Tammikuun tähtöset 2017 **MEIDÄN KUUKAUSI!**

Onnea täältäkin annelskille vauvasta
Ja oon kyl(tai siis koitan olla) samoilla linjoilla mamadread, mitä sitä joka pikku kolotusta laskemaan siinä toivossa, että jos sittenkin pääsis synnyttämään.. Kyllä sen luultavasti sitten huomaa kun synnytys on käynnissä Mutta joo, hyvähän se näillä viikoilla on huudella, totuushan on että mitä pidemmälle mennään sitä hitaammin se aika kuluu.. Voishan tähän tietty iskee niiin kuluneen kommentin, mitä ite ainakin kuullu paljon: eipä sitä ykskään vauva oo mahaan jääny. ha.ha.

Ilmotteletteko te muuten miten vauvan syntymisestä? Facessa? Kortteja? Täällä meillä on tapana lähettää kortit, missä on kuva vauvasta ja strategiset mitat ja tiedot, sit yleensä porukka lähettää lahjoja vauvalle.. Pitäs koittaa tällä kertaa saada korttipohjat jo valmiiks etittyä, kun nyt ois viel aikaa. Joku osuva värssy pitäs jostain kaivaa....

Meri 37+2

 

Heh, täällä kun on ekaa kertaa synnytystä oottamassa niin jokainen vähänkään erilainen tuntemus tai kolotus saa sykkeen nousemaan että joko joko?! kyllähän tuota yrittää rauhassa ottaa ja aatella että ei pitkään enää kuitenkaan mutta tiiättehän te, odottavan aika on pitkä ja silleen

Tänään oli viimeinen käynti neuvolassa ennen synnytystä ja sain jo lähetteen yliaikaiskontrolliin. Katotaan pääseekö sinne asti

Johonki mun piti kommentoida vaan en muista enää mihin kun ei pääse viestejä puhelimella katsomaan edelliselle sivulle nyt tuli vähän lyhyt omanapa päivitys.

Niin ja sylillinen onnea Annelskille

Narana 40+4

 

Oi onnea Annelskille!

Meri, nuo syntymäkortit kuulostaa ihanilta! Me ei oikeastaan ajateltu ensin edes ilmotella mitenkään sen kummemin vauvan syntymästä, kun ihan vaan omille perheille ja sitten ystäville. Muutama sometaidoton tohelo sitten meni kirjottelemaan meidän kummankin fb-seinille vauvaonnitteluja niin se nyt meni vähän reisille. Laitettiin sitten vaan ytimekkäästi, että meistä tuli poikavauvan vanhemmat, ja thät's it. Ei tosiaan oltu koko raskaudesta tms pidetty mitään ääntä naamakirjassa.

Mutta omasta synnytyksestä:
4.1 (40+4) oli vielä ihan normaali olo suurimman osan päivästä. Tuskailin verokorttiasioiden parissa vailla aavistustakaan, että lapsi syntyis ennen ens viikkoa. No illasta sitten asetuin sohvalle, kun yhtäkkiä 19:20 tuli olo, että nyt jotain holahti housuihin. Pomppasin sitten melko vauhdilla pystyyn ja vessaan päästyä oli housutkin melkein nilkkoja myöten märkänä. Siinä sitten huutelin miehelle, "nyt meni muuten lapsivedet", mies teki vielä töitä kotoa käsin siinä vaiheessa ja menikin vähän paniikkiin

Soittelin sitten Jorviin jatko-ohjeita, ja sieltä sanottiinkin että kun kerran vesi oli kirkasta ja lapsi liikkuu, eikä raskaudessakaan ole ollut mitään erikoista, voidaan jäädä kotiin odottelemaan supistuksia ja jos niitä ei tule, niin klo 07 seuraavana aamuna sitten synnärille. Ilta siinä vielä kotona puuhasteltiin, pakkailin sairaalakassin ja puolen yön aikoja käytiin nukkumaan.

Oikeestaan heti, kun sänkyyn pääsin, alkoikin supistuksia tulla hiljalleen. Niitä tuli alkuun 10-15 min välein eikä kovin kivuliaina, mutta niin ettei lepoa kuitenkaan saanut. Nousin sitten sohvalle ja olkkarin puolelle, että mies saa nukuttua, ja laitoin TENS:n selkään. Sen kanssa sinnittelin ja kellottelin supistuksia johonkin aamuviiteen, jolloin alko olla olo aika tukala ja supistukset 3-5 minuutin välein. Tyhjeni muuten maha melko tehokkaasti supistusten seurauksena. Pirautin sitten Jorviin, että jospa tultaisi jo nyt.

