Ensi vuonna palstamammat joutuvat hoitamaan lapsensa ihan itse

Mutta katsos kun se lastensuojelu ei osaa ratkaista kaikkia ongelmia. Ja nykyisinkin yksin lastensuojelun tarjoama keino on juuri ollut päivähoito. Miksi se pitää hoitaa lastensuojelun kautta?

Nytkin lastensuojelussa on liian vähät resurssit, joten olisi parempi että voisivat keskittyä oikeasti lastensuojelutapauksiin. Ihan älytöntä kuormittaa lastensuojelua sillä, että sen pitäisi ruveta arvioimaan päivähoidon tarvettakin.

Lasun kautta saavat edelleenkin olla päiväkodissa pitkät päivät. Joko päiväkoteja kuormitetaan liian pitkillä hoitoajoilla, tai sitten lasua sillä että ensimmäiseksi mainitsemiani karsitaan.

Hyvä vaan jos lusmut pakotetaan olemaan OMIEN lastensa kanssa, ja niille riittää pk paikkoja jotka niitä oikeasti tarvitsevat. Esim. työssä käyvien lapset ja reppanat sossuperheen lapset.

 

On paljon virikeperheitä, joilla ei edes todellista hätää siellä kotona ole, etteikö lapsi voisi päivänsä viettää päivähoidon sijasta siellä. Muissa perheissä joko ottaavat avohuollon apuja vastaan tai lapsi huostaan.

No sehän juuri on järkevää ennaltaehkäistä pahempia ongelmia ennen kuin se hätätilanne pääsee syntymään! Ja muuten virikeperheiden lapset ovatkin useimmiten osa-aikaisesti hoidossa, eli suurimmaksi osaksi kokopäivähoidossa olevien lasten, joiden vanhemmista toinen on kotona, perheellä on kokopäivähoitoon jokin painava peruste.

Miksi huostaanotto nähdään noin simppelinä ja helppona ratkaisuna? Ihan kuin kuvittelisitte sen olevan vain rangaistus huonoille vanhemmille, vaikka oikeastihan se on lapselle todella traumaattinen ja ahdistava tilanne. Huostaanotto ei myöskään aina johda hyvään lopputulokseen ja se voi järkyttää lapsen psyykeä, perusturvallisuutta ja kiintymyssuhteita varsin pitkäaikaisesti. Pahimmassa tapauksessa se jopa erottaa sisarukset toisistaan. Toki huostaanotto on paikallaan, jos lapsen hyvinvoinnissa on vakavia ongelmia, mutta en lähtisi harkitsemaan sitä jokaisen uupumuksen tai takkuavan arjen vuoksi.

 

Niin ja muuten tuohon omaan tukiverkostoon sellainen juttu, että ei se tukiverkostokaan voi koko ajan tulla hätiin. Itselläni on yksi kaveri, joka on 1-vuotiaan lapsen yh, ja hän soittaa useamman kerran viikossa minulle ja muillekin kavereilleen, koska tarvitsee koko ajan lepoa tai lastenvahtia, apua kaupassa käymiseen (toisin sanoen toivoo että joku toisi hänelle kaupasta ostoksia), jne. Ja toki kaipaa vertaistukea ja kuuntelevaa korvaa myös. Hän on selkeästi tosi uupunut ja on sanonutkin, että tarvitsisi enemmän apua ja lepoa.

Autan häntä kyllä kun voin ja kyläillään puolin ja toisin. Mutta siinä missä hän on kotona lapsen kanssa, minulla on oma työni, joka vie aikaani. Lisäksi minulla on oma perheeni, jonka kanssa haluan myös olla. Minulla on myös lasten harrastuksia ja kaverikyläilyjä, omia harrastuksia, ihmisiä joita tapaan eri yhteyksistä. Ja minulla on myös tarve levätä ja olla ihan rauhasa kotona. En edes ole mikään kiireinen, mutta silti joudun tosi usein sanomaan ei - mikä on ikävää ja siitä tulee aina kurja olo. Aika usein toki voin auttaakin, mutta en suinkaan aina. Hän ei asu ihan tässä lähellä, eli jos vaikka käyn hänelle kaupassa, siihen menee pari tuntia. Lapseni ovat niin pieniä, etteivät voi olla yksin kotona, joten minun on joko raahattava heidät mukanaan tai sitten puolisoni on oltava kotona, jotta voi olla lasten kanssa.

Kyllä toivoisin, että hän saisi jotain apua yhteiskunnalta, koska me muut ruuhkavuosiamme elävät kaverit ja tutut emme voi kannatella kaikkea.

