Ensi vuonna palstamammat joutuvat hoitamaan lapsensa ihan itse

No ei voi ei, mutta parempi se on kun ei mitään. Käsittääkseni lastensuojelu/sosiaalitoimi on jo nyt ihan ylikuormitettuja ja lapsille ei ole paikkoja. Mitä näissä tilanteissa pitäisi tehdä?

On paljon virikeperheitä, joilla ei edes todellista hätää siellä kotona ole, etteikö lapsi voisi päivänsä viettää päivähoidon sijasta siellä. Muissa perheissä joko ottaavat avohuollon apuja vastaan tai lapsi huostaan.

 

Asiasta innoissaan olevat saavat pettyä siihen, ettei niitä hoitopaikkoja tule löytymään lähimmästä päiväkodista yhtään helpommin. Ne vapautuvat menevät turvapaikanhakijoiden lapsille.

Suomen kielen oppimisen kannalta on tärkeää mahdollistaa maahanmuuttajalasten päivähoito. Myös naisten osallistuminen täysipainoisesti työ-elämään ja kieliopintoihin on avain koko perheenkotouttamiseen.
http://www.keskusta.fi/loader.aspx?id=b5ee93da-5e43-4af9-b930-2225cf76411f

 

Siis miksi palkaton yrittäjä ei voisi pitää lapsiaan päiväkodissa? Ei kai se noin voi olla? Eihän?

 

Menettää ja jos huostaanotto puretaan niin kaikki vastuu myös taloudellinen on taas biovanhempien koska ovat huoltajia.

Sijoitettuihin lapsiin on ainakin elatusvelvollisuus.

 

Tiedän kyllä ja ymmärrän syyt kokoaikahoitoon, mutta en pidä hyvänä ratkaisuna sitä silti. Masennukseen on paljon hoitoa ja tietämystä nykypäivänä, eikä psykologiajasta ole kiinni jaksaako äiti/isä hoitaa lastaan vai ei.

Pääsevätkö kaikki halukkaat terapiaan? Entä, jos ei ole kyse varsinaisesta masennuksesta, vaan ainoastaan uupumuksesta tai väsymyksestä?

Sitten huostaanotto on aivan asia erikseen, muistuttaisin taas kerran ettei lasu = huostaanotto.

En ole niitä samaksi väittänytkään. Totesinpa vaan, että ne eivät ole ratkaisuja kaikkiin ongelmiin.

 

Sijoitettuihin lapsiin on ainakin elatusvelvollisuus.

Ei ole.

 

Pääsevätkö kaikki halukkaat terapiaan? Entä, jos ei ole kyse varsinaisesta masennuksesta, vaan ainoastaan uupumuksesta tai väsymyksestä?



En ole niitä samaksi väittänytkään. Totesinpa vaan, että ne eivät ole ratkaisuja kaikkiin ongelmiin.

Uupumukseen yms. lääkäri antaa varmaan hoito-ohjeet? Jos ei voimavaroja ole lapsen jatkuvaan hoitoon ja valvontaan sekä kotonaoloon on se kyllä lastensuojelun asia, koska tosiaan on kyse huolesta lapseen.

 

Ei ole.

Kuka sitten on elatusvelvollinen? Eikö sillon makseta elareita silti?

 

Kuka sitten on elatusvelvollinen? Eikö sillon makseta elareita silti?

valtio ja ei.

 

valtio ja ei.

Maksaetaan elarit ja niistä menee lapsen itsenäistymisvaroiksi osa.

 

Uupumukseen yms. lääkäri antaa varmaan hoito-ohjeet? Jos ei voimavaroja ole lapsen jatkuvaan hoitoon ja valvontaan sekä kotonaoloon on se kyllä lastensuojelun asia, koska tosiaan on kyse huolesta lapseen.

