Teini aina kotona

Onko muilla teiniä, joka on aina kotona? ei ole kavereita, eikä mtään, minne mennä ei edes harrasta mitään. ei ole kokaan ollut yökylässä, paitsi mummulassa. 14v. On poika nyt ja olen niin huolestunut, kun i saa mitään kontaktia samanikäisiin.

 

Ota yhteyttä kouluterveydenhoitajaan ja kysy neuvoa ja jatkotoimenpiteitä. Ei tuon ikäisen pitäisi vielä vetäytyä ja syrjäytyä ikäisistään. Olet syystäkin huolestunut ja hyvä niin, nyt vaan toimintaa jotta tilanne muuttuisi. Onko pojalla diagnosoitu mitää sairauksia?

 

Tämä ei nyt oikeastaan nyt syrjäydy, vaan on aina ollut samanlainen, ei vaan osaa olla ikäistensä kanssa. Viihtyy kotona hyvin ja kokee muut nuoret, että kiusaavat häntä. Ei ole diagnosoitu mitään. Telkkarin kanssa juteltukin, mutta he oli sitä mieltä, ettei voi pakottaa ketään.

 

Pitääkö kaikesta tehdä ongelma?

 

Miksi muut kiusaavat ja miten? Tietystikään ei voi pakottaa mutta minusta tuolla tavoin eristäytyvä nuori on kuitenkin poikkeus - ja kysymys kuuluu silloin että miksi. Miksi hän ei harrasta mitään? Eikö uskalla mennä uuteen porukkaan? Voisitteko yhdessä harrastaa jotakin?

 

[QUOTE="vieras";28981587]Miksi muut kiusaavat ja miten? Tietystikään ei voi pakottaa mutta minusta tuolla tavoin eristäytyvä nuori on kuitenkin poikkeus - ja kysymys kuuluu silloin että miksi. Miksi hän ei harrasta mitään? Eikö uskalla mennä uuteen porukkaan? Voisitteko yhdessä harrastaa jotakin?[/QUOTE]

Kai se pelkää tai mikään ei vaan kiinnosta. Ei osaa oikein puhua muille. Eipä se tuon ikäinen taida enää lähteä vanhempien kanssa harrastamaan.
Mua tuntuu, että sen liikekieli tai jutut on jotenkin muiden mielestä outoja ja kukaan ei kai halua olla sen kanssa vapaa-ajalla tekemisissä.

 

ja ensimmäinen vastaaja vetää esiin diagnoosia. miksi helvetissä pitäis olla joka asiaan? ei kaikki nuoretkaan ole samanlaisia.jos teini tuntuu olevan tyytyväinen elämäänsä niin anna olla kotona.kaikki ihmiset ei vaan yksinkertaisesti kaipaa seuraa ja hulinaa ympärilleen aivan kuin ei kaikki aikuisetkaan.ahdistuu vaan ja kokee teidän mielestänne olevansa epänormaali jos väkisin tuputatte jotain harrastuksia.

 

[QUOTE="life";28981627]ja ensimmäinen vastaaja vetää esiin diagnoosia. miksi helvetissä pitäis olla joka asiaan? ei kaikki nuoretkaan ole samanlaisia.jos teini tuntuu olevan tyytyväinen elämäänsä niin anna olla kotona.kaikki ihmiset ei vaan yksinkertaisesti kaipaa seuraa ja hulinaa ympärilleen aivan kuin ei kaikki aikuisetkaan.ahdistuu vaan ja kokee teidän mielestänne olevansa epänormaali jos väkisin tuputatte jotain harrastuksia.[/QUOTE]

No ei tarvii olla missään nimessä samanlaisia, mutta elämä menee ohi jos yksin kököttää huoneessaan kaikki vuodet ilman kontakteja. Lapsi voi kärsiä siitä itsekin aika tavalla. Minusta rohkaisu sosiaalisiin tilanteisiin, uusien kavereiden/harrastusten yms etsiminen voisi olla hyvä. Jos poikaa oikeasti kiusataan on tilanne tosi kurja minusta. Mistä on kiinnostunut? Ei tarvitse väkisin tuputtaa, mutta rohkaista ja ohjata.

 

Mulla ihan samanlainen 12v, tykkää vaan pelailla kotona. Kavereta on muutama, mutta aina ne tulee meille, ikinä eivät mene pihalle tms. Ei halua harrastaa mitään ja on muutenkin aika arka.
En tiedä et pitäiskö kieltää noi pelaamiset vai mitä. Jos ei saa pelata niin sit vaan kyhjöttää kotona. Mitä tekemistä tuollaiselle keksii? Mitään lapsi ei halua tehdä, jos ehdottelen juttuja.
Hänellä on 9v veli, joka on aivan erilainen, joten tuskin kasvatuksessa on ongelma. 9v juoksentelis pihalla aamusta iltaan

 

Laps on 14v, ei kavereita tai harrastuksia ja nyt vasta huolestut? Lapsi on niin vana että enää ei varmaan äidin pakottamana lähde mihinkään., patistelu olisi pitäny tehä 5v sitten.
Voihan se olla vaan eristäytyvä luonne mutta jos yhtäään epäilet että vois olla masentunut tai ahdistunut (sosiaalisten tilanteiden pelko?) niin käykää jossain juttelemassa.