Jos ei voi auttaa ja tuntuu että yhteiskunnan pitäisi häntä enemmän tukean, niin etkö voi tehdä lastensuojelu ilmoa? Jos toinen on koko ajan väsynyt, niin eihän se väsy välttämättä poistu viemällä lasta hoitoon kokopöiväksi. Jos kaverisi on esim. masentunut niin eiköhän saa apua myös itselleen lasun kautta

 

Sä et ymmärtänyt, mitä tarkoitin sillä, että ei pääse terapiaan. Katsos kun kaikki eivät saa niitä aikoja sinne. Jokainen joka soittaa itselleen apua ja sanoo haluavansa terapiaan, ei sinne suinkaan pääse. Mielenterveydenhoito on aika alibudjetoitu, jonot ovat pitkät ja varsinkin ne, joilla ei ole mitään varsinaista masennusta, jäävät usein yksin ongelmineen. Jos varaa ei ole hakea apua yksityiseltä, pitää pärjäillä itsekseen. Ei terapiaan pääse pohtimaan omaa jaksamista ihan tuosta noin vaan.

On helppo sanoa, että pitää huolehtia riittävästä unesta ja hakea apua, jos sitä tarvitsee. Mitä, jos ei saa sitä hakemaansa apua? Mitä, jos ei voi nukkua vaikka valvottavan vauvan/taaperon vuoksi? Sinäkin pidät itsestään selvänä, että tuosta vaan soittamalla saa aina lapsenhoitajan - mitäs, jos joku ei saakaan?

Mitä enemmän byrokratiaa tulee ihmisten ja mahdollisten ratkaisuehdotusten väliin, sitä jäykemmäksi asioiden hoitaminen käy. Ihmisten tilanteet ovat aika monenlaisia - kaikille ei kotivanhemmuus sovi. Kaikki eivät ole esim. työttömiä omasta tahdostaan, ja silloin voi kärsiä siitä, että joutuu keskittymään siihen kotona oloon. Jos samaan aikaan vaikka perheen toinen vanhempi luistaa omista kotitöistään sillä verukkeella, että itse käy töissä, en yhtään ihmettele, jos kotona olevan jaksaminen loppuu, kun hän huomaa olevansa täyspäiväinen kodinhoitaja ja lastenhoitaja. Silloin voisi hyvinkin auttaa, että hän voisi edes harrastaa jotain aika intensiivisesti tai vaikka opiskella avoimessa yliopistossa.

Käytännössähän kovin suuria ongelmia ei tarvitse perheessä olla, että kokopäiväisenä lapsi saa käydä päiväkotia. Jos itse masentuisin/uupuisin ja meidän vauva olisi jo leikki-ikäinen niin ainakin hyödyntäisin tuon mahdollisuuden. Miksi en? Miksi sinä et? Lapsen etuhan menee useimmilla vanhemmilla aidosti oman edelle, vaikka tässä kovin olet huolissasi ettei mene ja siksi perhe jättäisi hyödyntämättä kokoaika hoidon.

Terapiaan olen itse ja moni, moni tuttuni päässyt. Terapian lisäksi akuuttia apua on mt-puolella monenlaista meillä suomessa. Myös lääkkeitä saa, saurauslomaa ja nukahtamisvaikeuksiin esim. Unilääkkeitä. Itse syön melatoniinia jos tuntuu ettei uni tule ja vauva on valvottanut, mies taas nykyään ottaa aina päiväunet. Näitä ratkaisuja voi tehdä ihan itse

Ja mitä tukiverkostojen vähyyteen tulee niin mitenkäs Se menikään, että ihmissuhteet on vastavuoroisia ja vapaaehtoisia? Välit mummoihin ukkeihin, kummeihin, ystäviin. Jos apua ei ole niin kannattaa katsastaa sinne peiliin. Voi kuulostaa pahalta mutta yleensä ne keillä ei ystäviä ole niin syy ei ole yhteiskunnan järjestelmissä vaan omissa sosiaalisissa taidoissa.

 

Lasun kautta saavat edelleenkin olla päiväkodissa pitkät päivät. Joko päiväkoteja kuormitetaan liian pitkillä hoitoajoilla, tai sitten lasua sillä että ensimmäiseksi mainitsemiani karsitaan.

Hyvä vaan jos lusmut pakotetaan olemaan OMIEN lastensa kanssa, ja niille riittää pk paikkoja jotka niitä oikeasti tarvitsevat. Esim. työssä käyvien lapset ja reppanat sossuperheen lapset.

