Mies perii asunnon, johon haluaisimme muuttaa - minut on rajattu perinnön ulkopuolle

Niin, aivan. Mies maksaa remontit ja omistaa talon; hänen omaisuutensa vaan parantaa/säilyttää arvonsa niiden myötä.. mies myös tod.näk. tekee remontit lopulta miten haluaa, miehen talo, miehen säännöt.

Ja ap:lle jää juoksevien kulujen maksu, joista hänelle ei jää mitään käteen. EI MITÄÄN. Ei sanavaltaa omassa kodissaan. Toki hän juu voi säästää, mutta ei se ole silti sama asia kuin se että omistat talosta jossa asut puolet ja saat päättää asioista. Talo/tontti voi myös kerryttää arvoaan aivan eri tavalla 20 vuodessa kuin esim. rahastotili. Ja sijoittaakkin toki voi, mutta ei kaikki osaa/ halua ja siihen liittyy aina riskinsä -> ei takaa ap:lle velatonta asuntoa vanhuuspäiville.

Oikeasti ap, kuuntele itseäsi ja sukuasi. Jos sinä et voi ostaa mieheltäsi puolta siitä tönöstä, niin etsikää toinen josta saa oikeasti oman kodin - molemmille. !

Ei aloittajan tarvitse ostaa puolta miehen perimästä talosta. Kannattaa muistaa, että ylläpitokulut ja muut elämisen menot maksetaan puoliksi ja mies saa maksaa remontit. Säästyvät rahat aloittaja sijoittaa jotenkin. Yleensä asuntosijoittaminen on ollut suht varmaa.

 

Miksi ap:n pitäisi ohjailla miehen päätöksiä mihinkään suuntaan? Kai mies voi itse päättää, haluaako pitää vai myydä perimänsä asunnon. Itse en kyllä käsittänyt, mikä ongelma siinä on, jos ap ja miehensä asuisivat miehen asunnossa?

Just näin, ei kuulu johdatella toisen mielipidettä. Miehen ratkaisu mitä tekee.

 

Sitä nyt on monenlaista typeryyttä: Minun enoni oli melko varakas lapseton mies kuollessaan ja kuinka ollakaan, hän olikin testamentannut puolet mahtiomaisuudestaan yksinkertaiselle poikamiesveljelleen. Tämä sitten tuhlasi suurimman osan perinnöstään totopeleihin...

Miksi eno ei olisi saanut testamentata rahojaan kenelle haluaa? Millä perusteella poikamiesveli oli yksinkertainen? Siksikö että oli poikamies? Jos haluaa tuhlata totoon, oma asiansa. Kuulostaa että sinusta olisi pitänyt jollekin LAPSIperheelle lahjoittaa rahansa.

 

Mutta tilanne olisi käytännössä se, että ap asuisi vuokralla eikä hänelle jäisi mitään käteen, mutta samalla mies saisi asua omistamassaan asunnossa ja odottaa, että sen hinta nousee. Mitä jos ap haluaisi itsekin kartuttaa omaisuutta asunnon muodossa, mutta ei saisi lainaa yksinään? Tai jos saisi ja pariskunta saisi vielä lapsia, pystyisikö ap maksamaan lainaansa äitiyslomalla?

Miten niin asuisi vuokralla? Ja miksei jäisi mitään käteen? Eivät ne asumiskustannukset ole omistusasunnossa yhtä korkeat kuin vuokrakämpässä, joten ihan varmasti jäisi mitään käteen, ellei AP nytkin elä kädestä suuhun tai miehensä rahoilla. Jos AP nytkin elää miehensä kustannuksella, niin sitten on ihan turha valittaa ettei AP:n omaisuus kartu, jos AP on jo valmiiksi persaukinen ja elää yli varojensa. Yli varojen eläessä ei omaisuus koskaan voi mitenkään karttua, eikä siinä ole mitään epäreilua.

