Vihaan ja rakastan asua Helsingin kantakaupungissa.

[Töölönmaalainen75]

Olen asunut Helsingin kantakaupungissa tai ainakin sen liepeillä Töölössä n. 20 vuotta. Sain aikoinaan vuokrakämpän suhteilla tuolta alueelta, huomattavasti markkinahintaa alemmalla vuokralla. Ei olisi normaalioloissa ollut mahdollisuutta vuokrata kämppää. Tapasin mieheni töölöläisyyteni alkuvuosina ja 2000-luvun alussa pistimme "kaikki kiinni" että saimme ostettua 3h:n kämpän tuolta. Saimme 2 lasta ja vaihtoehdot silloin pohdimme muuttoa. Meille kuitenkin avautui todella loistava tilaisuus vaihtaa kämppä vähän isompaan erittäin pienellä välirahalla.

Nyt lapset ovat jo koulussa, eskarissa ja tokalla. Omat etunsa ja haittansa tässä Töölössä asumissa on. Julkisilla liikutaan pääosin, tosin meillä on yksi auto. Bonusta on sekin, että jos kämpän myisi nyt, maksaisi helposti kaikki velat ja jäisi todella paljon ekstraa. Kämpän arvo siis noussut paljon.

Suurin "ongelma" minulle (ja miehellenikin, olemme puhuneet asiasta) on se, että emme oikein "kuulu tänne." Tuntuu, että melkein kaikki täällä ovat erittäin koulutettuja ja pääosin hyvin varakkaita. Ei kenties rikkaita, mutta kuitenkin. Lisäksi porukka on pääosin sivistynyttä ja paljon on esim. kaksikielisiä perheitä. Ruotsia, ranskaa, venäjää, englantia... Paljon on ihmisiä, jotka ovat asuneet ympäri maailmaa, todellisia maailmankansalaisia. Itse olemme juntteja Suomen maaseudulta. Minä ole AMK-tradenomi, mieheni ei sitäkään.

Mitäs siitä... mutta jotenkin kun emme kuulu tuonne. Mutta toisaalta pitkään täällä asuneena voisi olla jo mahdotonta muuttaa syrjempäänkään. Toisaalta ajattelen, että tää on lapsille parempi ympäristö. Mutta sitä on vähän kurjaa olla se kaikkein köyhin ja todeta lapsille usein, että meillä ei ole varaa samaan kuin vaikkapa "Sebastianilla".

Onko täällä muita, jotka ovat vähän samassa tilanteessa?

 

[vierailija]

Helsingin kantakaupunkiin ei tavallinen suomalainen ihminen kuulukaan. Siellä asuu vain neekerit, vihervasemmistolaiset taiteilijarentut ja pieni osa on ökyrikkaita. Kuka haluaa ostaa 400 000€ kaksion 50-luvulla rakennetusta kerrostalosta?! Perusteluna palvelut lähellä. Ai mitä palvelut? Ooppera... no jes... Kiasma... no jes... Ügundilainen ravintola... no jes...

Vastapainona saa myös rikkautta. Rautatieasemalla notkuu kamoissaan pyöriviä somaleja, afgaaneja ja yhteiskunnan kelkasta tippuneita suomalaisia. Joka puolella on hälinää ja kiireisiä ihmisiä. Kun keväällä kaipaat luontoon, sulle sanotaan että "no mene kaivariin tai koffin puistoon". Niin. Puistoon. Sinnekin on löytänyt tiensä pari jonneporukkaa kaljoineen,

Se 50-luvun kämppä ei ole ainoastaan vain ihan helvetin ahdas, se on myös kylmä. Putket ei toimi kunnolla. Sitten sä käyt ostamassa jonkun helvetin ruman rullilla pyörivän patterin Clas Ohsonilta ja kuljet asunnossasi villasukat jalassa.