 

Harrastuksen kautta voi saada ystäviä. Kannustaisin harrastamaan.

 

Meil samanikäinen tyttö. Paljo viettää aikaa huoneessa on yks kaveri. Pari viikkoa sitten paljastu
viiltelyä jne. Määki ajattelin eka, et eristäytyminen on normaalia teinin käytöstä. Onneksi koulun
kuraattori tajus tilanteen.

 

Meillä 16v. viihtyy huoneessaan pelailemassa. On puhelias ja hyväntuulinen aina meidän seuraan liittyessä,ei vaikuta mitenkään masentuneelta. Koulu sujuu,sielä on kavereita,mutta ei tapaile heitä koulun jälkeen. Vahoja perukoulunaikaisia kavereita tapaa ehkä kerran kuussa jossain ulkona. Kyllä muokin huolestuttaa vaikka poika vaikuttaa ihan tyytyväiseltä.

 

siitä, että ei hillu kylillä, olisin vaan pelkästään iloinen. mutta jos ei oo ainuttakaan kaveria, niin se kyllä huolestuttaisi. voi olla alku syrjäytymiseen.

 

Meillä 17v joka on aina kotona.Tietokoneen kanssa touhuilee,lukee kirjoja,on erakkotyyppi.
On käyty mm. psykologilla joka on todennut että poika on täysin terve,kaikki ei ole sosiaalisia.
Hän on itse täysin tyytyväinen oloonsa.Itseä huolestuttaa ja käy etsiväryhmässä. Siellä on toisia samankaltaisia,laittavat ruokaa yhdessä,pelaavat yms.
Hän käy siellä minun toiveestani koska olen huolestunut.

 

[QUOTE="akka";28981949]Meillä 17v joka on aina kotona.Tietokoneen kanssa touhuilee,lukee kirjoja,on erakkotyyppi.
On käyty mm. psykologilla joka on todennut että poika on täysin terve,kaikki ei ole sosiaalisia.
Hän on itse täysin tyytyväinen oloonsa.Itseä huolestuttaa ja käy etsiväryhmässä. Siellä on toisia samankaltaisia,laittavat ruokaa yhdessä,pelaavat yms.
Hän käy siellä minun toiveestani koska olen huolestunut.[/QUOTE]

Tuo kuulostaa aivan samalta, kun omani on. Mikä on etsiväryhmä?
Ja numero 10:lle: olen kyllä ollut huolestunut tästä lapsesta jo vuosia, mutta en voi hänen puolestaan elä elämäänsä, enkä väkisinkin työntää harrastamaan, kun ei ole omaa halua sellaiseen.

 

Meillä nykyään lähes 18v poika viihtyi kotona vielä yläasteen ajan (ala-asteesta en niin tiedä kun en silloin vielä ollut kuvioissa, mieheni lapsi siis). Pelaili huoneessaan, katsoi leffoja/sarjoja joko yksinään tai perheen kanssa. Kavereita kävi tosi harvoin.

Minäkin silloin mietin, että onko ihan 'normaalia'. Mutta tyyppi vaikutti ihan tyytyväiseltä. Yläasteen loppupuolella kuvioon ilmaantui tyttöystäväkin, ja lukio kun alkoi, muuttui meininki sosiaalisemmaksi. Nykyäänkin on paljon kotona, mutta usein jää koulun jälkeen tunniksi-pariksi jonnekin hengailemaan kavereiden kanssa (olen pari kertaa nähnytkin hänet kaveriporukassa kun kuljen töistä kotiin, joten oletan ettei hän yksinäänkään missään puskassa lymyile ). Öitä on joskus pois, lähinnä tyttöystävällään (ja jossain bileissäkin, vaikka ei niistä aina kerro mutta pikkulinnut usein laulaa).

Joten jos lasta itseään ei häiritse, niin homma varmaan ok. Paljonhan nuo pitää yhteyttä netin kautta, täällä ainakin kuuluu facebookin piippausta pitkin iltaa. Ap tosin mainitsi kiusaamisesta..

 

[QUOTE="Lilac";28982154]Tuo kuulostaa aivan samalta, kun omani on. Mikä on etsiväryhmä?
Ja numero 10:lle: olen kyllä ollut huolestunut tästä lapsesta jo vuosia, mutta en voi hänen puolestaan elä elämäänsä, enkä väkisinkin työntää harrastamaan, kun ei ole omaa halua sellaiseen.[/QUOTE]

Etsiväryhmä on sellainen joka hakee syrjäytymisvaarassa olevia nuoria.Pyrkivät järjestämään esim. opiskeluasiat kuntoon ja nuorille toimintaa ettei jumiudu vain kotiin.

