* Suurperhekuumeilijoiden ketju *

Hei kaikille!

Tämän ryhmän henki on niin ihana, että tulen minäkin tunnustamaan kuuluvani lukijoihin. Meille odotetaan neljättä ensi maaliskuulla syntyväksi, mutta koska ikäeroa isompiin kolmeen tulee jonkin verran, niin ollaan jo juteltu että vielä viideskin pienellä ikäerolla tämän kaveriksi. Eihän sitä koskaan tiedä, mitä elämä tuo tullessaan, mutta täss kohtaa tuntuu vahvasti tältä. Kauan me mietittiin neljännen yrityksen aloittamista ja verrattuna aiempiin myös tehtiin tätä kauan (vuosi, ei toki monen mittakaavassa siis kauaa). Nyt kun raskaana sitten olen niin mieli muuttui, eikä haluta että tämä iltatähtemme jää "yksinäiseksi kuopukseksi". Joten jatkan lueskelua, toivon mukaan ensi vuoden maaliskuulla synnytän ja 2018 loppuvuodesta kenties palaan tänne kirjoittelemaan. Kaikille suurperhekuumeilijoille halit ja plussatuulia, tämä koko keskustelu on jotenkin sellaisen aukon täyttävä lämmin "kaveri" , kun ei lähipiirissä enää tästä neljännen odotuksestakaan kaikki onnitelleet/ei ymmärretty.

 

Tuo on kyllä jännä, että mitä se kenenkään muun elämää hetkauttaa montako lasta jollain on
Ja itse ehdin huomaamaan, että sekään ei ole hyvä jos on vain yksi. Kuinka monta kertaa sainkaan vuosien aikana kuulla, että kyllä teidänkin kannattaisi toinen tehdä, että oppisi jakamaan ja olisi seuraa...
Ja nytkun niitä on, niin kauhistellaan, että eiköhän nämä jo riitä ja ei teidän ole tarkoitus koko maailmaa kansoittaa

Olen miehelle puhunut, että jos nyt vielä yksi ja sitten myöhemmin vielä pari iltatähteä
Ikää meillä "vasta" 32. Vaikka joskus nuorena kuvittelin, ettei kukaan enää 30 lapsia kai tee

Täällä ei vaan menkkoja kuulu, edellisistä on nyt 65pvä.. En oo kyllä raskaustestiä tehnyt, jos vaikka oliskin jo raskaana..
tähän saakka on käytetty ehkäsyä, joten aika epätodennäköistähän tuo olisi..
Alkaa taas vaan kierrot näköjään venymään..

Nuorin on nyt tosi kovassa flunssassa ja pääasiassa nukkuu parhaiten vaan sylissä. On sellaista pientä tuhisijaa ihana katsella sylissä, mutta harmittaa vaan toisen puolesta, kun on niin hankalaa nukkua..

 

Heipsis naiset ja tervetuloa Hannah!
Toi kierron venyminen on kyllä ihan mälsää. Mulla pitäis menkat alkaa maanantaina, mutta luulen kierron kans venyvän, kun en ainakaan huomannut koko ovista olevankaan. Joku tiedusteli, että onko jotain listaa tms. Musta ois ihan hyvä, kun ei ois. Ei kenenkään tarttis päivitellä mitään, eikä liiaksi sitoutua... Itsellä ainakin niin kiire toisinaan, etten varmaan ehtisi säännöllisesti.
Yks kans mitä kysytään, et onko joku uskonnollinen tausta lapsilukumäärälle... Ei oo, vaikka omassa uskossani olenkin.
Nii joo, vaikka ovista en havainnut, niin oonhan mä testejä tehnyt. Ei toista viivaa. Tosin tuota pian puolivuotiasta helliessäni, totesin kuinka hyvä on näinkin. Mikä mun valintaan alkaa suurpeeheelliseksi on vaikuttanut eniten, on se mun rakkaus. Ja halu hoivata. Toki myös etten ole omalla kohdallani halunnut enää aborttia joutua kokemaan. Jotenkin tunnen, että siitä en selviäisi. Vaikka jokaisen kohdalla olen miettinyt, että haluanko vielä tämän lapsen... Ja olenhan minä. Lapsiani en ole koskaan katunut, miettinyt vaon sitä, että harmi ku tein isoimman osan lapaiatani niin nuorena, etten osannut niin paljoa nauttia. Se oli enwmmänkin suorittamista ja täytyy olla ja kyetä meininkiä. Nykyään osaa pysähtyä ja keskittyä olennaiseen. Vaikka silloin nuorenakin siltä tuntui. Nyt vanhempana ymmärtää jotenkin ihan eri tavalla koko elämän ytimen.
Ihanaa viikonloppua Ladyt. Mä meen vielä tonne miehen kainaloon ka vauvan kylkeen hakeen vähän lämpöö. Syksyinen on tämä aamukoleus.

