Nyt karkas tuo viesti ja katkesi ihmeellisesti keskeltä. Eli juoksua olen minäkin harrastanut. Ja kävin kans vanhoja viestejä lapsettomuus puolelta lukemassa. Vähän semmoinen olo tuli että aika ihme pitää olla jos toinen luomu ihme saadaan aikaiseksi. Ois meillä alkiota vielä esikoisen hoidosta jäljellä mutta yritetään nyt ainakin ensin luomuna.
Toiveena vauva 2017-2018
- Viestiketjun aloittaja -tanjuska
- Ensimmäinen viesti
Pakko tulla kysymään, että onko muilla oviksen aikaan ollut sen verran kipeä ovulaatio, että kipu tuntunut koko kohdun alueella ja takapuolessa kans järkyttävä kipu?
Itsellä nimittäin oli ihme kipukohtaus viime yönä klo 03.00 aikoihin että missään asennossa ei ollut hyvä olla ja kipua en pysty edes kuvailemaan kun sen verran koski
Kipua kesti n. 15 min ajan ja mietin jo että täytyykö särkylääke ottaa
Itsellä ei oo ikinä tuommoista kipukohtausta ollut, joten siksi mietin, että liittyykö ovikseen vai johonkin muuhun. Eilen sain siis ovistestiin plussan..
Vai voiko munasolun irtoaminen tuntua kipuna?
Itsellä nimittäin oli ihme kipukohtaus viime yönä klo 03.00 aikoihin että missään asennossa ei ollut hyvä olla ja kipua en pysty edes kuvailemaan kun sen verran koski
Kipua kesti n. 15 min ajan ja mietin jo että täytyykö särkylääke ottaa
Itsellä ei oo ikinä tuommoista kipukohtausta ollut, joten siksi mietin, että liittyykö ovikseen vai johonkin muuhun. Eilen sain siis ovistestiin plussan..
Vai voiko munasolun irtoaminen tuntua kipuna?
Nyt en tiiä kyl, toista päivää alkaa iltaa kohden tulla rakkoa kohtaan semmonen paineen tunne, niinku esikoisen aikaan loppuraskaudessa oli. Viikko sitte alko niitä nippailuja olla muutaman päivän ajan, nyt ei oo nippaillu, on vaan se paineen tunne. Tuossa ennen ruokaa tuli yökkörefleksejä ja vejin ruualla melkeen litran kylmää maitoa..en siis ole juonut maitoo jokuseen vuoteen (syön siis juustoa ja joggea kyl paljon mutta maito ei oo maistunu). Rinnat on kyl oudot, ne nyt vois olla ihan ennen menkkojaki tollaset tai siis ei ne noin pahat oo ennen kyllä ollu. Hentoa vaaleanpunaista on parin pvn aikana ollu kerran päivään, sillee että tosi tarkkaan ku kattoo, muuten ei mitään vuotoja. Ekan aikaan mulla oli samaa jonkun aikaa alkaen viikolta 11 jolloin päästiin ultraan, mulla oli vaa istukka edessä ja hyvin verevä, että siks kuulema oli hentoa "tihkua" eli kaikki oli sillon hyvin. Siis tein nyt jo testin mutta negahan se on toki, ku menkat ois vasta 6pvn päästä ja jos testin tekee 4 pv ennen nii seki näyttäs raskauden 50 prossan todennäkösyydellä vaikka oisinki. Tää kaikki voi olla tai lie onkin ihan kropan ja mielen tepposia tai jotain muuta vialla.... Se raskaus tuntuu vaan niin uskomattomalta tai uskomattoman ihanalta, niin en edes uskalla ajatella.....
. Se raskaus tuntuu vaan niin uskomattomalta tai uskomattoman ihanalta, niin en edes uskalla ajatella.....Kp 1, yk 6.
Hitto että tuntuu pahalta. Jossain mielen sopukoissa elättelin kai kuitenkin jotain toiveita niin kauan että menkat alkaa.
Kierto kai taas vaan 22 päivää. En tiedä mitä tehdä. Gyne varattu ensi kuulle, taitaa se käynti mennä vaan itkemiseksi.
Kesällä oli ensin älyttömän pitkiä kiertoja ja nyt taas tosi lyhyitä. Minkä perhanan takia mun kroppa ei osaa näinluonnollista asiaa?
Hitto että tuntuu pahalta. Jossain mielen sopukoissa elättelin kai kuitenkin jotain toiveita niin kauan että menkat alkaa.
Kierto kai taas vaan 22 päivää. En tiedä mitä tehdä. Gyne varattu ensi kuulle, taitaa se käynti mennä vaan itkemiseksi.
Kesällä oli ensin älyttömän pitkiä kiertoja ja nyt taas tosi lyhyitä. Minkä perhanan takia mun kroppa ei osaa näinluonnollista asiaa?
Tsemppiä Lumi!!Kp 1, yk 6.
Hitto että tuntuu pahalta. Jossain mielen sopukoissa elättelin kai kuitenkin jotain toiveita niin kauan että menkat alkaa.
Kierto kai taas vaan 22 päivää. En tiedä mitä tehdä. Gyne varattu ensi kuulle, taitaa se käynti mennä vaan itkemiseksi.
Kesällä oli ensin älyttömän pitkiä kiertoja ja nyt taas tosi lyhyitä. Minkä perhanan takia mun kroppa ei osaa näinluonnollista asiaa?