 

Tänään taas oikein tajusin, kuyinka ahdistavaa on, kun tämä lapsi on aina kotona. Joka päivä. Kun muut lapseni ovat harrastuksisaan tai kavereiden kanssa, on tämä isoin aina kotona, joka päivä, kun tulen töistä. Tuntuu, kuin ei oisi omaa aika mullakaan,koskaan ei ole tilannetta, että koti olisi vain minulle ja miehelle ja aikuisten jutuille. Sen lisäksi tämä lapsi on tietenkin kovin kiinnostunut meidän vanhempiensa puheista,koskapa ei muita juttuseuraksi ole ja kyselee ja utelee joakm asiasta, että mitä,mitä...??
Sekin on rasittavaa,haluaiin joskus todellakin puhua ihan vain aikuisten aioita mieheni kanssa, ilman, että tämä roikkuu olan takana.

 

Miellä myös saman tyylinen teini. Fiksu tyyppi. Ei ole koskaan kiinnostanut tyhjän päiväinen hengailu jossain, vaikka sitäkin on joskus harrastanut. Nyt varsinkin aika kuluu hyvin kotona kun aloitti lukion. Lukee paljon ja tekee läksyjään. Saan kyllä auttamaan kotihommissa jos vaan pyydän.
Kiva kun on kotona. Eipä ole kauaa, kun lähtee muualle opiskelemaan yms.
Nuoret eivät ole kaikki samasta muotista tehty.

 

Mä olin nuorena samanlainen. Lauantaisin katsoin isän ja äidin kanssa napakymppiä

Mä kärsin eniten siitä kun muut teki siitä ongelman. Koulussa olin hiljaisempi ja enemmän yksin kuin moni muu mutta mitä sitten. Eniten se loi ahdistusta kun koko ajan mua yritettiin tunkea samaan muottiin muiden kanssa.

Kärsiikö sun poika? jos ei niin anna asian olla.

 

[QUOTE="Lilac";29000881]Tänään taas oikein tajusin, kuyinka ahdistavaa on, kun tämä lapsi on aina kotona. Joka päivä. Kun muut lapseni ovat harrastuksisaan tai kavereiden kanssa, on tämä isoin aina kotona, joka päivä, kun tulen töistä. Tuntuu, kuin ei oisi omaa aika mullakaan,koskaan ei ole tilannetta, että koti olisi vain minulle ja miehelle ja aikuisten jutuille. Sen lisäksi tämä lapsi on tietenkin kovin kiinnostunut meidän vanhempiensa puheista,koskapa ei muita juttuseuraksi ole ja kyselee ja utelee joakm asiasta, että mitä,mitä...??
Sekin on rasittavaa,haluaiin joskus todellakin puhua ihan vain aikuisten aioita mieheni kanssa, ilman, että tämä roikkuu olan takana.[/QUOTE]

mulla samanlainen 14v poika. Viettä lähes kaikki vapaa-aikansa kotona tietokoneella pelaten. Kavereita kuulemma koulussa, mutta vapaa-ajalla ei heitä pahemmin tapaa. Pari kertaa ovat kavereiden kanssa käyneet leffassa.
Yksi vajaa pari vuotta nuorempi kaveri hänellä on, mutta tätäkin poikaa tavannut nyt huomattavasti harvemmin kun viime jouluna sai läppärin ja nyt ei muuta kuin pelaisi sillä. Parin viikon välein käy kaverinsa kanssa hetken ulkona, lisäksi pelaa parin muun entisen koulukaverinsa kanssa netissä pelejä.
Harrastaa sählyä pari kertaa viikossa, mutta sitäkään ei vapaaehtoisesti kyllä tekisi.
Ikäisekseen juttunsa ovat aika lapsellisia ja tämän yhden kaverinsa kanssakaan eivät tunnu osaavan puhua mistään muusta kuin pelaamisesta.
Oon kanssa ollut pojasta huolestunut ja pelkään, että erakoituu isompana täysin.

 

Meillä 16v. viihtyy huoneessaan pelailemassa. On puhelias ja hyväntuulinen aina meidän seuraan liittyessä,ei vaikuta mitenkään masentuneelta. Koulu sujuu,sielä on kavereita,mutta ei tapaile heitä koulun jälkeen. Vahoja perukoulunaikaisia kavereita tapaa ehkä kerran kuussa jossain ulkona. Kyllä muokin huolestuttaa vaikka poika vaikuttaa ihan tyytyväiseltä.

 

Joku oli nostanut tämän.
Tilanne ei ole muuttunut. Ahdistaa. Lapsi on vielä yksinäisempi kuin ennen.

 

Entäpä tänä päivänä? Onko tilanne yhtään parantunut? Hyvän aloituksen teit aikanaan, tuntuu, että näitä kotona viihtyviä teinejä on muitakin kuin sinun lapsesi. Itsellänikin, mutta aloin hakea tietoa, onko se ongelma vai ei.