Lähdettiin taksilla kohti sairaalaa.. ja taksikuski lähti ajamaan väärään suuntaan.. Mä mietin takapenkillä että voi helvetti sentäs mitä touhua ja puuskuttelin supistuksia. Noh, onneksi matka oli joka tapauksessa lyhyt ja päästiin Jorviin 5:40. Siitä tutkittavaksi ja käyrille, olin siinä vaiheessa 4cm auki. Sitten menin ammeeseen, missä köllöttelin puolisentoista tuntia, sen jälkeen tuli kamalan kuuma ja oksetti, niin nousin altaasta pois, ja synnytyssaliin, auki 5 cm. Sit alko supistukset olla jo niin epämiellyttäviä, että totesin haluavani epiduraalin kiitos.

Epiduraalin jälkeen aukesikin taivas. En oikein saanut supistusten takia pissattuakaan kunnolla, ja puudutuksen jälkeen sekin taas onnistui. Avautuminen taas otti ja kesti melko pitkään, ja sainkin sillon epin vaikuttaessa torkuttua vähän. Supistukset alko käydä vähän laiskanlaisiksi, niitä tuli aina kaks peräkkäin 5 min välein. Oksitosiinia ei ehditty alottaa, kun sitten tulikin supistus joka ei meinannut laueta millään, ja vauvan sydänäänet laski. Sitten olikin huoneessa vähän enemmän porukkaa hämmästelemässä tilannetta. Mutta onneks meni jonkin ajan kuluttua ohi. Tätä toistui siinä pitkin iltapäivää joitakin kertoja, vauvan päästä otettiin kapillaarinäyte, jossa selvis että vauvalla ei oo hätää.

Lopulta klo 17:20 päästiin ponnistamaan. Ensin olin jakkaralla, mutta sekin taas laski vauvan sydänääniä, joten siirryttiin sitten sängylle. Siinä ponnistellessa meinas kyllä usko loppua, että vauva koskaan syntyykään. Ja supistukset meinas hiipua, vaikka oksitosiiniakin meni tässä vaiheessa jo aika paljon. 18:05 vihdoin meidän 9 pisteen pikkupoju sieltä syntyi, napanuora kolmeen kertaan ympärillään, kerran kaulan ja kahdesti vartalon. Kaikki kipu jäi kyllä siihen, vaikka tikkejä tulikin jonkin verran.

Oltiin kaks päivää sairaalassa ja lauantaina päästiin kotiin. Nyt onkin sitten elämä ihmistuttina meneillään, ja täytyykin lähteä taas imettämään.
Toivottavasti joku jaksoi lukea.

 

Musicro, Olipa kiva kun kirjoitit synnytyksestä, on sinullakin ollut jännitystä salissa mukana mutta onneksi kaikki meni hyvin!

 

Joo, nyt pääsi hetkeksi jatkamaan juttua loppuun. Vaikka tosiaan oli melko pitkä synnytys ja vähän jännitystäkin matkassa, niin ei kyllä itselle tullut missään vaiheessa turvaton olo. Kätilöt ja lääkärit kyllä kertoi koko ajan hyvin selkeästi mitä tapahtuu ja mitä tutkitaan ym.
Ja kaikkinensa kyllä koin, että synnytys meni hyvin ja synnyttäisin mielelläni uudestaankin. En nyt ihan heti lähiviikkoina, mutta sitten aikanaan, jos meille toinen suodaan.

Nyt tosiaan harjoitellaan tätä kotielämää. Onhan tää uutta ja ihmeellistä ja välillä hyvinkin hämmentävää. Vauva on ihana, aika rauhallinen, kunnes on vaipanvaihdon aika, sitä hän vihaa. Imetyskin on lähtenyt ihan kivasti käyntiin, pojalta katkaistiin kielijännettä kotiinlähtö tarkistuksen yhteydessä, mutta aika kireä on edelleen. Imuote on kuitenkin hyvä. Huomenna onkin neuvolan kotikäynti niin saadaan tietää paino. Ja täytyy ehkä itselle kysellä joitakin imetysasentovinkkejä myös.. siinä kun menee paljon aikaa päivästä.

Musicro ja poju 5vrk

 

Paljon onnea Annelski!!!
Kiva lukea synnytys- ja vauvakuulumisia. Rupee vaan ittee vähän jännittämään.. Ja kans vähän jokojoko-fiiliksissä kyttäillään vaikkei mitään kummoista oloa ole. Kärsivällisyys on hyve mutta huomaa että vähän kortilla se alkaa olla. Mutta tosiaan, kyllä sen sit huomaa kun on tosi kyseessä. Täytyy vaan siihen saakka koittaa saada aikansa jotenkin kulumaan.

 

Meillä kävi maanantaina neuvolantäti kotikäynnillä.
Pojun paino noussut mahtavasti ja muutenkin on hyvinvoiva vauva.

Poika nukkuu tällä hetkellä hyvin, herää tosiaan sen kans kertaa yössä syömään ja sen jälkeen nukahtaakin aika nopeasti uudelleen.
Saas nähdä kauanko jatkuu näin.
Itsekin on yllättävän pirteenä menossa mukana.

