Joihinkin ongelmiin (esim. kotona olevan vanhemman jaksamattomuus, uupuminen, tms. arjen sujumattomuus) saatetaan kyllä tarjota neuvolassa tai perheneuvolassa ratkaisuksi päivähoitoa. Eihän siinä kyse olekaan siitä, että ongelmia paetaan laittamalla lapsi hoitoon, vaan kun vanhemmalle vapautuu aikaa levätä, nukkua, harrastaa tai tehdä jotain muuta, hän jaksaa paremmin pyörittää arkea.
Toki usein ei ole tarvetta kokopäiväiselle hoidolle. Mutta suurin osa kotona olevien lapsista onkin ollut hoidossa vain osa-aikaisesti. Jotkut ovat olleet kokopäivähoidossa ja siihen on yleensä ollut jokin ihan järkevä syy.
On myös helppo sanoa, että ongelmat pitää korjata. Esimerkiksi tilanteessa, jossa vanhempi on masentunut, ei välttämättä pääse silti hoitamaan sitä masennusta esim. terapiaan. Esim. neuvolapsykologille pääseen vain vanhemmuuteen ja perheeseen liittyvissä asioissa. Kannattaisikohan ensin tarjota mahdollisuuksia ongelmien hoitamiseen, jotta ihmiset voivat tosiaan korjata ne ongelmansa? Lastensuojelu ja huostaanotto eivät voi olla ratkaisu kaikkiin elämän pulmiin, kyllä yhteiskunnan pitäisi pystyä parempaan.