The ketju

Status
Viestiketju on suljettu.
Ei ne ole kliseitä, ne on tosia.

Mä olen siin mielessä huono sanomaan, että ittellänihän on täs mennyt viisi vuotta hukkaan.
Enkä ole tehnyt mitään parantaakseni tilannetta.

Mut jos en saa juomista elämästäni pois, niin ei tää tästä koskaan miksikään muutukaan.
Njaaa...hukkaan ja hukkaan...riippuu siita omasta katsantokannastaan.

Etta vaikka onkin siina ryvettymisessa ollut ja viihtynyt useamman vuoden, niin uskallan sanoa ja veikata etta sekin aika tapahtumineen kaikkineen on tullut tarpeeseen. Koska - nurinkurista kuin onkin ja ristiriitaista - parantumisprosessiahan se on ollut. Omalla tavallaan.

Ja mita tulee tunteiden kovettamisiin ja sydamenkin, niin - ei se kannata. Siina jos missa vain huijaa ja valehtelee itellensa. Kun ei sita sydantaan paase karkuun eika tunteitaankaan. Siella ne kaikki ovat. Parempi kun kasittelee tilanteet mahdollisimman suoraan ja sitten- kaantaa sen uuden sivun ja katsoo rohkeana, mita siihen piirtyy.

Mutta - mies siella, tsemppihengessa olen taatusti mukana :)! Yksin et ole tuossa asiassa sinakaan, muista se.*halaan*
 
Nyt ma vasta hokasin, etta sehan on ruoka- aika!! Miten toi kello taas juoksee tai sitten ma oon tanaan tooooosi hidas:barefoot:

Laitankin ton kuuman teeveden suoraan spageteille ja ...oh..keksin tassa jotain spagettien kaveriksi :)

Maisemanvaihdoksissa on kuulkaas semmoinen kiva juttu, tinkunen sullekin tekis mm. semmoinen nyt hyvaa :), etta saa sita perspektiivia omaan elamaansa ja nakee ja tapaa ihania uusia ihmisia :). Mulle - naemma taas - riittaa jo se, etta paasen juttelemaan vaikkapa vaan muutaman sanan, nakemaan kauniita hymyilevia ihmisia joista oikeesti saa energiaa ja potkua. Ihminen tarvitsee toista ihmista, eika siina tarvitse mitaan romanttista suhdetta olla huomatakseen sellaisen tarkean pointin :).
 
Yinksu
Tää tilanne on ollu jo jonkin aikaa. Kuten sanottu olen zombie en nuku en syö ja ei, mulla ei ole kaapissa ku mehu ja maito. En ole käynyt kaupassakaan tän tilanteen tullessa päälle. Aamusin ahdistaa eikä pysty syömään päivällä ja illalla sama. Ihan jatkuva ahdistus. En kykene näkee ihmisiä kun ahdistaa. Pelottaa tulevaisuus...yksin.En mä saa iloa mistään. Jos käyn pihalla ni pakko tulla sisälle kun ei pysty. Ja sitten toine vielä ehdottaa että voitais olla edes tuttuja ja kysellä kuulumisia jne jos siltä tuntuu. Tai ehkä sen mielipide on muuttunut siitä kun sanoi ton koska sen jälkeen välit on menny vähän...ei niin kivoiksi. Mutta en mä pysty, en halua muuta kun meidät.
 
Kyllä se joskus kannattaa- silloin jos muuten ei pysty elämään.
...oh...(pisteet tonne :D)...kun mun mielesta ei. Ne tunteet voi sivuuttaa mutta ei se kovettaminen/kovettuminen mitaan hyvaa tuo tullessaan. No, ei kylla sivuuttaminenkaan, koska ne asiat ja tunteet on vain kohdattava, jotta voi paasta elamassaan eteenpain ja jotta voi ottaa vastaan uusia ihmisia eloonsa.

Jos leikkii kivea, niin siina on enemman kuin suuri mahdollisuus siihen etta elama jaa elamatta ja hienoja tarkeita ihmisia tuntematta.
 