Kun kesällä kaverisi kauempana grillaavat Webereillään, juovat olutta ja katselevat kun lapset hyppivät tramboliinilla, niin mitä sinä teet? No sinä ostat lähimarketista halvimman pallogrillin. Kalliimpaa et jaksa kantaa, tai se ei mahdu bussiin. Viet sen sitten sen kerrostalon sisäpihalle, otat siihen rantatuolin ja korkkaat kaljan toivoen, että eihän vaan joku naapureista ympärillä pahastu. Se meinaan soittaa poliisit ja julkijuopottelusta pääsen vielä putkaan.

Kesän festareilla Suvilahdessa pääset sitten kuittaamaan kauempana asuville kavereillesi, että "no kauas teillä kesti tulla tänne saakka? Ha?". Kaveri vastaa että taksilla 20min. Johon vastaat vaistomaisesti: "kato meikä pääsi vartissa", tajuten samalla koko kommentin idioottimaisuuden. Koitat paikata tilanteen kysymällä: "no se on aika tyyristä toi taksilla ajelu", mihin kaveri vastaa, että "sellaiset 50€, mutta jos nyt sen kerran kesässä maksaa, niin ei se paha ole". Tajuat samalla, että niin... jos minäkään en joutuisi maksamaan 600€/kk yhtiövastiketta vanhojen kupariputkien takia, niin ehkä minullakin olisi se ylimääräinen 50€ taksiin per kesä.

Sitten tein valintani lapsen syntyessä ja muutin Kehä 3:sen tuntumaan. Siellä samalla rahalla sain pihan, puiston viereen ja tilaa elää. En kadu.

 

[vierailija]

Oululaisena olen aina haaveillut Helsingin kantakaupungista. Kuulutaan tulojen perusteella johonkin ylempaan keskiluokkaan (?), mutta ei olisi mitenkään meillä varaa muuttaa sinne. Ehkäpä lottovoitto napsahtaa joskus tilille Helsingissä on se huono puoli, että välimatkat ovat valtavat ja siellä todellakin pitäisi asua lähellä keskustaa, että voi hyödyntää kulttuuri- ja kahvilaelämää. Lisäksi kaipaisin aina meren äärelle, joten asunnon pitäisi olla myös lähellä rantaa.

Oulussa asumme rikkaiden asuinalueella, se on mahdollista, koska ostimme vanhan talon ja meillä ei ole autoa, sillä säästää tuhansia euroja vuodessa. Oulussa on myöskin mahdollista asua lähellä keskustaa, mutta luonnon helmassa. Olen huomannut, että täällä alueella asuu ihan tavallisiakin perheitä. Samoin edellisellä asuinalueellamme asui ihan tavallisia ihmisiä, vaikka asuntojen keskineliöhinta oli yli 5000 e. Oletteko tutustuneet tarkemmin naapureihin, jos sielläkin lopulta on muitakin keskiluokkaisia? Herkästi ajattelemme toisista, että nuo ovat "parempia", kun ei tunneta.

Toisaalta, kannatan sitä, että asuinalueilla asuu moneen tuloluokkaan kuuluvia, näin ei pääse slummeja syntymään eikä ongelmat kasaannu tietyille alueille. Täällä Oulussa ihan tässä lähellä on pahamaineinen asuinalue, jossa asuntojen hinnat ovat pohjalukemissa. Siellä ei uskalla liikkua yksin pimeällä.

Jos mahdollista, tutustukaa paremmin naapureihin, yhteisöllisyys lisää hyvinvointiä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Mistä se voisi johtua, että ette tunne kuuluvanne sinne? Onko se syy sittenkin joku muu, kaipuu luonnon läheisyyteen, "juurille" vai mikä. Hyödynnättekö tarpeeksi lähialueen kahviloita, puistoja, rantaa, tapahtumia? Tavoitan kyllä tuon tunteen, mekin asuimme aiemmin (myöskin hyvän sattuman oikusta) rikkaiden asuinalueella, yhdessä Oulun parhaista alueista ja kerrostaloista, huikealla merinäkymällä, naapureina rahakkaita ihmisiä. Kuitenkin kun näihin ihmisiin tutustui, totesimme, että ovat jalat maassa, taviksia, hyvällä tavalla. En tiedä oliko tästä vastauksesta hyötyä, mutta toivottavasti löydätte mielenrauhan, Töölöstä tai mihin sitten päädyttekään asumaan.

