The ketju

 

Sleipnir. Kahdeksan jalkainen ori jolla Odin ratsastaa ja hakee taisteluissa kuolleet Valhallaan Einherjariin. Siellä he päivisin taistelevat ja iltaisin heräävät eloon, syövät villisika Särimnenin lihaa ja juovat. Ragnarökin koittaessa Einherjar marssii kahdeksastasadasta ovesta joihin jokaiseen mahtuu kahdeksansataa miestä rinnakkain.

 

taitaa kuule tehda ja oikein isosti ja syli avoinna *hinkkaa sadekehaa ja vaikka ja mita kateen sattuvaa*

 

Ni. Nakkaan sua paakkos...keskelle masuas Nalle Puhisella *pats*

 

Sleipnir. Kahdeksan jalkainen ori jolla Odin ratsastaa ja hakee taisteluissa kuolleet Valhallaan Einherjariin. Siellä he päivisin taistelevat ja iltaisin heräävät eloon, syövät villisika Särimnenin lihaa ja juovat. Ragnarökin koittaessa Einherjar marssii kahdeksastasadasta ovesta joihin jokaiseen mahtuu kahdeksansataa miestä rinnakkain.

...heitappa tommonen ilmestys ravittamaan, niin ihan villina ja hepsankeikkana veikkaan etta Odin vetaa sujuvasti turvalleen kun heppasensa kopastuu koipiinsa.....

 

Pystyttekö te elää päivän kerrallaan? Niin että teillä ei ole tarve tietää mitä esim kuukauden päästä tapahtuu tai että miten asiat on? Mä en pysty...mua ahdistaa se että en pysty elää päivä kerrallaan ja että mun on tiedettävä mitä millonkin tapahtuu...oon yrittäny opetella mutta en mä vaan pysty. Mua esim nytkin jo ahdistaa mitä viikko uo tullessaan kun mun pitäs tietää.

 

Pystyttekö te elää päivän kerrallaan? Niin että teillä ei ole tarve tietää mitä esim kuukauden päästä tapahtuu tai että miten asiat on? Mä en pysty...mua ahdistaa se että en pysty elää päivä kerrallaan ja että mun on tiedettävä mitä millonkin tapahtuu...oon yrittäny opetella mutta en mä vaan pysty. Mua esim nytkin jo ahdistaa mitä viikko uo tullessaan kun mun pitäs tietää.

..tuota...aika hyvin. Kun..tassa on saanut huomata, etta on ihan aivan turha lahtee miettiin, mita tapahtuu huomenna. Koska et sa tiia

Ja ma oon niin monesti saanu omien kantapaiden kautta huomata ja viisaana todeta, etta etukateissuunnittelu - ainakin mukamas kauheen tarkasti - on ihan huttua, kun persiilteen menee kuitenkin ...tulee pari muuttujaa

Enka ma etes esim. huomisesta tiia mitaan muuta kuin sen, etta heratys on ennen kissanpierua ja oon tottoroo - se on varmaa . Mikaan muu ei sitten olekaan. Ja se on musta oikeestaan tosi hyva. Elan vain sen hetken mukaan mita vastaani saan.

Illalla oon puolestani sitten viisaana, etta miten se paiva oikeesti menikaan

 

Pystyttekö te elää päivän kerrallaan? Niin että teillä ei ole tarve tietää mitä esim kuukauden päästä tapahtuu tai että miten asiat on? Mä en pysty...mua ahdistaa se että en pysty elää päivä kerrallaan ja että mun on tiedettävä mitä millonkin tapahtuu...oon yrittäny opetella mutta en mä vaan pysty. Mua esim nytkin jo ahdistaa mitä viikko uo tullessaan kun mun pitäs tietää.

Kyllä
En tiedä mitä huomenna tapahtuu mutta mitä tahansa tapahtuukaan niin toimin miten kuten parhaalla mahdollisella tavalla.

 

Pystyttekö te elää päivän kerrallaan? Niin että teillä ei ole tarve tietää mitä esim kuukauden päästä tapahtuu tai että miten asiat on? Mä en pysty...mua ahdistaa se että en pysty elää päivä kerrallaan ja että mun on tiedettävä mitä millonkin tapahtuu...oon yrittäny opetella mutta en mä vaan pysty. Mua esim nytkin jo ahdistaa mitä viikko uo tullessaan kun mun pitäs tietää.

JOS sä eläisit vankina vankilassa ja jokaikinen päivä olisi samanlainen niin olisitko sä sit tyytyväinen?

Mä en ehkä edes ymmärrä, mitä tarkoitat. Sairauden timioilta mä olin hieman kärsimätön. Halusin tietää mahd. nopeasti, missä mennäään ja milloin on seuraavat hoitokäynnit jne. Mutta muutoinhan elämä on just epävarmaa, ei mistään oikein voi tietää... Paitsi työvuoroista jos on sellaisessa paikassa duunissa missä ne jaetaan etukäteen.

 

Pystyttekö te elää päivän kerrallaan? Niin että teillä ei ole tarve tietää mitä esim kuukauden päästä tapahtuu tai että miten asiat on? Mä en pysty...mua ahdistaa se että en pysty elää päivä kerrallaan ja että mun on tiedettävä mitä millonkin tapahtuu...oon yrittäny opetella mutta en mä vaan pysty. Mua esim nytkin jo ahdistaa mitä viikko uo tullessaan kun mun pitäs tietää.

Se on ollu pakko opetella.

