Ei kohta jaksa enää, tarvitsisin pari kuukautta lomaa

  • Viestiketjun aloittaja väysynytäiti
  • Ensimmäinen viesti
väsynytäiti
Palstalaiset on kyllä yksiä negaatoiden ruumiillistumia, joku kysyy apua tai vinkkiä tai ehkä vaan SYMPATIAA ja aina teilataan että muuta sun elämä ja muuta sun mies ja muuta sitä ja tätä - ei se ole niin helppoa. Helppo on huudella jos on 1-2 perushelppoa lasta + osallistuva mies.
Mun mies on laiska. Ei voi mitään. En sitä sen takia jätä, on kuitenkin hyvä ja kiva isä ja palkkatyöt tekee ahkerasti ja muuten ihan okei. Mutta joo, laiska on. Mäkin teen palkkatyöt ahkerasti ja tienaan enemmän mutta teen tosi paljon enemmän kotona ja osallistun lasten elämään enemmän. Ja meillä on peruspaskaista aina koska kaikkialle en repee. Täydellisyyden tavoittelu on kaikkee muuta kuin minä. Ei auta ruikutus tai valitus tai väsymys tai masennus. Ei se vaan tajuu (halua tajuta) monta muutakaan asiaa. Näin mennään ja kun lapset on lentäneet pesästä on mulla omaa aikaa ja ukko saa puuhata mitä lystää.
Kiitos sanoistasi!

Täältä on tosiaan turha odottaa mitään kannustavaa tai myötätuntoa, kun mammat pääsevät oikein kilvan selostamaan omaa paremmuuttaan ja lyömään lyötyä.
 
väsynytäiti
Oletko koskaan miettinyt, miten yksinhuoltajat toimivat? Tai edelleen vaikkapa autottomat yksinhuoltajat? Heillä on erilaista se elämä kuin sinulla, mutta ei mitenkään mahdotonta.
Tiedän kyllä, millaista elämä on autottomassa yksinhuoltajaperheessä. Aika usein siinäkin vanhempi on väsynyt ja lasten mahdollisuudet tehdä eri asioita ovat paljon rajallisemmat kuin ydinperheessä joko taloudellisista tai ajankäytöllisistä syistä.

Siksipä juuri haluan tarjota lapsilleni sellaisia asioita, jotka ovat mahdollisia ydinperheessä. Yksinhuoltajaperheessä tai autottomana tällainen ei onnistuisi.
 
väsynytäiti
Sillä taitaa olla erilainen käsitys siitä mikä on lapsille hyväksi kuin sinulla...?
Sen mielestä riittää, että vessat pesee kerran kuukaudessa ja imuroinnin tekee kerran vuodessa. Mikä minä olen siihen sanomaan vastaan. Mies saa pitää oman käsityksensä.

Välillä olen kyllä miettinyt, ettei se hirveästi taida ajatella, mikä oikeasti on tai ei ole hyväksi lapsille. Oma napa menee monessa asiassa kaikkien muiden edelle.
 
vierailija
Kiitos sanoistasi!

Täältä on tosiaan turha odottaa mitään kannustavaa tai myötätuntoa, kun mammat pääsevät oikein kilvan selostamaan omaa paremmuuttaan ja lyömään lyötyä.
Tässä tilanteessa on kyllä lähinnä yksi ongelma ja se on se, että aloitusviestissä kuvatusta tilanteesta on käytännössä mahdollista päästä pois ainoastaan elämäntapamuutoksen kautta samaan aikaan, kun sitä elämäntapamuutosta ei hyväksytä, vaan pidetään nykyistä elämäntapaa ainoana autuaaksitekevänä. Se että joku yrittää tuoda tätä vääjäämätöntä tosiasiaa esille ei ole sen paremmin oman paremmuuden esittelyä tai lyödyn lyömistä vaan yksinkertaisesti totuuden esilletuontia. Niin vastenmieliseltä kuin se totuus saattaakin tuntua.
 
väsynytäiti
Tässä tilanteessa on kyllä lähinnä yksi ongelma ja se on se, että aloitusviestissä kuvatusta tilanteesta on käytännössä mahdollista päästä pois ainoastaan elämäntapamuutoksen kautta samaan aikaan, kun sitä elämäntapamuutosta ei hyväksytä, vaan pidetään nykyistä elämäntapaa ainoana autuaaksitekevänä. Se että joku yrittää tuoda tätä vääjäämätöntä tosiasiaa esille ei ole sen paremmin oman paremmuuden esittelyä tai lyödyn lyömistä vaan yksinkertaisesti totuuden esilletuontia. Niin vastenmieliseltä kuin se totuus saattaakin tuntua.
En ole hakemassa mitään elämäntapamuutosta, vaan lähinnä jotain pientä helpotusta tähän olotilaan. Yksi tuolla oikeastaan antoi aika hyvän vinkin, mikä voisi oikeasti auttaa väsymykseeni.