Täältä tullaan perästä ja kohti yk9:iä, lämmöt romahtaneet täysin tänä aamuna eli tulevana yönä odottelen patojen aukeamista. Ymmärrän että kiertohäiriöt ovat raastavia mutta jotenkin toivoisin että olisi jotain selkeää häikkää jota yrittää korjata, hirveä pettymys omaan kroppaan joka tapauksessa täälläkin Pitäisi myös varmaan lopettaa nuo lämpöjen mittailut siinä vaiheessa kun oviksen on saanut bongattua, jotenkin siihen negaan testissä saa vielä sparrattua itseään mutta aamulla ensimmäisenä nuo mittarin lukemat on kyllä kuin märkä rätti päin kasvoja ja päivä pilalla. Ja silti sitä yrittää googlailla poikkeuksen poikkeuksia ja pitää yllä toivoa, mutta kyllä tässä kaikki merkit osoittaa uutta kiertoa kohti Tsemppiä uuteen kiertoon joutuneille!
Mulla on menossa kp 5 ja menkat on nyt ollu aivan oudot, kivut oli sillon viime viikonloppuna kovat ennen kuin menkat edes alkoi. Sitten ne menkat alkoi myöhässä eikä kipuja juurikaan ollut enää, lisäksi normaalin 4:n selkeän vuotopäivän sijaan nyt 3 pv vuotoa ja 2 pv sen jälkeen töhryä, jota oli myös 2 pv ennen tätiä. Liekö vauvastressistä johtuvaa kun yleensä mulla on menkat tosi samanlaiset aina, 4 päivää ja siinä se. Vai olisiko voinut olla joku kiinnittymisyritys, en tiedä no, kohti uutta ovista iloisin mielin.
Plussatuulia kaikille
Mulla on menossa kp 5 ja menkat on nyt ollu aivan oudot, kivut oli sillon viime viikonloppuna kovat ennen kuin menkat edes alkoi. Sitten ne menkat alkoi myöhässä eikä kipuja juurikaan ollut enää, lisäksi normaalin 4:n selkeän vuotopäivän sijaan nyt 3 pv vuotoa ja 2 pv sen jälkeen töhryä, jota oli myös 2 pv ennen tätiä. Liekö vauvastressistä johtuvaa kun yleensä mulla on menkat tosi samanlaiset aina, 4 päivää ja siinä se. Vai olisiko voinut olla joku kiinnittymisyritys, en tiedä
no, kohti uutta ovista iloisin mielin. Plussatuulia kaikille
Viimeksi muokattu:
Bertta83 minulla oli kans ekassa kierrossa tuollaista kipua ettei kunnolla voinut istuakaan! Kovin kipu kesti päivän ja otin särkylääkkeen yöksi ja aamulla ei särkenyt enää.. en tiedä mikä oli mutta ei verta tai muuta tullut ja normaali vuoto seuraavaksi että kai se on ihan normaalia säikähdin kyllä itsekin että lääkäriin lähdettävä.
säikähdin kyllä itsekin että lääkäriin lähdettävä.Kyllä joskus oviksen aikaan kovaakin kipua. Pillereiden aikaankin oli kai jotain "oviskipua" kun kerran olin jo soittelemassa lääkäriin kun ei mitenkään päin voinut olla, joka sitten epäili että luultavasti ovulaatio, kun pillerilistan puolivälissä olen. Ei käynyt mielessäkään silloin että jotain semmoista ois voinut olla, eikä kyllä aivot sulata sitä vieläkään. Muutaman kerran yritysaikana joutunut ottaan panadolia kun ovis ollut niin voimakastuntoinen, että olo ollut hankalaa.Pakko tulla kysymään, että onko muilla oviksen aikaan ollut sen verran kipeä ovulaatio, että kipu tuntunut koko kohdun alueella ja takapuolessa kans järkyttävä kipu?
Itsellä nimittäin oli ihme kipukohtaus viime yönä klo 03.00 aikoihin että missään asennossa ei ollut hyvä olla ja kipua en pysty edes kuvailemaan kun sen verran koski
Kipua kesti n. 15 min ajan ja mietin jo että täytyykö särkylääke ottaa
Itsellä ei oo ikinä tuommoista kipukohtausta ollut, joten siksi mietin, että liittyykö ovikseen vai johonkin muuhun. Eilen sain siis ovistestiin plussan..
Vai voiko munasolun irtoaminen tuntua kipuna?
Ja nyt otan sellaisen positiivisen taisteluasenteen.
Olen ovuloinut vihdoin kaksi edellistä kiertoa testien mukaan, ja pidän viikon takaista plussaa kemiallisena raskautena (joka kertoo, että elimistö sentään jotain tekee). Ensin kestän nää niagaramaiset menkat ja parin viikon päästä menen gynelle ja uskon ja valan itseeni luottoa, että mussa saattaa olla jotain vikaa, mutta se vika ontodennäköisesti pientä.
Tällä hetkellä epäilen luteaalivaiheen lyhyyttä (ed kierrossa 5 päivää, nyt 10 päivää). Eikö tähän ongelmaan voisi siitä greippimehusta olla hyötyä?
Ja koska muussa elämässä aina toitotan, että hyvä lisää hyvää ja positiiviset mielikuvat edistää tavoiteita, yritän keskittyä vaalimaan ajatusta tulevaisuudesta, jossa meillä on vauva. Ei se helppoa ole, mutta yritän ihan vilpittömästi koota henkisen puolen, että arki taas tuntuisi hyvältä.
Olen ovuloinut vihdoin kaksi edellistä kiertoa testien mukaan, ja pidän viikon takaista plussaa kemiallisena raskautena (joka kertoo, että elimistö sentään jotain tekee). Ensin kestän nää niagaramaiset menkat ja parin viikon päästä menen gynelle ja uskon ja valan itseeni luottoa, että mussa saattaa olla jotain vikaa, mutta se vika ontodennäköisesti pientä.