Se on jännä, että edellisestä vauva-ajasta ei ole kuin muutama vuosi, mutta silti tää kaikki tuntuu niin uudelta/uuden opettelulta. Osittain voi johtua siitä, että esikoinen ja sisaruksensa ovat tyttöjä ja pojan kanssa on uuden opettelua.
Mutta kuitenkin ovat kaikki kolme niin samanlaisia olleet vauvoina.

Mamadread, sä oot kyllä tässä raskaudessa tehny ennätyksen tossa raskauden kestossa.
Aina parempihan se on, mitä kauemmin vauva pysyy masussa ja kasvaa.

Mä laitoin vaan faceen ja instagramiin. Molempiin kuvan ja tekstin + pituus ja paino. Kumminkin kuvia jaettu molemmissa ja iloinen asia kyseessä, niin haluttiin jakaa ennen kuin kukaan onnitteli facessa.

Ja jos sitte sitä synnytyskertomusta.

Kaikki alkoi 31.12. n. 22:15.
Supistukset ei tullut heti kovinkaan usein, mutta aivan hemmetin kipeinä.
Hetkessä ne muuttui 8-10 minuutin välein tuleviksi hemmetin kipeiksi supistuksiksi.
Soittelin synnärille ja sieltä sanottiin, että kannattaa tulla, koska edelliset synnytykset on olleet nopeita.
No, kellon ollessa siinä 22:55, soittelin tuolle meijän hyvälle ystävälle (joka on onneksi myös ihana naapurimme) ja hän tuli siis salaman nopeasti meille.
Ja me lähettiin samantien ajamaan kohti synnäriä.
Matkan aikana tuli useammin niitä hemmetin kipeitä supistuksia, että siinä vaiheessa oikeesti jo pelkäsin, että vauva syntyy siihen paikkaan ().
No ei hän sitte syntyny.
Kellon ollessa n. 23:35 oltiin perillä synnärillä ja vähän ennen kuin päästiin sisälle tulikin sitte lapsvedet yhdellä kertaa.
Hetkessä me päästiin käyrille ja kätilö tutki, jolloin oltiin auki 5cm.
Siinä ei kauaa nokka tuhissut seuraavilla supistuksilla, koska 23:50 olin auki 8cm ja 00:00 täysin auki. Ja sain alkaa ponnistamaan.
18 minuutin ponnistamisella 9 pisteen poika oli maailmassa.

Ei tikkejä, muutama pieni iisi hiertymä.
Kivunlievitystä en tälläkään kertaa kerinnyt saamaan.

Siinä se, lyhyt synnytyskertomus, lyhyesti kerrottuna.
(Kellonajat voi mahdollisesti vähän heittää, yritin tässä ulkoa muistella noita.)

Mä ajattelin tänään mennä vetämään ensimmäisen lyhyen vaunulenkin vauvan kanssa.
Olo on kuitenkin hyvä ja ilmakin suhteellisen lämpöinen.

Mut nyt taitaa kuulostaa siltä, että ois ruoka-aika.

Susanna & S 10 vrk (S = Pojun tulevan nimen ensimmäinen kirjain.)

 

Kiitos Musicro ja Susanna synnytyskertomuksista. Niitä on kiva lueskella tässä omaa koetosta odottaessa.

Mä kävin tänään vaappumassa kunnon reipastahtisen lenkin. Vähän kylmä tuli kun kauheesti tuulee ja kunnollisia ulkoilutamineita ei ole, mutta teki se vaan tosi hyvää. Jotenkin psyykelle tosi tärkeää liikkua sen mitä pystyy kun olo on muuten tällainen pökkelö. Kiva ainakin välillä huomata, että kykenee sellaiseen hyväntahtiseen liikuntaan. Fyysisesti tuloksena on järkyttävä alakerran turvotus, taitaa toverin pää "hiukan" painaa paikkoja. Mut hyvä mieli tuli joka tapauksessa.

Manadread ja itu 38+4

 

Jossain minäkin synnytyskertomusta hieman, ei kyllä juuri ole kerrottavaa

Eli heräsin noin 5.30 kun vedet alkoi pikkuhiljaa holahtelemaan,herätin äkkiä miehen joka soitti appivanhemmat paikalle. Meille oli siis ohjeena siirtyä sairaalaan mahdollisimman pian jos mitään synnytykseen liittyvää,joten ei soiteltu laitokselle eikä odoteltu suppareita vaan lähdettiin heti liikenteeseen.
Tässä kohtaa tunsin vain lievää jomotusta.
Paikanpäällä sairaalassa olin 4cm auki ja siirryttiin synnytyssaliin ihmettelemään. Edelleen en tuntenut mitään ihmeellistä, käyrillä ei myöskään näkynyt ihmeitä, sit pikkuhiljaa muutama kovempi jomotus harvakseltaan kunnes kova paineen tunne mikä ei lauennut. Kätilö katsoi tilanteen ja sain ruveta samantien ponnistamaan ja niin tyttö syntyi kympin pisteillä . Ajoista en tiedä, mutta kätilö arpoi synnytyksen keston ekoista tuntemuksista ja se oli siis puolisen tuntia. Kivunlievitystä ei siis tarvittu ja palautuminen on ollut nopeaa.