Mutta kun eihän päiväkoteja ole kuormitettu - suurin osa kotona olevien vanhempien lapsista on ollut osa-aikahoidossa. Kokopäivähoidossa on ollut vähemmistö. Heidänkö tulisi nyt hakeutua lastensuojelun asiakkaaksi? Tuskin hakeutuvat. Eli ne lapset, joilla olisi jatkossakin oikeus kokopäivähoitoon - eli jotain hyvin painavia perusteita sille hoidolle - eivät sitä tule saamaan. Eivät ihmiset halua mitään lastensuojeluleimaa ja ongelmaperheen mainetta.

 

Sä et ymmärtänyt, mitä tarkoitin sillä, että ei pääse terapiaan. Katsos kun kaikki eivät saa niitä aikoja sinne. Jokainen joka soittaa itselleen apua ja sanoo haluavansa terapiaan, ei sinne suinkaan pääse. Mielenterveydenhoito on aika alibudjetoitu, jonot ovat pitkät ja varsinkin ne, joilla ei ole mitään varsinaista masennusta, jäävät usein yksin ongelmineen. Jos varaa ei ole hakea apua yksityiseltä, pitää pärjäillä itsekseen. Ei terapiaan pääse pohtimaan omaa jaksamista ihan tuosta noin vaan.

On helppo sanoa, että pitää huolehtia riittävästä unesta ja hakea apua, jos sitä tarvitsee. Mitä, jos ei saa sitä hakemaansa apua? Mitä, jos ei voi nukkua vaikka valvottavan vauvan/taaperon vuoksi? Sinäkin pidät itsestään selvänä, että tuosta vaan soittamalla saa aina lapsenhoitajan - mitäs, jos joku ei saakaan?

Mitä enemmän byrokratiaa tulee ihmisten ja mahdollisten ratkaisuehdotusten väliin, sitä jäykemmäksi asioiden hoitaminen käy. Ihmisten tilanteet ovat aika monenlaisia - kaikille ei kotivanhemmuus sovi. Kaikki eivät ole esim. työttömiä omasta tahdostaan, ja silloin voi kärsiä siitä, että joutuu keskittymään siihen kotona oloon. Jos samaan aikaan vaikka perheen toinen vanhempi luistaa omista kotitöistään sillä verukkeella, että itse käy töissä, en yhtään ihmettele, jos kotona olevan jaksaminen loppuu, kun hän huomaa olevansa täyspäiväinen kodinhoitaja ja lastenhoitaja. Silloin voisi hyvinkin auttaa, että hän voisi edes harrastaa jotain aika intensiivisesti tai vaikka opiskella avoimessa yliopistossa.

Totta mielenterveys puoli on kuormitettu, mutta niin on myös päivähoitokin.
Jos kotivanhemmuus ei sovi, eikä töitä ole, niin aina voi alkaa päätoimiseksi opiskelijaksi, saa lapset kokopäivä hoitoon ilman lasu leimaa, saa vaihtelua ja sosiaalista elämää ja ehkä jopa ammatin mitä kautta pääsee töihin.

 

Mutta kun eihän päiväkoteja ole kuormitettu - suurin osa kotona olevien vanhempien lapsista on ollut osa-aikahoidossa. Kokopäivähoidossa on ollut vähemmistö. Heidänkö tulisi nyt hakeutua lastensuojelun asiakkaaksi? Tuskin hakeutuvat. Eli ne lapset, joilla olisi jatkossakin oikeus kokopäivähoitoon - eli jotain hyvin painavia perusteita sille hoidolle - eivät sitä tule saamaan. Eivät ihmiset halua mitään lastensuojeluleimaa ja ongelmaperheen mainetta.

Jos niitä kokoaikaisesti hoitoon vieviä perheitä on niin kovin vähän, niin eihän tästä pitäisi sitten koitua suuria muutoksia lasten lukumäärään päivähoidossa.

Ja niin, karsitaan ne pois joilla ei ole tarvetta hoidolle, (saavat silti ruhtinaalliset 20h/vk), ja ne jotka oikeasti apua tarvitsevat joutuvat menemään sen "pahan" lasun kautta. Heidän onkin parempi olla lasun asiakkaita niin heitä osataan oikeasti auttaa.