Tällä hetkellä epäilen luteaalivaiheen lyhyyttä (ed kierrossa 5 päivää, nyt 10 päivää). Eikö tähän ongelmaan voisi siitä greippimehusta olla hyötyä?
Ja koska muussa elämässä aina toitotan, että hyvä lisää hyvää ja positiiviset mielikuvat edistää tavoiteita, yritän keskittyä vaalimaan ajatusta tulevaisuudesta, jossa meillä on vauva. Ei se helppoa ole, mutta yritän ihan vilpittömästi koota henkisen puolen, että arki taas tuntuisi hyvältä.
Rivaa ja Nonsk; Kiitos. Sitä on vaan niin ihmeissään kun ei tuommoista kipu kohtausta ole ikinä ollut, muutenkaan ei oikeastaan oviksen aikaan tunnu missään ja tuskin ovulaatiota muuten huomaisinkaan kun limoista. Mietin, että olisiko tosiaan munasolu irronnut tuolloin kun oli niin pirun inhottava kipu kun ei kestänyt kuitenkaan varttia pitempään, vaikka tuntui tuhottoman pitkälle ajalle vääntelehtiä sikiö asennossa...
Tänään myös dpo1. Ja nytkö pitäisi alkaa ottamaan rennosti, eikä kuulostella joka hemmetin nippailua ja outoa tunnetta kropassa?
Tänään myös dpo1. Ja nytkö pitäisi alkaa ottamaan rennosti, eikä kuulostella joka hemmetin nippailua ja outoa tunnetta kropassa?
Täällä taas!Kiitos risteily oli loistava!MUTTA ei vielä menkat alkanutkaan täällä...kp27/23-25 menossa,perjantaina kp25 digi näytti ei raskaana....nyt sitten mielenkiinnolla odotellaan....tässä kierrossa erilaista join greippimehua kp5-about kp12,ovista en tikultellut enkä ollut tunnistavinani ovista ja epäilinkin greippimehun vieneen kivut...mutta olisiko siirtänyt ovista myöhemmäksi...
Tein eilen uuden testin, edelleen sama 1-2vkoa tosin edellisestä just viikko niin ei varmaan muuta näyttäskään. en oikein osaa muuta kuin odotella, ei minkäänlaisia tuntemuksia vieläkään mutta lääkäriä ajattelin varailla vasta viikon päästä. Vähän epävarma tunne..
Paljon tsemppiä kaikille!
Paljon tsemppiä kaikille!
Terikselle toivon viikkojen kasvua! Ja tsemppaukset kaikille uuteen kiertoon siirtyneille!
Bea saakin vielä jännittää, uutta testiä kehiin?
Mun ovistesti tosiaan oli lähes tasavahva (muttei kuitenkaan ihan) toissapäivänä vain kp 8. Eilen vähän ja tänään jo selvästi haaleampi. Eli jos oikeasti viittais ovulaatioon niin se ois varmaan ollut jo siinä kp 7-8 tienoilla. Eihän tuo mahdotonta oo mutta aika skeptinen oon. Yleensä ollut pitemmät kierrot eikä oikein mitään ovisoireitakaan. Ehkä on jotain pco:n tynkää tai kroppa muuten vaan yrittää palautua pillereistä ja puskee LH:ta ylenmäärin.
No, ei kai auta kuin jatkaa ovistikuttelua.
Mä löysi muuten kans omia vanhoja juttuja kuopuksen odotusajalta. Kyllä heräsi nostalgia niitä lukiessa! Oli oikein ekasta plussatestistä kuva ja kaikkiTäytyypä muuten käydäkin laskemassa millä viikoilla silloin sain plussan, jos oikein muistan niin viivat vahvistui hitaanlaisesti molemmissa raskauksissa. Kiva kun tää palsta tallettaa nuo vanhatkin jutut, oli kuin ois päiväkirjan löytänyt
Hedelmällistä uutta viikkoa kaikille!
Bea saakin vielä jännittää, uutta testiä kehiin?
Mun ovistesti tosiaan oli lähes tasavahva (muttei kuitenkaan ihan) toissapäivänä vain kp 8. Eilen vähän ja tänään jo selvästi haaleampi. Eli jos oikeasti viittais ovulaatioon niin se ois varmaan ollut jo siinä kp 7-8 tienoilla. Eihän tuo mahdotonta oo mutta aika skeptinen oon. Yleensä ollut pitemmät kierrot eikä oikein mitään ovisoireitakaan. Ehkä on jotain pco:n tynkää tai kroppa muuten vaan yrittää palautua pillereistä ja puskee LH:ta ylenmäärin
.No, ei kai auta kuin jatkaa ovistikuttelua.
Mä löysi muuten kans omia vanhoja juttuja kuopuksen odotusajalta. Kyllä heräsi nostalgia niitä lukiessa! Oli oikein ekasta plussatestistä kuva ja kaikki
Täytyypä muuten käydäkin laskemassa millä viikoilla silloin sain plussan, jos oikein muistan niin viivat vahvistui hitaanlaisesti molemmissa raskauksissa. Kiva kun tää palsta tallettaa nuo vanhatkin jutut, oli kuin ois päiväkirjan löytänyt Hedelmällistä uutta viikkoa kaikille!