Kyllä nämä kommentit monilla ovat oman sädekehän kiillottelua ja lyömistä lyömisen ilosta. Suupielet nousevat ylöspäin näitä lukiessa, kun täällä annetaan suu vaahdossa ohjeita, miten pitäisi toimia, jotta elämä olisi helppoa, sitten kuitenkin toisessa ketjussa itse valitetaan, miten ollaan väsyneitä ja univelkaisia. :)
 
Sinulla on noin, mutta kaikilla muilla ei ole. Melkoista vähättelyä muita kohtaan, jos pidät noita yleisenä totuutena.

-Pienen joukkueen rahankeruutalkoisiin on käytännössä kaikkien pakko osallistua vuorollaan.
-vanhempainiltoja on muulloinkin kuin syyskuussa: ensin oli luokkien yhteiset vanhempainillat, sen jälkeen oli lapsen ja opettajan kanssa pidettävät keskustelut, urheilujoukkueessa on vanhempainilta muutaman kerran vuodessa, juuri tällä viikolla oli koulussa vanhempainilta, jossa käsiteltiin tulevaan tärkeään tapahtumaan liittyvä asioita, lisäksi on koulun myyjäiset lauantaina sekä yksi ylimääräinen koulupäivä ollut lauantaina, siihen päälle vielä koulun juhlat, joissa lapset esiintyvät ennen joulua ja keväällä
- aikuista miestä ei pysty pakottamaan mihinkään
Edelleen, vanhempainvartit kestää 30 min.maksimissaan, ja miksi sun pitää tunkea sinne lasten lauantaityöpäivään? Oli se sitten talvinen ulkoilupäivä tai koulujen väliset kilpailut, niin ei siellä koko koulu kohahda jos joku vuorotyötä tekevän miehen vaimo on pois. Varsinkin jos tietävät että teidän lapset harrastaa tiheään.

Meidän koulussa ei edes kaikki aktiiviset vanhemmat osallistu lauantaityöpäiviin, lapsensa viipottavat tyytyväisinä kaveriensa kanssa sen päivän.
En ole hakemassa mitään elämäntapamuutosta, vaan lähinnä jotain pientä helpotusta tähän olotilaan. Yksi tuolla oikeastaan antoi aika hyvän vinkin, mikä voisi oikeasti auttaa väsymykseeni.

Kyllä nämä kommentit monilla ovat oman sädekehän kiillottelua ja lyömistä lyömisen ilosta. Suupielet nousevat ylöspäin näitä lukiessa, kun täällä annetaan suu vaahdossa ohjeita, miten pitäisi toimia, jotta elämä olisi helppoa, sitten kuitenkin toisessa ketjussa itse valitetaan, miten ollaan väsyneitä ja univelkaisia. :)
Ensin sä valitat että meinaat uupua, ok. Mutta jos et meinaa laittaa esim.lapsiasi kotihommiin (mitä monet ehdottaa) niin pitäisikö sua taputella päähän ja sanoa että voi voi?
 
vierailija
En ole hakemassa mitään elämäntapamuutosta, vaan lähinnä jotain pientä helpotusta tähän olotilaan. Yksi tuolla oikeastaan antoi aika hyvän vinkin, mikä voisi oikeasti auttaa väsymykseeni.

Kyllä nämä kommentit monilla ovat oman sädekehän kiillottelua ja lyömistä lyömisen ilosta. Suupielet nousevat ylöspäin näitä lukiessa, kun täällä annetaan suu vaahdossa ohjeita, miten pitäisi toimia, jotta elämä olisi helppoa, sitten kuitenkin toisessa ketjussa itse valitetaan, miten ollaan väsyneitä ja univelkaisia. :)
Mun kommentit ei ollut sädekehän kiillottelua. En vaan ymmärrä ihmisiä jotka polttaa loppuun itsensä yrittämällä jotain mitä ei ole. Mulle perhe on tärkein js siksi meillä ei juosta päivittäin. Ja arvaa mitä? Lapset voi hyvin. Kun äiti voi hyvin. Ja isä voi hyvin.
 
