Mitä ajattelet naisesta joka jää kotiin vielä kun nuorinkin

Mutta tuolloin sun "keskiajallasi" rikkaiden penskat hoidettiin lstenhoitajan toimesta kotona ja köyhempien lapsista huolehtivat sisarukset tai isovanhemmat.

Eipä ollut niillä rikkailla rouvilla tarvetta muuhun työhön kuin teekutsujen järjestelyyn.

Kai ihmisellä -aikakaudesta riippumatta- on oma ajatus siitä mikä on tärkeää ja jos toinen kokee perheen työpaikkaa tärkeämmäksi ja toinen toisinpäin niin entäs sit. Kyllä meitä tänne erilaisia mahtuu.

Aih, työssäkäyvä ei siis pidä perhettä yhtä tärkeänä kun kotona oleva? Kaikenlaista sitä kuulee.

 

Mun mummoni ajattelee samalla tavalla. Hänestä ura ja raha ovat tärkeämpiä kuin lasten hyvinvointi. Hänen mielestään lapset eivät voi kasvaa tasapainoisiksi kotona olevan vanhemman kanssa. Saavat laiskan mallin.

Jännää nähdä että omaat noin vanhat ajatukset nykytietämyksen valossa ja vielä aikana, jolloin on normaalia ymmärtää muiden ratkaisut vaikka ne eroaisivat omista.

Voi herran jeesus... Sä et voi olla tosissasi. Nooh lähdetään vaikka siitä, että työssä ei tarvitse olla 7/24 ja lapsi ei ole ikuisesti pieni vaan eskari-ikäisestä alkaen pois kotoa n.6h.

Se että käy palkkatyössä ei tarkoita, että on uraihminen, uratykki tms.

 

Voi herran jeesus... Sä et voi olla tosissasi. Nooh lähdetään vaikka siitä, että työssä ei tarvitse olla 7/24 ja lapsi ei ole ikuisesti pieni vaan eskari-ikäisestä alkaen pois kotoa n.6h.

Se että käy palkkatyössä ei tarkoita, että on uraihminen, uratykki tms.

Eikä se, että katsoo lapsen parhaaksi kotikasvatuksen tarkoita että olisi kouluttautumaton, mielenterveysongelmainen tai pois pudonnut.

Yritin vain sanoa, että mummoni on yhtä kapeakatseinen kuin sinä. Toiset kasvattavat lapsensa kotona, koska he katsovat että se on parasta mitä voivat tarjota. Sinä voit olla sitä mieltä että se ei ole. Mutta tekeekö se sinusta uraohjuksen tai kotiäidistä esim. Kouluttautumattoman? Ei.

 

Eikä se, että katsoo lapsen parhaaksi kotikasvatuksen tarkoita että olisi kouluttautumaton, mielenterveysongelmainen tai pois pudonnut.

Yritin vain sanoa, että mummoni on yhtä kapeakatseinen kuin sinä. Toiset kasvattavat lapsensa kotona, koska he katsovat että se on parasta mitä voivat tarjota. Sinä voit olla sitä mieltä että se ei ole. Mutta tekeekö se sinusta uraohjuksen tai kotiäidistä esim. Kouluttautumattoman? Ei.

Niin aapeen kysymys oli, että mitä ajattelet tuollaisessa tapauksessa? Toinen ajattelee että upeeta ei tarvitse käydä töissä, mutta itse ainakin säälin ettei ihmisellä ole työtä -oli ne syyt mitä tahansa-. Työkyvystä tai työmotivaatiosta riippumatta. Ne ovat vain ajatuksia eikä faktaa tilanteesta josta tietää vain nuo asiat.

 

Niin aapeen kysymys oli, että mitä ajattelet tuollaisessa tapauksessa? Toinen ajattelee että upeeta ei tarvitse käydä töissä, mutta itse ainakin säälin ettei ihmisellä ole työtä -oli ne syyt mitä tahansa-. Työkyvystä tai työmotivaatiosta riippumatta. Ne ovat vain ajatuksia eikä faktaa tilanteesta josta tietää vain nuo asiat.