Olipa kiva lukea teidän parisuhdetarinoita
Ovulaatiokivusta; mä tunnen usein ihan kunnon nipistystä jommalla kummalla puolella alavatsaa keskellä kiertoa ja oon aatellut sen olevan ovulaatiokipua. Se kipu on välillä todella jomottavaa ja repivää. Oon tosi kipuherkkä ja en ihmettele, että koen tuonkin voimakkaana. Munasolun irtoaminen aiheuttaa pienen tulehduksen munasarjaan. Siihen kipuun ei kannata ottaa buranaa! Burana voi estää ovulaation, se on tulehdusta lievittävä kipulääke. Panadolia siis ennemmin. Aina en tunne tuota kipua, mutta haluista ja valkovuodosta päätellen uskon ovuloivani joka kierto. Todennäköisesti ovulaatio tapahtuu yöllä silloin kun en kipua tunne.
Kipuherkkyyden vuoksi mua pelottaa myös synnytys todella paljon. Olen jopa miettinyt, että toivoisin sektiota. Mutta alatiesynnytystä puoltaisi se, että haluaisin vauvan saavan sitä kautta luonnollisemman alun. Ja että saisi heti vauvan syliin ja imettää. Mutta synnytys oli mulle itselleni niin järkyttävän kivulias kokemus ja mietin, onko mun pakko altistaa itseäni sille enää, vaikka lapsen vielä haluankin. Kuulen mielelläni teidän näkemyksiä ja kokemuksia asiasta
Lumi87; pahoittelut ja kovasti onnea ja rentoa mieltä uuteen kiertoon! Kuulostaa hyvältä tuo sun asenne. Helpommin sanottu kuin tehty.. Mutta uskon kyllä vahvasti siihen, että on avuksi, jos pystyy kääntämään mielensä positiiviseksi, keskittymään muihinkin asioihin ja näin vähentämään stressiä.
Bertta83, musta kuulostaa todella lupaavalta, kun ovisoireet oli sulla noin voimakkaat! Nyt peukut pystyyn ja vähän jäitäkin hattuun! Että malttaisit loppukierron..
Mä oon itse jo ihan helisemässä. Että pitäis jaksaa oottaa vielä monta päivää ennen kuin tietää, onko tästä kierrosta jo tapahtunut ihme! Ääh.. En näytä kovin hyvin oppineen relaamista. Tai lähinnä odottaminen on mulle tosi vaikeaa. Onneksi tässä on paljon kivaa puuhaa tiedossa.
Olin viikonlopun retriitillä, jossa oltiin hiljaisuudessa. Ja siellä tuli näkyväksi pelkoa ja epävarmuutta. Onko nyt sittenkään oikea aika? Jos olisin jo raskaana, tulisiko se liian pian? Mitä jos yhteenmuutto ja alkuraskaus ovat liian suuri stressi ja vaikuttavatkin heikentävästi parisuhteeseen? Jos nyt ei ole tärpännyt, olisiko sittenkin parempi malttaa mielensä ja antaa vielä meille kolmelle aikaa rakentaa yhteistä elämää keskenämme?
Hyviä kysymyksiä, joihin ei tietysti voi vastata kukaan muu kuin minä. Mutta mua kiinnostaa, onko teillä muilla välillä epävarmuutta yrityksen suhteen?
Miten tämmöisen päätöksen ylipäätään voi täysin tehdä! Tämä on musta niin valtavan iso juttu. Etenkin kun on yhden eron jo kokenut. Taitaa olla suuri pelko yksinjäämisestä. Vaikka näen ja tiedän, että tilanne on nyt täysin erilainen. Olen käsitellyt terapiassa paljon avioroon johtaneita syitä itsessäni ja tämä nykyinen mies aidosti välittää minusta ja haluaa myös aidosti perhe-elämää ja lasta, eikä hän jättäisi minua ikinä pulaan vaikka parisuhde jostain syystä päättyisikin. Ja tiedän, että hän on hyvä isä, kun olen nähnyt hänet tyttönsä kanssa. Mennyt on vaan jättänyt ison trauman kuitenkin. Välillä on vaikeaa usko, että mulle voikin elämässä käydä hyvin. Oon kyllä todella onnellinen tällä hetkellä ja välillä pelottaa, voiko tämä jatkua. Yhteinen asuntokin vaan tuli kuin tilauksesta, juuri siltä alueelta josta haaveiltiin ja juuri sopivaan aikaan.
Ovulaatiokivusta; mä tunnen usein ihan kunnon nipistystä jommalla kummalla puolella alavatsaa keskellä kiertoa ja oon aatellut sen olevan ovulaatiokipua. Se kipu on välillä todella jomottavaa ja repivää. Oon tosi kipuherkkä ja en ihmettele, että koen tuonkin voimakkaana. Munasolun irtoaminen aiheuttaa pienen tulehduksen munasarjaan. Siihen kipuun ei kannata ottaa buranaa! Burana voi estää ovulaation, se on tulehdusta lievittävä kipulääke. Panadolia siis ennemmin. Aina en tunne tuota kipua, mutta haluista ja valkovuodosta päätellen uskon ovuloivani joka kierto. Todennäköisesti ovulaatio tapahtuu yöllä silloin kun en kipua tunne.
Kipuherkkyyden vuoksi mua pelottaa myös synnytys todella paljon. Olen jopa miettinyt, että toivoisin sektiota. Mutta alatiesynnytystä puoltaisi se, että haluaisin vauvan saavan sitä kautta luonnollisemman alun. Ja että saisi heti vauvan syliin ja imettää. Mutta synnytys oli mulle itselleni niin järkyttävän kivulias kokemus ja mietin, onko mun pakko altistaa itseäni sille enää, vaikka lapsen vielä haluankin. Kuulen mielelläni teidän näkemyksiä ja kokemuksia asiasta
Lumi87; pahoittelut ja kovasti onnea ja rentoa mieltä uuteen kiertoon! Kuulostaa hyvältä tuo sun asenne. Helpommin sanottu kuin tehty.. Mutta uskon kyllä vahvasti siihen, että on avuksi, jos pystyy kääntämään mielensä positiiviseksi, keskittymään muihinkin asioihin ja näin vähentämään stressiä.
