mies muuttunu naismaiseksi

Höpsis. Harvempi nainen viehättyy naismaisesta miehestä. Vaikkakin mielestäni miehen tulee osallistua kodin arkeen ja sen pyörittämiseen, sen pitää kuitenkin olla MIES. Mä en kertakaikkiaan kestäisi mitään stretsifarkkuista kaulahuivi- viinilasi yhdistemää, joka puunaa tukaansa vessassa tuntitolkulla ja tykkää keskustella tunteistaan.

Eikö yleensä aina valiteta siitä, että naiset haluaa niitä machoja?

Riippuu miehestä.
Kyllä mä yhden viinilasillisen joisin mielelläni mun Deividin kanssa, ei huivi haittais.

 

Riippuu siitä missä vaiheessa parisuhdetta ollaan. Alussa nainen ihastuu machoihin luolamiespiirteisiin mutta alkaa vuosien myötä kouluttamaan miestä akkamaisempaan suuntaan: ei saa harrastaa miesjuttuja ja pitää alkaa tehdä kotitöitä ym. jotka nainen alussa hoiti mielihyvin.

Luuletko että kaikki naiset ovat tuollaisia?

 

Luuletko että kaikki naiset ovat tuollaisia?

En luule, arviolta vain noin 90%. Onhan niitä fiksujakin naisia olemassa, joskin harvassa.

 

En luule, arviolta vain noin 90%. Onhan niitä fiksujakin naisia olemassa, joskin harvassa.

No just. Kaikkea sä kuvittelet.

 

No just. Kaikkea sä kuvittelet.

Voin tinkii hippasen tosta prosentista. Paljonko laitettas?

 

Se, miten kukakin juo viiniä, ei kyllä ole ensisijaisesti sukupuolikysymys, vaan myös vähän tilannekohtaista. Joissain tilaisuuksissa noudatetaan etikettiä, joissain ei. Nuo vaatejutut ovat myöskin enemmän tyylikysymyksiä. Kaulahuivi ja samettitakki voi yhtä hyvin olla aika maskuliinisellakin miehellä ja toisaalta androgyynimmällä tyypillä.

Ei tunteista puhuminen tarkoita jotain harlekiinimaista kliseiden suoltamista, vaan tunteista puhuminen tarkoittaa sitä, että osaa eritellä, analysoida ja ilmaista tunteitaan muutenkin kuin vain että vituttaa. Osaa esimerkiksi kertoa, mikä vituttaa ja miksi, ja myös tajuaa sen vitutuksen syvemmin kuin vain sen hetkisen vitutuksen kannalta. Mun 8-vuotias lapsi osaa puhua tunteista monisävyisemmin, joten kyllä normaalin aikuisenkin täytyy osata.

Sä nyt tartut vähän turhan paljon yksityiskohtiin ja kieltäydyt näkemästä asiaa vähän kauempaa ns. mielikuvana ja kokonaisuutena. Tietysti, on tilanteita, joissa on etiketti ja sen mukaan toimitaan... mutta se ei nyt liity tähän tilanteeseen, enkä pyrkinyt erittelemään jokaista tilannetta, missä maskuliininen mies käyttäytyy milläkin tavalla.

Mutta se mikä on varmaa, on se, että yksikään maskuliininen mies ei käytä samettipikkutakkia ja viisimetristä kaulahuivia kiedottuna kaulansa ympärille pelkkänä koristeena...

Mun on vaikea ymmärtää, että miksi pitää tunteita aina eritellä ja analysoida niin älyttömästi. Joskus on vaan paska päivä, vituttaa. Jokaisella pitäisi olla oikeus tunteisiinsa ilman, että sitä tarvitsee analysoida yhtään kenenkään kanssa. Jos tunteista ja niiden hallitsemisesta alkaa koitua ongelmia joko itselle tai läheisille, niin silloin on varmaan syytä alkaa anlysoida ja käydä läpi omia möykkyjään.

 

Mutta eihän tuollainen jatkuva tilittäminen ole naismaista, vaan se on ainoastaan rasittavaa ja voi kertoa myös psyykkisistä ongelmista. Mitä kaulaliinaan/huiviin tulee, niin myös entisaikaan miehet ovat pitäneet kaulallaan kaulaliinoja ja tietty kravattia ihan muista kuin käytännön syistä. Ihan ihme juttuihin törmää palstalla! Kyllähän nykyisin suurin osa miehistä on kiinnostunut ulkonäöstään - tosi harva enää haluaa vain sulautua seinään ja olla sen näköinen kuin olisi juuri tulossa navetasta paskanluontihommista.