 

Hyvä että jotain muutosta tiedossa. En jaksa uskoa että vaikka sisarukselle on hyväksi olla hoidossa 50h/vko kun äiti on kotona.
Tai isä työtön ja lapsi hoidossa 9,5h päivittäin. Jotkut sanuu suoraan että ei kiinnosta olla kotona lapsen kanssa. Näitä valitettavasti on jotka vaan ottaa irti kaiken mitä saa päivähoidosta. Perheidenn tilanteet ovat erilaisia ja virikehoidossa pitää olla harkintaa. Joku syistä tarvitsee tukimuotona kokopäivähoitoa ja toiselle riittää se 4h/päivä. Itse työttömänä pidin lastani hoidossa paikan säilymisen takia. Mutta joustavasti ja esim eskarissa oli syksyn vain eskariajan ja saatuani töitä,vaihtui myös iltaphoidoksi.

 

Kyllähän tässä kieltämättä iloitsee siitä, että vanhemmat alkavat vähän tarkemmin miettiä, kuinka niiden omien lasten kanssa olisi vielä pärjättäväkin sen jälkeen, kun niitä on putkauttanut maailmaan.

Ja erityisesti iloitsen siitä, että hurjalla kohinalla lisääntyvä mamulasten joukko ei täytä päiväkoteja kokopäiväisesti samalla kun niiden isät ja äidit lönköttelevät kaupungilla.

 

Mitenhän niiden kanssa joiden toinen vanhempi on töissä ja toinen kotona työttömänä?

 

Jos ei voi auttaa ja tuntuu että yhteiskunnan pitäisi häntä enemmän tukean, niin etkö voi tehdä lastensuojelu ilmoa? Jos toinen on koko ajan väsynyt, niin eihän se väsy välttämättä poistu viemällä lasta hoitoon kokopöiväksi. Jos kaverisi on esim. masentunut niin eiköhän saa apua myös itselleen lasun kautta

En näe syytä lastensuojeluilmoitukselle - hoitaa kuitenkin lasta ihan hyvin eikä mitään perustavanlaatuisia, suuria ongelmia ole.

Hän käy jo terapiassa (yksityisellä), ja uskon että terapeutti osaa paremmin hoitaa siinä asiassa kuin sosiaalityöntekijä. Hänellä on myös ainakin aiemmin käynyt kerran viikossa joku kaupungin perhetyöntekijä, mutta ilmeisesti siitä ei ollut hänelle apua.

Pidän myös tuollaista selän takana tehtyä lastensuojeluilmoitusta aika raukkamaisena tekona. Kyllä minusta pitäisi kaverille jopa sanoa, jos sellaista harkitsee. Eikä se lasu-ilmoitus joka asiaan ole ratkaisu. Tuossa tapauksessa varmaan sossu toteaisi, että kaikki on kotona ihan ok, ja ainoa lopputulos olisi vaan se, että kaverini lakkaisi "vaivaamasta" muita ongelmillaan ja koettaisi pärjätä yksin.

 

Mitenhän niiden kanssa joiden toinen vanhempi on töissä ja toinen kotona työttömänä?

Määrittyy sen työttömän mukaan, tietysti - eli lapsi saa olla hoidossa vain sen 20 tuntia. Jos toisen vanhemman työhaastattelu olisi osunut iltapäivään niin se on sitten voi voi.

 

No sehän juuri on järkevää ennaltaehkäistä pahempia ongelmia ennen kuin se hätätilanne pääsee syntymään! Ja muuten virikeperheiden lapset ovatkin useimmiten osa-aikaisesti hoidossa, eli suurimmaksi osaksi kokopäivähoidossa olevien lasten, joiden vanhemmista toinen on kotona, perheellä on kokopäivähoitoon jokin painava peruste.

Miksi huostaanotto nähdään noin simppelinä ja helppona ratkaisuna? Ihan kuin kuvittelisitte sen olevan vain rangaistus huonoille vanhemmille, vaikka oikeastihan se on lapselle todella traumaattinen ja ahdistava tilanne. Huostaanotto ei myöskään aina johda hyvään lopputulokseen ja se voi järkyttää lapsen psyykeä, perusturvallisuutta ja kiintymyssuhteita varsin pitkäaikaisesti. Pahimmassa tapauksessa se jopa erottaa sisarukset toisistaan. Toki huostaanotto on paikallaan, jos lapsen hyvinvoinnissa on vakavia ongelmia, mutta en lähtisi harkitsemaan sitä jokaisen uupumuksen tai takkuavan arjen vuoksi.