Bertta83, musta kuulostaa todella lupaavalta, kun ovisoireet oli sulla noin voimakkaat! Nyt peukut pystyyn ja vähän jäitäkin hattuun!
Että malttaisit loppukierron..Mä oon itse jo ihan helisemässä. Että pitäis jaksaa oottaa vielä monta päivää ennen kuin tietää, onko tästä kierrosta jo tapahtunut ihme! Ääh.. En näytä kovin hyvin oppineen relaamista. Tai lähinnä odottaminen on mulle tosi vaikeaa. Onneksi tässä on paljon kivaa puuhaa tiedossa.
Olin viikonlopun retriitillä, jossa oltiin hiljaisuudessa. Ja siellä tuli näkyväksi pelkoa ja epävarmuutta. Onko nyt sittenkään oikea aika? Jos olisin jo raskaana, tulisiko se liian pian? Mitä jos yhteenmuutto ja alkuraskaus ovat liian suuri stressi ja vaikuttavatkin heikentävästi parisuhteeseen? Jos nyt ei ole tärpännyt, olisiko sittenkin parempi malttaa mielensä ja antaa vielä meille kolmelle aikaa rakentaa yhteistä elämää keskenämme?
Hyviä kysymyksiä, joihin ei tietysti voi vastata kukaan muu kuin minä. Mutta mua kiinnostaa, onko teillä muilla välillä epävarmuutta yrityksen suhteen?
Miten tämmöisen päätöksen ylipäätään voi täysin tehdä! Tämä on musta niin valtavan iso juttu. Etenkin kun on yhden eron jo kokenut. Taitaa olla suuri pelko yksinjäämisestä. Vaikka näen ja tiedän, että tilanne on nyt täysin erilainen. Olen käsitellyt terapiassa paljon avioroon johtaneita syitä itsessäni ja tämä nykyinen mies aidosti välittää minusta ja haluaa myös aidosti perhe-elämää ja lasta, eikä hän jättäisi minua ikinä pulaan vaikka parisuhde jostain syystä päättyisikin. Ja tiedän, että hän on hyvä isä, kun olen nähnyt hänet tyttönsä kanssa. Mennyt on vaan jättänyt ison trauman kuitenkin. Välillä on vaikeaa usko, että mulle voikin elämässä käydä hyvin. Oon kyllä todella onnellinen tällä hetkellä ja välillä pelottaa, voiko tämä jatkua. Yhteinen asuntokin vaan tuli kuin tilauksesta, juuri siltä alueelta josta haaveiltiin ja juuri sopivaan aikaan.
Minä en tunne koskaan minkäälaisia ovulaatiokipuja tai -tuntemuksia, mitä olen osittain ihmetellytkin koska muuten kyllä luteaalivaiheessa välillä jomottelee ja menkat itsessään on todella kivuliaat (nimimerkillä 5 panadolia jo takana, eilen illalla alkoi vuoto ilman etukäteiskipuja). Pitäisi ostaa taas buranaakin kaappiin, ei tuo panadol oikein meinaa potkia, vaihdoin siihen vain varmuuden vuoksi yrityksen alettua.
Jshanti88: Luulen, että lähes kaikilla on joskus epävarmuutta! Itse olen ollut "lapsikuumeinen" (en välitä käyttää vauvasanaa, koska ihan oikeasti haaveilen jopa murkkuajasta oman lapsen kanssa...) ihan nulikasta saakka ja lähipiiri on kovasti kummastellut, miten en alkanutkaan jo kymmenen vuotta sitten lisääntyä. Olen saanut lainailla sukulaislapsia Itselleni pelkkä halu ei ole koskaan ollut tarpeeksi iso motiivi, vaan nimenomaan piti löytää se oikea isäehdokas (jota en sitäkään etsimällä etsinyt, olen aina ajatellut hankkivani sitten vaikka yksin tai adoptoivani) ja saada elämäntilanne muuten sopivaksi lapsen tulolle. Osittain siksi tuntuukin raskaalta tämä yrittäminen, kun tuntuu että on niin kauan jo odottanut ennestään ja toisaalta pelottaa, että odotinko liian kauan jos jotain on vialla.
Tuosta elämäntilanteesta en kyllä tiedä onko kellään koskaan "täydellinen": aina varmasti voisi olla taloustilanne parempi, olla ehtinyt matkustella kahdestaan hieman enemmän tms tms. Mies saa välillä erityisesti näitä "matkustuskohtauksia", mutta itse olen vakaasti päättynyt että kyllä sitä lapsenkin kanssa tullaan matkustelemaan, kaikki on järjestelystä (ja kärsivällisyydestä) kiinni Itselläni ei ollut epäilyksiä ennen kuin ensimmäistä kertaa oikeasti totesin, että saattaisin olla raskaana, jolloin iski hetkellinen "paniikki" Ensimmäistä kertaa sitä tosissaan sisäisti, kuinka koko elämä tulee muuttumaan. Ja itselleni suurin oivallus oli se henkinen puoli, kuinka sitä loppuelämän tulee olemaan huolissaan jostakusta (tokihan sen kanssa oppii elämään, kuulemma ) ja pohdiskelin sitä, onko enää millään muulla "väliä" samalla tavalla kun lapsen saa. Lähinnä mietin erityisesti omia opiskelujani, että pysyykö motivaationi. Aiemmin en ole sitä kyseenalaistanut, sillä lähipiirissäni on paljon loistavia esimerkkejä opiskelun ja äitiyden yhdistämisestä. Olen ajatellut että "ensihuuman" jälkeen sitä alkaa kyllä kaipaamaan taas jotain muutakin sisältöä elämään kuin vauva-arki. Te, joilla on jo jälkikasvua ennestään osaisitte varmaan antaa enemmän insightiä kuinka se ensimmäinen mullistaa elämää?