 

[vierailija]

Oululaisena olen aina haaveillut Helsingin kantakaupungista. Kuulutaan tulojen perusteella johonkin ylempaan keskiluokkaan (?), mutta ei olisi mitenkään meillä varaa muuttaa sinne. Ehkäpä lottovoitto napsahtaa joskus tilille Helsingissä on se huono puoli, että välimatkat ovat valtavat ja siellä todellakin pitäisi asua lähellä keskustaa, että voi hyödyntää kulttuuri- ja kahvilaelämää. Lisäksi kaipaisin aina meren äärelle, joten asunnon pitäisi olla myös lähellä rantaa.

Oulussa asumme rikkaiden asuinalueella, se on mahdollista, koska ostimme vanhan talon ja meillä ei ole autoa, sillä säästää tuhansia euroja vuodessa. Oulussa on myöskin mahdollista asua lähellä keskustaa, mutta luonnon helmassa. Olen huomannut, että täällä alueella asuu ihan tavallisiakin perheitä. Samoin edellisellä asuinalueellamme asui ihan tavallisia ihmisiä, vaikka asuntojen keskineliöhinta oli yli 5000 e. Oletteko tutustuneet tarkemmin naapureihin, jos sielläkin lopulta on muitakin keskiluokkaisia? Herkästi ajattelemme toisista, että nuo ovat "parempia", kun ei tunneta.

Toisaalta, kannatan sitä, että asuinalueilla asuu moneen tuloluokkaan kuuluvia, näin ei pääse slummeja syntymään eikä ongelmat kasaannu tietyille alueille. Täällä Oulussa ihan tässä lähellä on pahamaineinen asuinalue, jossa asuntojen hinnat ovat pohjalukemissa. Siellä ei uskalla liikkua yksin pimeällä.

Jos mahdollista, tutustukaa paremmin naapureihin, yhteisöllisyys lisää hyvinvointiä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Mistä se voisi johtua, että ette tunne kuuluvanne sinne? Onko se syy sittenkin joku muu, kaipuu luonnon läheisyyteen, "juurille" vai mikä. Hyödynnättekö tarpeeksi lähialueen kahviloita, puistoja, rantaa, tapahtumia? Tavoitan kyllä tuon tunteen, mekin asuimme aiemmin (myöskin hyvän sattuman oikusta) rikkaiden asuinalueella, yhdessä Oulun parhaista alueista ja kerrostaloista, huikealla merinäkymällä, naapureina rahakkaita ihmisiä. Kuitenkin kun näihin ihmisiin tutustui, totesimme, että ovat jalat maassa, taviksia, hyvällä tavalla. En tiedä oliko tästä vastauksesta hyötyä, mutta toivottavasti löydätte mielenrauhan, Töölöstä tai mihin sitten päädyttekään asumaan.

Valtavat välimatkat? No ei todellakaan ole. Keskustaan pääsee mistä tahansa nopeasti, poikittaisliikenne on sitten eri asia.

 

[.....]

Itse taas ajattelisin, että pienemmille lapsille tylsä ympäristö (riippuu tietty, missä asuu). Itse en haluaisi kasvattaa lapsia paikassa, jossa ei juuri ole, eikä lapsia voi päästää yksin pihalle.