Sanon siksi tuon että sitten lapsi huostaan aika heppoisesti, koska tiedän ja olen nähnyt miten hyvä palvelujörjestelmä meillä on ja miten paljon on mahdollista apua ja tukea saada, ilman leimaantumisia ja muita negatiivisia asioita. Se kun olet todellisessa hädässä niin olet pelkästään kiitollinen, että on mahdollisuuksia ja et ole yksin ongelmien kanssa. Yksilöllä on siinä mielessä vastuu, että pitää osata ottaa apu vastaan. Sulla on hirveän kova ylpeyden tunne, et varmaan hakisi perheellesi apua kirveelläkään. Minä taas lupasin lapselleni synnärillä että hän on aina ykkösenä ja jos esim. Huostaanotto olisi parempi ratkaisu jossain vaiheessa elämää niin en valittaisi siitä mihinkään. Mikä tahansa oman egon ongelma olisikin kyseessä niin käsittelelisin sen omassa päässäni enkä ikinä antaisi vaikuttaa lapseen.

 

En näe syytä lastensuojeluilmoitukselle - hoitaa kuitenkin lasta ihan hyvin eikä mitään perustavanlaatuisia, suuria ongelmia ole.

Hän käy jo terapiassa (yksityisellä), ja uskon että terapeutti osaa paremmin hoitaa siinä asiassa kuin sosiaalityöntekijä. Hänellä on myös ainakin aiemmin käynyt kerran viikossa joku kaupungin perhetyöntekijä, mutta ilmeisesti siitä ei ollut hänelle apua.

Pidän myös tuollaista selän takana tehtyä lastensuojeluilmoitusta aika raukkamaisena tekona. Kyllä minusta pitäisi kaverille jopa sanoa, jos sellaista harkitsee. Eikä se lasu-ilmoitus joka asiaan ole ratkaisu. Tuossa tapauksessa varmaan sossu toteaisi, että kaikki on kotona ihan ok, ja ainoa lopputulos olisi vaan se, että kaverini lakkaisi "vaivaamasta" muita ongelmillaan ja koettaisi pärjätä yksin.

Oot kuiten huolissaan hänen jaksamisestaan ja olet sitä mieltä että yhteiskunnan pitäisi auttaa enemmän? Lasun kauttahan hän saisi lapsen mahdollisesti hoitoon, jos kerran nyt ei jaksa tehdä normaaleita arkiasioita kuten käydä kaupassa.
Kerrotko vielä miten yhteiskunnan pitäisi tällaisesta kaveristasi huolehtia, mikäli yhteiskunta ei tiedä miten asia on? Eikä sitä lasua tarvi selän takana tehdä, voit vaikka ehdottaa että kaveri tekisi sen itse.

 

Määrittyy sen työttömän mukaan, tietysti - eli lapsi saa olla hoidossa vain sen 20 tuntia. Jos toisen vanhemman työhaastattelu olisi osunut iltapäivään niin se on sitten voi voi.

Ihanaa, nyt se on lasten syy kun vanhemmat on työttöminä, eivät pääse työhaastatteluun. Voi hyvä päivää...

 

Oot kuiten huolissaan hänen jaksamisestaan ja olet sitä mieltä että yhteiskunnan pitäisi auttaa enemmän? Lasun kauttahan hän saisi lapsen mahdollisesti hoitoon, jos kerran nyt ei jaksa tehdä normaaleita arkiasioita kuten käydä kaupassa.
Kerrotko vielä miten yhteiskunnan pitäisi tällaisesta kaveristasi huolehtia, mikäli yhteiskunta ei tiedä miten asia on? Eikä sitä lasua tarvi selän takana tehdä, voit vaikka ehdottaa että kaveri tekisi sen itse.

No, niin huolissani en ole, että tekisin lasu-ilmoituksen. Ja siis en tiedä, miten yhteiskunta voisi auttaa, mutta tekstini pointti olikin, etteivät ne turvaverkot voi aina olla ainoa, johon voi tukeutua.

 

Sanon siksi tuon että sitten lapsi huostaan aika heppoisesti, koska tiedän ja olen nähnyt miten hyvä palvelujörjestelmä meillä on ja miten paljon on mahdollista apua ja tukea saada, ilman leimaantumisia ja muita negatiivisia asioita. Se kun olet todellisessa hädässä niin olet pelkästään kiitollinen, että on mahdollisuuksia ja et ole yksin ongelmien kanssa. Yksilöllä on siinä mielessä vastuu, että pitää osata ottaa apu vastaan. Sulla on hirveän kova ylpeyden tunne, et varmaan hakisi perheellesi apua kirveelläkään. Minä taas lupasin lapselleni synnärillä että hän on aina ykkösenä ja jos esim. Huostaanotto olisi parempi ratkaisu jossain vaiheessa elämää niin en valittaisi siitä mihinkään. Mikä tahansa oman egon ongelma olisikin kyseessä niin käsittelelisin sen omassa päässäni enkä ikinä antaisi vaikuttaa lapseen.