 

heips.. uusi kuumeilija, tai no jo pulla uunissa.. Mutta mulla on dilemma johon toivoisin teiltä neuvoja. Meillä iso perhe, ja nyt taisi moka tulla ja uusi olisi tulollaan. Mietin vaan miten jaksan taas fyysisesti ja henkisesti? On ollut aika hankala vuosi kummallakin saralla. Meillä muutama erityislapsi jotka vaatii aikuiselta enemmän kuin normi lapset. Siihen pienet lisänä. Sen suhteen ei ideaali tilanne, mutta en pääse yli ajatuksesta että kadunko loppu elämäni jos nyt keskeytän.. Viimeinen mahdollisuus kuitenkin. Oltu muutenkin jo valmiita siihen ettei enää. Kummatkin rakastaa lapsia ja varmana toinen lähtisi mukaan hommaan jos niin haluan. Tää on mun ratkaisu, jos nyt edes pysyy matkassa. Onko kukaan ollut vastaavassa tilanteessa? Ja miten asia ratkesi? Mulla paukuttaa myös ajatus pystynkö edes tekemään keskeytystä sellaisesta mikä on suurempi voima antanut alkaa.. Syytänkö siitä itseäni? Ei olla siis mitään uskontokuntaa joka vaikuttaisi päätöksiin.. Ihan omasta tahdosta näin.. Kiitos jos joku viitsii kommentoida asiallisesti Ja kaikille tärppionnea!!

Ihmeellinen paikka tulla kysymään keskeytyksestä jotka kuumeilee
En muuta osaa sanoa..

 

Täällä kp18/28 ja ovistestit negaa.. yleensä oon saannu oviksen tikutettua kiinni kp19.. No ainakin siementä on kylvetty
Kauhee nuha minulla ja alaselkä/vas.jalka vasemmalta puolelta törkeen kipee, kaikki liike, kurottelu alas/ylös ja istuminen sattuu .. kai pitäs vissiin selkää näyttämässä lääkärillä en kyllä viittis vielä.
Tilasin eilen kunnon satsin r-testejä valehtelematta n.30kpl erinlaisia ja riittää seuraavaan kin kiertoon jos tästä ei tärppää himotestaaja♡♡ hih..

 

Hei muumimamma! Kuulostaapa raskaalta. Siis joutua pohtimaan keskeytystä, sen sijaan että voisi täysin rinnoin riemuita.
Mä olen jokaisesta nuo omat painini paininut, ei ole ollut itsestään selvää että plussa olisi ollut toivottu. Mulla piti viides lapsi olla viimeinen,ja sitten tulin yllättäen raskaaksi. Varsin ajan itselleni keskeytykseen, en pelkästään omasta tahdostani, vaan myös miehen selkeästä mielipiteestä johtuen. Kaksi päivää ennen aikaa, kiersin päätökseni ja samana päivänä kuin keskeytys olisi ollut, peruin aikani. En ole katunut. Seitsemäs niin ikään yllärinä, mutta en keskeytystä enää edes harkinnut. Kuten myös kahdeksas. Tosin tässä vaikuti paljon miehen ratkaisu pysyä yksissä, tiesin etten yksin kahdeksan kanssa jaksa. Varsinkin kun opiskelen saikuksi. Se on vaan toi mun sieluni, joka ei itselle sitä taakkaa halua.
Vaikea on auttaa tai neuvoa, muuta kuin että te päätätte omien kykyjenne mukaan. Teette oman sydämenne tahdon. Toivotan jaksamista vaikeaan ratkaisuunne!