Eli et ajatellut kyseessä olevan äidin olevan lainkaan onnellinen tilanteeseensa?

Hassua, minulle tuli ensimmäisenä mieleen että äiti on varmasti todella onnellinen ollessaan tilanteessa jossa voi vastata oman lapsensa kasvatuksesta täysin. En edes ajatellut työttömyyttä, työkyvyttömyyttä tai muuta surullista.

Ehkä tästä tullaan tulokseen, että monet ketjuun vastanneista eivät katso ihanteelliseksi lasten päivähoitoa vaan huolehtisivat itse mieluiten lapsistaan, jos vain mahdollisuus olisi?

Asia pihvi.

 

Eli et ajatellut kyseessä olevan äidin olevan lainkaan onnellinen tilanteeseensa?

Hassua, minulle tuli ensimmäisenä mieleen että äiti on varmasti todella onnellinen ollessaan tilanteessa jossa voi vastata oman lapsensa kasvatuksesta täysin. En edes ajatellut työttömyyttä, työkyvyttömyyttä tai muuta surullista.

Ehkä tästä tullaan tulokseen, että monet ketjuun vastanneista eivät katso ihanteelliseksi lasten päivähoitoa vaan huolehtisivat itse mieluiten lapsistaan, jos vain mahdollisuus olisi?

Asia pihvi.

Et taida olla tietoinen kuinka moni nuorikin ihminen on työkyvyttömyyseläkkeellä, se ei ole lainkaan harvinaista. Normaaleita joskin ikäviä asioita. Ja se ettei ole löytänyt "omaa juttuaan" on erittäin yleistä myös. Sinä et taida olla ihan ajassa.

Sen mitä olen palstaa seuraillut on valtaosan mielipide päivähoitoon hyvin myönteinen, oikean ikäisen lapsen kohdalla eli yli 3v. Senkin alle moni pitää sitä tosi hyvänä ratkaisuna. Eli nyt ei mennyt ihan oikein "lopputulemasi" vaikka tässä ketjussa nyt erilaisia aivopieruja onkin.

 

Et taida olla tietoinen kuinka moni nuorikin ihminen on työkyvyttömyyseläkkeellä, se ei ole lainkaan harvinaista. Normaaleita joskin ikäviä asioita. Ja se ettei ole löytänyt "omaa juttuaan" on erittäin yleistä myös. Sinä et taida olla ihan ajassa.

Sen mitä olen palstaa seuraillut on valtaosan mielipide päivähoitoon hyvin myönteinen, oikean ikäisen lapsen kohdalla eli yli 3v. Senkin alle moni pitää sitä tosi hyvänä ratkaisuna. Eli nyt ei mennyt ihan oikein "lopputulemasi" vaikka tässä ketjussa nyt erilaisia aivopieruja onkin.

Et ymmärtänyt pointtiani.

Minulle olisi ihanteellista että lapsieni ei tarvitsisi mennä päiväkotiin, varmasti se vaikutti minun (ja varmaan muutaman tähän ketjuun vastanneen) ajatukseen että ap:n viestissä esiintyvä äiti olisi kotiäiti vapaaehtoisesti ja onnellinen valintaansa.

En kai missään puhunut ettei työkyvyttömyys olisi yleistä? Ja omaa juttuaan etsivähän tavallisesti (ainakin tuttavapiirissäni) kokeilee kaikkea mahdollista eikä jää kotiin....

Varmasti monet ovat tyytyväisiä päivähoitoihin, en sitäkään tarkoittanut. Mutta varmasti monet hoitaisivat lapsiaan enemmän kotona, jos mahdollisuus olisi. Monet taas eivät.

 

Kyllä kotiäitiys on täyttä työtä silloin, jos esikoinen on lievästi sanottuna hyperaktiivinen ja vauva on koliikki/allergiavauva! Tulepas vaihtamaan päiväksi minun kanssani kenkiä, niin tiedät mitä työ on. Netissä en ehdi päivällä olemaan kuin korkeintaan puoli tuntia. Oma puolisoni ei ole rikas, vaan tavan duunari, eikä ole jättiperintöä. Ollaan todella pienituloisia, mutta en valita. Tämä on oma valinta.