Hienoa, että lupasit lapselle hänen olevan ykkösenä. Mutta on tuo nyt vähän outo lähtökohta pohtia sitäkin mahdollisen huostaanoton kautta.

Oletko miettinyt, miksi ihmiset valittavat lapsen huostaanotosta? He valittavat, jos he kokevat, että se ei ollut paras ratkaisu, tai että se on tehty väärin perustein tms. Väitätkö, että sillonkin vain hyväksyisit sosiaalityöntekijän päätöksen etkä sanoisi vastaan?

Mitä sanot esim. tästä makaronilaatikko-tapauksesta?
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2013112917776115_uu.shtml

"Eräässä tapauksessa lapsi passitettiin sijaisperheeseen, koska äiti arvioitiin kykenemättömäksi hoitamaan häntä. Arviojakson aikana huomautettiin muun muassa, että lastaan muutoin hellästi ja hyvin hoitava äiti ei katsonut tätä silmiin.

Myös makaronilaatikko herätti huolta: äiti nimittäin sekoitti makaronit ja jauhelihan ensin keskenään, vaikka arvion mukaan ainesosat olisi pitänyt laittaa vuokaan kerroksittain."

 

No, niin huolissani en ole, että tekisin lasu-ilmoituksen. Ja siis en tiedä, miten yhteiskunta voisi auttaa, mutta tekstini pointti olikin, etteivät ne turvaverkot voi aina olla ainoa, johon voi tukeutua.

Eihän ne olekaan. Saa pitää lasta 20h/vk hoidossa ilman mitään selityksiä. Se on paljon se.

Jos on ongelmia ja on lasun asiakas, saa pitää pidempäänkin.

Siinä on jokaiselle "tukiverkkoa" riittävästi. Ja jos tuo ei riitä, on huostaanotto todennäköisesti tarpeen.

 

Hienoa, että lupasit lapselle hänen olevan ykkösenä. Mutta on tuo nyt vähän outo lähtökohta pohtia sitäkin mahdollisen huostaanoton kautta.

Oletko miettinyt, miksi ihmiset valittavat lapsen huostaanotosta? He valittavat, jos he kokevat, että se ei ollut paras ratkaisu, tai että se on tehty väärin perustein tms. Väitätkö, että sillonkin vain hyväksyisit sosiaalityöntekijän päätöksen etkä sanoisi vastaan?

Mitä sanot esim. tästä makaronilaatikko-tapauksesta?
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2013112917776115_uu.shtml

"Eräässä tapauksessa lapsi passitettiin sijaisperheeseen, koska äiti arvioitiin kykenemättömäksi hoitamaan häntä. Arviojakson aikana huomautettiin muun muassa, että lastaan muutoin hellästi ja hyvin hoitava äiti ei katsonut tätä silmiin.

Myös makaronilaatikko herätti huolta: äiti nimittäin sekoitti makaronit ja jauhelihan ensin keskenään, vaikka arvion mukaan ainesosat olisi pitänyt laittaa vuokaan kerroksittain."

Mistähän asiayhteydestä nuokin asiat on irroitettu...

 

tietysti pmamman lapsi on eritystuen tarpeeessa. Silloin hän saa erillisellä hakemuksella pitää lapsensa sen 10h päivässä hoidossa.

Kaikki hakevat lapselleen jotain erityistukea, puheterapia, perheneuvola, psykologi, adh, yms.

 

Mistähän asiayhteydestä nuokin asiat on irroitettu...

Tässä toinen, vähän perusteellisempi tapaus. Tässä myös asiantuntijan kannanotto. Eli te, jotka ehdotatte lastensuojeluilmoitusta, niin kannattaa muistaa, että joskus sen kanssa voi käydä vähän ikävästikin.

http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/lapsia-huostaanotetaan-kyseenalaisin-perustein/1850468

Lapsia huostaanotetaan kyseenalaisin perustein

Kunnissa puuhataan huostaanottoja nykyään kyseenalaisin perustein. Esimerkiksi uupuneiden vanhempien pyytäessä lastenhoitoapua kunta saattaa tarjota ratkaisuksi huostaanottoa.

- Saamani kansalaispalautteen perusteella voisin kyllä sanoa, että huostaanottoihin päädytään nykyään ihan liian nopeasti, toteaa kansanedustaja Päivi Lipponen (Sdp).