Täällä tosiaan nyt kp 2, yk 9 ja nyt koko syksyn perusteella kierron pituudenkin voi tiputtaa 23-25. Päättynyt kierto oli 24 päivää, edellinen 23, sitä edellinen 25 jne. Päivällä heittää aina vierekkäiset kuukaudet eli suht säännöllinen, kesällä oli kuitenkin tosiaan vielä 27 päivääkin. Tuntuu kamalan lyhyeltä tuo nykyinen kierto, mutta googlen ihmemaailman perusteella lyhyeksi ei oikeasti kuitenkaan lasketa kuin alle 21 päivän kierto...? Luteaalivaihe pysyy 12 päiväisenä (minkä pitäisi senkin olla kai riittävä kun yli 10 päivää?) mutta follikulaarivaihe ailahtelee hieman oviksen mukaan.
Jshanti88: Luulen, että lähes kaikilla on joskus epävarmuutta! Itse olen ollut "lapsikuumeinen" (en välitä käyttää vauvasanaa, koska ihan oikeasti haaveilen jopa murkkuajasta oman lapsen kanssa...
) ihan nulikasta saakka ja lähipiiri on kovasti kummastellut, miten en alkanutkaan jo kymmenen vuotta sitten lisääntyä. Olen saanut lainailla sukulaislapsia Itselleni pelkkä halu ei ole koskaan ollut tarpeeksi iso motiivi, vaan nimenomaan piti löytää se oikea isäehdokas (jota en sitäkään etsimällä etsinyt, olen aina ajatellut hankkivani sitten vaikka yksin tai adoptoivani) ja saada elämäntilanne muuten sopivaksi lapsen tulolle. Osittain siksi tuntuukin raskaalta tämä yrittäminen, kun tuntuu että on niin kauan jo odottanut ennestään ja toisaalta pelottaa, että odotinko liian kauan jos jotain on vialla.Tuosta elämäntilanteesta en kyllä tiedä onko kellään koskaan "täydellinen": aina varmasti voisi olla taloustilanne parempi, olla ehtinyt matkustella kahdestaan hieman enemmän tms tms. Mies saa välillä erityisesti näitä "matkustuskohtauksia", mutta itse olen vakaasti päättynyt että kyllä sitä lapsenkin kanssa tullaan matkustelemaan, kaikki on järjestelystä (ja kärsivällisyydestä
) kiinni Itselläni ei ollut epäilyksiä ennen kuin ensimmäistä kertaa oikeasti totesin, että saattaisin olla raskaana, jolloin iski hetkellinen "paniikki" Ensimmäistä kertaa sitä tosissaan sisäisti, kuinka koko elämä tulee muuttumaan. Ja itselleni suurin oivallus oli se henkinen puoli, kuinka sitä loppuelämän tulee olemaan huolissaan jostakusta (tokihan sen kanssa oppii elämään, kuulemma ) ja pohdiskelin sitä, onko enää millään muulla "väliä" samalla tavalla kun lapsen saa. Lähinnä mietin erityisesti omia opiskelujani, että pysyykö motivaationi. Aiemmin en ole sitä kyseenalaistanut, sillä lähipiirissäni on paljon loistavia esimerkkejä opiskelun ja äitiyden yhdistämisestä. Olen ajatellut että "ensihuuman" jälkeen sitä alkaa kyllä kaipaamaan taas jotain muutakin sisältöä elämään kuin vauva-arki. Te, joilla on jo jälkikasvua ennestään osaisitte varmaan antaa enemmän insightiä kuinka se ensimmäinen mullistaa elämää? Täällä tosiaan nyt kp 2, yk 9 ja nyt koko syksyn perusteella kierron pituudenkin voi tiputtaa 23-25. Päättynyt kierto oli 24 päivää, edellinen 23, sitä edellinen 25 jne. Päivällä heittää aina vierekkäiset kuukaudet eli suht säännöllinen, kesällä oli kuitenkin tosiaan vielä 27 päivääkin. Tuntuu kamalan lyhyeltä tuo nykyinen kierto, mutta googlen ihmemaailman perusteella lyhyeksi ei oikeasti kuitenkaan lasketa kuin alle 21 päivän kierto...? Luteaalivaihe pysyy 12 päiväisenä (minkä pitäisi senkin olla kai riittävä kun yli 10 päivää?) mutta follikulaarivaihe ailahtelee hieman oviksen mukaan.
Kyllä mulla tulee välillä epävarmuus vaikka yksi lapsi ennestään jo onkin. Ja elää tehdessä aloin vielä synnytyssalissakin miettiä, että onkohan musta tähän nyt kun lapsi on niin iso, niin välillä miettii, et jaksaako alottaa alusta kun pienessä lapsessa on kuitenkin niin kiinni. Mut epävarmuus kuuluu minusta asiaan, eikä mikään elämäntilanne ole täydellinen lasta varten tai mitään muutakaan varten. En usko, että lapsen tuloon voi olla täysin valmis ennen kuin se todella on siinä sylissä mutta hei, miljardit naiset on tehny lapsia ennen meitäkin, kyllä mekin se handlataan aivan hyvin epävarmuuksista huolimatta!
nyt kun lapsi on niin iso, niin välillä miettii, et jaksaako alottaa alusta kun pienessä lapsessa on kuitenkin niin kiinni. Mut epävarmuus kuuluu minusta asiaan, eikä mikään elämäntilanne ole täydellinen lasta varten tai mitään muutakaan varten. En usko, että lapsen tuloon voi olla täysin valmis ennen kuin se todella on siinä sylissä mutta hei, miljardit naiset on tehny lapsia ennen meitäkin, kyllä mekin se handlataan aivan hyvin epävarmuuksista huolimatta! Helou!