P.S. Ja en omista älypuhelinta

Vanhemmuus ei ole työtä. Edelleenkään. Tuo kuvaamaasi kutsutaan elämäksi, mikä vaatiierinäisiä panoksia eri elämän vaiheissa. Mutta työtä tuokaa ei ole.

Toiset tekee nuo toimet ja vielä päälle palkollisena jotain. Koska muuhun ei ole varaa. He tekevät työtä jonka miellän työksi, sellaiseksi toimeksi jota on elämisen vuoksi tehtävä. Ja mä kunnioitankin äitejä jotka tekevät työtä(enkä puhu nyt uratykeistä vaan ihan normi duunari äideistä). Sen ohella että he huolehtivat lapsien fyysisitä ja psyykkisistä tarpeista, he myös varmistavat että lapsella on katto pään päällä ja ruokaa muutoinkin kuin valtion maksamana. Näissä perheissä talous on kahden tukijalan varassa jne.

Toki lasten kanssa tuleeolla ja toivoisinkin suomeen joustavampaa työkultuuria jossa vanhemmuus ja työssä käyntti voidaan yhdistää joustavammin.

 

Minä olen hankkinut lapseni periaatteella, että minä huolehdin heistä niin paljon kuin mahdollista. Lapsien kanssa olo ei ole työtä, se on minulle etuoikeus. Kaikilla ei ole samaa mahdollisuutta.

Koska tämä on minun unelmaani, olen järjestänyt asiani niin, että voin tehdä työtä kotoa lasten nukkuessa.

Ymmärrän hyvin muitakin, jotka rakastavat lastensa kanssa vietettyä aikaa niin paljon, että jäävät kotiin.

 

Minä olen hankkinut lapseni periaatteella, että minä huolehdin heistä niin paljon kuin mahdollista. Lapsien kanssa olo ei ole työtä, se on minulle etuoikeus. Kaikilla ei ole samaa mahdollisuutta.

Koska tämä on minun unelmaani, olen järjestänyt asiani niin, että voin tehdä työtä kotoa lasten nukkuessa.

Ymmärrän hyvin muitakin, jotka rakastavat lastensa kanssa vietettyä aikaa niin paljon, että jäävät kotiin.

Mitä rakkautta lastaan kohtaan on se ettei tunne velvoitetta myös huolehtia lapsen taloudellisiin seikkoihin perustuvasta hyvinvoinnista? Kuten asumisesta ja ruuasta?

On turha vetäytyä sen verhon taakse että en tee töitä koska rakastan lapsiani liikaa. Jos rakastaa lapsiaan niin huolehtii kaikista elämän osa-alueista ja varmistaa sitä kautta lasten hyvinvoinnin. Toinen juttu on sit se jos vaan ei kertakaikkiaan pysty tai halua tehdä muuta kuin olla lastensa kanssa. Mutta siinä ei puhuta isossa kuvassa lasten parhaasta. Vaan äidin itsekeskeisyydestä

 

Mitä rakkautta lastaan kohtaan on se ettei tunne velvoitetta myös huolehtia lapsen taloudellisiin seikkoihin perustuvasta hyvinvoinnista? Kuten asumisesta ja ruuasta?

On turha vetäytyä sen verhon taakse että en tee töitä koska rakastan lapsiani liikaa. Jos rakastaa lapsiaan niin huolehtii kaikista elämän osa-alueista ja varmistaa sitä kautta lasten hyvinvoinnin. Toinen juttu on sit se jos vaan ei kertakaikkiaan pysty tai halua tehdä muuta kuin olla lastensa kanssa. Mutta siinä ei puhuta isossa kuvassa lasten parhaasta. Vaan äidin itsekeskeisyydestä

Minähän huolehdin taloudesta, tekemällä työtä öisin?