Ollaan pari lenkkiä jo heitetty nollakeleissä, tänään tuulee hieman liikaa mun makuun,yöllä myrsky lukemia

Repa ja Tytti 10päivää

 

Susanna ja repa - teillä on kyllä ollut molemmilla tosi nopeat synnytykset!

Meillä kävi eilen neuvolan terkka kotikäynnillä. Hienosti on lähtenyt paino nousuun, syntymäpaino oli 3245 gr, maanantaina painoi 2965 gr ja eilen 3130 gr. Maitoa näyttää siis riittävän vallan mainiosti. Muutenkin kaikki näyttäis olevan vallan mallillaan.

Sunnuntaina oli vähän vaikea päivä. Mies oli stressaantunut että riittääkö mulla maito, mikä ei tietty helpottanut mun oloa mitenkään. Ja kaikki oli muutenkin aika hakusessa. Nyt jo naurattaa, mutta silloin lähinnä itketti, salaa mietin että miten ne pystyi meidät sairaalasta päästämään tän lapsen kanssa. Ah näitä hormooneja..

Musicro ja pikkumies 7vrk (parin tunnin päästä )

 

Ei tänäänkään lähtöä (vielä) eikä soittoa äitipolilta ajasta yliaikaiskontrolliin. Kävin ajankuluksi koulussa istumassa ruotsin tunnit. Kaverit nauroi, että kaikkea se pitää kokeilla että synnytys käynnistyy Kuuden tunnin kovalla penkillä istuminen aiheutti lähinnä liitoskipujen kovenemisen eikä muuta

Anumarika, Elisen, Mimminkäinen, kukas meistä onkaan seuraava?

Voi harmi Musicro että mieskin on maidon riittävyyttä tuskaillut sinulle ääneen, ei varmasti helpottanut hommaa yhtään. Onneksi on nyt helpottanut ja vauvan paino nousee hienosti

Mietin tuossa viime yön aikaan että tämä kun on tosiaan icsi alkuinen raskaus ja laskettu aika 6.1. on siis keinotekoisen hedelmöityksen mukainen kun taas kierron mukainen olisi ollut 11.1. että voikohan sillä olla vaikutusta tähän "viivästykseen"

Mutta jos se tuo perjantai 13. päivä olisi hyvä päivä syntyä

Narana 40+6

 

Kiitoksia kaikille onnitteluista! <3

Jos hieman avaan synnytystä tässä kun vauva nukahti syönnin päätteeksi syliin.

Elikkä epäsäännölliset alkoi lauantaina iltapäivällä, säännölliseksi muuttuivat iltaseiskalta. Kivuliaita 10min välein. Yritin mennä nukkumaankin mutta kipuihin ei panadol eikä jyväpussi auttaneet. Miehen herätin ennen puolta yötä että voitais kohta lähteä. Synnärille olin siis jo soittanut. Siellä oltiin 1:15. Käyrillä supistukset n.10min välein. Auki en ollu ku 3cm. Pohtivat sit että mitäs tehään, päästiin saliin kuitenkin. Kävin suihkussa ja välillä olin käyrillä. Mutta ei, ei edistystä. Oxanestia suosittelivat että saan levätä. Siihen suostuin vaille kuusi. Noh, sainhan mä nukuttua hetken mutta supistukset laimeni ja harvennus. :/

Lääkäri tutki ysin jälkeen, auki 4cm ja kanavaa reilusti. Eiku rappuihin ja käytäviä kävelee. Mutta ei, sain vain kunnon hien pintaan. Sit käsky tuli että lähtekee kotiin, siihen en suostunut. (kivuliaat supistukset ja tunnin ajomatka), mutta joo, lähettiin käymään motonetissä(mies ootti että siellä pääsee käymään), noh, siellä kävellessä nii supistukset säännöllistyi. Käytii viel toisessa kaupassa ja takaisin synnärille. Käyrillä näkyi että ovat säännöllisiä ja kovempia ja pitempiä. Pääsin sit ammeeseen tunniksi. Oli kyllä kivuliasta...

Lääkäri tutki klo 16 jälkeen että 5cm auki mutta reunaa edelleen. Puhkaistaan kalvot. Pyysin kivunlievitystä, mutta ei, en vieläkään saanut. Noh, yks supistus ja kätilö toteski että taidat nyt tarvita lievitystä. Ois tehny mieli ponnistaakin.. Sain sit kohdunsuun puudutteen, aiheutti samalla jalan puutumisen joka häiritsi koko ajan loppuajan...

Ilokaasua myös hengittelin, sekin kyllä auttoi. 10min ponnistamisen jälkeen tyttäremme syntyi klo 17:45. Ei repeämiä. Eli loppu hyvin kaikki hyvin.