Lipponen kertoo tapauksesta, jossa lapsen äiti oli pyytänyt kunnan virkamiehiltä, että hänen mielenterveysongelmainen lapsensa pääsisi terapiaan. Kunta ei suostunut tarjoamaan toivottua terapiaa, mutta se tarjosi huostaanottoa, koska laki määrää, että kaikille huostaanotetuille lapsille on tarjottava terapiapalveluita. Lapsen äiti ei suostunut luopumaan vanhemmuudestaan, ja seurauksena tästä kunta pakkohuostaanotti lapsen. Kunnassa perusteltiin huostaanottoa sillä, että äiti ei ymmärtänyt lapsen tarvetta.

Laki kuitenkin edellyttää, että kunnan on tarjottava asukkailleen avohuollon palveluita ennen kuin se ryhtyy raskaisiin lastensuojelun toimenpiteisiin kuten huostaanottoihin. Avohuollon palveluilla tarkoitetaan muun muassa lastenhoitoa, toimeentulotukea tai terapiapalveluita, joiden avulla perheen ongelmat voitaisiin selvittää. Aina näin ei kuitenkaan toimita.

- Olen havahtunut siihen, että vanhemmat pelkäävät jo pyytää apua, koska joissain kunnissa on jatkuvasti huostaanoton uhka, toteaa Lipponen.

- Voi kysyä, onko myös sosiaalityöntekijöiden kiireellä ja ehkä osaamisen puutteella myös oma osuutensa kyseenalaisiin huostaanottoihin. Meillä on valitettavasti aika paljon epäpäteviä työntekijöitä lastensuojelussa ja sosiaalitoimessa tällä hetkellä, sanoo puolestaan kansanedustaja Päivi Räsänen (Kd.).

Katso Nina Rahkolan juttu

Yksi selitys kyseenalaisille huostaanotoille saattaa olla myös raha. Valtionosuuslain mukaan kunta saa sitä enemmän rahaa, mitä enemmän huostaanottoja se tekee. Laki ei kuitenkaan määrää, miten kunnan on raha käytettävä.

- Se raha ei todellakaan ole korvamerkittyä, vaan kunta voi käyttää sitä harkintansa mukaan. Ja kyllä minun mielestäni sillä, millä tavalla tätä rahavirtaa kuntiin säädellään, on oma vaikutuksensa kuntien toimintaan. Siitä ei pääse mihinkään, toteaa Räsänen.

Huostaanoton peruste olikin kehitysvamma
Torniolaisten Janita ja Sami Leppäniemen nuorin lapsi otettiin huostaan kolme vuotta sitten. Vanhempien mukaan huostaanotto oli aiheeton, mutta tilanne jatkuu edelleen.

- Vuonna 2007 veimme poikamme päivystykseen, koska hänellä oli hengenahdistusta ja kova kuume. Päivystyksessä lääkäri näki pojan kasvoissa mustelmia. Emme osanneet kertoa niiden alkuperää, jolloin lääkäri teki oman päätöksensä, että kyseessä on pahoinpitely, kertoo pojan äiti, Janita Leppäniemi.

Poika huostaanotettiin yön aikana. Vanhemmille kerrottiin, että poika palautetaan vanhemmille, jos poliisitutkinta osoittaa, etteivät mustelmat ole syntyneet pahoinpitelystä.

- Pyysimme itse poliisilta, että pääsisimme mahdollisimman pian kuulusteluihin. Kuulusteluissa todettiin, että mikään ei viittaa pojan pahoinpitelyyn. Pahoinpitelysyyte jäi siihen, mutta poikaa ei palautettu kotiin.

Huosta jatkui, ja sen seuraavana perusteena pidettiin virikedeprivaatiota. Keskosena syntynyt poika kehittyi normaalia hitaammin, minkä vanhemmatkin olivat huomanneet. Lääkäri tulkitsi kehitysviiveen johtuvan siitä, että vanhemmat eivät tarjonneet kuopukselleen riittävästi virikkeitä.

- Me olimme useaan otteeseen pyytäneet lääkäreiltä pääsyä tutkimuksiin, koska huomasimme, että poika ei kehity samaan tahtiin kuin esikoisemme. Kunnollisia tutkimuksia ei kuitenkaan tehty. Vasta huostaanoton jälkeen poika tutkittiin perusteellisesti, ja lääkäri totesi, että poika on lievästi kehitysvammainen, muistelee äiti.

Huostaanoton toinen peruste, virikedeprivaatio, kumoutui myös.