En osaa muiden ajatuksiin ottaa kantaa, mutta jos perheen talous ei kaipaisi äidin työssäoloa ja tämä olisi miehelle enemmän kuin ok, näen vain hyviä puolia siinä että äiti olisi kotona. Mutta nämähän ovat henkilökohtaisia arvokysymyksiä, joihin ei ole oikeaa vastausta vain mielipiteitä.

Kuten sanottu, minä koen olevani etuoikeutettu pystyessäni olemaan lasten kanssa päivät kotona. Toinen voisi tuntea olevansa vankilassa. Mutta ymmärrän hyvin kanssani samoin ajattelevia, kuten ihmisillä on yleensä tapana.

 

Minähän huolehdin taloudesta, tekemällä työtä öisin?

En osaa muiden ajatuksiin ottaa kantaa, mutta jos perheen talous ei kaipaisi äidin työssäoloa ja tämä olisi miehelle enemmän kuin ok, näen vain hyviä puolia siinä että äiti olisi kotona. Mutta nämähän ovat henkilökohtaisia arvokysymyksiä, joihin ei ole oikeaa vastausta vain mielipiteitä.

Kuten sanottu, minä koen olevani etuoikeutettu pystyessäni olemaan lasten kanssa päivät kotona. Toinen voisi tuntea olevansa vankilassa. Mutta ymmärrän hyvin kanssani samoin ajattelevia, kuten ihmisillä on yleensä tapana.

En puhunutkaan sinusta, vaikka vastasinkin viestiisi

Eipä nykymaailmassa voi olla ihanne ratkaisu koti, jonka talous on yhden kortin varassa. Kyllä mies elättää... mutta mitäs sitten kun ei. Ai niin onhan meillä valtio....

Mielestäni se että pystytkö takaamaan lapsesi hyvinvoinnin myös taloudellisesti ei ole arvokysymys. Vaan sen luulisi olevan jokaisen vanhemma yksi tärkeimmistä ja merkityksellisimmistä arvoista. Ja nyt on puhu rikkauksista. Vaan siitä että on varaa ruokaan, juhonkin asumiseen, varaa terveydenhuoltoo jne jne. Valitettavasti valtion rahat on loppu, ja surkeimmassa asemassa on ne jotka ovat asettaneet muut arvot kuin oman pärjäämisen varmistamisen edelle. Toisinnsanoen laiskistuneet.

Mä arvostan lapsia ja haluan olla heidän kanssaan. Mutta en missään tapauksessa halua antaa heille mallia jossa oman elämän eteen ei tehdä työtä. Oman elämän ja hyvinvoinnin eteen. Yhden kortin varaan en elämääni laske, en varsinkaan lasteni hyvinvointia. Ja sillä tarkoitan myös pidempiaikaista, ei me hemmetti voida jättää lapsile täysin velkaantunutta maata, josa kaikki hyvinvoinnin tekijät joudutaan romuttamaan. Eikä lapsieni tehtävä ole veropenneistä eläkettäni osilta kustantaa. Koitan tehdä senkin eteen jotain...sellaista rakkauteni on, muutakin kuin läsnäoloa ja kotona "lorvimista".

Mutta toisille kai tärkein arvo on olla kotona. Sitä on kuitenkin turha pitää mitenkään suunnattoman ylevänä ja epäitsekäänä tekona. Helppona kyllä.

 

En puhunutkaan sinusta, vaikka vastasinkin viestiisi

Eipä nykymaailmassa voi olla ihanne ratkaisu koti, jonka talous on yhden kortin varassa. Kyllä mies elättää... mutta mitäs sitten kun ei. Ai niin onhan meillä valtio....

Mielestäni se että pystytkö takaamaan lapsesi hyvinvoinnin myös taloudellisesti ei ole arvokysymys. Vaan sen luulisi olevan jokaisen vanhemma yksi tärkeimmistä ja merkityksellisimmistä arvoista. Ja nyt on puhu rikkauksista. Vaan siitä että on varaa ruokaan, juhonkin asumiseen, varaa terveydenhuoltoo jne jne. Valitettavasti valtion rahat on loppu, ja surkeimmassa asemassa on ne jotka ovat asettaneet muut arvot kuin oman pärjäämisen varmistamisen edelle. Toisinnsanoen laiskistuneet.