Pitkä päivä, mutta sen arvoinen. <3

Kotiin päästiin vajaan 2vrk:n iässä. Hyvin on lähtenyt käyntiin. Syö, kakkii ja pissii. itselläni jo rinnat todella täyden oloiset, kunhan sais vain niin että ei tulis mitään tukosta...

Nii, syntyi rvo 40+4. Paino 3540g ja 50cm.

 

Narana, jospa se pian ois jo sun vuoro. Eihän se oo tavatonta, että varsinkin ensimmäinen menee yli lasketun ajan.
Anumarikasta ja Elisenistä ei ookaan hetkeen kuulunut, jospa siellä ois vauvat sylissä. Entäs Mimminkäinen?

Musicro, onpa kurjaa, että mies epäili alkuun maidon riittämistä. Vaikka onhan teillä siellä uusi ja jännittävä tilanne ja miehiä voi vähän turhauttaakin kun pieni on niin kiinni äidissä alkuun. Mut hienosti on paino noussut pojalla!

Meri, mä varmaan laitan jonkun pienen ilmoituksen faceen, vaikka en oo siellä sen kummemmin asiaa huudellut. Mulla on kuitenkin hyvin rajattu kaveripiiri siellä, ehkä joku 15-20 ihmistä vaan ja kaikki heistä tunnen hyvin. Suurin osa tietää raskaudesta muutenkin. Nimiäis/ristiäiskutsut postitetaan ja niihin varmaan laitetaan kuva, ehkä joku värssykin mukaan.

Täällä tänään käyty neuvola. Yksi aika vielä ois ens viikolle. Mulla on laskettu aika jo siis ensi viikolla Aika hurjaa! Helsingissä kuulemma käynnistetään ihan viimeistään rv 42+2 ja yleensä jo suoraan yliaikaiskontrollissa... Jotenkin sitä on alkanut valmistautua jo sellaiseenkin vaihtoehtoon.
Neuvolassa kaikki oli siis hyvin ja terkka kehoitti sekä liikkumaan sen mitä pystyy ja lisäksi herkuttelemaan ja tekemään juttuja joista nauttii. Harmi vaan kun säät ei erityisemmin houkuttele lenkille. Mut onneksi kotona voi aina siivota.

Mamadread ja itu 38+5

 

Tännehän on taas vauvojakin siunaantunut, onnittelut jakautuneille Ja tsemppiä niille, ketkä vielä odottelee

Kiva lukea teidän synnytyskertomuksia, mulla kun nyt ei oikein paljon kerrottavaa ole. Jotenkin en osaa ollenkaan tuota sektiota laskea synnytykseksi, kun se oli vielä suunniteltu niin ei ehtinyt tulla mitään jokohan oloja etukäteen. Paitsi se yksi lauantai, mut kun meni ohi niin en osaa sitäkään rekisteröidä.

Mulla olis huomenna laskettu aika. Jotenkin hassu fiilis kun tuolla sängyssä tuhisee jo reilu kolme viikkoinen neiti ja hän on kuulemma jo hirveästi kasvanutkin. Itsehän sitä ei niin osaa katsoa, kun on hänen kanssaan koko ajan. Mut lapset sanoi viikonlopun jälkeen kun palasivat isältään ja nyt sanoi mies, kun me palattiin taas hänen luokseen alkuviikon tauon jälkeen tänään.

Muuten meni ihan hienosti tämä kahdessa osoitteessa asuminen, ainoa miinus vain oli kun exän nyxä päätti alkuviikosta tulla mun kotiin aukomaan päätään mulle. Kyllä tuntui pahalta kun tapahtui vielä omassa kodissa, missä pitäisi saada olla rauhassa ja turvassa pahalta maailmalta. Ja vielä raskauden jälkeisissä hormoonihuuruissa tuntui varmasti vielä pahemmalta.

Me julkaistiin neidistä kuva facessa ja instassa heti jo synnäriltä. Ensin oli kyllä infottu perheitä normi tekstarein. Meinaan julkaista nimenkin sit ristiäisten jälkeen samalla tavalla. Helpointa siten, en oo jotenkin yhtään kortti-ihminen. Oon kyllä laittanut jo montakin kuvaa meidän neidistä faceen, kun hän vaan on niin kaunis ja ihana ja ihmeellinen Mulla kans facekaverit on kaikki kuitenkin ihmisiä joita tunnen oikeessakin elämässä, niin siksi jaan siellä myös henkilökohtaisia asioita.

Eipäs tänne kait kummempia. Pitäis vissiin opetella mennä nukkuun ihmisten ajoissa. Valvon joka yö vähintään kahteentoista, monesti jopa yhteen tai puoli kahteen kun odotan, että neiti herää ekan kerran syömään. Aluksi neiti heräs jo klo 23-24 syömään, niin valvominen tuli vähän itsestään, mut nyt kun neiti on vähän muuttanut rytmiään, niin en osaa silti mennä aiemmin nukkuun Noo, me otetaan vahinko takas nukkumalla aina koko aamupäivä Ehkäpä mäkin jossain kohtaa opin taas ihmisten rytmiin

 

Ruby, miten sun sektiosta toipuminen on mennyt?