Yleensä näissä tilanteissa ei oteta ulkopuolisia lainoja, vaan tehdään se kauppakirja kämpänpuolikkaasta ja lainasopimus puolison kanssa, ja pikkuhiljaa maksetaan puolisolle lainaa takaisin vuosien varrella, joten ei tarvitse miettiä, saako sitä lainaa vai ei. Miehen omaisuus pysyy tällä tavoin samana kuin ennenkin, ja vaimokin sitten omistaa puolet kämpästä. Sitten kun mies heittää veivinsä, vaimo jatkaa lainanmaksua lapsilleen, joille miehen omaisuus siinä vaiheessa kuuluu. Lapset perivät sitten isältään puolet kämpästä (ja rahassa sen toisen puolikkaan), ja äiti omistaa edelleen puolet kämpästä. Ei ongelmaa.

 

Just näin, ei kuulu johdatella toisen mielipidettä. Miehen ratkaisu mitä tekee.

Mitä aloitusviestissä kysyttiin?

 

Miksi eno ei olisi saanut testamentata rahojaan kenelle haluaa? Millä perusteella poikamiesveli oli yksinkertainen? Siksikö että oli poikamies? Jos haluaa tuhlata totoon, oma asiansa. Kuulostaa että sinusta olisi pitänyt jollekin LAPSIperheelle lahjoittaa rahansa.

Jaaha ja sinäkö käytät rahapeleihin tuhansia euroja kuukaudessa? Oletko mielestäsi jotain muuta kuin yksinkertainen, kun niin teet?

 

Ei aloittajan tarvitse ostaa puolta miehen perimästä talosta. Kannattaa muistaa, että ylläpitokulut ja muut elämisen menot maksetaan puoliksi ja mies saa maksaa remontit. Säästyvät rahat aloittaja sijoittaa jotenkin. Yleensä asuntosijoittaminen on ollut suht varmaa.

Miksi ap maksaisi ylläpitokuluja asunnosta, josta ei omista pennin jeniä?

 

Mitä väliä vaikka se asunto/talo menisi joskus kuoleman sattuessa alta pois?

Ok, sulle se on ok, mutta kun aloittajalle kuten niin monille muillekin samaan aikaan sattuva puolison kuolema + hautajaisjärjestelyt + muutto jonnekin aivan muualle ovat iso ja rankka kolaus!

 

Mutta tilanne olisi käytännössä se, että ap asuisi vuokralla eikä hänelle jäisi mitään käteen, mutta samalla mies saisi asua omistamassaan asunnossa ja odottaa, että sen hinta nousee. Mitä jos ap haluaisi itsekin kartuttaa omaisuutta asunnon muodossa, mutta ei saisi lainaa yksinään? Tai jos saisi ja pariskunta saisi vielä lapsia, pystyisikö ap maksamaan lainaansa äitiyslomalla?

Sun on kyllä pakko provota koska ei kukaan ole noin yksinkertainen. Ap kartuttaa itsekin omaisuuttaan jos niin tahtoo ja jos siihen pystyy. Ei mee nallekarkit aina tasan. Mitä sua edes kiinnostaa ap:n taloudellinen tulevaisuus? Oletko itse ap? Eiku hei nyt mä keksin! Sä olet se sama joka kokoajan tekee tänne rahaan/asuntoasioihin liittyviä keskusteluja ja joka tykkää jankata noista asioista!

 

Periihän. Jos kuolleella ei ole lapsia/lapsenlapsia, perii puoliso omaisuuden.

Ei, vaan tässä casessa asunnon perivät miehen sukulaiset.

 

Ok, sulle se on ok, mutta kun aloittajalle kuten niin monille muillekin samaan aikaan sattuva puolison kuolema + hautajaisjärjestelyt + muutto jonnekin aivan muualle ovat iso ja rankka kolaus!

Se asuntoko siinä on se "kolaus"? Luulis sen olevan joku ihan muu syy.
Miksi elää "mitä jos" elämää?
Kannataako siihen muuttaa ollenkaan, sehän voi vaikka palaa.

 

Miksi ap maksaisi ylläpitokuluja asunnosta, josta ei omista pennin jeniä?