Mitä se auttaa, jos lääkäri sanoo, että pitäisi nukkua ja harrastaa, jos siihen ei ole mahdollisuuksia? Ja aika mielenkiintoista, että useinhan juuri päivähoito on ollut niitä ensimmäisiä keinoja tuohon voimavarojen puutteeseen. En vaan pidä hyvänä sitä, että asia täytyy kierrättää lastensuojelun kautta, koska kuitenkaan aika moni ei halua leimautua lastensuojeluperheeksi. Jokainen on lukenut riittävästi tarinoita perheestä, joka haki apua vain uupumukseen, mutta huomasi olevansa huostaanottouhan alla samalla kun sosiaalityöntekijät listaavat perheen "ongelmia", kuten väärällä reseptillä tehtyjä makaronilaatikoita, tiskipöydälle päiväksi unohtunutta aamukahvikuppia, leivänmurusia pöydän alla, kesällä naulakossa roikkuvaa toppatakkia tms. Ihmiset tietävät myös, että merkintä lastensuojeluasiakkuudesta seuraa kaikkialla koko lapsuuden ja nuoruuden ja mahdollisesti mitä tahansa lapsen tulevia pieniä tai isoja ongelmia voidaan peilata siihen, että perheellä on "lastensuojelutausta".

Eli toisin sanoen ne perheet, jotka tarvitsisivat apua ja joille avuksi riittäisi päivähoidon tapainen helpotus arkeen, jäävät yksin ongelmineen. Ja sitten kun ongelmia ei tuosa vaiheessa hoideta, ne suurentuvat ja lopulta käsissä on paljon isompi ongelma.

 

Maksaetaan elarit ja niistä menee lapsen itsenäistymisvaroiksi osa.

Onko se koko elatusmaksu ja kaiken ikäisille lapsille noin?

 

[QUOTE="....., post: 31119274, member: 138846"Jossain oli juuri juttua, kuinka maanantaisin päiväkodeissa on todella nälkiintyneitä lapsia, kun viikonloppuna ei ole saanut kunnon ruokaa.
[/QUOTE]

No jos lapsi on jatkossa joka päivä sen 4 tuntia niin ihan samalla tavalla saa ruuan kun kokopäiväisenäkin.

 

Kuten kommentoin toiseen ketjuun niin ryhmäkoot tulevat kasvamaan muutoksen myötä (sen lisäksi että ryhmäkokoa kasvatetaan 24 lapseen). Osapäiväinen lapsi lasketaan puolikkaaksi lapseksi ja täten ryhmäkoko saattaa olla vielä suurempi kun lapset saattavat olla kaikki yhtaikaa paikalla. Kannattaisi ottaa selvää asioista. Mikäli tämä olisi ratkaistu järkevästi, olisi rajaus ok. Tosin oikeasti kannatan lto:iden pitämiä päiväkodin ulkopuolisia kerhoja kuten Naantalissa oleva viskarikerho kotona hoidettavien lapsille.

 

Kuten kommentoin toiseen ketjuun niin ryhmäkoot tulevat kasvamaan muutoksen myötä (sen lisäksi että ryhmäkokoa kasvatetaan 24 lapseen). Osapäiväinen lapsi lasketaan puolikkaaksi lapseksi ja täten ryhmäkoko saattaa olla vielä suurempi kun lapset saattavat olla kaikki yhtaikaa paikalla. Kannattaisi ottaa selvää asioista. Mikäli tämä olisi ratkaistu järkevästi, olisi rajaus ok. Tosin oikeasti kannatan lto:iden pitämiä päiväkodin ulkopuolisia kerhoja kuten Naantalissa oleva viskarikerho kotona hoidettavien lapsille.

Niin, tätä ihmiset eivät tunnu tajuavan. He kuvittelevat, että sitten päiväkodissa olisi vähemmän lapsia kerrallaan paikalla tai että hoitopaikan saisi helpommin läheltä kotoa. Mutta tosi asiassa saattaakin käydä niin, että siinä oman lapsen ryhmässä onkin 20 lapsen sijaan vaikka 30 lasta.