 

[vierailija]

Tykkään kovasti Helsingin kantakaupungista ja ikävöin sinne. En enää siellä asu, mutta perheellisenäkin asun toisen kaupungin keskustassa, kaikki palvelut lähellä ja luontoa myös ja ulkoilumahdollisuuksia. Kaikki tykkäämme

 

[vierailija]

Mä olen Helsingin kantakaupungissa Albertinkadulla asunut, enkä muuta enää toiste. Ei sillä etteikö etnisiä ruokapaikkoja tai urbaania kaupunkielämää olisi puuttunut ympäriltä. Mutta hinta on posketon! Olen keskituloinen, tai no ehkä vähän paremmin toimeentuleva, mutta ei mulla rahat riitä. En mä enää voisi asua yksiössä ja 4-5h + keittiö -asunnoissa hinnat ovat tähtitieteelliset. Ja mistä sitten tinkisin ja minkä takia? Se että asuttaisiin koko perhe hiiren kodissa jalat suussa vain siksi, että nepalilainen ravintola sattuu olemaan vieressä ja kotiin kuljetuskin kantaa tänne saakka... Joo just!

 

[vierailija]

Kuulostaa suomalaiselle tyypilliseltä alemmuudentunteelta, jolle ei ole mitään perusteita. Te nimenomaan kuulutte sinne normaaleina suomalaisina. Minä en siis tuossa asiassa näe mitään muuta ongelmaa kuin oman asenteenne. Työkaverinikin on ihan tavallinen duunari ammattikoulupohjalta ja asuu Töölössä.

Itse en haluaisi missään nimessä asua lähellä keskustan hulinoita lasten kanssa. Aikoinaan ihmettelin, missä esimerkiksi opetetaan lapset ajamaan pyörällä? Vai jääkö taito kokonaan oppimatta, kun en minä ainakaan antaisi edes lasteni pyöräillä Helsingin keskustassa.

 

[vierailija]

Susta tuntuu väärin. Helsingin keskusta ei todellakaan ole älykkäiden ja rikkaiden paikka. Että näin.

 

[vierailija]

Itse taas ajattelisin, että pienemmille lapsille tylsä ympäristö (riippuu tietty, missä asuu). Itse en haluaisi kasvattaa lapsia paikassa, jossa ei juuri ole, eikä lapsia voi päästää yksin pihalle.

Miksei voi päästää pihalle? Sen kun vaan huolehtii, että pienet eivät mene porttikongista kadulle.

 

[.....]

Miksei voi päästää pihalle? Sen kun vaan huolehtii, että pienet eivät mene porttikongista kadulle.

No miten sieltä viidennestä kerroksesta huolehdit?
Eikä se kerrostalon piha mikään ihan älyttömän kiva paikka ole leikkiä.

 

[vierailija]

No miten sieltä viidennestä kerroksesta huolehdit?
Eikä se kerrostalon piha mikään ihan älyttömän kiva paikka ole leikkiä.

Meillä on ainakin tosi kiva piha ja tänne olisi tulossa lapsiperheitä enemmän kuin on asuntoja

 

[vierailija]

No miten sieltä viidennestä kerroksesta huolehdit?
Eikä se kerrostalon piha mikään ihan älyttömän kiva paikka ole leikkiä.

Ei kai pieniä lapsia nyt pidä jättää vahtimatta yksin pihalle, oli sitten omakotitalo tai kerrostalo :O

 

[Lieksa!]

Kuulostaa suomalaiselle tyypilliseltä alemmuudentunteelta, jolle ei ole mitään perusteita. Te nimenomaan kuulutte sinne normaaleina suomalaisina. Minä en siis tuossa asiassa näe mitään muuta ongelmaa kuin oman asenteenne. Työkaverinikin on ihan tavallinen duunari ammattikoulupohjalta ja asuu Töölössä.

Itse en haluaisi missään nimessä asua lähellä keskustan hulinoita lasten kanssa. Aikoinaan ihmettelin, missä esimerkiksi opetetaan lapset ajamaan pyörällä? Vai jääkö taito kokonaan oppimatta, kun en minä ainakaan antaisi edes lasteni pyöräillä Helsingin keskustassa.