Nyt ma vasta hokasin, etta sehan on ruoka- aika!! Miten toi kello taas juoksee tai sitten ma oon tanaan tooooosi hidas:barefoot:

Laitankin ton kuuman teeveden suoraan spageteille ja ...oh..keksin tassa jotain spagettien kaveriksi :)

Maisemanvaihdoksissa on kuulkaas semmoinen kiva juttu, tinkunen sullekin tekis mm. semmoinen nyt hyvaa :), etta saa sita perspektiivia omaan elamaansa ja nakee ja tapaa ihania uusia ihmisia :). Mulle - naemma taas - riittaa jo se, etta paasen juttelemaan vaikkapa vaan muutaman sanan, nakemaan kauniita hymyilevia ihmisia joista oikeesti saa energiaa ja potkua. Ihminen tarvitsee toista ihmista, eika siina tarvitse mitaan romanttista suhdetta olla huomatakseen sellaisen tarkean pointin :).
Hitsit miten ihana olet :love:
Mie olen rakastunut yhteen naiseen- kyllä,olen iso poika jo ja tiedän tunteeni- hällä on perhe jne schaissea :sick: Hänkin omaa samanlaiset tunteet.. Ei vaan pysty hajoittamaan mitään niin toimivaa..
Kidutan itseäni silleen että kaverina käyn hänen luonaan..
Ehkä ei pitäisi mutta sillon saan nähdä hänet..
Jutellaan jne..
 
Tää tilanne on ollu jo jonkin aikaa. Kuten sanottu olen zombie en nuku en syö ja ei, mulla ei ole kaapissa ku mehu ja maito. En ole käynyt kaupassakaan tän tilanteen tullessa päälle. Aamusin ahdistaa eikä pysty syömään päivällä ja illalla sama. Ihan jatkuva ahdistus. En kykene näkee ihmisiä kun ahdistaa. Pelottaa tulevaisuus...yksin.En mä saa iloa mistään. Jos käyn pihalla ni pakko tulla sisälle kun ei pysty. Ja sitten toine vielä ehdottaa että voitais olla edes tuttuja ja kysellä kuulumisia jne jos siltä tuntuu. Tai ehkä sen mielipide on muuttunut siitä kun sanoi ton koska sen jälkeen välit on menny vähän...ei niin kivoiksi. Mutta en mä pysty, en halua muuta kun meidät.
..tuota...ihan oikeesti, jos paikkakunnallasi tai vaikka naapurikunnassa on menossa jotain eroseminaarikurssia, niin - suosittelen lampimasti. Vertaistukiryhma ois nyt hyvasta. Myos.

Sa oot ihana, suuresti tunteva nainen mutta sa tarviit myos nyt apua ja tukea. Eli oikeesti, ota yhteytta ystaviisi, puhu heidan kanssaan - josko sielta myos tulis sita konkretiaa eli veisivat sut kavelylenkeille, kauppaan yhdessa, ruokailemaan yhdessa...

Ja mita tulee tahan yhteydenpitoon, niin - ehka tassa tilanteessa, kun kaikki on viela vereslihalla, on vain viisautta se, etta ootte tekemisissa mahdollisimman vahan. Hajurakoa, selkeeta sellaista. Ajan kanssa sitten "mita kuuluu"- viestityksia...

Mutta hei, missas sa asuitkaan? Oikeesti, jos ei sun kamut susta huolehdi niin :)...
 
  • Tykkää
Reactions: HopeaToffee
Hitsit miten ihana olet :love:
Mie olen rakastunut yhteen naiseen- kyllä,olen iso poika jo ja tiedän tunteeni- hällä on perhe jne schaissea :sick: Hänkin omaa samanlaiset tunteet.. Ei vaan pysty hajoittamaan mitään niin toimivaa..
Kidutan itseäni silleen että kaverina käyn hänen luonaan..
Ehkä ei pitäisi mutta sillon saan nähdä hänet..
Jutellaan jne..
Oiii, ma olin taalla jo niin kivakivakivakiva!!!- fiiliksissa :)...mutta voi hiivana, etta sitten silleen triangelia olis...kokkonen tilanne.

