vierailijap.
Hei. Olisiko täällä adhd lasten vanhempia paikalla? Olen pohtinut oman poikani käytöstä jo lähes 2-vuotta ja nyt koulun alettua huoleni on kasvanut viime syksystä asti jatkuvasti suuremmaksi. Olen kertonut asiasta opettajalle ja kouluterkalle. Molemmilta sain saman vastauksen, seurataan tilannetta. Itse alan olla jo kovin väsynyt seuraamiseen ja mietin olisiko aika kuitenkin äitinä tehdä jotain jo nyt. Kertokaa kokemuksianne ja lastenne käytöstä adhdn kanssa.
Poikani oli kuin ajatus 4-vuotiaaksi asti. Ei mitään suurempia uhmia, hyvin toimivat ihmissuhteet ja oppiminen erittäin nopeaa. Hän oppi 4-vuotiaana lukemaan,(nyt oli matemaattisissa ja kielellisissä valmiuksissa luokkansa ykkönen.) Sitten pikkuhiljaa käytös alkoi muuttua ja nyt kun poika on 7-vuotta, ovat adhdn tunnuspiirteet mielestäni ilmeisiä. Silti yritän ajatella usein, että nyt on stressiä koulun alkamisesta, nyt on stressiä muutosta, nyt on stressiä siitä ja tästä. Eli pojan käytös on jatkunut hyvin pitkään mutta olen yrittänyt selittää asiaa usein ulkoisilla tekijöillä, koska tämän päivän lapsethan ovat vilkkaampia kuin koskaan ennen. (mm. Arjen kiire, videopelit ja älylaitteet, sallivamman kasvatuksen ihannointi jne)
Oireet: Jatkuva liike. Ei pysty olemaan paikoillaan vaikka yrittää. Nousee ruokapöydästä usein ja menee esim räpläämään haarukkalaatikkoa ilman syytä, unohtaa istua paikallaan. Ruuan hotkiminen. Lautapelien aikana (joista tykkää) jatkuva liikehdintä, seisomaan nouseminen, tavaroiden räplääminen, on silti ajanhermolla kokoajan ja tietää missä mennään vaikka näyttää ulkopuoliselle ettei keskity lainkaan, läksyje hutaisu kiireellä, mutta lahjakkuuden takia kaikki ovat aina oikein tehty, keskittymättömyys muiden kuunteluun, keskeyttäminen (kun pyydetään odottamaan saattaa alkaa itkeä, että unohtaa asiansa), ei malta odottaa ohjeistusta, vastaa ennenkuin on kysymys esitetty loppuun, jatkuva jalkojen heiluttaminen kun esim keskittyy johonkin rakenteluun tms. , leffaa katsoessa ei pysy sohvalla, sahaa tvn ja sohvan väliä, paitsi jos on syötävää kädessä niin istuu sen ajan kun syötävä loppuu, jatkuva liikkeellä olo jos ei ole tekemistä, mm. juoksee, hyppii sohvalta lattialle, tökkii pikkusiskoa, puristelee, pyörii lattialla, kun sanon rauhoitu, sanoo ainiinjoo ja hetken 30sek-1min on paikallaan ja kaikki alkaa uudestaan, piirtämiseen keskittyy, samoin jalkapallo ja sähly ovat mielekkäitä, pukemiseen menee tuhottoman paljon aikaa kun tekee kokoajan muuta ja huomio kiinnittyy esim johonkin kaapin nupin räpläämiseen, näpertää kokoajan käsissään jotain, hänellä on paljon ystäviä, ollut aina, mutta nyt alkanut ilmetä ystävienkin seurassa pientä kiusaa...saattaa nyppiä pipontupsua niin että se irtoaa, puhuu ja selittää jatkuvasti niin ettei muut jaksa kuunnella, kun on innoissaan kaikki korostuu ja saattaa rutistella kaveria (halailla), ilman syytä, kävellessä ulkona pysähtelee ja tonkii lunta, kaivaa kepin, potkii kokkareita, syö jatkuvasti paidan tai takin kaulusta, tuhoaa kuukauden välein hanskat pureskelemalla etusormen kankaan palasiksi, todistuksessa käytös ja huolellisuus tokavikassa, koska ei malta odottaa muiden keksivän vastausta vaan alkaa liikehtiä ja puhua jos joutuu odottamaan että opettaja antaa jollekin luvan vastata, kaupassa jatkuva tavaroiden räplääminen, jatkuva puhuminen tauotta ja selittäminen pukiessa, lähtötilanteissä tms jolloin ei keskity siihen mitä pitäisi tehdä, iltasatua kuunnellessa jatkuva pistorasian näprääminen.