Vuokralla asuessakin niitä joutuu maksamaan. Lähinnä tarkoitin juoksevia kuluja, kuten sähkö, vesi, lämpö, kiinteistövero, vakuutukset jne.

 

Perintö on nimenomaan lainassa, tai pitäisikö sanoa hoidossa. Toki sitä saa käyttää, jos on äärimmäisessä hädässä, mutta ei muuten. Minä en ole sitä tienannut, joten ei minulla ole oikeutta huvitella sitä menemään. Minä saan huvitella menemään itse tienaamani rahat, ihan samoin kuin vanhempani saavat huvitella menemään itse tienaamansa rahat. Mitä minulle perintönä tulee, ei kuulu minulle, vaan suvulle. Elämäni elän ja suunnittelen siten, ettei sen rahoittamiseen perintöjä tarvita.

Onpas se sitten melkoinen riesa ja rasite, jos asian noin ajattelee. Eihän perinnöstä ole iloa kenellekään, jos sitä pitää vaan hoitaa tuleville sukupolville. Ei niille tuleville sukupolvillekaan. No onneksi en ajattele noin, kyllä äitini saisi vapaasti huvitella isovanhempien perinnötkin. Koska ei minunkaan elämäni perintöjen varassa ole. Todennäköisesti aikanaan luovun perinnöstä kokonaan lapseni hyväksi, koska tietysti siinä vaiheessa perinnöstä voi olla iloa, kun ei ole vielä ehtinyt itse omaisuutta haalia.

 

Se asuntoko siinä on se "kolaus"? Luulis sen olevan joku ihan muu syy.
Miksi elää "mitä jos" elämää?
Kannataako siihen muuttaa ollenkaan, sehän voi vaikka palaa.

Kirjoita tänne elämäniloinen viesti sinä päivänä, kun puolisosi on kuollut, sinä järjestelet hautajaisia ja etsit itsellesi asuntoa. Teepä se. Kannattaisiko joskus ajatella?

 

Vuokralla asuessakin niitä joutuu maksamaan. Lähinnä tarkoitin juoksevia kuluja, kuten sähkö, vesi, lämpö, kiinteistövero, vakuutukset jne.

Kukaan vuokralainen ei maksa kiinteistöveroa eikä osta vakuutusta toisen asunnolle vai mistä firmasta sellaisen muka saa?

 

Kirjoita tänne elämäniloinen viesti sinä päivänä, kun puolisosi on kuollut, sinä järjestelet hautajaisia ja etsit itsellesi asuntoa. Teepä se. Kannattaisiko joskus ajatella?

Ei siitä asunnosta ihan heti joudu pois. Ensin on perunkirjoitukset ja vasta sitten lapset voivat käskeä häipymään. Mutta ei se niin tapahdu, että omasta kodistaan lentää päivän varoitusajalla ulos. Vuokra-asunnossahan irtisanomisaika on 6kk, sovellettaiskohan tuohon samaa? Ja jos välit lapsiin on kunnossa, tuskin heittävät noin vaan pois, ellei ole pakko myydä asuntoa. Mutte eihän se silti yhtään kiva tilanne ole tietenkään, jos rakas puoliso on kuollut.

 

Kukaan vuokralainen ei maksa kiinteistöveroa eikä osta vakuutusta toisen asunnolle vai mistä firmasta sellaisen muka saa?

Jokainen vuokralainen maksaa kiinteistöveroa ja vakuutuksia vuokraan sisällytettynä. Luulitko että koko vuokra menee vuokranantajan leveään elämään?

Tästä keskustelusta huomaa, että moni (vuokralla asuja?) ei pysty hahmottamaan sitä, mistä asumisen hinta muodostuu ja mitkä menot ovat elämisestä aiheutuvia menoja, mitkä taas omaisuuden ylläpitoa tai kartuttamista.