Toisaalta, kerran jos ja kun toisellakin osapuolella on tunteita, niin eipahan siinakaan parisuhteessa sitten hyvin menna...eli toimiiko se sitten?

Sulla on siella semmonen pjaiskonihana tilanne sitten...*halaaruttaan*...mutta mistas sita tietaa loppujen lopuksi miten kay. Jos vain itsessasi pystyt olemaan, niin ole kaverina :). Niita ei ole ikina liiaksi :)
 
Oiii, ma olin taalla jo niin kivakivakivakiva!!!- fiiliksissa :)...mutta voi hiivana, etta sitten silleen triangelia olis...kokkonen tilanne.

Toisaalta, kerran jos ja kun toisellakin osapuolella on tunteita, niin eipahan siinakaan parisuhteessa sitten hyvin menna...eli toimiiko se sitten?

Sulla on siella semmonen pjaiskonihana tilanne sitten...*halaaruttaan*...mutta mistas sita tietaa loppujen lopuksi miten kay. Jos vain itsessasi pystyt olemaan, niin ole kaverina :). Niita ei ole ikina liiaksi :)
Hää on niin ihana,esim ainut jonka kanssa voin puhua ihan kaikesta eikä tartte miettiä et mitä hää ajattelee. Hirveen kaunis kanssa :)
Oi, niin kaunis..
 
Yinksu
..tuota...ihan oikeesti, jos paikkakunnallasi tai vaikka naapurikunnassa on menossa jotain eroseminaarikurssia, niin - suosittelen lampimasti. Vertaistukiryhma ois nyt hyvasta. Myos.

Sa oot ihana, suuresti tunteva nainen mutta sa tarviit myos nyt apua ja tukea. Eli oikeesti, ota yhteytta ystaviisi, puhu heidan kanssaan - josko sielta myos tulis sita konkretiaa eli veisivat sut kavelylenkeille, kauppaan yhdessa, ruokailemaan yhdessa...

Ja mita tulee tahan yhteydenpitoon, niin - ehka tassa tilanteessa, kun kaikki on viela vereslihalla, on vain viisautta se, etta ootte tekemisissa mahdollisimman vahan. Hajurakoa, selkeeta sellaista. Ajan kanssa sitten "mita kuuluu"- viestityksia...

Mutta hei, missas sa asuitkaan? Oikeesti, jos ei sun kamut susta huolehdi niin :)...
Ei mun ystävät eikä perhe osaa sanoa mitään kaikki on ihan yhtä ulapalla tästä käänteestä. Ei me muuten enää olla ku nois muuttojutuissa mut niissä mennää hänen ehdoillaan koska hän on se kiireisempi yksilö. Hänen mielestään näillä muuttojutuilla ei ole mikään hoppu. Olen kyllä sanonut että muhun sattuu.
 
Ei mun ystävät eikä perhe osaa sanoa mitään kaikki on ihan yhtä ulapalla tästä käänteestä. Ei me muuten enää olla ku nois muuttojutuissa mut niissä mennää hänen ehdoillaan koska hän on se kiireisempi yksilö. Hänen mielestään näillä muuttojutuilla ei ole mikään hoppu. Olen kyllä sanonut että muhun sattuu.
Pistä hänen kamat parvekkeelta ulos ja kerro et siellä odottavat.
 
  • Tykkää
Reactions: Asiankannattaja
Hää on niin ihana,esim ainut jonka kanssa voin puhua ihan kaikesta eikä tartte miettiä et mitä hää ajattelee. Hirveen kaunis kanssa :)
Oi, niin kaunis..
Pida lahella :)

Eiko muuten tunnukin hienolta se, etta loytaa sellaisen ihmisen, jonka kanssa voi oikeesti olla semmoisena kuin on ja jutella ihan mista vaan...tai olla juttelematta ja vain hengittaa yhdessa :)

Tommoset ihmiset ovat helmia :)
 
Status
Viestiketju on suljettu.

Yhteistyössä