 

Mitä se auttaa, jos lääkäri sanoo, että pitäisi nukkua ja harrastaa, jos siihen ei ole mahdollisuuksia? Ja aika mielenkiintoista, että useinhan juuri päivähoito on ollut niitä ensimmäisiä keinoja tuohon voimavarojen puutteeseen. En vaan pidä hyvänä sitä, että asia täytyy kierrättää lastensuojelun kautta, koska kuitenkaan aika moni ei halua leimautua lastensuojeluperheeksi. Jokainen on lukenut riittävästi tarinoita perheestä, joka haki apua vain uupumukseen, mutta huomasi olevansa huostaanottouhan alla samalla kun sosiaalityöntekijät listaavat perheen "ongelmia", kuten väärällä reseptillä tehtyjä makaronilaatikoita, tiskipöydälle päiväksi unohtunutta aamukahvikuppia, leivänmurusia pöydän alla, kesällä naulakossa roikkuvaa toppatakkia tms. Ihmiset tietävät myös, että merkintä lastensuojeluasiakkuudesta seuraa kaikkialla koko lapsuuden ja nuoruuden ja mahdollisesti mitä tahansa lapsen tulevia pieniä tai isoja ongelmia voidaan peilata siihen, että perheellä on "lastensuojelutausta".

Eli toisin sanoen ne perheet, jotka tarvitsisivat apua ja joille avuksi riittäisi päivähoidon tapainen helpotus arkeen, jäävät yksin ongelmineen. Ja sitten kun ongelmia ei tuosa vaiheessa hoideta, ne suurentuvat ja lopulta käsissä on paljon isompi ongelma.

Voi päivää. Jos ihmisellä on lapsi hoidettavana vastuullaan niin kai hän kykenee järjestämään lähipiirissään tai muuten lapsen hoidon tilapaisesti niin, että esimerkiksi pääsee jumppatunnille tai terapiaan? Tai mikä ikinä se onkaan. Kyllä varmasti osaa ottaa puhelimen kätöseen ja pirauttaa? Vai onko sekin sitten liian nöyryyttävää ja alentavaa? Mitään ei tarvitse tehdä itse tai joutua suunnittelemaan ja pitämään yhteysiä ja tukiverkostoja yllä, vaan valtion pitää järjestää kaikki valmiiksi Miten musta tuntuu, että jos ihminen kykenee hoitamaan ja kasvattamaan ihmislapsen niin hän kykenee myös hoitamaan itsensä siinä ohella, mm. huolehtimaan riittävästä unesta/ruoasta itselleen, toki saaden myös apua jos tarvitsee.

 

Onko se koko elatusmaksu ja kaiken ikäisille lapsille noin?

Täysi-ikäisyyteen saakka ja en tiedä onko se minimi vai tulojen mukaan.

 

Mitä se auttaa, jos lääkäri sanoo, että pitäisi nukkua ja harrastaa, jos siihen ei ole mahdollisuuksia? Ja aika mielenkiintoista, että useinhan juuri päivähoito on ollut niitä ensimmäisiä keinoja tuohon voimavarojen puutteeseen. En vaan pidä hyvänä sitä, että asia täytyy kierrättää lastensuojelun kautta, koska kuitenkaan aika moni ei halua leimautua lastensuojeluperheeksi. Jokainen on lukenut riittävästi tarinoita perheestä, joka haki apua vain uupumukseen, mutta huomasi olevansa huostaanottouhan alla samalla kun sosiaalityöntekijät listaavat perheen "ongelmia", kuten väärällä reseptillä tehtyjä makaronilaatikoita, tiskipöydälle päiväksi unohtunutta aamukahvikuppia, leivänmurusia pöydän alla, kesällä naulakossa roikkuvaa toppatakkia tms. Ihmiset tietävät myös, että merkintä lastensuojeluasiakkuudesta seuraa kaikkialla koko lapsuuden ja nuoruuden ja mahdollisesti mitä tahansa lapsen tulevia pieniä tai isoja ongelmia voidaan peilata siihen, että perheellä on "lastensuojelutausta".

Eli toisin sanoen ne perheet, jotka tarvitsisivat apua ja joille avuksi riittäisi päivähoidon tapainen helpotus arkeen, jäävät yksin ongelmineen. Ja sitten kun ongelmia ei tuosa vaiheessa hoideta, ne suurentuvat ja lopulta käsissä on paljon isompi ongelma.