Siis onko siinä jotain vikaa, jos jotain ei häiritse olla sen näköinen, kuin olisi tulossa navetasta paskanluontihommista.

Ja siis onhan se nyt niin, että kultainen keskitie kaikessa. On kiva, että mies on kiinnostunut ulkonäöstään, mutta kun se menee yli, niin se on tosi epämiehekästä.

 

Riippuu miehestä.
Kyllä mä yhden viinilasillisen joisin mielelläni mun Deividin kanssa, ei huivi haittais.

Mä olen aina ollut hirveän häkeltynyt siitä, että naiset viehättyy kyseisestä miehestä. Ensinnäkin tuo kaulahuivi
Sitten sillä on tosi kimeä ääni...
Ja se on muutenkin jotenkin... ällö...
Voi olla, että joisin mielummin yksin viinilasilliseni, ellei se sitten tarjoaisi jotain tosi hyvää viiniä...

 

Mä olen aina ollut hirveän häkeltynyt siitä, että naiset viehättyy kyseisestä miehestä. Ensinnäkin tuo kaulahuivi
Sitten sillä on tosi kimeä ääni...
Ja se on muutenkin jotenkin... ällö...
Voi olla, että joisin mielummin yksin viinilasilliseni, ellei se sitten tarjoaisi jotain tosi hyvää viiniä...

Siis tuo on vanha kuva eli David ei nykyään pidä huiveja. Silloin oli vaan huivit muodissa.
Taitaa olla jotkut stylisti(homo)t jotka pitää huiveja nykyään, ja heistä en mäkään viehäty.

 

Sä nyt tartut vähän turhan paljon yksityiskohtiin ja kieltäydyt näkemästä asiaa vähän kauempaa ns. mielikuvana ja kokonaisuutena. Tietysti, on tilanteita, joissa on etiketti ja sen mukaan toimitaan... mutta se ei nyt liity tähän tilanteeseen, enkä pyrkinyt erittelemään jokaista tilannetta, missä maskuliininen mies käyttäytyy milläkin tavalla.

Mutta se mikä on varmaa, on se, että yksikään maskuliininen mies ei käytä samettipikkutakkia ja viisimetristä kaulahuivia kiedottuna kaulansa ympärille pelkkänä koristeena...

Mun on vaikea ymmärtää, että miksi pitää tunteita aina eritellä ja analysoida niin älyttömästi. Joskus on vaan paska päivä, vituttaa. Jokaisella pitäisi olla oikeus tunteisiinsa ilman, että sitä tarvitsee analysoida yhtään kenenkään kanssa. Jos tunteista ja niiden hallitsemisesta alkaa koitua ongelmia joko itselle tai läheisille, niin silloin on varmaan syytä alkaa anlysoida ja käydä läpi omia möykkyjään.

se tuo rauhan kun osaa heti purkaa ne tunteet. mitä kauemmin säilöö niitä tunteitaan tulee noita syvempiä ongelmia tai kääntyy tunteettomaksi kun on peitellyt niitä liian kauan sitten joudtaankin kaikkeen terapiaan ja sun muuhun. esim mä elin "jengiläisten" kaa ja noh ei siellä tunteista puhuttu mut mitä siinä kävi muuttui tunteettomaksi hilajlleen. mut nytkun puhuu suoraan tunteistaa ei ole sellasta möykkyäkään rinnassa ja on helppo olla henkisen puolen kaa kun ei tarvii murehtia ja jakaminen toisen kaa luo niin ylämäessä kuin alamäessäkin varmuutta toisesta. mitä enemmän tuntita jakaa sen helpompaa sen toisen kaa on olla ja tulee vähemmän niitä ongelmia kun tietää et mistä vaan voi puhua. sellane tiuskiminen vituksissaan taas nostattaa toisessa niitä sylkykuppina olemista.
ps jos joku kiroilee mulle olet mulkku tai jotain muuta niin mua alkaa anurattaa ja sanon rauhotu jnee.