Olen samaa mieltä, sinne tekin kuulutte jos tykkäätte vain asua! Sinkkuna olisi itsellekin ihan parasta. Mutta näin perheellisenä. Parasta on minusta asua pikkukaupungissa, jossa jo ala-asteelaiset jaksaa kulkea jalan/pyörällä koko kaupungin ympäri ja kouluun ja kaikkiin harrastuksiin. Omalla pihalla voi opetella pyöräilemään ja hiihtelemään, jäähalli ja ulkojäät ihan vieressä. Uimahalli ja ulko- sekä sisäliikunnat että musiikki- ja taidekoulu myös. Erästelellä voi ja uimarannat ympäröi. Kaikki on käden ulottuvilla ja tilaa on. Ja niihin paljon edullisempaa ja tuntuu turvalliselle...

Ihanaa matkustaa myös pääkaupunkiseudulle tai ulkomaille, on rahaa (koska eläminen edullisempaa) yöpyä ytimessä hotelleissa ja syödä ravintoloissa ja nauttia myös siitä puolesta.

Kuka mitäkin eniten arvostaa.

 

[.....]

Ei kai pieniä lapsia nyt pidä jättää vahtimatta yksin pihalle, oli sitten omakotitalo tai kerrostalo :O

Voi, jos sopiva piha.
Jos miettii jotain kantakaupungin kerrostalopihoja, niin en varmaan uskaltaisi alle kouluikäistä yksin sinne pihalle lähettää. Kun taas esim omalla alueellamme jonkun viisi-kuusi-vuotiaan voi päästää kavereiden kanssa ulos vapaasti ja pienemmätkin nakata yksin pihalle, kunhan ikkunasta näkee.

 

[vierailija]

No miten sieltä viidennestä kerroksesta huolehdit?
Eikä se kerrostalon piha mikään ihan älyttömän kiva paikka ole leikkiä.

Kyllähän sieltä vilkaisee ulos ihan siinä missä ensimmäisen kerroksenkin ikkunasta. Jopa paremmin, kun näkee esteiden yli. Lapset vahtivat myös toisiaan aika paljon mitä tulee kaikkien tietämiin ehdottomasti kiellettyihin juttuihin.

Jos lapsi menee luvatta kadulle, niin sitten seurauksena "tupenrapinat" ja aika pitkä kielto leikkiä pihalla.

Toimii oikein hyvin. Täällä meillä on isolla sisäpihalla (vaihtelevaa ympäristöä ja löytyy puita ja yksi kalliokin) iso lapsilauma pyörimässä ja harvemmin kukaan niistä on luvattomilla teillä.

 

[.....]

Kyllähän sieltä vilkaisee ulos ihan siinä missä ensimmäisen kerroksenkin ikkunasta. Jopa paremmin, kun näkee esteiden yli. Lapset vahtivat myös toisiaan aika paljon mitä tulee kaikkien tietämiin ehdottomasti kiellettyihin juttuihin.

Jos lapsi menee luvatta kadulle, niin sitten seurauksena "tupenrapinat" ja aika pitkä kielto leikkiä pihalla.

Toimii oikein hyvin. Täällä meillä on isolla sisäpihalla (vaihtelevaa ympäristöä ja löytyy puita ja yksi kalliokin) iso lapsilauma pyörimässä ja harvemmin kukaan niistä on luvattomilla teillä.

Mitä se vilkaisu auttaa, jos sinulla kestää useampi minutti keretä itse sinne pihalle?

 

[.....]

Olen samaa mieltä, sinne tekin kuulutte jos tykkäätte vain asua! Sinkkuna olisi itsellekin ihan parasta. Mutta näin perheellisenä. Parasta on minusta asua pikkukaupungissa, jossa jo ala-asteelaiset jaksaa kulkea jalan/pyörällä koko kaupungin ympäri ja kouluun ja kaikkiin harrastuksiin. Omalla pihalla voi opetella pyöräilemään ja hiihtelemään, jäähalli ja ulkojäät ihan vieressä. Uimahalli ja ulko- sekä sisäliikunnat että musiikki- ja taidekoulu myös. Erästelellä voi ja uimarannat ympäröi. Kaikki on käden ulottuvilla ja tilaa on. Ja niihin paljon edullisempaa ja tuntuu turvalliselle...