Mun lääkäri määräsi mulle masennuslääkkeet siihen, ettei lapsi nukkunut kaksivuotiaanakaan vielä.

 

Edelleen on viikossa laiskoillekin 20h jolloin saavat maata tai harrastaa.

 

Voi päivää. Jos ihmisellä on lapsi hoidettavana vastuullaan niin kai hän kykenee järjestämään lähipiirissään tai muuten lapsen hoidon tilapaisesti niin, että esimerkiksi pääsee jumppatunnille tai terapiaan? Tai mikä ikinä se onkaan. Kyllä varmasti osaa ottaa puhelimen kätöseen ja pirauttaa? Vai onko sekin sitten liian nöyryyttävää ja alentavaa? Mitään ei tarvitse tehdä itse tai joutua suunnittelemaan ja pitämään yhteysiä ja tukiverkostoja yllä, vaan valtion pitää järjestää kaikki valmiiksi Miten musta tuntuu, että jos ihminen kykenee hoitamaan ja kasvattamaan ihmislapsen niin hän kykenee myös hoitamaan itsensä siinä ohella, mm. huolehtimaan riittävästä unesta/ruoasta itselleen, toki saaden myös apua jos tarvitsee.

Sä et ymmärtänyt, mitä tarkoitin sillä, että ei pääse terapiaan. Katsos kun kaikki eivät saa niitä aikoja sinne. Jokainen joka soittaa itselleen apua ja sanoo haluavansa terapiaan, ei sinne suinkaan pääse. Mielenterveydenhoito on aika alibudjetoitu, jonot ovat pitkät ja varsinkin ne, joilla ei ole mitään varsinaista masennusta, jäävät usein yksin ongelmineen. Jos varaa ei ole hakea apua yksityiseltä, pitää pärjäillä itsekseen. Ei terapiaan pääse pohtimaan omaa jaksamista ihan tuosta noin vaan.

On helppo sanoa, että pitää huolehtia riittävästä unesta ja hakea apua, jos sitä tarvitsee. Mitä, jos ei saa sitä hakemaansa apua? Mitä, jos ei voi nukkua vaikka valvottavan vauvan/taaperon vuoksi? Sinäkin pidät itsestään selvänä, että tuosta vaan soittamalla saa aina lapsenhoitajan - mitäs, jos joku ei saakaan?

Mitä enemmän byrokratiaa tulee ihmisten ja mahdollisten ratkaisuehdotusten väliin, sitä jäykemmäksi asioiden hoitaminen käy. Ihmisten tilanteet ovat aika monenlaisia - kaikille ei kotivanhemmuus sovi. Kaikki eivät ole esim. työttömiä omasta tahdostaan, ja silloin voi kärsiä siitä, että joutuu keskittymään siihen kotona oloon. Jos samaan aikaan vaikka perheen toinen vanhempi luistaa omista kotitöistään sillä verukkeella, että itse käy töissä, en yhtään ihmettele, jos kotona olevan jaksaminen loppuu, kun hän huomaa olevansa täyspäiväinen kodinhoitaja ja lastenhoitaja. Silloin voisi hyvinkin auttaa, että hän voisi edes harrastaa jotain aika intensiivisesti tai vaikka opiskella avoimessa yliopistossa.

 

Edelleen on viikossa laiskoillekin 20h jolloin saavat maata tai harrastaa.

Tuohon tarkoitukseen se varmaan riittää. Mutta niille, joilla on isompia ongelmia, on voinut se kokopäivähoito olla järkevä ratkaisu. Ja he eivät sitä siis jatkossa enää saa.

 

Tuohon tarkoitukseen se varmaan riittää. Mutta niille, joilla on isompia ongelmia, on voinut se kokopäivähoito olla järkevä ratkaisu. Ja he eivät sitä siis jatkossa enää saa.

Saavathan. Mutta sinä haluaisit että kaikki saa sen niin ettei tarvitse ottaa muita tukitoimia vastaan (lasu).