Mä arvostan lapsia ja haluan olla heidän kanssaan. Mutta en missään tapauksessa halua antaa heille mallia jossa oman elämän eteen ei tehdä työtä. Oman elämän ja hyvinvoinnin eteen. Yhden kortin varaan en elämääni laske, en varsinkaan lasteni hyvinvointia. Ja sillä tarkoitan myös pidempiaikaista, ei me hemmetti voida jättää lapsile täysin velkaantunutta maata, josa kaikki hyvinvoinnin tekijät joudutaan romuttamaan. Eikä lapsieni tehtävä ole veropenneistä eläkettäni osilta kustantaa. Koitan tehdä senkin eteen jotain...sellaista rakkauteni on, muutakin kuin läsnäoloa ja kotona "lorvimista".

Mutta toisille kai tärkein arvo on olla kotona. Sitä on kuitenkin turha pitää mitenkään suunnattoman ylevänä ja epäitsekäänä tekona. Helppona kyllä.

Näinä aikoina jolloin työpaikat on kiven alla, Mielummin laittaisin työhön perheettömän/isoja lapsia omaavan ihmisen. Pienet lapset hyötyvät että vanhempi "lorvii" kotona. Jos kotona ei asu lainkaan lapsia/teinejä ei kukaan hyödy lorvijasta. Päivähoitokin maksaa valtiolle. Lapsettomat /koululaisten vanhemmat eivät päivähoitoa käytä töissä käydäkseen.

 

Itse en pidä kotiäitiyttä parhaana vaihtoehtona. Jos kotiäitinä laittaisi lapsensa kerhoon ja vaikka pariin harrastukseen, voisi yhtä hyvin laittaa johonkin kivaan päiväkotiin osa-aikaisesti. Itse voisi sinä aikana tehdä vaikka osa-aikatyötä. En tajua, miksi tehdä elämässä vain yhtä asiaa, kun samaan elämäntilanteeseen mahtuu muutakin. Yli 3-vuotiaalle päivähoidosta on kyllä hyötyäkin, mutta eihän sen tarvitse olla kokopäiväistä.

Yli 3-vuotiaiden kotiäideistä tulee mieleen lähinnä se, että joko heillä ei ole työtä tai sitten ei ole koulutusta tai osaamista, jolla voisi saada mitään miellyttävää työtä. Silloinhan se kotiäitiys on varmaan ainoa, mitä voi tehdä, jos ei muutakaan ajanvietettä ole.

Näin me ihmiset ajatellaan eri tavalla asioista. Jos voittaisin lotossa (kunnon summan), ei meillä taatusti kumpikaan kävisi enää töissä, ja lapset saisivat olla kotona ja harrastaa eskariin asti, eskariin menisivät, mutta sieltäkin otettaisi lomia silloin tällöin. Koulut kävisivät tietenkin normaalisti, aina läsnä ollen (paitsi eivät tietenkään kipeänä).

En näe tuossa mitään haitallista lapsille. Päin vastoin, saisivat hauskemman lapsuuden kuin että vanhemmat kävisivät töissä ja lapset päivähoidossa.

 

No mitäs minä itsestäni ajattelen... Sitä varmaan että teen kaikkeni lasten parhaaksi. Vaikka sitten syön vaan makaroonia eläkkeellä.

Koulutukseltani olen lähihoitaja, ammattina lastenhoitaja. Katsoin että lasteni kehitykselle parasta on se, että he eivät joudu päivähoitoon. Ei olla rikkaita eikä hyvätuloisia. Ollaan tultu toimeen myös hoitovapaalla niin että sain vain alle 300€/kk lapsilisien lisäksi. Kun se päättyi, ei tuollaisen rahasumman korvaaminen ole kovin vaikeaa. Muutama extravuoro miehelle sunnuntaisin. Välillä olen itse tehnyt kaksi työpäivää kuussa. Meillä on kohtuullinen asuntolaina, jotta voisimme/voisin asua omistusasunnossa kun eläkeikä koittaa, se auttaa rahallisesti paljon. Toisaalta aion palata työelämään kun lapset on molemmat koulussa, joten varmasti ehdin vielä vähän säästämäänkin eläkeaikaa varten. Tämä maailma yleisesti pyörii materian ja rahan ympärillä, mutta ei se ole ainoa oikea tapa elää. Olen itsekkin joskus ollut hyvin materialistinen, se muuttui kun esikoinen syntyi ja tuli vähän erilaiset elämänarvot sitä myöten.