 

Ruby, miten sun sektiosta toipuminen on mennyt?

Ihan hyvin, ainoa et meinaa haava vähän märkiä, kun en saa sitä tarpeeksi suihkuteltua ja tuuleteltua. Muuten alkaa olla jo aika normiolo

 

Mamadread, täällä ei ainakaan vauvauutisia ole vielä kerrottavaksi. Laskettu aika oli ja meni. Mut oon koittanut keksiä jotain tekemistä, eilinen luuhattiin miehen kanssa kirppareilla ja tänään kävin sauvakävelemässä. Mies on kotona lomautettuna ja esikoinen aina loppuviikon arkipäivät päiväkodissa niin on kahdenkeskistä aikaa oikein erikoisen paljon. Ihan sitten vaan möllötellään ja köllötellään.

Musicro kurjaa jos mies epäilee maidon riittävyyttä kun muutenkin varmasti moni asia mietityttää ja hormonit saa tunteet pintaan jo itsessään.. Eiköhän se nyt kuitenkin riitä ja jos ei ni lisää saa purkista.
Meillä taas aina niin päin, että mä pähkäilen ja mies vaikuttaa siltä ettei juuri edes kiinnosta. Vaikka kyllähän sitä kiinnostaa sit kuitenkin, on vaan erilainen tapa osoittaa se. Jännä nähdä miten vauvan kanssa olo on erilaista nyt kun tokaa kertaa asialla. Viimeksi mies aika vähän mukana alkuun itse hoitamisessa vaikka sylissä tykkäs pitää ja höpötellä ja lauleskella vauvalle. Onnistui sluibaamaan kaikesta sillä että "hoida sä ku oot parempi", tyttö oli 1,5 v kun vaihtoi oma-aloitteisesti kakkavaipan ekaa kertaa..

Kovasti tulee kyselyä nyt joka suunnasta eikö vieläkään tule vauva. Vähän meinaa hermo mennä ja tekis mieli tiuskasta. Mut laitan sit ensikuvan faceen ja lähimmille sukulaisille ym. tekstarin kun on jotain ilmoitettavaa. Nimiäiset tulee olemaan aikanaan myöskin ihan lähipiirille kotona ja sinne kutsutaan vaan arkisesti tekstarilla.

Onpas Rubyllä ikävä exän nyxä mutta omaan arvoonsa vaan ikävät ihmiset ja toisesta korvasta ulos.

Odottelua jatkaen
Mimminkäinen 40+1

 

Ruby, onpas ikävä toi sun exän nyxä. Unohda tollasen ihmisen sanomiset kokonaan.

Uskomatonta ajatella, että tuo meijän pieni täyttää huomenna jo(!) kaks viikkoa. Missä ihmeen vaiheessa tässä on ehtinyt kaks viikkoa jo menemään.

Vitsit kun on jännät paikat. Siskolla 11 päivää laskettuun aikaan ja no, lähtöhän voi tulla koska tahansa.
Jännä nähdä kuinka paljon ikäeroa serkuksille loppujen lopuks tuleekaan.

Ristiäiset on jo hyvällä mallilla.
Me laitetaan kutsut ihan perinteisellä kortilla.
Nimi on kokonaisuudessaan päätetty.
Ja kakun tilaan ens viikolla.

Mun piti jotain muutakin kirjoittaa, mutta unohdin..

Susanna & S 13 pvä

 

Mitäs sillä Rubyn exän nyksällä on urputettavaa. Luulis ettei heidän arjella ja elämällä ihan hirveesti oo tekemistä teidän arjen ja elämän kanssa. Paitsi tietysti sun ja sun exän lapset, mutta ne on kyllä sun ja sun exän välinen juttu mun mielestä, että hän voi sitten niistä asioista urputtaa sun ex-miehelle. Inhottavia ihmisiä sitä onkin olemassa.

Repalla kyl ollut tosi nopean ja helpon kuuloinen synnytys. Kun itsekin pääsisi yhtä rivakkaasti hommiin niin passais mulle.

Vaan eipä ole hommiin pääsemisestä paljon merkkiä. Nyt enää viikko jäljellä laskettuun aikaan. Sais hän jo pian tulla! Yllättävän rauhallisesti sitä silti on pystynyt ottamaan, kovasti oon psyykannutkin itseäni siihen, että ei synnytys koko ajan pyöris mielessä. Onhan se vaikeeta toisinaan kun vauva kuitenkin ilmoittaa olemassaolostaan säännöllisesti möyrimällä.
Pakkasin vauvan kotiutumisvaatekassiinkin 56cm bodyn siltä varalta että tulee iso vauva ja 50cm kinnaa heti alkuunsa. Oispahan sekin uusi tilanne kun edelliset vauvat on hukkuneet niihin 50cm vaatteisiinkin...