En ma nyt oikein tajua tatakaan.

Ap:lle on annettu mun mielesta todella hyvia vinkkeja ja uusia katsantokantoja siihen omaan arkeensa mika toisi helpotusta ja sita jaksamista. Mutta - han torppaa ne jarestaan vetoamalla vaikka ja mihinka. Minka ihmeen takia lapsia nyt ei vois jo vastuuttaa toimimaan kotona kotitoihin? Yhteista hyvaahan se on ja vallankin lasten omaa tulevaisuutta ajatellen todella suurta viisautta. Miksi isaa ei voi myos niin ikaan vastuuttaa toimimaan niilla ns. omilla viikoillaan aktiivisemmin? Ja miksi sitten ei vaan voi alentaa sita omaa "tasoaan" niissa arkisissa askareissaan kun nakee etta on muutoinkin hektista ja huomaa etta omat voimavarat ovat lopussa?

Joskus on ihan oikeasti vain osattava sanoa "EI".
 
vierailija
Lahjoittakaa lemmikit jollekin hyvälle tutulle. Niistä tulee aina sotkua, oli vaikka mikä. Ja sitten alat tekemään ruokaa itse. Eineksistä tulee sellainen tyrmä, ettei niitä voi atkuvasti kukaan käyttää. Hiilarit minimiin siinä kotiruoassa sitten: paistopussiruokia uuniin yms. Aloitat päivän munakkaalla - siinä nyt aluksi. Tuuleta huusholli ja tanssi välillä, itseksesi:
 
vierailija
No huhhuh, mitä kommentteja. Ei todellakaan tyypit tiedä mistä puhuvat.

Oon ollut sun paikallasi. Se oli niin kamalaa, että aina ratissa istuessani vilkuilin pengertä että mitä puuta päin ajaisin. Olin aivan loppu.
En valitettavasti tiedä mikä auttaa. Meidän lapset ei ole vielä teini-iässä, meillä sen sijaan erityislapsi jonka kanssa olen juossut ja meillä on juossut väkeä aiheenaan terapiat, tutkimukset jne. Mies oli silloin poissa aamu 7 - ilta 9 koska oli päivät koulussa ja illat töissä ja mulla kolme lasta joista pienin vauva (lapset 1,5v välein saatu) joita kaikkia raahasin koko ajan mukana. Samaan aikaan miehen tulot oli bruttonakin paljon alle 2000e ja kaupassa kävin aina laskimen (ja kolmen pienen, tietenkin) kanssa.

Meidän pelastus tällä erää tuli, kun mies jäi yllättäen työttömäksi kun pienin oli 6kk ja tehtiin vaihto - isot meni päiväkotiin ja mies jäi vauvan kanssa kotiin.
Oli miehelle kova koulu, minä tein vielä yötöitä eli hoiti lasten yöheräämisetkin, mutta se opetti häntä ja nykyään hoitaa kotia jopa enemmän kuin minä ja on yhtälailla sopiva vanhempi mukaan lasten neuvoloihin tmv, kun aiemmin se olin aina minä.

Ei tästä siis ollut teille ratkaisua, joten toivotan vain kovasti tsemppiä. Toivottavasti aika auttaa, mikäli muu ei.

Ps. Googlaa onko teidän kunnalla/kaupungilla perhetyöntekijöitä. Me saatiin vaikeaan aikaan heiltä apua sitten kun monen vuoden itkemisen jälkeen uskalsin sitä kokeilla. Meidän tuloilla, kun kävivät kerran viikossa 2h ajan, maksoi n. 10euroa. Vaikka senttejä laskettiin, sen verran pystyi omaan jaksamiseen sijoittaa. He myös siivoavat, tai tekevät melkein mitä vaan mille on tarve, kannattaa ainakin kysyä.
 
Mä olen kiltin marttyyriäidin tytär. Siis Äitini on ihana, mutta muistan lapsuudesta hänen väsymyksensä, kodin sotkuisuuden, Äiskän pimahdukset välillä kun työmäärä meni yli. Iskä ei siivoamisesta piitannut.