 

Näin me ihmiset ajatellaan eri tavalla asioista. Jos voittaisin lotossa (kunnon summan), ei meillä taatusti kumpikaan kävisi enää töissä, ja lapset saisivat olla kotona ja harrastaa eskariin asti, eskariin menisivät, mutta sieltäkin otettaisi lomia silloin tällöin. Koulut kävisivät tietenkin normaalisti, aina läsnä ollen (paitsi eivät tietenkään kipeänä).

En näe tuossa mitään haitallista lapsille. Päin vastoin, saisivat hauskemman lapsuuden kuin että vanhemmat kävisivät töissä ja lapset päivähoidossa.

Kai se, tekisikö töitä, riippuu vähän siitäkin, mitä työtä tekee. Kyllähän useimmat todella varakkaat, rikkaat (joiden ei siis tarvitsisi käydä töissä) tekevät muutakin elämässään kuin kotitöitä ja lastenhoitoa. Moni tekee jotain työtä siksi, että kokee sen tärkeäksi maailmalle tai jos taidot riittävät, voi toteuttaa itseään vaikkaa taiteen saralla ja tehdä siitä ammatin. Töitä voi siis tehdä myös huvikseen.

Tuo sinun esimerkkisi taitaa kuitenkin olla hiukan eri kuin se, mistä tässä keskusteltiin. Kotiäitiys on vähän eri asia kuin tuollainen "vapaaherran/rouvan" elämä

 

Tai sitten on sen verran kovatuloinen mies ja/tai itsellä niin suuri omaisuus, ettei tarvitse käydä palkkatöissä, vaan voi pitää lapset kotona.
Kotiäidin arkeen mahtuu paljon muutakin, kuin "vain" lasten kanssa olemista (esim. omia harrastuksia, ystävien tapailua, järjestötoimintaa jne.).

Aika harvinaisia taitavat olla ne kotiäidit, joilla on itsellään niin suuri omaisuus, että ovat kotiäitejäsen vuoksi. Iso osa rikkaistakin kun haluaa tehdä myös muuta. Ja totta, kaikenlaista voi harrastaa, mutta suurin osa kotiäideistä tuntuu keskittyvän johonkin vaatekutsujen ja mll:n toiminnan pyörittämiseen. Ja mikäs siinä, jos tykkää. Kaikkia harrastuksia ei voi kuitenkaan tehdä lasten pyöriessä jaloissa, mutta toki joku jumppatunti illalla onnistuu varmaan ihan hyvin. Moni vaan kaipaa muutakin. Eihän sen muun tarvitse palkkatyötä tarkoittaa, mutta usein on vaikea kyllä yhdistää täyspäiväinen lastenhoito johonkin tavoitteelliseen toimintaan, johon todella panostaa, mikäli sitä ei voi tehdä "siinä sivussa" miehen tultua kotiin tai lasten mentyä nukkumaan.

 

Kai se, tekisikö töitä, riippuu vähän siitäkin, mitä työtä tekee. Kyllähän useimmat todella varakkaat, rikkaat (joiden ei siis tarvitsisi käydä töissä) tekevät muutakin elämässään kuin kotitöitä ja lastenhoitoa. Moni tekee jotain työtä siksi, että kokee sen tärkeäksi maailmalle tai jos taidot riittävät, voi toteuttaa itseään vaikkaa taiteen saralla ja tehdä siitä ammatin. Töitä voi siis tehdä myös huvikseen.