 

Riippuu miehestä.
Kyllä mä yhden viinilasillisen joisin mielelläni mun Deividin kanssa, ei huivi haittais.

davidist saa hyvt fibat mut toi takki ei sopinut kaulahuivi ihan ok letti tyyli ei oo parhaimmast päsät sillä. olkapäät ja pää ei oo täysin synkassa . mut tykkään daavidista

 

se tuo rauhan kun osaa heti purkaa ne tunteet. mitä kauemmin säilöö niitä tunteitaan tulee noita syvempiä ongelmia tai kääntyy tunteettomaksi kun on peitellyt niitä liian kauan sitten joudtaankin kaikkeen terapiaan ja sun muuhun. esim mä elin "jengiläisten" kaa ja noh ei siellä tunteista puhuttu mut mitä siinä kävi muuttui tunteettomaksi hilajlleen. mut nytkun puhuu suoraan tunteistaa ei ole sellasta möykkyäkään rinnassa ja on helppo olla henkisen puolen kaa kun ei tarvii murehtia ja jakaminen toisen kaa luo niin ylämäessä kuin alamäessäkin varmuutta toisesta. mitä enemmän tuntita jakaa sen helpompaa sen toisen kaa on olla ja tulee vähemmän niitä ongelmia kun tietää et mistä vaan voi puhua. sellane tiuskiminen vituksissaan taas nostattaa toisessa niitä sylkykuppina olemista.
ps jos joku kiroilee mulle olet mulkku tai jotain muuta niin mua alkaa anurattaa ja sanon rauhotu jnee.

Sä ehkä missasit pointin?
Ihmisessä on kaikenlaisia tunteita ja niiden olemassaolon voi hyväksyä ilman syväluotaavaa analysointia ja syyn etsimistä.
Se ei siis tarkoita sitä, ettäkö tunteensa pitäisi kieltää ja näinollen muuttua kylmäksi tai välinpitämättömäksi ja kadottaa kosketuksensa itseensä.
Peräänkuulutan siis jonkin tunteen olemassaolon hyväksymistä (en sen piilottamista) ilman, että vaaditaan analysointia ja keskustelua kyseisen tunteen purkamisesta.

 

Sä ehkä missasit pointin?
Ihmisessä on kaikenlaisia tunteita ja niiden olemassaolon voi hyväksyä ilman syväluotaavaa analysointia ja syyn etsimistä.
Se ei siis tarkoita sitä, ettäkö tunteensa pitäisi kieltää ja näinollen muuttua kylmäksi tai välinpitämättömäksi ja kadottaa kosketuksensa itseensä.
Peräänkuulutan siis jonkin tunteen olemassaolon hyväksymistä (en sen piilottamista) ilman, että vaaditaan analysointia ja keskustelua kyseisen tunteen purkamisesta.

Miksi ihmeessä siten osaa opettaa niitä lapsilleen et mikä johtaa mihinkin ja kun sen on kerran puhunut ja analysoinut vaikka juurikin toisen kanssa se jää paremmin mieleen ja muistaa ne tunteet ja osaa sitten hallitakkin niit. lisäksi se luo helkatisti erilaisia keskuteluita josita itse pidän erityisesti

 

Sä ehkä missasit pointin?
Ihmisessä on kaikenlaisia tunteita ja niiden olemassaolon voi hyväksyä ilman syväluotaavaa analysointia ja syyn etsimistä.
Se ei siis tarkoita sitä, ettäkö tunteensa pitäisi kieltää ja näinollen muuttua kylmäksi tai välinpitämättömäksi ja kadottaa kosketuksensa itseensä.
Peräänkuulutan siis jonkin tunteen olemassaolon hyväksymistä (en sen piilottamista) ilman, että vaaditaan analysointia ja keskustelua kyseisen tunteen purkamisesta.

Ja itse asiassa harva on niin hyvä puoliso että edes jaksaisi analyseerata kaikki kumppaninsa tunteenpurkaukset.