 

Hei muumimamma! Kuulostaapa raskaalta. Siis joutua pohtimaan keskeytystä, sen sijaan että voisi täysin rinnoin riemuita.
Mä olen jokaisesta nuo omat painini paininut, ei ole ollut itsestään selvää että plussa olisi ollut toivottu. Mulla piti viides lapsi olla viimeinen,ja sitten tulin yllättäen raskaaksi. Varsin ajan itselleni keskeytykseen, en pelkästään omasta tahdostani, vaan myös miehen selkeästä mielipiteestä johtuen. Kaksi päivää ennen aikaa, kiersin päätökseni ja samana päivänä kuin keskeytys olisi ollut, peruin aikani. En ole katunut. Seitsemäs niin ikään yllärinä, mutta en keskeytystä enää edes harkinnut. Kuten myös kahdeksas. Tosin tässä vaikuti paljon miehen ratkaisu pysyä yksissä, tiesin etten yksin kahdeksan kanssa jaksa. Varsinkin kun opiskelen saikuksi. Se on vaan toi mun sieluni, joka ei itselle sitä taakkaa halua.
Vaikea on auttaa tai neuvoa, muuta kuin että te päätätte omien kykyjenne mukaan. Teette oman sydämenne tahdon. Toivotan jaksamista vaikeaan ratkaisuunne!

Kiitos vastauksesta! Olen siis ainainen kuumeilija.. Nyt vaan tuli ns huonoon saumaan. Mutta en pääse ajatuksesta yli josko tämä kuitenkin on se meidän Iltatähti. Salaa haaveillut vielä yhdestä.. Lähipiiri on myös joiden kommentit ahdistaa.. Moni ei ymmärrä. Katsotaan miten käy. Muutama km myös ollut siksi kaikki pelottaa myös, voiko mennä hyvin enää.. Toivon kaikille kunnon plussa aaltoa!

 

Mitä enemmän aikaa kuluu, sitä enemmän mietin neljättä lasta. Haluanko oikeesti taas pienen ikäeron vai uskaltaako odottaa jonkun aikaa ennen yrityksen alkua. Ihanaa olisi aloittaa yritys jo pian mutta ei nyt vielä voi, vauva on vasta 3 viikkoa vanha

Jos malttais tämän vuoden ainakin odotella ja katsois tammikuussa mikä fiilis on

Uusi auto ja asunto pitäisi hankkia ennen seuraavaa perheenlisäystä, nyt on vaan 3 makkaria ja nekin surkeen pieniä ja muutenkin tää on todella epäkäytännöllinen vaunujen kanssa liikkuessa.

Auton hankinta on helpompaa, mutta emme kylve rahassa, joten sitäkin pitäisi rauhassa ehtiä katselemaan niin varmasti löytyisi hyvällä hinnalla

Oi miksi mies sanoo että tulee niin monta lasta kun tulee, tosi paha lause kroonisesta vauvakuumeesta kärsivälle vaikea pitää pöksyt jalassa ja ehkäsy mielessä

 

Moikka!

En kyllä tiedä mitä täällä palstalla teen kun mies tuskin tulee lisälapsiin suostumaan mutta itse haaveilen vielä viidennestä.
Edelliset lapset ovat 8v,5v,3v ja 5kk. Elättelen toivetta että mies muuttaisi mielensä ja saataisiin vielä yksi rakkauspakkaus parin vuoden päähän. Vauvoja kun näkee kuume lisääntyy ja välillä tulee kamalan surullinen olo kun iskee tajuntaan että lapset saattavat olla tässä eikä enää saa tuntea raskautta. Synnyttäminen on ainoa mitä ei ikävä ole. 1/4 ehditty saamaan kivunlievitys ajoissa ja kaksi viimeisintä mennyt samalla kaavalla. Kovat supistukset ja paikat auennut puolessa tunnissa. Molemmilla kerroilla luvattu hyvissä ajoin puudutukset mutta viimeisimpään synnytykseen ei kätilökään ehtinyt kun ottamaan vauvan kiinni. Varmaan noiden seuraaminen on yksi syy miksi mies ei enempää lapsia halua.

