Hei taas, vihdoinkin pääsin tositoimiin! Ja just oikeaan aikaan plussajunan tulevaksi matkustajaksi. Taisin viimeksi pukata sen liikkeelle, mut jäin seuraavalla asemalla pois, tahtomatta.
Siis eihän tässä vielä siirtoakaan vielä, mutta pos mielin yritykseen. Mulle voi päivittää
Bridge#05/15#AMH+ikä#3.IVF 1.PAS
Oon seurannut tuossa sivussa ja ihan mahtavaa, kun moni on plussannut! Porukkaa lähtee kohta tosi paljon toiselle puolelle. Kyllä tää on sellasta tahkoomista, että toivoo jokaiselle hyvää. Tää on yhtä tunteiden vuoristorataa. Hormonit pistää pään ja mielen sekaisin, eikä mihinkään pos suuntaan! Itse saanut välit tulehdetettua äidin ja siskojen kanssa, kerran eivät tukeneet tai onnitelleet edellisestä viivasta (kem). Tuli sit sanottua tosi pahasti. Nyt alkaa taas nuo hullut Cyclogestit, joten pelottaa jo ihan kuin sitä taas purkaa tunteita "rakentavalla" tavalla. Mitenköhän sit, kun (ei jos) olen raskaana!?
Tuosta 'mikä ärsyttää keskustelusta', itse nelikymppisenä, lapsettomana ja sinkkuna voin tunnustaa, että on ajoittain ottanut päähän jo lapsen omaavat, saati sit monen lapsen äidit, nuoret, aviolliset, satoja muniksia saavat, pakkasen täynnä omaavat, ekasta kerrasta onnistuvat etc. Nuo fiilikset yl kuuluu hetkeen, kun itse on saanut huonoja uutisia. Täytyy yrittää vaan muistaa, ettei toisen onni ole itseltä pois. Se on vaan vaikeeta välillä. Mutta ei näitä hoitoja kukaan harrastukseksi tee, varsinkaan hintojen vuoksi. Itse vähän onnekkaampi, kun hinta on alhaisempi täällä kuin Suomessa, mutta palvelu on mitä on. Toisaalta varmasti maksan saman kuin siellä, kerran onnistumis% on kovin pieni. Joudun myös matkustamaan toiseen maahan klinikalle.
Tänään taas huomasi kuin alkoi stressaamaan lähtö, viivyttiin sitä ja ärsytys vain kasvoi jonottaessa milloin minnekin, kolme tuntia meni, että pääsin ultraan. Sit lääkärillä olin taas ihan ok. Näköjään ottaa päästä tuo matka; taksi, kävelyä, jonotusta, kävelyä, bussi, jonotusta, kävelyä, taksi. Jospa tämä olisi toiseksi viimeinen kerta sillä torstaina on siirto. Tänään sain Pregnylin eli ma ovis, jolloin myös Cyclogestit ja Duphastonit.
Kohta pääsee piinaileen, jei! Täytynee tilata testejä.
Tulipa taas omanapainen juttu.
Toivon plussanneille onnea. Piinailijoille tsemiä, varsinkin Hipsulle (oltiin samoissa viimeksi). Ja odottelijoille: nauttikaa piinattomasta, paniikittomasta vaiheesta. Aika matelee, muttei pysähdy.