Mun veljen ei tarvinnut tehdä mitään, näin lapsuudessa hänen käyttävän imuria ehkä 4-5 kertaa. Koskaan ei pyyhkinyt pölyjä jne. Äiti ja me tytöt tehtiin hänen puolestaan.
...Josta sitten kälyni sai kärsiä myöhemmin.
 
vierailija
En jaksanut lukea koko ketjua, mutta varmasti helpottaisi kodin siisteyden ylläpitoa jos hankkiutuu eroon kaikesta ylimääräisestä (mukaanlukien turhat pölyä keräävät koriste-esineet), vie vaikka kaatopaikalle jos ei jaksa kärrätä ensin kirpputorille. Eli tavaramäärä ensin minimiin ja sen jälkeen jokainen perheenjäsen alkaa laittaa käyttämänsä tavaran takaisin omalle paikalleen, lapset hoitavat oman pyykkinsä jne. Meillä tiskikone täytetään sitä mukaa kun tulee tiskiä ja se laitetaan joka ilta päälle ja aamulla tyhjennys ennen töihin lähtöä (vie aikaa muutaman minuutin). Pyykkiä pestään yksi koneellinen päivässä ja samantien kaappiin. Tsemppiä!
 
  • Tykkää
Reactions: Asiankannattaja
vierailija
Ja lapsethan nauttii lapsuudesta jossa äiti uhraa itsensä ja on väsyn takia nasma norsun v:llä.

Uskallan jopa väittää ettei lapsesi joutunut hunnigolle teininä koska teillä aikuisilla ei ollut aikaa kuin pienemmille lapsille. Lapset ja varsinkin teinit tarttee vanhempien aikaa. Harrastus voi vaan martyyriperheisdä olla se korvike.

Miksi tehdä lapsia sellainen määrä maailman ettei heidän kanssaan jaksa olla kuin asenteella "jaksaa jaksaa". Kerroppa mulle mitä hienoa siinä on?
Rohkeita oletuksia...No pitäähän sitä vähän provota kun täällä ollaan.
Lasten kanssa olemisessa ei ole mitään vaikeaa, se on ihanaa ja parasta. Kaikki ylimmäräinen siihen päälle kiireiselle työssäkäyvälle tuottaa ne ongelmat, vuorokaudessa on vaan liian vähän tunteja.
Ja viimeinen kysymys; Lapset nyt vaan on niin hienoja! Siis nuo meidän lapset. Aivan mahtavia persoonia ja ihania ihmisiä. Ison perheen plussat voittaa ne miinukset aivan selkeästi mutta ei tietysti poista niitä miinuksia. Ai niin, mistään elämään kuuluvasta miinuksista ei saa valittaa, kun on itse elämän tiensä valinnut. Mutta on myös asioita joihin ei voi itse vaikuttaa. Kuten puoliso (jonka joojoo on itse valinnut) mutta ei nuorena eikä vielä perheenperustamisen jälkeenkään voi heti tietää millainen vastuunkantaja tai sitten lusmuilija-sohvaperuna toisesta kehittyy vuosien vieriessä.
Teinin ongelmat voi tulla hyviin ja huonoihin perheisiin. Arvelin vaan, että säännöllinen harrastus ja hyvä ja turvallinen kaveripiiri olisi voinut auttaa. P.s. Teini ei ollut hunningolla vaan ongelmat ihan jotain muuta.
 
Kiitos sanoistasi!

Täältä on tosiaan turha odottaa mitään kannustavaa tai myötätuntoa, kun mammat pääsevät oikein kilvan selostamaan omaa paremmuuttaan ja lyömään lyötyä.
Ja marttyyrilinja jatkuu...
Koko ketjun alkupää on täynnä kannustavia vinkkejä siitä, miten saat elämäsi helpommaksi. Mutta vastauksistasi on käynyt selväksi, että et oikeasti edes halua muutosta, haluat vain valittaa ja saada myötätuntoa ja sääliä marttyyri-luonteesi mukaisesti.
 
  • Tykkää
Reactions: Asiankannattaja
Lapsiperheajoista mulla ny on jo jonkun verran aikaa, mutta kyllä mä sen rumban kummasti muistan kun pyykkikone pyöri neljä kertaa päivässä ja autoilla lennettiin eri suuntiin viemään yhtä ja hakemaan toista.