 

Hämmästyttävää, kun neuvoja ja mielipiteitä antavat ihmiset joilla ei ole mitään tietoa asiasta. Ap:n mies saa siis vanhemmiltaan testamentilla asunnon, jonka avio-oikeus on suljettu pos. Jos on jo avioehto tavanomaisilla määräyksillä olemassa, niin tuo testamenttiehto on oikeastaan turha. Täysin riippumatta tuosta ehdosta, leskellä on oikeus jäädä asuntoon loppuelämäkseen, jos ei itse omista asunnokseen sopivaa asuntoa. Tämä sis riippumatta siitä, että asunto tulee olemaan lasten omaisuutta (ja nämä joutuvat myös maksamaan perintöveron ko. asunnosta, tosin alennettuna koska asuntoa rasittaa lesken asumisoikeus). Jos ei lapsia ole, tai lapset sattuvat kuolemaan vaikkapa samassa kolarissa kuin mies, niin vaikka avio-oikeutta ei ole, perii leski miehensä. Avio-oikeus on eri asia kuin perintöoikeus. Siinä vaiheessa kun leskikin kuolee, palaa omaisuus alkuperäiseen sukuun, jos serkkua lähempiä sukulaisia on hengissä. Sinällään leski voi tuolla omaisuudella tehdä käytännössä ihan mitä lystää, paitsi lahjoittaa tai testamentata sitä eteenpäin. Voi esim. myydä ja matkustaa etelään rattopoikien paijattavaksi - ei esteitä tähän.

 

Hämmästyttävää, kun neuvoja ja mielipiteitä antavat ihmiset joilla ei ole mitään tietoa asiasta. Ap:n mies saa siis vanhemmiltaan testamentilla asunnon, jonka avio-oikeus on suljettu pos. Jos on jo avioehto tavanomaisilla määräyksillä olemassa, niin tuo testamenttiehto on oikeastaan turha. Täysin riippumatta tuosta ehdosta, leskellä on oikeus jäädä asuntoon loppuelämäkseen, jos ei itse omista asunnokseen sopivaa asuntoa. Tämä sis riippumatta siitä, että asunto tulee olemaan lasten omaisuutta (ja nämä joutuvat myös maksamaan perintöveron ko. asunnosta, tosin alennettuna koska asuntoa rasittaa lesken asumisoikeus). Jos ei lapsia ole, tai lapset sattuvat kuolemaan vaikkapa samassa kolarissa kuin mies, niin vaikka avio-oikeutta ei ole, perii leski miehensä. Avio-oikeus on eri asia kuin perintöoikeus. Siinä vaiheessa kun leskikin kuolee, palaa omaisuus alkuperäiseen sukuun, jos serkkua lähempiä sukulaisia on hengissä. Sinällään leski voi tuolla omaisuudella tehdä käytännössä ihan mitä lystää, paitsi lahjoittaa tai testamentata sitä eteenpäin. Voi esim. myydä ja matkustaa etelään rattopoikien paijattavaksi - ei esteitä tähän.

Leski ei peri asuntoa, josta ei omista killinkiäkään. Lapset perivät vainajan omaisuuden ja voivat tehdä sillä, mitä lystää.

 

Perusasioita avioehdosta
Avioliitossa olevilla puolisoilla on lähtökohtaisesti ns. avio-oikeus toistensa omaisuuteen. Avio-oikeudella ei kuitenkaan ole merkitystä puolisoiden omistussuhteisiin tai sitoumuksiin avioliiton aikana. Avio-oikeus huomioidaan vasta mahdollisen avioeron yhteydessä tai puolison kuoltua toimitettavassa omaisuuden jakamisessa eli ns. osituksessa. Avio-oikeuden johdosta puolisoiden omistama omaisuus lasketaan yhteen ja jaon lopputuloksena kummankin puolison tulisi saada puolet yhteisen omaisuuden arvosta. Avio-oikeuden merkitys onkin käytännössä siinä, että enemmän omistava puoliso joutuu osituksessa antamaan vähemmän omistavalle puolisolle omaisuuttaan.