Ihanaa matkustaa myös pääkaupunkiseudulle tai ulkomaille, on rahaa (koska eläminen edullisempaa) yöpyä ytimessä hotelleissa ja syödä ravintoloissa ja nauttia myös siitä puolesta.

Kuka mitäkin eniten arvostaa.

On kyllä lapsille varmasti parempi. Juuri nuo hiihtämiset ja pyörällä ajot, samoin kun metsässä peuhaaminen ovat ihan parasta lapsuudessa.

 

[vierailija]

Mitä se vilkaisu auttaa, jos sinulla kestää useampi minutti keretä itse sinne pihalle?

No tuskin sinä ensimmäisen kerroksenkaan asukkaana koko ajan siinä ikkunalla päivystät? Silloin kun et päivystä niin lapsi ehtii teoreettisesti vaikka mihin.

 

[.....]

No tuskin sinä ensimmäisen kerroksenkaan asukkaana koko ajan siinä ikkunalla päivystät? Silloin kun et päivystä niin lapsi ehtii teoreettisesti vaikka mihin.

Meillä näkee keittiöstä pihalle ja aika pienenä on muksut siellä omillaan olleet, kun olen esim itse jäänyt ruokaa laittamaan.

Ja aika eri asia juosta naapuripihalle/metsään kun jonnekin Manskulle autojen sekaan.

 

[Zariza]

Minun Espoo on ihana lande, josta on cityyn ja lentokentälle matkaa alle puolen tunnin.

 

[vierailija]

Paras ympäristö lapsille kasvaa on kerrostalon sisäpiha. Kunhan ei ihan vallattomaksi heittäydy.

 

[vierailija]

Lapsi: Äiti miksei me muuteta johonkin missä on piha?
Äiti: Ei me voida, kun äidin pitää olla lähellä palveluja, kuten oopperaa ja teatteria.
Lapsi: Mutta ethän sä äiti käy oopperassa.
Äiti: Kyllä äiti kävi viime jouluna, muistatko? Tänä jouluna äiti menee ehkä taas.

 

[vierailija]

Paras ympäristö lapsille kasvaa on kerrostalon sisäpiha. Kunhan ei ihan vallattomaksi heittäydy.

Paras ympäristö lapselle on omakotitalolähiö täynnä talotehtaan omakotitaloja, joissa kaikissa asuu samanlaisia keskiluokan perheitä. Aina kun on tarve lähteä kyseisestä lähiöstä jonnekin niin pitää pyytää mammaa tai isipappaa kyydittämään perheen jommalla kummalla autolla, koska syrjäinen sijainti ja harva asutus takaavat sen, ettei lähiympäristöstä löydy muista "palveluja" kuin ryteikköä.

 

[vierailija]

Paras ympäristö lapselle on omakotitalolähiö täynnä talotehtaan omakotitaloja, joissa kaikissa asuu samanlaisia keskiluokan perheitä. Aina kun on tarve lähteä kyseisestä lähiöstä jonnekin niin pitää pyytää mammaa tai isipappaa kyydittämään perheen jommalla kummalla autolla, koska syrjäinen sijainti ja harva asutus takaavat sen, ettei lähiympäristöstä löydy muista "palveluja" kuin ryteikköä.

Minä olen asunut lapsuuteni omakotialolähiössä ja sellaiseen muutettiin myös aikuisena, kun omat lapset syntyivät. Aina on päässyt pyörällä tai kävelleen kaikkia palveluja hyödyntämään. Aivan ihanteellinen paikka lapsiperheelle.

Lapsena kuljin kouluun välillä suksilla tai potkukelkalla. Kun omat lapseni olivat pieniä, muistan aina sen kerran, kun oli hirveä lumikaaos ja vauva sairastui. Pakkasin vauvan vaunuihin ja taaperon pulkkaan ja kävelin terveyskeskukseen, jonne on matkaa meiltä 1 km. Ei mikään mahdoton matka.