Nykyään taas asun ittekseni pienessä yksiössä... ja olen tehnyt semmoisen havainnon, että milloin mä teen 15 min kotitöitä päivässä niin kämppä pysyy ihmisasumuksen näköisenä. Sen enempää se ei vaadi. Mutta jos en tee niin kämppä muuttuu viikossa peikkoluolaksi. Se 15 min päivässä ei ole todellakaan paljoa joten jos kämppä alkaa muistuttamaan peikkoluolaa niin mulla ei ole siihen ensimmäistäkään hyvää syytä. Korkeintaan tekosyitä tai liian kiire baariin.

Miten tää liittyy aapeehen? Taloudessaan on mies ja lapsia. (Oletetaan 2 lasta) Eli jos jokainen tekee niitä kotihommia sen 15 min päivässä niin se on seitsemän (7) tuntia! kotihommia viikossa. Jotka nyt tekee tai jaksamisensa mukaan jättää tekemättä aapee itse.

Se 15 päivittäistä minuuttia kotihommia ei ole mitenkään liikaa vaadittu mieheltä tai kouluikäisiltä lapsilta. Ei todellakaan.
 
  • Tykkää
Reactions: Echo
vierailija
Elämä on valintoja ja sen ei oikeasti tarvi olla noin raskasta. Voi esim.muuttaa palveluiden lähelle niin että lapset pääsee itse kulkemaan. Monet lapset kulkevat bussilla ja pyörällä kouluun ja harrastuksiin, kyllä se Suomessa on turvallista. Voi ostaa siivouspalveluja kotiinsa,voi muuttaa pienempään asuntoon.
 
vierailija
Tämä on varmasti sanottu jo sata kertaa, mutta vuorotyö ei vaikeuta elämää vaan helpottaa sitä. Meillä ainakin se, jolla on arkivapaa, käyttää sen päivän kokonaan kotitöiden tekemiseen (jos niitä koko päivälle riittää), koska kotihan on silloin tyhjä ja rauhallinen. Samoin iltavuorojen aamut on näppärä käyttää kotitöihin.
Jos mies ei tee kotitöitä, se ei johdu vuorotöistä vaan siitä, että mies on itsekeskeinen ja lapsellinen. Muiden miehet tekee kotitöitä, joten aivan hyvin asiasta voi sanoa. Sehän on ihan perseestä, että sun miehellä on käytännössä runsaasti vapaata aikaa eikä sulla yhtään.
 
  • Tykkää
Reactions: Echo
vierailija
Sun ei todellakaan pidä jaksaa yksin!! Apua löytyy! Esim neuvolan kautta perhetyöntekijä ja palveluseteleitä. Sun pitää saada katkaistua tuo. Ei kukaan selviä muuten täysjärkisenä. Ei arkea kuulu kituuttaa. Pitää saada omia hengähdystaukoja myös. Otat miehen kanssa palaverin. Sanot et nyt pitää alkaa hoitamaan sun hyvinvointia. Se ei tapahdu hetkessä vaan alkaa pienin askelin. Vertaistuki on myös ihanaa hoitoa. Sitä saa esim äimä ry:stä. Siellä ei tarvita diagnoosia. Pelkkä väsymys riittää. Koko perhe voi hyvin KUN äitikin voi. Voimia!! Tiedän mitä käyt läpi ❤
 
vierailija
Kohta kamelin selkä katkeaa. En vaan enää jaksa pyörittää tätä arkea. Mies osallistuu, mutta käy vuorotöissä, joten minulle kaatuu jotka toinen viikko kaikki ja joka toiselle viikolle myös iso osa lapsiin liittyvistä jutuista.

Käyn kokopäivätyössä ja illat on täynnä ohjelmaa. Lapset harrastavat. PItää kuskata harrastuksiin, leipoa seurojen varainkeräyksiin, myydä tuotteita koulun leirikoulua varten, käydä kisamatkoilla, hankkia urheiluvälineitä, osallistua kisa-asujen tekemiseen, viedä lemmikkejä lääkärille, käydä itsekin hammaslääkärissä, viedä autoa huoltoon, lasta oikomishoitoon, ravata vanhempainilloissa.

Kodin siivoaminen on jo ajat sitten jäänyt retuperälle. Lapsi juuri valitti, ettei kehtaa tuoda kotiin kavereitaan, kun meillä on niin sotkuista. Ymmärrän, mutta en vain jaksa siivota. Enkä tehdä ruokaa. Käytän eineksiä. Pyykit pesen ajallaan ja tiskit siinä vaiheessa, kun pesualtaaseen ei mahdu enempää likaisia astioita.