Pahoittelut avautumisesta ja jos asiat hyppii miten sattuu. Katson telkkaa samalla

 

Avantasia, tervetuloa! Kuumeilusta ja kaikesta siihen vaaviin liittyvästä on kauhee yrittää päästää irti. Uuden elämän alku, ihan sen alkuun saattamisesta alkaen, se on maailman kaunein, ihanin ja rakkaudellisin asia. Kyllä se niin vaan on, että kun muksuja on jo useampi, niin herkästi ajatukset kääntyy siihen, että kyllähän täs ny vielä yks menis. Toivotaan, et miehesi tuumaa samoin.
Itsellä menkat kaks päivää myöhässä. Pc antaa jotain tyhmää viivanpaikkaa, häipyy kuivuessaan pois, joten vahvistuksen sai ounasteluni anovulatorisesta kierrosta. Mä oon aikasta varma, et ku menkat tulee, niin ihan tiputellen vain vuotelee. No, hyvä mieli silti. Tulee jos on tullakseen.

 

Täällä vielä arvotaan että vieläkö neljäs vai ei. Mies ei tosin oo ihan vakuuttunu että suostuis enää neljänteen lapseen. Mut mites te muut ajatteletteko tällästä ku mua on tosi paljo alkanu mietityttään et kun on jo kolme tervettä lasta että voiko olla niin hyvä tuuri että oikeesti vois saada neljännenkin terveen lapsen? ja että raskausaika ja synnytys menis muka taas hyvin. Hieman myös pelottaa oma ikä kun nyt 32v ja aikasemmat lapset reippaasti tuolla alemmalla vuosikymmenellä. Toisaalta mulla on ihan järkky vauvakuume mut sit mietin että onko se vaan krooninen ja jatkuu vaikka saiskin neljännen. Oon ehkä liian pohtija näissä isoissa asioissa ja sit toisaalta vaikka miten haluaisin niin pitäs saada mieskin vielä mukaan mikä ei oo ihan varma että onnistuuko ikinä

 

Täällä vielä arvotaan että vieläkö neljäs vai ei. Mies ei tosin oo ihan vakuuttunu että suostuis enää neljänteen lapseen. Mut mites te muut ajatteletteko tällästä ku mua on tosi paljo alkanu mietityttään et kun on jo kolme tervettä lasta että voiko olla niin hyvä tuuri että oikeesti vois saada neljännenkin terveen lapsen? ja että raskausaika ja synnytys menis muka taas hyvin. Hieman myös pelottaa oma ikä kun nyt 32v ja aikasemmat lapset reippaasti tuolla alemmalla vuosikymmenellä. Toisaalta mulla on ihan järkky vauvakuume mut sit mietin että onko se vaan krooninen ja jatkuu vaikka saiskin neljännen. Oon ehkä liian pohtija näissä isoissa asioissa ja sit toisaalta vaikka miten haluaisin niin pitäs saada mieskin vielä mukaan mikä ei oo ihan varma että onnistuuko ikinä

Sun ajatukset kuulostavat todella tutuilta! Minä odotan neljättä ja kolme aiempaa syntyneet edellisellä vuosikymmenelläni, pienin ikäeroin. Tässä raskaudessa olen ollut tosi pelokas ekat 12 viikkoa, aivan varma siitä, että kesken menee tai jotain on vakavasti vialla. Nyt liikkeet jo tuntuvat, joten mieli keveämpi, en enää pelkää esim. vammaisuutta vaan tuntuu, että juuri tämä lapsi on meille kovasti odotettu ja toivottu. Toivottavasti saat tasapainon unelmien ja pelkojen välillä, uskallatte vielä yrittää, jos se tuntuu oikealta ratkaisulta. Tämän piti meillä olla iltatähti, mutta tiedämme jo, ettei jää viimeiseksi, jos on meidän toiveistamme kiinni.