Mamadread ja itu 39+0 POKS!

 

Ainiin, tuli tosta Susannan kakkujutusta mieleen, että millaisia tarjoiluja teille on nimiäisiin ja ristiäisiin tulossa?
Mä teen varmaan kaiken itse jos ellei vauva oo sit koliikkiyksilö. Ihan vaan siksi kun tykkään tehdä. Meille saattaa ehkäpä tulla (miehen kulttuurin mukaan) ruokatarjoilu ja siihen oheen sit salaattia ja leipää. Ja sit erikseen joku kahvipöytä. Mä ostin kakkukoristeen jo lokakuussa kun käytiin esikoisen kanssa siellä Tallinnassa. Kakkua siis ainakin tarjolla, muutoin ei tarkempaa suunnitelmaa vielä. Jotain helppoa joka ei vaadi liikaa väkerrystä ja saa pienellä vaivalla kauniin näköistä.

 

Mamadread tuli noista ristiäisistä mieleen.. (hyvä kumeillä on jo pikku suunnittelut päällä, vaikka vauva viel mahassa, mutku osa porukasta lentää suomesta tänne niit varte, ni pitää olla ajoissa..). Meilläkin on täällä tapana tarjota kunnon ruoka ristiäisis ja sit esikoiselle mä halusin tehdä kakun, varmaan nytkin. Tosin nyt oon alkanu miettimään pitäiskö järkyttää sveitsiläisiä vieraita ja tehä voileipäkakkuja niitähä ei täällä tunneta millää tasolla olipas taas oleellista tietoa, mutta pakko vaa suoltaa tätä tekstiä

Muuten menee ihan hyvin, vaikka pelottaakkin vähä ulkoilut esikoisen kans ku lunta sataa ja loska lentää, kiitos suolan.. mutta ehkä mä selviin... nyt on parina iltana tullu jopa pari supistusta, ei mitää kipeitä, mut sellasia että huomaa selkeesti muutaki ku kovan mahan. Mua ei kyl haittais vaik tää päättäis syntyy jo vähä aiemmin, mutta en kyllä edelleenkään siihen usko....
Ens to ois lääkäri aika, eka käyn synnärillä (mun lääkärin vastaanotto on sairaalalla, mihi meen synnyttää) ottaa sydänkäyrät ja sit ultraan, kiva päästä taas "kuulemaan kuulumisia".

Meri ja tuleva potkunyrkkeilijä

 

Onpa ollu mukava lukea teidän synnytyskertomuksia ja ensipäivistä ja viikoista vauvan kanssa täälläkin kyllä niiin kovasti odotetaan vauvaa syntyväksi! Jotenkin tuntuu että varmasti ainakin sinne la aikoihin kumminkin menee, mutta hyvähän se on elätellä toiveita että tuliski aiemmin

Eilen illalla pari tuntia supisteli säännöllisesti, ei kivuliaasti mutta supistukset kyllä tunsi muutakin kuin kovotuksena. Eipä tullut kuitenkaan yöllä lähtöä mutta jospa noista supisteluista jotain hyötyä olisi kun selvästi kuitenkin lisääntyneet ja voimistuneet. Myös alaosaston luut (tai mitkä lie paikat) ovat viimepäivinä kipeytyneet kyllä entisestään ja sängyssä kääntyminen saa irvistämään...toisaalta menee päivät nopeaa lasten kanssa touhutessa ja vointi vielä ihan ok vaikka väsyttääkin että ei tässä mikään kiire sinänsä vauvalla ole tulla

Tsemppiä meille odottajille loppuaikaan ja ihania vauvanhoitohetkiä vauvansa saaneille

 

Tosiaan ristiäistarjoiluja on pohdittu täälläkin pikkuhiljaa, kohtahan nekin jo koittaa!

Anoppi ilmoitti tekevänsä kuivakakun ja täti kääretortun. Ajattelin tilata gluteenittoman/laktoosittoman kakun kakkupuodista koska en luota omaan taitoon noissa erikoiskakuissa niin paljon että onnistuisi. Jonkun suolasen piirakan ajattelin vääntää, salaatin rinnalle ja siinäpä se varmaan olikin. Aika pieni tilaisuus n 15 hlö meitä tulee olemaan niin se riittänee.

Kastemekkoon kävin ostamassa kankaat tässä keskiviikkona vauvan kanssa kun pyörin kaupungilla ja sitten samalla kävimme ompelijalle viemässä ne ja kertomassa toiveet. Suunnittelemani prinsessamekko on siis tulossa, pitsin ja tyllin kera. Mekkoon lisätään mummilta saatu pieni kultainen enkeliriipus rusettiosaan, joka voidaan myöhemmin irroittaa kaulakoruksi. Esitin toiveen että kastejuhlan jälkeen nimi kirjaillaan mekkoon, jotta jää lapselle muistoksi.