Huosta jatkuu, perusteet muuttuvat
Tänä päivänä perheen kahdesta lapsesta nuorimmainen on edelleen sijoitettuna toiseen perheeseen ja toiseen kuntaan. Nyt huostaa perustellaan äidin munuaissairaudella.

- Olen sairastunut 9-vuotiaana munuaissairauteen. Käyn sen vuoksi kolmesti viikossa dialyysissä. Nyt lääkärit käyttävät tätä perusteena sille, että huostaanottoa ei pureta. Minulla on kuitenkin lääkärintodistus, joka osoittaa, että olen täysin kykeneväinen hoitamaan kehitysvammaista poikaani. Tästä huolimatta huostaanottoa ei suostuta purkamaan, kertoo pojan äiti.

- Lisäksi huostaa perustellaan sillä, että sijaisperheelle on muodostunut kiintymyssuhde poikaan. Haluan kuitenkin sanoa, että myös minulla on kiintymyssuhde poikaani, joka on saanut alkunsa vaikeiden lapsettomuushoitojen jälkeen, äiti jatkaa.

Kunnissa ei olla halukkaita kommentoimaan huostaanottoja yksityisyydensuojaan vedoten.

 

Erityisen ikävänä muistan tapauksen, jossa yksinhuoltajaäiti sairastui syöpään ja haki lapsilleen kunnalta lastenhoitoapua syöpähoitojen (sädehoitojen) ajaksi. Se, mitä hänelle tarjottiin oli huostaanotto. Tästä on useampi vuosi ja muistan lukeneeni siitä Hesarista, mutta se oli todella järkyttävää.

 

Erityisen ikävänä muistan tapauksen, jossa yksinhuoltajaäiti sairastui syöpään ja haki lapsilleen kunnalta lastenhoitoapua syöpähoitojen (sädehoitojen) ajaksi. Se, mitä hänelle tarjottiin oli huostaanotto. Tästä on useampi vuosi ja muistan lukeneeni siitä Hesarista, mutta se oli todella järkyttävää.

Näihin (yleensä iltiksessä esitettyihin) poikkeustapauksiin sinä sitten perustat käsityksesi. Nice!

 

Näihin (yleensä iltiksessä esitettyihin) poikkeustapauksiin sinä sitten perustat käsityksesi. Nice!

On lehdissä toki toisenkinlaisia tarinoita ollut. Mutta täytyy myöntää, että tuollaisia luettua tulee sellainen olo, että varmaan ihan hyvä pysyä kaukana noista kuvioista. Meikäläisenkin ruuanlaittotaidoilla voisi tulla muutama merkintä mustaan kirjaan

 

Hienoa, että lupasit lapselle hänen olevan ykkösenä. Mutta on tuo nyt vähän outo lähtökohta pohtia sitäkin mahdollisen huostaanoton kautta.

Oletko miettinyt, miksi ihmiset valittavat lapsen huostaanotosta? He valittavat, jos he kokevat, että se ei ollut paras ratkaisu, tai että se on tehty väärin perustein tms. Väitätkö, että sillonkin vain hyväksyisit sosiaalityöntekijän päätöksen etkä sanoisi vastaan?

Mitä sanot esim. tästä makaronilaatikko-tapauksesta?
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2013112917776115_uu.shtml

"Eräässä tapauksessa lapsi passitettiin sijaisperheeseen, koska äiti arvioitiin kykenemättömäksi hoitamaan häntä. Arviojakson aikana huomautettiin muun muassa, että lastaan muutoin hellästi ja hyvin hoitava äiti ei katsonut tätä silmiin.

Myös makaronilaatikko herätti huolta: äiti nimittäin sekoitti makaronit ja jauhelihan ensin keskenään, vaikka arvion mukaan ainesosat olisi pitänyt laittaa vuokaan kerroksittain."

Sinäkö Se tyyppi olet joka aika usein laittaa tuon makaroniilaatikko jutun kun puhe on lasusta. Oletko itse koskaan, ikinä milloinkaan tehnyt työssäsi virhettä? Edes sellaista jonka olet voinut korjata samantien? Ai mutta et varmasti! Siksihän ajattelet, että sosku onnistuisi kaikkien perheiden kohdalla luomaan myönteisen asiakassuhteen, eikä mtn ristiriitoja ihmisten välille koskaan tule! Luuletko, ettei murhamies vankilassa pidä tuomiotaan vääräänä ja viranomaisia epäoikeudenmukaisina? Sama juttu kaikkien tällaisten suhteen jossa julkinen valta puuttuu ja pistää vastuuseen.