Tästä kommentista näkee, kuinka maailma on muuttunut. Pidetään itsestään selvänä sitä, ettei nuoria naisia palkata vakituisiin työsuhteisiin. Nainen, jolla on töitä johon palata perhevapailta, ei syrjäydy mihinkään. Nainen, jolla ei koskaan ole edes mahdollisuutta vakituisiin työsuhteisiin, on isossa vaarassa syrjäytyä heti kun jää äitiyslomalle. Ja tästä työnantajien valinnasta syrjiä naisia työelämässä syyllistetään sitten nainen!
Pätkätyö ja silpputyö korostavat sitä, mikä elämässä on tärkeintä koska työelämä kohtelee määräaikaista kuin lattiarättiä, teit ne työsi kuinka hyvin tahansa tai olit kuinka hyvä tyyppi tahansa. Kun työ ei määritä identiteettiä, eikä sinne toisaalta voi paeta yksityiselämän ongelmia, alkaa oma perhe tuntua kovin tärkeältä ja siitä huolehtiminen alkaa tuntua tärkeimmältä elämässä tehtävältä työltä. Kun on työnantajalle pelkkä numero, mutta läheisilleen sentään oikea ihminen, tuntuu tärkeältä antaa se paras enegia elämässään niille joita rakastaa. En näe tätä huonona asiana. Työelämässä on jo riittävästi pettyneitä ja katkeria ihmisiä, jotka eivät koskaan saaneet mitään palkintoa niistä uhrauksista, jotka tekivät työnsä eteen perheensä ja oman elämänsä kustannuksella. On aivan järkevää ymmärtää, että lapset on pieniä vaan hetken, ja sen jälkeen voi taas keskittyä työhön ja uraan eri lailla, jos haluaa. Silloin on kuitenkin jo saanut viettää ne elämänsä onnellisimmat vuodet, eikä tarvitse elää sitten kun-elämää, jolloin olisi kerrakin aikaa olla ihmisten kanssa. Silloin töissäkin jaksaa eri tavalla, työ on tavallaan vaan työn roolissa elämässä.