Jauhat samaa paskaa vuodesta toiseen. Olet väärässä, joten lopeta jo.

 

Voi päivää. Jos ihmisellä on lapsi hoidettavana vastuullaan niin kai hän kykenee järjestämään lähipiirissään tai muuten lapsen hoidon tilapaisesti niin, että esimerkiksi pääsee jumppatunnille tai terapiaan? Tai mikä ikinä se onkaan. Kyllä varmasti osaa ottaa puhelimen kätöseen ja pirauttaa? Vai onko sekin sitten liian nöyryyttävää ja alentavaa? Mitään ei tarvitse tehdä itse tai joutua suunnittelemaan ja pitämään yhteysiä ja tukiverkostoja yllä, vaan valtion pitää järjestää kaikki valmiiksi Miten musta tuntuu, että jos ihminen kykenee hoitamaan ja kasvattamaan ihmislapsen niin hän kykenee myös hoitamaan itsensä siinä ohella, mm. huolehtimaan riittävästä unesta/ruoasta itselleen, toki saaden myös apua jos tarvitsee.

Niin ja muuten tuohon omaan tukiverkostoon sellainen juttu, että ei se tukiverkostokaan voi koko ajan tulla hätiin. Itselläni on yksi kaveri, joka on 1-vuotiaan lapsen yh, ja hän soittaa useamman kerran viikossa minulle ja muillekin kavereilleen, koska tarvitsee koko ajan lepoa tai lastenvahtia, apua kaupassa käymiseen (toisin sanoen toivoo että joku toisi hänelle kaupasta ostoksia), jne. Ja toki kaipaa vertaistukea ja kuuntelevaa korvaa myös. Hän on selkeästi tosi uupunut ja on sanonutkin, että tarvitsisi enemmän apua ja lepoa.

Autan häntä kyllä kun voin ja kyläillään puolin ja toisin. Mutta siinä missä hän on kotona lapsen kanssa, minulla on oma työni, joka vie aikaani. Lisäksi minulla on oma perheeni, jonka kanssa haluan myös olla. Minulla on myös lasten harrastuksia ja kaverikyläilyjä, omia harrastuksia, ihmisiä joita tapaan eri yhteyksistä. Ja minulla on myös tarve levätä ja olla ihan rauhasa kotona. En edes ole mikään kiireinen, mutta silti joudun tosi usein sanomaan ei - mikä on ikävää ja siitä tulee aina kurja olo. Aika usein toki voin auttaakin, mutta en suinkaan aina. Hän ei asu ihan tässä lähellä, eli jos vaikka käyn hänelle kaupassa, siihen menee pari tuntia. Lapseni ovat niin pieniä, etteivät voi olla yksin kotona, joten minun on joko raahattava heidät mukanaan tai sitten puolisoni on oltava kotona, jotta voi olla lasten kanssa.

Kyllä toivoisin, että hän saisi jotain apua yhteiskunnalta, koska me muut ruuhkavuosiamme elävät kaverit ja tutut emme voi kannatella kaikkea.

 

Saavathan. Mutta sinä haluaisit että kaikki saa sen niin ettei tarvitse ottaa muita tukitoimia vastaan (lasu).

Jauhat samaa paskaa vuodesta toiseen. Olet väärässä, joten lopeta jo.

Mutta katsos kun se lastensuojelu ei osaa ratkaista kaikkia ongelmia. Ja nykyisinkin yksin lastensuojelun tarjoama keino on juuri ollut päivähoito. Miksi se pitää hoitaa lastensuojelun kautta?

Nytkin lastensuojelussa on liian vähät resurssit, joten olisi parempi että voisivat keskittyä oikeasti lastensuojelutapauksiin. Ihan älytöntä kuormittaa lastensuojelua sillä, että sen pitäisi ruveta arvioimaan päivähoidon tarvettakin.

 

Mun lääkäri määräsi mulle masennuslääkkeet siihen, ettei lapsi nukkunut kaksivuotiaanakaan vielä.

Oho. Auttoiko?