Mitä se auttaa, jos lääkäri sanoo, että pitäisi nukkua ja harrastaa, jos siihen ei ole mahdollisuuksia? Ja aika mielenkiintoista, että useinhan juuri päivähoito on ollut niitä ensimmäisiä keinoja tuohon voimavarojen puutteeseen. En vaan pidä hyvänä sitä, että asia täytyy kierrättää lastensuojelun kautta, koska kuitenkaan aika moni ei halua leimautua lastensuojeluperheeksi. Jokainen on lukenut riittävästi tarinoita perheestä, joka haki apua vain uupumukseen, mutta huomasi olevansa huostaanottouhan alla samalla kun sosiaalityöntekijät listaavat perheen "ongelmia", kuten väärällä reseptillä tehtyjä makaronilaatikoita, tiskipöydälle päiväksi unohtunutta aamukahvikuppia, leivänmurusia pöydän alla, kesällä naulakossa roikkuvaa toppatakkia tms. Ihmiset tietävät myös, että merkintä lastensuojeluasiakkuudesta seuraa kaikkialla koko lapsuuden ja nuoruuden ja mahdollisesti mitä tahansa lapsen tulevia pieniä tai isoja ongelmia voidaan peilata siihen, että perheellä on "lastensuojelutausta".
Eli toisin sanoen ne perheet, jotka tarvitsisivat apua ja joille avuksi riittäisi päivähoidon tapainen helpotus arkeen, jäävät yksin ongelmineen. Ja sitten kun ongelmia ei tuosa vaiheessa hoideta, ne suurentuvat ja lopulta käsissä on paljon isompi ongelma.