Puolisot tai kihlakumppanit voivat kuitenkin sopia avioehtosopimuksella, ettei heillä ole avio-oikeutta toistensa nykyiseen tai myöhemmin saamaan omaisuuteen. Puolisot voivat sopia, että heillä ei ole avio-oikeutta mihinkään toistensa omistamaan omaisuuteen. On myös mahdollista rajata avio-ehto koskemaan jotain tiettyä omaisuutta, esimerkiksi vanhemmilta perittävää tai jo ennen avioliittoa kerrytettyä omaisuutta, jolloin kaikki muu omaisuus on avio-oikeuden alaista. Avioehtosopimuksen merkitys onkin siinä, että avio-oikeuden ulkopuolelle määriteltyä omaisuutta ei huomioida osituksessa toisen puolison hyväksi miltään osin. Esimerkiksi vanhempien tyttärelleen lahjoittama kesämökki jää avioerossa avioehtosopimuksen perusteella kokonaisuudessaan edelleen tyttärelle ja muu puolisoiden omaisuus puolitetaan avioliiton ja avio-oikeuden nojalla.

 

Leski ei peri asuntoa, josta ei omista killinkiäkään. Lapset perivät vainajan omaisuuden ja voivat tehdä sillä, mitä lystää.

Mitkä lapset? Tuossahan juuri sanottiin, että leski perii, jos niitä lapsia ei ole tai ne ovat kuolleet. Taitaa sisälukutaito olla hukassa tai sitten aivot.

 

Mitkä lapset? Tuossahan juuri sanottiin, että leski perii, jos niitä lapsia ei ole tai ne ovat kuolleet. Taitaa sisälukutaito olla hukassa tai sitten aivot.

Ap:n aloitusvestistä: "Mitkä ovat minun mahdollisuuteni jäädä asuntoon asumaan lasteni kanssa ja entä jos lapset ovat tässä vaiheessa jo muuttaneet kotoa pois?"

Miten se olikaan sen sisälukutaidon kanssa

 

Leski ei peri asuntoa, josta ei omista killinkiäkään. Lapset perivät vainajan omaisuuden ja voivat tehdä sillä, mitä lystää.

Edelleen tyhmät tietämättömät idiootit jakavat neuvoja. Leski ei peri, lapset perivät, mutta EIVÄT voi tehdä sillä mitä lystäävät. Lesken asumisoikeus on lähes ohittamaton. Oikeastaan vain jos asunto on ollut lainojen panttina, eikä leskellä ole rahaa niitä maksaa niin voi joutua ulos. Lapset eivät voi leskeää häätää, vaikka omistaisivat asunnon kokonaan.

 

Kirjoita tänne elämäniloinen viesti sinä päivänä, kun puolisosi on kuollut, sinä järjestelet hautajaisia ja etsit itsellesi asuntoa. Teepä se. Kannattaisiko joskus ajatella?

Miten tämä liittyy mihinkään?
Pitääkö siitä muuttaa sillä sekunnilla? Olisiko ap:lla edes varaa asua siinä ilman puolisoa. Monesti muutto on edessä jos ei ole puolison palkkaa tukemassa elämää. Se ei ole elämää suurempi kriisi, ihmiset muuttavat jatkuvasti, taloja palaa, on vesivahinkoja jne.
Miksi pitää elää elämää jota ei ole edes olemassa? Kaikkea voi tapahtua ja mihinkään en voi loppujen lopuksi varautua kunnolla, sellaista se elämä on..

 

Mutta tuo oma erillisen asunnon ostaminen on _teoriaa_.

Miten niin teoriaa? Onhan se käytännössäkin mahdollista. Sijoitusasunto sitäpaitsi maksaa aika hyvin itseään takaisin, kun saa vuokratuloja.

Mä tiedän useammankin pariskunnan, jotka on tehneet niin, että talo on vaan toisen nimissä ja toisella on sijoitusasunto. Pienten asuntojen hinnat myös useimmiten pysyvät samassa hintaluokassa, pienillä remonteilla saa jopa arvoa nostettua, kun taas talojen hinnat elää jatkuvasti, nytkin ne on ainakin täälläpäin suhteellisen alhaalla.