Sulla on kummallisia jatkuvia ongelmia ton työvoiman suhteen.
Minne helvettiin ihmisiltä on kadonnu semmoiset asiat kuin itsetunto, työmoraali ja ammattiylpeys?
80- luvun lopulla mä olin musatukussa videovarastonhoitaja. Mut nimettiin siihen hommaan muutaman kuukauden työsuhteen jälkeen kun työnantaja tuumasi, että mä pystyn vastaamaan siitä, että päivän hommat tulee tehtyä. Kelloon katsomatta. Niinku vaikka uutuuden julkaisupäivänä oli turha miettiä kotiin lähtemistä.
Kaikkiaan vissiin 50 henkeä työllistävällä varastolla meit oli kolme joilla hanskat ei pudonnu tiskiin klo 16 jos hommia oli tekemättä. Mut meitä sentään oli me kolme. Kateutta herättävänä asiana meillä oli tonnia parempi liksa. Ja ylitöihin kysyttiin ensiksi meitä. Ei siksi, että me oltais oltu halvimpia tai helpoimpia. Me kolme täytettiin ja allekirjoitettiin itte tuntilaput eikä pomojen läsnäoloa tarvittu. 47 sit tartti kellokorttia ja pomon hyväksyntää.
Kirjoituksistasi voipi äkkipikaa päätellä, että sinulla ei ole juurikaan ollut semmoisia työntekijöitä jotka hiemankaan piittaa siitä miten duunia tehdään, että sitä olis tarjolla jatkossakin?
En usko, että olisivat kuolleet sukupuuttoon.
Tossa on kyseessä vastuu. Mun videovarasto oli mun. Hemmetisti enemmän kuin vaan työpaikka. Jos siitä olisi vastannut joku muu, niin kait mullakin olis hanskat tippunu klo 16. Mut kun siitä vastasin mä, niin "peukalonpyörittelypäivinä" pystyin laittamaan ovet kiinni vaikka aamupäivällä ja painumaan kaljalle/kotiin/viikonlopun viettoon/naisiin/tms eikä asia firman kellokalleja kiinnostanut tippaakaan.
Nuoruuteni kaltaisia työntekijöitä saa yhä milloin vaan joustot toimii puolin ja toisin ja on valmis sekä maksamaan, että antamaan vastuuta. Ongelma on valita viidestäkymmenestä ne kolme.