Täällä edelleen yk1 ja loppua ei näy...nyt taitaa alkaa olla 1,5kk siitä kun lopetin pillerit Nyt alkaa hiipiä epävarmuus syysvauvan mahkuihin kun jätin muka ajoissa pillerit pois että keho saa aikaa palautumiseen ja jos sit sen päälle raskautuminen kestää muutenkin....niin nyt pitäs päästä jo ees yrittämään mutta ei no aina voi kuitenkin harjoitella niin ja ovistikut näyttää tasaseen tahtiin aika vahvaa viivaa jonka nyt kuitenki pättelen negaksi ja munasarjoja vihlaa aina aika ajoin mutta mitään ei tapahdu muuta..
Me ollaan myös tavattu jossain paikkakunta chatissa aikanaan ja siitä pari viikkoa kun nähtiin ja sit jo asuttiinkin epävirallisesti yhdessä vuosi tuosta niin muutettiin virallisesti yhteen ja tapaamisesta tuli kesällä 10v. Siihen on mahtunut mm. pari muuttoa, koira, pari lasta ja viimeisimpänä omakotitalon osto
Mulla myös on oviskipuja tuntunut mutta nyt en tiedä mitä nuo kivut aina joinakin päivinä on.. pitäis ehkä hankkia niitä digi ovistestejä
Teris ja Bea iiks peukkuja teiän jänniin hetkiin
Plussatuulia kaikki! Joka päivä luen aktiivisesti kaikkien kirjoitukset ja myötäelän vaikka oma aloitus antaakin nyt odotuttaa ihana kun on tää ketju
Täällä edelleen yk1 ja loppua ei näy...nyt taitaa alkaa olla 1,5kk siitä kun lopetin pillerit
Nyt alkaa hiipiä epävarmuus syysvauvan mahkuihin kun jätin muka ajoissa pillerit pois että keho saa aikaa palautumiseen ja jos sit sen päälle raskautuminen kestää muutenkin....niin nyt pitäs päästä jo ees yrittämään mutta ei no aina voi kuitenkin harjoitella niin ja ovistikut näyttää tasaseen tahtiin aika vahvaa viivaa jonka nyt kuitenki pättelen negaksi ja munasarjoja vihlaa aina aika ajoin mutta mitään ei tapahdu muuta..Me ollaan myös tavattu jossain paikkakunta chatissa aikanaan ja siitä pari viikkoa kun nähtiin ja sit jo asuttiinkin epävirallisesti yhdessä
vuosi tuosta niin muutettiin virallisesti yhteen ja tapaamisesta tuli kesällä 10v. Siihen on mahtunut mm. pari muuttoa, koira, pari lasta ja viimeisimpänä omakotitalon osto Mulla myös on oviskipuja tuntunut mutta nyt en tiedä mitä nuo kivut aina joinakin päivinä on.. pitäis ehkä hankkia niitä digi ovistestejä
Teris ja Bea iiks peukkuja teiän jänniin hetkiin
Plussatuulia kaikki! Joka päivä luen aktiivisesti kaikkien kirjoitukset ja myötäelän vaikka oma aloitus antaakin nyt odotuttaa
ihana kun on tää ketju Täällä myös epävarmuutta ajoittain...nyt säikähdin että papakoe tulossa haluanko sittenkään olla edes vielä raskaana,mitä jos sieltä tulee jotain...minulla siis löydöksiä aikasemmin ollut ja ne hoidettu...entä painostinko minä mieheni tähän,haluaako hän kolmannen,näen että haluaa mutta vitsaillen kuitenkin epäilee välillä asiaa...olen tästä hänelle sanonut että ei ole tunnu kivalta ja haluan että me molemmat haluamme tätä,muutoin lopetetaan yrittäminen...alkaa täälläkin vähän paineita tulla..
Mutta kyllä mä nyt ihmeissäni olen..kp28/23-25 meneillään eikä tätiä näy...apteekkiin töiden jälkeen
Mutta kyllä mä nyt ihmeissäni olen..kp28/23-25 meneillään eikä tätiä näy...apteekkiin töiden jälkeen
Jännää miten monet meistä on tavannut puolisonsa netin kautta Nykyaikaa kait
Huh.. Olipa huojentavaa kuulla, että muillakin on epävarmuutta. Ja että se on ihan normaalia. Kiitos Miehen kanssa eilen puhuin ja hän oli myös sitä mieltä, että koskaan ei ole täydellistä aikaa. Ja että meillä on vielä kuitenkin aikaa kahdestaankin, Ja eletäänhän me jo muutenkin paljon lasten ehdoilla. Hän oli kyllä niin ihana kun sanoi kysyneensä itseeltään, haluuako vielä lapsen? Kyllä. Haluaako lapsen juuri mun kanssa? Kyllä. Ja siinä hänestä ne tärkeimmät kysymykset olivatkin. Muut asiat on toissijaisia ja ne kyllä järjestyy. Että rakastan tota miestä <3
Idjunn, mua kosketti sun tarinasi. Toivon kovasti, että teillä tärppäisi jo pian! Kyllä mä muistan, etten ollut tuon esikoisen synnyttyä oikeasti osannut varautua siihen, miten paljon vauva aluksi sitoi ja miten paljon imetys vei aikaa. Mutta nyt on myös se kokemus jo, että lapsi kasvaa nopeasti ja 6-vuotiaan kanssa arki tuntuu jo helpolta. Ja kyllä äitiys on muuttanut mua paljon ihmisenä, parempaan suuntaan. Olen epäitsekkäämpi ja kärsivällisempi. Henkistä kestävyyttä on myös tullut hurjasti lisää. Ja on saanut kohdata omia varjopuolia, opetella hyväksymään ne ja olemaan itselleen armollinen.
