätkiä vastaan toiselta paikkakunnalta, pitäisi siihen sitten löytyä konkreettista tukea. Ei kukaan lähde tekemään kohtuuttomia uhrauksia, joista hyötyy lähinnä työnantaja. Ihmisillä painaa vaakakupissa aika paljon sekin, että saa elää oman perheen kanssa. Aika harva olisi valmis luopumaan perhe-elämästä ja muuttamaan työn vuoksi yksin muualle. Sitä voi kritisoida, mutta silloin kannattaa kysyä itseltään, olisiko valmis itse moiseen uhraukseen. On helppo vaatia muilta sellaista, jota ei itse joudu koskaan edes harkitsemaan.
On helppo jeesustella kritisoida ja vaatia yhteiskunnalta tukea ja ymmärrystä ja sitäsuntätä, kun on tottunut siihen että varsinkin lapsikortit pelaamalla saa yhteiskunnalta melko mukavan elannon tekemättä mitään. Jos ja kun rahahanat laitetaan kiinni, ja aikuinen ihminen pakotetaan ihan aikuisten oikessti huolehtimaan itsestään ja jälkikasvustaan niin pienet epämukavuudet muuton ja koulunvaihtojen kanssa alkavat tuntua häviävän pieniltä ongelmilta, mikäli vaihtoehtoina on nälkä ja yöt kylmässä. Tätä ei suomalaisessa vahvassa turvaverkossa öllöttelyyn tottunut ja historiaa tuntematon voi ehkä ymmärtää. Mutta tulee aivan taatusti ymmärtämään lähivuosina. Makoisan elämän aika ilman vaivannäköä on ohi.
 
Miksi veronmaksajien pitäisi maksaa se, että Sauli on saanut halvalla asunnon Loviisasta? Jos haluat asua perähikiällä niin silloin sinulle tulee siitä muita kuluja.
Nimenomaan. Tämä ei tunnu menevän tietyille ihmisille jakeluun. Monet suomalaiset kuvittelevat että talo ja lapset ovat sellainen turvallinen ankkuri joihin vedoten voi räkiä kattoon ja kieltäytyä näkemästä muuttamisen vaivaa. Ei ymmärretä sitä, että maailma on muuttunut ja muuttuu todella rajusti eikä tietyille paikkakunnille ne omaan makuun ja kokemukseen sopivat työt enää palaa. On pakko sopeutua, keksiä uutta, uudelleenkouluttautua tai muuttaa. Paikoilleen saa vapaasti jäädä, mutta silloin se eläminen maksetaan ihan oikeasti itse ja yhteiskunta ei ole avustusvelvollinen. Ulina on aivan turhaa, koska tätä muutosta ei pysäytä mitkään työttömien kansalaisaddressit.
 
Ihmisten motivaatio käydä töissä ei ole töissä käyminen ja verojen maksaminen. Ihmisen motivaatio käydä töissä on tuoda tuloja perheelle ja mahdollistaa vapaa-ajan eläminen. Tämä tarkoittaa perhe-elämää yhdessä, matkustaminen, harrastaminen ja muu tekeminen sekä eläminen.

Jos ihmisellä ei ole enää mahdollista motivoida itseään käymällä töissä viemällä työn hedelmät, loppuu myös motivoitunut työnteko.

Yllättävän monella ihmisellä tuntuu olevan käsitys siitä että ihmisen tulee taipua rahan ja työn vaatimuksiin syyllisyyttä käyttämällä ja luopumalla kaikista motivaattoreista. Veikkaan että nämä ihmiset ovat itse yksinäisiä, lapsettomia tai muutoin näköalattomia ihmisiä.
 
Ihmisten motivaatio käydä töissä ei ole töissä käyminen ja verojen maksaminen. Ihmisen motivaatio käydä töissä on tuoda tuloja perheelle ja mahdollistaa vapaa-ajan eläminen. Tämä tarkoittaa perhe-elämää yhdessä, matkustaminen, harrastaminen ja muu tekeminen sekä eläminen.

Jos ihmisellä ei ole enää mahdollista motivoida itseään käymällä töissä viemällä työn hedelmät, loppuu myös motivoitunut työnteko.

Yllättävän monella ihmisellä tuntuu olevan käsitys siitä että ihmisen tulee taipua rahan ja työn vaatimuksiin syyllisyyttä käyttämällä ja luopumalla kaikista motivaattoreista. Veikkaan että nämä ihmiset ovat itse yksinäisiä, lapsettomia tai muutoin näköalattomia ihmisiä.
Työssäkäynnin ensisijainen motivaatio tulisi olla omien perustarpeiden täyttäminen. Ravinto, lämpö,suoja. Sen jälkeen bonuksina tulevat matkustaminen, harrastaminen ja ei-välttämättömät hankinnat. Jostain syystä iso osa tästä yhteiskunnastamme pitää itsestäänselvyytenä sitä, että yhteiskunta eli muut ihmiset tarjoavat ravinnon, lämmön ja suojan erilaisten tukien muodossa. Ja kun perustarpeet täytetään ilman vastapalveluksia, alkaa ilmeisesti hämärtyä se tosiasia että jonkun nekin täytyy maksaa ja mahdollistaa. Vastuu niistä kuuluu kuitenkin joka ikiselle kynnelle kykenevälle aikuiselle ihmiselle. Lapset, vanhukset ja oikeasti sairaat ja työkyvyttömät ovat toki erikseen ja heitä täytyy tukea.
 
Ihmisten motivaatio käydä töissä ei ole töissä käyminen ja verojen maksaminen. Ihmisen motivaatio käydä töissä on tuoda tuloja perheelle ja mahdollistaa vapaa-ajan eläminen. Tämä tarkoittaa perhe-elämää yhdessä, matkustaminen, harrastaminen ja muu tekeminen sekä eläminen.

Jos ihmisellä ei ole enää mahdollista motivoida itseään käymällä töissä viemällä työn hedelmät, loppuu myös motivoitunut työnteko.

Yllättävän monella ihmisellä tuntuu olevan käsitys siitä että ihmisen tulee taipua rahan ja työn vaatimuksiin syyllisyyttä käyttämällä ja luopumalla kaikista motivaattoreista. Veikkaan että nämä ihmiset ovat itse yksinäisiä, lapsettomia tai muutoin näköalattomia ihmisiä.
Kyl sitä motivaatiota tehdä töitä löytyy heti sen jälkeen kun Suomen tulonsiirtoihin perustuva hyvinvointiyhteiskunta tulee muutaman vuoden päästä elinkaarensa loppuun.
 

Yhteistyössä