 

Heippa!

Täällä käyn edelleen lukemassa tätä ketjua

Tuttuja ajatuksia nuo, että kun on jo suotu viisi tervettä lasta, voiko sama onni kohdata kuudennen kerran. Olen näitä ajatuksia pyöritellyt jokaisessa raskaudessa. Ja samoin tuo ikä mietityttää. Mutta, siltikin tämä tuntuu oikealta

Olen ollut hirveän pahoinvoinnin kourissa. Palakurkussa kokoajan Odotan niin kovasti että nämä viikot kuluisi nyt nopeasti ja pääsisi nauttimaan raskaudesta kunnolla. Perjantaina käytiin ultrassa. Pieni ihmisentaimi oli oikeassa paikassa ja sydän jumpsutti reippaasti Tänään menossa rv 8+0. Vielä 4-5vkoa jäljellä pahoinvointia

 

Itsekin mietin toki tuota, että terveitä lapsia saanut jo kolme,että vieläkö uskaltaa.
mutta lähipiirissäni olen nähnyt monenlaista ja uskon siihen, että oma lapsi on aina tärkein ja rakkain oli hän sitten millainen tahansa

Mulla alko jonkinlaiset menkat.. nyt siis kolmatta päivää tuhruttaa. Ennen mulla eioli oo koskaan ollu tämmöstä ongelmaa,mutta nyt viimesimmän raskauden jälkeen aina jonkinlaista tuhruvuotoa alussa ja jopa joskus puolivälissä kiertoa.
Mitäköhän tää nyt on?
Onko muilla ollu vastaavaa?
Mistä päivästä laskette kierron alkaneeks?

Täällä edelleen lapset kipeenä, joten nyt tämmönen nopee postaus vaan ja kömmin itekin tästä sänkyyn, jos vaikka hetken sais nukkua

Po, ihania ultra kuulumisia teillä
Miten tuo pahoinvointi pääseekin aina unohtumaan.
Itse oksentanut useita kertoja päivässä
vk5-vk 20/25/30 eli joka raskaudessa aina vähän pidemmälle.
Ja nyt olen taas sitä mieltä, että eihön se nyt niin kamalaa ollut

 

Mulla kierto nyt vähä harakoilla pillereitten takii, mutta eile kp25 oli yllättävää myöhänen ovis jopa testillä tikutettu no tottakai hyödynnettiin, meinas vaa siinä unohtuu että ei tartte kortsuu
Nähtäväks jää tärppäskö vai onko vielä vaan harjotuskierros, harjottelukin on kivvoo..
Näillä nyt mennään.. kp26 tänään..

 

Selailin kaksplussan palstaa vähän ahdistuneena, että minne minä oikein kuulun. kun en kuulu kolmekymppisiin ekan haaveilijoihin enkä kolmannen kuumeilijoihin.
Tästä ketjusta katsoin sivusilmällä, että tää ois vaan 5+ haaveileville. Mutta joo, eli saatan odottaa nyt neljättä, kolme poikaa -08, -10 ja -15 löytyy ennestään.
Tänään kp 38/32-33. megakiertoja ei ole aiemmin ollut.
jotain raskausoireita kylläkin havaittavissa. Eilinen testi oli puhdas nega, mutta kun menkkoja ei kuulu niin aloin sitten jo popsia raskausajan vitamiineja. Edellinen vauva näytti plussaa vasta kun kuukautiset reilusti myöhässä.

Neljäs ei ollut toiveissa, vaihdettiin just paikkakuntaa, kauemmas tukiverkosta, sain töitä ja valmistuakin pitäisi.
Kolmannen kanssa meillä meni useita vuosia "eipäs-joopas"-keskustelun parissa, joten olen vähän hölmistynyt miten mies nyt mahdolliseen neljänteen raskauteen suhtautuu. Tosi hyvin. Ehkä sekin huomaa että meidän pienin tarvii ikäisensa sisaruksen, kun isoveljet on jo kouluikäisiä.