Tässä jotain mitä ihan jokapäiväisessä elämässämme tapahtuu. Olemme jutelleet, poika sanoo että ei voi itselleen mitään ja välillä näkee että hän todella pinnistelee. Olen suuttunut, olen sallinut, olen yrittänyt antaa vain positiivista huomiota ja jättää huomiotta. Mikään ei auta. Meillä on täällä kotona hyvin rauhallista kun poika on jossain, mutta kun tulee kotiin, koko perheen dynamiikka muuttuu täysin. Kaikki vouhottaminen siirtyy aisaruksiin, alkaa hirveä möly, riekkuminen ja kaikki rauha on tiessään. Tämä on todella harmillista koska en haluaisi äitinä kokea näin voimakasta riittämättömyyttä perhetilanteessamme. Koulussa lapsi menestyy, mutta itsetunnon ongelmia on ilmennyt syksyn ja talven aikana. Poika sanoo usein olevansa huono tai tämä oli minun syytäni, vaikka hänellä ei olisi mitään osaa asiaan.
Poikani oli kuin ajatus 4-vuotiaaksi asti. Ei mitään suurempia uhmia, hyvin toimivat ihmissuhteet ja oppiminen erittäin nopeaa. Hän oppi 4-vuotiaana lukemaan,(nyt oli matemaattisissa ja kielellisissä valmiuksissa luokkansa ykkönen.) Sitten pikkuhiljaa käytös alkoi muuttua ja nyt kun poika on 7-vuotta, ovat adhdn tunnuspiirteet mielestäni ilmeisiä. Silti yritän ajatella usein, että nyt on stressiä koulun alkamisesta, nyt on stressiä muutosta, nyt on stressiä siitä ja tästä. Eli pojan käytös on jatkunut hyvin pitkään mutta olen yrittänyt selittää asiaa usein ulkoisilla tekijöillä, koska tämän päivän lapsethan ovat vilkkaampia kuin koskaan ennen. (mm. Arjen kiire, videopelit ja älylaitteet, sallivamman kasvatuksen ihannointi jne)
Oireet: Jatkuva liike. Ei pysty olemaan paikoillaan vaikka yrittää. Nousee ruokapöydästä usein ja menee esim räpläämään haarukkalaatikkoa ilman syytä, unohtaa istua paikallaan. Ruuan hotkiminen. Lautapelien aikana (joista tykkää) jatkuva liikehdintä, seisomaan nouseminen, tavaroiden räplääminen, on silti ajanhermolla kokoajan ja tietää missä mennään vaikka näyttää ulkopuoliselle ettei keskity lainkaan, läksyje hutaisu kiireellä, mutta lahjakkuuden takia kaikki ovat aina oikein tehty, keskittymättömyys muiden kuunteluun, keskeyttäminen (kun pyydetään odottamaan saattaa alkaa itkeä, että unohtaa asiansa), ei malta odottaa ohjeistusta, vastaa ennenkuin on kysymys esitetty loppuun, jatkuva jalkojen heiluttaminen kun esim keskittyy johonkin rakenteluun tms. , leffaa katsoessa ei pysy sohvalla, sahaa tvn ja sohvan väliä, paitsi jos on syötävää kädessä niin istuu sen ajan kun syötävä loppuu, jatkuva liikkeellä olo jos ei ole tekemistä, mm. juoksee, hyppii sohvalta lattialle, tökkii pikkusiskoa, puristelee, pyörii lattialla, kun sanon rauhoitu, sanoo ainiinjoo ja hetken 30sek-1min on paikallaan ja kaikki alkaa uudestaan, piirtämiseen