 

Ja itse asiassa harva on niin hyvä puoliso että edes jaksaisi analyseerata kaikki kumppaninsa tunteenpurkaukset.

se on johdattelevaa johon toisenkin on helppo osallistua omilal kysmyksillään ja jos kumamtkin oppii ja kokee ahaa elämyksiä niin ikinä ei häviä mitään. sellasen kaa on kviempi tehä kaikkee jonka tuntee tosi hyvin puhe luo henkee ja tekeminen täydentäää sen kokonaiseksi. jos ei puhu niin saattaa juuri käydä niin että sitä lysähtää vaan sohvalle. mä oon nyt sen ainakin huomannut et kun oon saannu puhua niin on helkatisti pirteempi olo ja voi juosta maratoonei vaik olisi nukkunut 5 minuuttia yössä. se sydämemn tukos ja päänupin taas vie päinvastaseen ainakin mulal eli velttouteen. puhe lämmittää et ne teotkin tulee automaatioisti toiselle . mut mulel on tärkeetä et toinen kuuntelee ja saa puhua ja paras on jos toinen on samanlainen

 

Miksi ihmeessä siten osaa opettaa niitä lapsilleen et mikä johtaa mihinkin ja kun sen on kerran puhunut ja analysoinut vaikka juurikin toisen kanssa se jää paremmin mieleen ja muistaa ne tunteet ja osaa sitten hallitakkin niit. lisäksi se luo helkatisti erilaisia keskuteluita josita itse pidän erityisesti

Mun nähdäkseni lapset on vähän eri asia... enkä usko, että lapset oppii yhtään mitään siitä, että aikuiset jaarittelee keskenään tunteistaan ja analysoi niitä.

Lasten kanssa keskustelu on aika yksinkertaista.
- Osaatko kertoa mikä ottaa aivoon?
- Kun tolla on just toi musta tussi.
- Mutta sullahan 20 täysin samanlaista mustaa tussia?
- Mutta toi on paras, ja mä haluan sen...
jne. jne.

 

se on johdattelevaa johon toisenkin on helppo osallistua omilal kysmyksillään ja jos kumamtkin oppii ja kokee ahaa elämyksiä niin ikinä ei häviä mitään. sellasen kaa on kviempi tehä kaikkee jonka tuntee tosi hyvin puhe luo henkee ja tekeminen täydentäää sen kokonaiseksi. jos ei puhu niin saattaa juuri käydä niin että sitä lysähtää vaan sohvalle. mä oon nyt sen ainakin huomannut et kun oon saannu puhua niin on helkatisti pirteempi olo ja voi juosta maratoonei vaik olisi nukkunut 5 minuuttia yössä. se sydämemn tukos ja päänupin taas vie päinvastaseen ainakin mulal eli velttouteen. puhe lämmittää et ne teotkin tulee automaatioisti toiselle . mut mulel on tärkeetä et toinen kuuntelee ja saa puhua ja paras on jos toinen on samanlainen

Ehkä se täydellisessä maailmassa menee jotenkin noin. Reaalimaailmassa kummiskin aniharvalla on täydellinen puoliso, useimmilla keskinkertainen ja lopuilla paska.

 

David ei ole enää yhtä komea, pulloposket ja parta pilaa. En tiedä miksi joillakin julkkiksilla ilmestyy 40-vuotiaana korkeat poskipäät vaikka ne ei sovi kaikille? Kauneuskirurgia?

Kun nuorena oli kapeat kasvot, silmät oli ihanan lämpimät vaikka tuikeat.

Hups, meni vähän OT:ksi...

 

David ei ole enää yhtä komea, pulloposket ja parta pilaa. En tiedä miksi joillakin julkkiksilla ilmestyy 40-vuotiaana korkeat poskipäät vaikka ne ei sovi kaikille? Kauneuskirurgia?



Kun nuorena oli kapeat kasvot, silmät oli ihanan lämpimät vaikka tuikeat.



Hups, meni vähän OT:ksi...

tuskin säkään oot enää niin hyvännäkönen ku nuorena?

 

Mun nähdäkseni lapset on vähän eri asia... enkä usko, että lapset oppii yhtään mitään siitä, että aikuiset jaarittelee keskenään tunteistaan ja analysoi niitä.