Rosmariini86, kovasti peukkuja, että sun oma hormonitoiminta lähtee pian käyntiin! Ootteletteko siis menkkoja, ennen kuin alatte yrittää? Sehän on tosiaan suositus käsittääkseni. Mutta ovulaatiohan sulla voi tapahtua koska tahansa.
Bea S, jos et ole raskaana nyt niin kannattaa seuraavan kierron aikana hoitaa se papa-asia kuntoon. Raskaana ollessa ei voi ottaa papa-koetta. Tai joskus ainakin ollut tämä suositus.
Nykyaikaa kait Huh.. Olipa huojentavaa kuulla, että muillakin on epävarmuutta. Ja että se on ihan normaalia. Kiitos
Miehen kanssa eilen puhuin ja hän oli myös sitä mieltä, että koskaan ei ole täydellistä aikaa. Ja että meillä on vielä kuitenkin aikaa kahdestaankin, Ja eletäänhän me jo muutenkin paljon lasten ehdoilla. Hän oli kyllä niin ihana kun sanoi kysyneensä itseeltään, haluuako vielä lapsen? Kyllä. Haluaako lapsen juuri mun kanssa? Kyllä. Ja siinä hänestä ne tärkeimmät kysymykset olivatkin. Muut asiat on toissijaisia ja ne kyllä järjestyy. Että rakastan tota miestä <3 Idjunn, mua kosketti sun tarinasi. Toivon kovasti, että teillä tärppäisi jo pian! Kyllä mä muistan, etten ollut tuon esikoisen synnyttyä oikeasti osannut varautua siihen, miten paljon vauva aluksi sitoi ja miten paljon imetys vei aikaa. Mutta nyt on myös se kokemus jo, että lapsi kasvaa nopeasti ja 6-vuotiaan kanssa arki tuntuu jo helpolta. Ja kyllä äitiys on muuttanut mua paljon ihmisenä, parempaan suuntaan. Olen epäitsekkäämpi ja kärsivällisempi. Henkistä kestävyyttä on myös tullut hurjasti lisää. Ja on saanut kohdata omia varjopuolia, opetella hyväksymään ne ja olemaan itselleen armollinen.
Rosmariini86, kovasti peukkuja, että sun oma hormonitoiminta lähtee pian käyntiin! Ootteletteko siis menkkoja, ennen kuin alatte yrittää? Sehän on tosiaan suositus käsittääkseni. Mutta ovulaatiohan sulla voi tapahtua koska tahansa.
Bea S, jos et ole raskaana nyt niin kannattaa seuraavan kierron aikana hoitaa se papa-asia kuntoon. Raskaana ollessa ei voi ottaa papa-koetta. Tai joskus ainakin ollut tämä suositus.
Mulla alkaa mennä ymmärrys näihin ovistesteihin.
Oikeesti, kattokaa tota riviä ja sanokaa mistä tää kertoo. Ylhäältä alas kp 8, 9,9,10 ja 11. Uusin testiajalla. Tänään niukkaa veristä vuotoa. Tulossa, menossa vai ei mitään tolkkua?
Oikeesti, kattokaa tota riviä ja sanokaa mistä tää kertoo. Ylhäältä alas kp 8, 9,9,10 ja 11. Uusin testiajalla. Tänään niukkaa veristä vuotoa. Tulossa, menossa vai ei mitään tolkkua?
Attachments
@Sokeripala Kuinka pitkä kierto sulla yleensä on? Onko mitään ovis-oireita? Aika hämmentävän tasavahvoja viivoja näyttäisivät olevan, vaikka osa onkin jo vanhoja ja kuivuneita..Veikkaan kuitenkin, että se ovis saattais olla hyvinkin juuri tulollaan. (Hymynaama- digitesti toki vahvistaisi sun epäilykset ja saisit varman tiedon/mielenrauhan
Sulla toi kontrolliviiva näyttäis olevan vielä himpun verran tummempi kuin testiviiva. Ovis saattaa olla ens yönä. Mulla liuskoissa kävi myöskin niin, että tummuivat päivä päivältä ja lopulta ovis näytti tältä, eli testiviiva oli vihdoin selkeesti tummempi kuin kontrolliviiva.(Kuva)
Seuraavana päivänä ei sit näkyny enää liuskassa muuta kuin haalea viiva.
Tsemppiä tikutteluun
Sulla toi kontrolliviiva näyttäis olevan vielä himpun verran tummempi kuin testiviiva. Ovis saattaa olla ens yönä. Mulla liuskoissa kävi myöskin niin, että tummuivat päivä päivältä ja lopulta ovis näytti tältä, eli testiviiva oli vihdoin selkeesti tummempi kuin kontrolliviiva.(Kuva)
Seuraavana päivänä ei sit näkyny enää liuskassa muuta kuin haalea viiva.
Tsemppiä tikutteluun