Lasten vaatevarastoa pitäisi päivittää. Ostaa uusia vaatteita ja laittaa pois pieneksi jääneitä. Varasto on täynnä ja sitäkin pitäisi raivata. En ehdi, enkä jaksa. Hyvä, että jaksan hädin tuskin käydä kaupassa hankkimassa pakolliset ruoat ja tarvikkeet. Hyvä, jos yhtenä iltana viikossa saan olla töiden jälkeen kotona, mutta silloinkin olen niin väsynyt ja univelkainen, että on pakko ottaa 'päiväunet' illalla.

Jos joku ylimääräinen juttu tulee vielä, niin romahdan. Selviän hädintuskin tästä rumbasta. Pakko jaksaa, kun ei ole vaihtoehtoa, mutta tuntuu, että kaaos vain lisääntyy päivä päivältä. Eikä vain tunnu, vaan se ihan konkreettisesti lisääntyy talossamme.

Löytyykö kohtalotovereita? Mikä auttaisi vai auttaako mikään tällaisessa tilanteessa?

Ihan näin alkuun ihmettelen miksi et vaadi mieheltäsi enempää ja miksi annat poikasi ja tyttäresi elää ilman vastuuta kotitöistä?!

Itse olen yksinhuoltaja, koska en jaksanut enää kolmatta, aikuista lasta, jonka äitinsä oli kasvattanut piloille. Hän sai lapsena kaikki harrastukset, mitä toivoi, koskaan ei joutunut tekemään kotitöitä, koska äiti hoiti kaiken, isänsä oli reissuhommissa. Äiti ei luottanut muiden apuun esim. ei palkannut siivoojaa tai opettanut/delegoinut kotitöitä miehelle/pojalle. Ja se kyllä valitettavasti näkyy viimeistään siinä vaiheessa kun poika perustaa oman perheen. Olettaa, että se oma vaimo on samanlainen kotiorja kuin äitinsä.

Teet karhunpalveluksen koko perheelle jos et jaa kotitöitä kaikille! Siis ihan kaikki kotityöt: siivous, pyykin- ja astianpesu, ruuanlaitto, auton siivous ym. Se ei ole lasten harrastuksista pois vaan kotityöt kasvattaa vastuulliseksi ja muita huomioon ottavaksi! Tuolla menolla saat käydä lasten kotoa muuttamisen jälkeenkin kantamassa heille ruokakasseja ja siivoamassa!
 
  • Tykkää
Reactions: Echo
vierailija
Ei jumalauta mitä ulinaa, miten suomalaiset naiset edes kehtaavat? Nykyiset sukupolvet ovat itsekkäimmät ja laiskimmat ikinä.

Kukaan ei pakota imuroimaan spermaa sinne ahnaaseen römpään ja hankkimaan lapsia. Jos vaivaa ei haluta nähdä, perhe-elämä on rankkaa, eikä mies suostu orjaksi niin lasten hankkiminen oli/on väärä päätös. Nykyiset voi antaa huostaan parempaan kotiin ja on syytäkin jos äiti rääkyy nettipalstoilla "uupumustaan".

Naurettavaa ja halveksuttavaa. Pthyi!
 
vierailija
Sun ei todellakaan pidä jaksaa yksin!! Apua löytyy! Esim neuvolan kautta perhetyöntekijä ja palveluseteleitä. Sun pitää saada katkaistua tuo. Ei kukaan selviä muuten täysjärkisenä. Ei arkea kuulu kituuttaa. Pitää saada omia hengähdystaukoja myös. Otat miehen kanssa palaverin. Sanot et nyt pitää alkaa hoitamaan sun hyvinvointia. Se ei tapahdu hetkessä vaan alkaa pienin askelin. Vertaistuki on myös ihanaa hoitoa. Sitä saa esim äimä ry:stä. Siellä ei tarvita diagnoosia. Pelkkä väsymys riittää. Koko perhe voi hyvin KUN äitikin voi. Voimia!! Tiedän mitä käyt läpi ❤
Eivät perhetyöntekijät ole tuollaisia luksusongelmia varten. Ainoastaan niitä tapauksia varten, missä perusjuttujen kanssa on ongelmia. Vastaus siihen, jos vanhemmat ovat helisemässä lastensa harrastusten kanssa on, että vaihtakaa lapsille tilalle joku vähemmän työläs harrastus.
 
  • Tykkää
Reactions: Eela-

Yhteistyössä