Megaviesti.
Plussatuulia kaikille.

 

En tiedä kuulunko ihan tänne mutta viides ois toiveissa ja teidän seuraanne voisin liittyä. Meillä ennestään 08 syntynyt tyttö ja pojat syntyy vuosina 10,12 ja 14. Lisäksi meille geeniperimä joiden takia 3 enkelipoikaa vuosilta 06,07 ja 13. Tänään menkat eli kp1/27-31

 

Moikka.
Tästä tulee varmaan elämäni pisin kierto ikinä nyt kp36/28 ja testit negaa negan perään.. en usko plussaan mutta vuoto sais alkaa. . Turhauttavaa!!!
Menkkajomotuksia on välillä mutta ei vaan vuoto ala.
Ensi viikolla lähetään syysloma reissuun koko viikoksi sillon tietysti alkavat onneksi pakkasin siteitä mukaan

Mites muille kuumeilijoille kuuluu?
Hiljasta on ollu täällä..

 

Täällä kp18/28 ja ovistestit negaa.. yleensä oon saannu oviksen tikutettua kiinni kp19..

 

Sori edellinen. Puhelimen kanssa kauheeta temppuilua

Täällä siis kuluneillaan 12. Yk 2 menossa kp 8....

 

Siis oikeesti
Miten vaikee on saada järkevä viesti aikaseks
Eli, täällä kuumeillaan kahdettatoista
Yk 2 ja kp 8....

 

Pitkästä aikaa aattelin kirjottaa,olen kyllä käynyt täällä lukemassa mutta kun ei ole oikein ollut mitään sanottavaa..
Viime sunnuntaina alkoi menkat,tasan 6vkoa siitä kun ensimmäiset merkit keskenmenosta alkoi. Säikähdin ihan kun vuosi harmahtavanruskea jokin kalvo klöntti..kai ei ollut sitten ihan kunnolla kaikki km jälkeen tullutkaan ulos...menkat oli aika niukat,toivottavasti nyt kohtu sitten tyhjentynyt menkkojen myötä..
Nyt sitte ois yk2 ja kp6, mutta saas nähdä onko tälle kiertoa vielä sitten yritystä, mun fiilikset on olleet vähän huonot ja mieli muutenkin maassa..
mutta on kyllä kauhea "tyhjän sylin syndrooma"..

tsemppiä kaikille uusiin kiertoihin!

 

Hei vaan!

Täälläkin yksi kuumeileva perheenäiti. Ikää minulla 29v ja lapsia meillä neljä. Lapset iältään 8v, 6v, 4v ja 1v. Miehen kanssa päätettiin, että viides saisi tulla jos on tullakseen. Kolme ensimmäistä lasta on ihan tekemällä jouduttu tekemään ja neljäs oli yllärivauva. Jännittää, että miten vaikeaa tulee olemaan tuo viidennen "teko" tai raskaudunko enää edes.

Nyt uppoudun lukemaan ketjun läpi ja kirjoittelen myöhemmin lisää.

 

Kp37 ja haamu saatu testiin vasta lopetin pillerit ja näinköhän nopeasti tärppäs.. ihan hämillään oon ollu koko päivän.. menkat olikin reippaan 9pvää myöhässä jos kierron 28 mukaan taas entisen kunnon vanhan kierron 32 mukaan niin 5pvää menkat myöhässä.
Laitan kuvat testiin niin saatte tiirrailtavaa
http://aijaa.com/hpyaGG
http://aijaa.com/5CZHEb
Sama testi eri kulmasta koittanu kuvata ja ihan testiajan puitteissa.

 

Ilo jäi lyhyeks vessa käynnin yhteydessä ruskeaa limaa että eiköhän ne menkat sieltä tuu kemiallinen varmasti ollu ..
Syysloma reissuun huomenna ja hauskaa pietään lasten kanssa koko viikko