Lasten kanssa keskustelu on aika yksinkertaista.
- Osaatko kertoa mikä ottaa aivoon?
- Kun tolla on just toi musta tussi.
- Mutta sullahan 20 täysin samanlaista mustaa tussia?
- Mutta toi on paras, ja mä haluan sen...
jne. jne.

emmä tiiä en kehu mut sai nerityistä kehuu hoitajilta eilen en nyt ala erittelee mistä.
lisäksi ei ole jaarittelua jso sitä rakastaa puhua . niin alpset näkee et hei tolalinkin voi jutella mitä mielessä on ja oppivat purkamaan rohkeesti eikä häpeile niitä tunteitaan kun ne avoimesti perheessä näyttää?
lisäksi itse sytyn monitasoisemmasta keskutelusta kuin tuosta tussi homamsta sitten kun aletaan puhua mielkuvtus jtuuista niin se keksutelu lentää mihkä vaan . mitä enemmän tunteita ja tilanteita opettaa lapsilleen sen paremmin he pärjäävät omien tunteidensa kanssa myöhemmin ja kun sen alottaa pienestä pitäen aksvavat he siihen kiinni? siten kun tulee ei vittu mua ahsitaa mut hei tuolal purkamisella se ahdistus helpottaa jnee tilanteita on niin monia mitä myhemmin on vaikeempaa opettaa? kun o npä täynnä kaikeke muuta. kun kasvaa kiinni pienestä pitäen niin se o nelämäntapa jo.
esim mun skidi on tosi herkkä ja sitä ottaa myös noi perus et miks toi puku on väärä mut sitten sillä tulee nittä toisenlaisii tunteita jotka on jo syväälisempii ja kun iskä ratkoo en niin se muuttu heti varmemmaksi se tunne nyt vaikee selittää.

 

tuskin säkään oot enää niin hyvännäkönen ku nuorena?

Siis mähän en vanhene, ne on muut jotka rupsahtaa ihan koko ajan.

 

Ehkä se täydellisessä maailmassa menee jotenkin noin. Reaalimaailmassa kummiskin aniharvalla on täydellinen puoliso, useimmilla keskinkertainen ja lopuilla paska.

se pitää vaan alottaa juuri se keskutelu. sillain kuin vauvalle ja ei pidä häpee sitä se kasvattaa lopulta yhteen monetkin ja ei tarvii olla mitään täydellisyyden unelmaa. sitä se on aj siihe nvaaditaan et heti puhutaan niist tunteista ku ntavataan. mä en osaa muuten alottaa

 

tälläin mä nään daavidin ehkä parahiten

 

emmä tiiä en kehu mut sai nerityistä kehuu hoitajilta eilen en nyt ala erittelee mistä.
lisäksi ei ole jaarittelua jso sitä rakastaa puhua . niin alpset näkee et hei tolalinkin voi jutella mitä mielessä on ja oppivat purkamaan rohkeesti eikä häpeile niitä tunteitaan kun ne avoimesti perheessä näyttää?
lisäksi itse sytyn monitasoisemmasta keskutelusta kuin tuosta tussi homamsta sitten kun aletaan puhua mielkuvtus jtuuista niin se keksutelu lentää mihkä vaan . mitä enemmän tunteita ja tilanteita opettaa lapsilleen sen paremmin he pärjäävät omien tunteidensa kanssa myöhemmin ja kun sen alottaa pienestä pitäen aksvavat he siihen kiinni? siten kun tulee ei vittu mua ahsitaa mut hei tuolal purkamisella se ahdistus helpottaa jnee tilanteita on niin monia mitä myhemmin on vaikeempaa opettaa? kun o npä täynnä kaikeke muuta. kun kasvaa kiinni pienestä pitäen niin se o nelämäntapa jo.
esim mun skidi on tosi herkkä ja sitä ottaa myös noi perus et miks toi puku on väärä mut sitten sillä tulee nittä toisenlaisii tunteita jotka on jo syväälisempii ja kun iskä ratkoo en niin se muuttu heti varmemmaksi se tunne nyt vaikee selittää.

Siis kyse ei edelleenkään ole siitä, etteikö tunteitaan saisi näyttää. Kyse oli siitä, ettei kaikkea tarvitse analysoida. Meidän perheessä tunteet kyllä näkyy eikä kenenkään tarvitse niitä arkailla näyttää.

Annoin siis esimerkin siitä, millaisissa tilanteissa lasten kanssa käydään läpi tunneasioita ja riidanselvittämisiä. En niinkään kuvausta siitä, mikä niiden kanssa on hauskaa ja mitä siitä hauskastakin voi oppia.

 

Mies...

 

Mies...

No joo, kyllä tuo nyt ihan miehestä jotenkin käy.