Ensi viikolla tulisi olla mekon sovitus/valmis ja jännittää kyllä nähdä se Vielä tossut tulee löytää jostain jotta homma bueno. Valkoinen suloinen rusetti villakangastakki saatiin syntymälahjaksi Englannista joten hela garderööbi alkaakin olla sitten pienellä kuosissa <3 Vielä kun tietäisi mitä itse laittaisi päälle..

Niin hullulta kuin kuulostaa olen miettinyt että mitenköhän pian sektion jälkeen toista uskaltaa haaveilla..? Ikää kun alkaa olla jonkin verran niin 2 vuotta (synnärin kirurgin suositus) ei ajateltu odottaa jos ylipäätään luonto sallii toisen tulevan. Tätä ensimmäistä odotettiin ja kuumeiltiin aika pitkään, sillä tätä pohdin jo nyt.

 

Mukava lueskella ristiäis/nimiässuunnitelmista jos niistä saisi vähän intoa tännekin nimiäiten järjestämiseen. Vähän kun ollaan oltu sillä kannalla että ei järkätä mitään tulokkaan nimi on ollut päätettynä jo kauan aikaa ja kaikki sen jo tietääkin. En sitten tavallaan näe mitään syytä järjestää juhlaa kun ei ole kastamistakaan "ohjelmanumerona". Ehkä jonkin pienen kahvittelun voisi järkätä tulokkaan kunniaksi.

Meri ei muuta kuin voileipäkakkuja kehiin! minusta ne on ainakin niin hyviä että ei voi olla olla huono vastaanotto

Mariani täällä kans mietitään jo toista vaikka ensimmäistäkään ole saanut vielä ulos asti meillä yritettiin tätä muutama vuosi ennen kuin hoidoilla onnisti joten sen toisen tulokaan ei ole mikään itsestäänselvyys ja ikä alkaa täälläkin tulla vastaan että ei kyllä kovin pitkään voi sen yrittämisenkään kanssa odotella sanoisin että itseään kuuntelemalla eteenpäin vaikka tottahan sillä lääkärillä pointtinsa on siinä odottamisessa. Mutta ehkä ei tarvii ihan sitä kahta vuotta kuitenkaan

Emppuli täällä on kans kärsitty nuista alakerran kivuista jo muutaman viikon ja tiiän tunteen siitä kyljen kääntämisestä kera irvistelyn välillä pitää tuntuu että makaa sillä puutuneella kyljellä mieluummin vielä vähän aikaan ennen kuin alkaa kääntämään kylkeä mutta jos jotain positiivista niin toissayönä sain sillä jopa parit ekat kivuliaat supparit siihen ne kyllä sitten jäikin. Tänään ollut kovottelua pitkin päivää. Ilman mitään kipuja tosin. Mutta jospa se nyt tästä pikkuhiljaa muuttisi sitten

Erittäin kärsimätön Narana 41+1 tai 41+2 kun ollaanhan tässä jo hyvästi sunnuntain puolella

 

Mariani täällä kans mietitään jo toista vaikka ensimmäistäkään ole saanut vielä ulos asti meillä yritettiin tätä muutama vuosi ennen kuin hoidoilla onnisti joten sen toisen tulokaan ei ole mikään itsestäänselvyys ja ikä alkaa täälläkin tulla vastaan että ei kyllä kovin pitkään voi sen yrittämisenkään kanssa odotella sanoisin että itseään kuuntelemalla eteenpäin vaikka tottahan sillä lääkärillä pointtinsa on siinä odottamisessa. Mutta ehkä ei tarvii ihan sitä kahta vuotta kuitenkaan

Erittäin kärsimätön Narana 41+1 tai 41+2 kun ollaanhan tässä jo hyvästi sunnuntain puolella

Meidän kesäkuisten ketju on niin hiljainen, että kävin kurkkimassa teidänkin ketjua Me odotellaan toista lasta miehen kanssa, rv 19+6, esikoinen on nyt 1v2kk, ei odoteltu mekään siis kahta vuotta Poika oli 10kk kun päätettiin alkaa yrittämään toista lasta ja yk 2 tärppäsi. Omasta mielestä kun oli palautunut hyvin ensimmäisestä raskaudesta ja synnytyksestä niin sitten päätettiin toista alkaa yrittämään. Nyt tässä raskaudessa on samaa ollut meikäläiselläkin, että nyt kuumottaa jo kolmas vaikka tämäkin raskaus on vasta puolivälissä On tää vaan niin ihanaa (jos kaikki menee hyvin, kuten tähän asti ja jos tämä raskaus ja vauva on edes puoliksi yhtä helppo kun ensimmäinen).. Anteeksi tämä teidän ketjuun poikkeaminen On vaan niin jännää lukea teidän syntymiä, vielä syntymättömiä ja odottelevien kuulumisia

Nobelius & "rusetti"