keskittyy, samoin jalkapallo ja sähly ovat mielekkäitä, pukemiseen menee tuhottoman paljon aikaa kun tekee kokoajan muuta ja huomio kiinnittyy esim johonkin kaapin nupin räpläämiseen, näpertää kokoajan käsissään jotain, hänellä on paljon ystäviä, ollut aina, mutta nyt alkanut ilmetä ystävienkin seurassa pientä kiusaa...saattaa nyppiä pipontupsua niin että se irtoaa, puhuu ja selittää jatkuvasti niin ettei muut jaksa kuunnella, kun on innoissaan kaikki korostuu ja saattaa rutistella kaveria (halailla), ilman syytä, kävellessä ulkona pysähtelee ja tonkii lunta, kaivaa kepin, potkii kokkareita, syö jatkuvasti paidan tai takin kaulusta, tuhoaa kuukauden välein hanskat pureskelemalla etusormen kankaan palasiksi, todistuksessa käytös ja huolellisuus tokavikassa, koska ei malta odottaa muiden keksivän vastausta vaan alkaa liikehtiä ja puhua jos joutuu odottamaan että opettaja antaa jollekin luvan vastata, kaupassa jatkuva tavaroiden räplääminen, jatkuva puhuminen tauotta ja selittäminen pukiessa, lähtötilanteissä tms jolloin ei keskity siihen mitä pitäisi tehdä, iltasatua kuunnellessa jatkuva pistorasian näprääminen.
Tässä jotain mitä ihan jokapäiväisessä elämässämme tapahtuu. Olemme jutelleet, poika sanoo että ei voi itselleen mitään ja välillä näkee että hän todella pinnistelee. Olen suuttunut, olen sallinut, olen yrittänyt antaa vain positiivista huomiota ja jättää huomiotta. Mikään ei auta. Meillä on täällä kotona hyvin rauhallista kun poika on jossain, mutta kun tulee kotiin, koko perheen dynamiikka muuttuu täysin. Kaikki vouhottaminen siirtyy aisaruksiin, alkaa hirveä möly, riekkuminen ja kaikki rauha on tiessään. Tämä on todella harmillista koska en haluaisi äitinä kokea näin voimakasta riittämättömyyttä perhetilanteessamme. Koulussa lapsi menestyy, mutta itsetunnon ongelmia on ilmennyt syksyn ja talven aikana. Poika sanoo usein olevansa huono tai tämä oli minun syytäni, vaikka hänellä ei olisi mitään osaa asiaan.
). Meillä juuri 9-vuotiaalla täyttäneellä AD(H)D dg. Itse olen tiennyt sen siitä lähtien kun lähti kävelemään. Ei koskaan pysynyt paikallaan. Silloin jo rpäläsi kaiken räplättävän, edelleenkin. On varmaan myös as-piirteinen. Ei verbaalisesti kovin hyperaktiivinen. Ehkä enemmän ADD tai combo. Pkssa ei näkynyt juurikaan, eskarissa vähän, koulussa pikku hiljaa. Enempi koulussa toiminnanohjauksen ongelaam: aloittaminen, ylläpitäminen ja sitä kautta loppuunsaattaminen. Nyt negatiivinen aktiivisuus koulussa lisääntynyt, koska tehtävät vaikeutuneet ja tekee niitä entistä vähemmän. On tehostetun tuen piirissä. Läksyjen teko hornaa. Nyttemmin on tullut enemmän sellaista kaikkimullehetinyt asennetta, joka sitten näkyy raivokohtauksina. Tässä nyt jotain esimerkkejä.