 

Pystyttekö te elää päivän kerrallaan? Niin että teillä ei ole tarve tietää mitä esim kuukauden päästä tapahtuu tai että miten asiat on? Mä en pysty...mua ahdistaa se että en pysty elää päivä kerrallaan ja että mun on tiedettävä mitä millonkin tapahtuu...oon yrittäny opetella mutta en mä vaan pysty. Mua esim nytkin jo ahdistaa mitä viikko uo tullessaan kun mun pitäs tietää.

Kyllähän nyt pieni suunnitelma on aina olemassa. yleensä se kääntyy päälaelleen joka päivä. pitää sopeutua muutoksiin. ei ainakaan kannata murehtia tulevaa. nykyhetkessäkin on tarpeeksi haasteita.

 

Pystyttekö te elää päivän kerrallaan? Niin että teillä ei ole tarve tietää mitä esim kuukauden päästä tapahtuu tai että miten asiat on? Mä en pysty...mua ahdistaa se että en pysty elää päivä kerrallaan ja että mun on tiedettävä mitä millonkin tapahtuu...oon yrittäny opetella mutta en mä vaan pysty. Mua esim nytkin jo ahdistaa mitä viikko uo tullessaan kun mun pitäs tietää.

Shutkoht hyvin, ikinä kun ei tiedä mitä huominen tuo ja tapahtuu.

 

 

Se on kamala tunne kun pitäs kokoajan tietää, eihän sitä voi tietää mut mulla on joku tarve vaan et tietäisin. Ahdistun kun en tiedä...mä tiedän työni puolelta kyl mut vapaa-ajalla tää ilmenee näin. En ole aina ollu muistaakseni tällänen, ainakaan näin hysteerisesti.

 

Se on kamala tunne kun pitäs kokoajan tietää, eihän sitä voi tietää mut mulla on joku tarve vaan et tietäisin. Ahdistun kun en tiedä...mä tiedän työni puolelta kyl mut vapaa-ajalla tää ilmenee näin. En ole aina ollu muistaakseni tällänen, ainakaan näin hysteerisesti.

..sulla taitaa purkautua nyt aika rajusti taa eroahdistus*halaaruttaan*

Ootsa saanut nukutuksi? Syodyksi? Jos mahdollista niin puhu - puhu ja puhu ja puhu ulos pahaa oloasi tai ihan mita vaan....mutta pikkuinen, mikaan muu ei ole varmaa kuin se, etta elama jatkuu ja menee eteenpain. Aurinko nousee. Ja vaikka nyt tuntuu aika isostikin silta, etta se luja maa on sun jalkojes alta kadonnu, niin siella se on.

 

Kyllähän nyt pieni suunnitelma on aina olemassa. yleensä se kääntyy päälaelleen joka päivä. pitää sopeutua muutoksiin. ei ainakaan kannata murehtia tulevaa. nykyhetkessäkin on tarpeeksi .

Tämähän on just se mitä mä teen...

 

Pystyttekö te elää päivän kerrallaan? Niin että teillä ei ole tarve tietää mitä esim kuukauden päästä tapahtuu tai että miten asiat on

tottakai pystyn, kukaan ei osaa ennustaa eikä varmaksi tiedä tulevia juttuja, oot varmaan huomannu itekkin.

 

Tämähän on just se mitä mä teen...

Ja nyt sit kaikki järki käyttöön. MITÄ sä hyödyt siitä että murehdit tulevaa?

 

Se on kamala tunne kun pitäs kokoajan tietää, eihän sitä voi tietää mut mulla on joku tarve vaan et tietäisin. Ahdistun kun en tiedä...mä tiedän työni puolelta kyl mut vapaa-ajalla tää ilmenee näin. En ole aina ollu muistaakseni tällänen, ainakaan näin hysteerisesti.

No jos ei ole vaikkapa ens viikonlopusta mitään tietoa, niin tässähän on viikko aikaa jotain ilmaantua. Jos ei mitään ilmaannu, niin tuumit vaikka järjestää levyhyllyn? Jos jotain ilmaantuu, niin levyhyllyn järjestäminen siirtyy.

 

Mä siis niin rakastuin viikonloppuna!!! Pääsin eileen vanhoja autoja katseleen.. siel lähes kaikki oli vm ~50-76... ja mä nii rakastuin 50 luvun loppupuolen simcaan..täydellinen sisusta.. olihan siel niit aarteita paljonki ku ois tilat mis kunnostaa mut viel mä käyn ostoksil siel joku päivä..ah!

 

Ja nyt sit kaikki järki käyttöön. MITÄ sä hyödyt siitä että murehdit tulevaa?

En sittenyhtikäs mitään mutta minkäs luonnolleen voi.

 

tottakai pystyn, kukaan ei osaa ennustaa eikä varmaksi tiedä tulevia juttuja, oot varmaan huomannu itekkin.

Olen...mut silti mietin.

 

Pystyttekö te elää päivän kerrallaan? Niin että teillä ei ole tarve tietää mitä esim kuukauden päästä tapahtuu tai että miten asiat on? Mä en pysty...mua ahdistaa se että en pysty elää päivä kerrallaan ja että mun on tiedettävä mitä millonkin tapahtuu...oon yrittäny opetella mutta en mä vaan pysty. Mua esim nytkin jo ahdistaa mitä viikko uo tullessaan kun mun pitäs tietää.

Kyllähän sitä on oppinu elämään..ite haluun elää joka päivä täysillä murehtimatta huomista, koskaan ei tiedä millon on päivä viimenen ja sillon en haluis aatella et en oo eläny täysillä..ettien jokasest päiväst jotai äärimmäisen kaunista.

 

Tuomet kukkii!

 

En sittenyhtikäs mitään mutta minkäs luonnolleen voi.

Mitenköhän se fakta menikään. Yli 90 prosenttia murheista mitä etukäteen murehtii, ei milloinkaan toteudu.