Tuo sinun esimerkkisi taitaa kuitenkin olla hiukan eri kuin se, mistä tässä keskusteltiin. Kotiäitiys on vähän eri asia kuin tuollainen "vapaaherran/rouvan" elämä

Tässä huomaa miten ehdoton ja mustavalkoinen olet, vaikka yrität antaa itsestäsi toisenlaista kuvaa. Kaikki on o.k...kunhan ajatellaan sinun tavallasi.

En ymmärrä miksi se on esim. sinulle ongelma jos perheen rahat riittää siihen että äiti on kotona. Vaikka sitten viettäisi päivät kiviä poimien. Lottovoiton kohdalla hyväksyisit tuon, mutta jos rahat muutenkin riittää, niin et.

 

Tässä huomaa miten ehdoton ja mustavalkoinen olet, vaikka yrität antaa itsestäsi toisenlaista kuvaa. Kaikki on o.k...kunhan ajatellaan sinun tavallasi.

En ymmärrä miksi se on esim. sinulle ongelma jos perheen rahat riittää siihen että äiti on kotona. Vaikka sitten viettäisi päivät kiviä poimien. Lottovoiton kohdalla hyväksyisit tuon, mutta jos rahat muutenkin riittää, niin et.

Ihan sama mulle, mitä muut tekevät. Kyllähän moni äiti onkin kotona, eikä se minua vaivaa. En vaan itse pidä kotiäitiyttä minään ihanteena. En pitäisi kotiäitiyttä ihanteena lottovoittajankaan kohdalla. Elämässä ja maailmassa on niin paljon kiinnostavaa, että on kiva voida tehdä muutakin kuin vain yhtä tai kahta asiaa. Mutta kuten sanottu, muiden tekemiset eivät minua vaivaa - useimmiten ne kotiäidit (tai kotirouvat, pitäisiköhän käyttää sitä termiä) ovat kanssani aika eri aaltopituudella muutenkin, joten tavallaan kuuluvat ihan eri maailmaan.

 

Ihan sama mulle, mitä muut tekevät. Kyllähän moni äiti onkin kotona, eikä se minua vaivaa. En vaan itse pidä kotiäitiyttä minään ihanteena. En pitäisi kotiäitiyttä ihanteena lottovoittajankaan kohdalla. Elämässä ja maailmassa on niin paljon kiinnostavaa, että on kiva voida tehdä muutakin kuin vain yhtä tai kahta asiaa. Mutta kuten sanottu, muiden tekemiset eivät minua vaivaa - useimmiten ne kotiäidit (tai kotirouvat, pitäisiköhän käyttää sitä termiä) ovat kanssani aika eri aaltopituudella muutenkin, joten tavallaan kuuluvat ihan eri maailmaan.

Ohhoh mitä ennakkoasennetta . Meinaatko että kaikki kotiroivat ovat samasta puusta veistettyjä, vai kenties jopa jotenkin tyhmiä?

Itse taas teen töitä ja opiskelenkin lasten ollessa pieniä. Mutta jos rahaa olisi paljon, niin en tietäisi mitään hienompaa kuin että saataisi olla mahdollisimman paljon yhdessä lasten kanssa, koko perheen voimalla. Me viihdymme näin parhaiten, kukin myös omia harrastaen toki.

Mutta kuten sanottu, näin me olemme erilaisia

 

Ohhoh mitä ennakkoasennetta . Meinaatko että kaikki kotiroivat ovat samasta puusta veistettyjä, vai kenties jopa jotenkin tyhmiä?

Itse taas teen töitä ja opiskelenkin lasten ollessa pieniä. Mutta jos rahaa olisi paljon, niin en tietäisi mitään hienompaa kuin että saataisi olla mahdollisimman paljon yhdessä lasten kanssa, koko perheen voimalla. Me viihdymme näin parhaiten, kukin myös omia harrastaen toki.

Mutta kuten sanottu, näin me olemme erilaisia

Niin, kirjoitin, että "useimmiten" ovat eri aaltopituudella. Olen valmis muuttamaan käsitystäni, jos muunlaisia kotirouvia joskus tapaan. Toistaiseksi en kuitenkaan ole tavannut yhtään kotirouva-tyyppiä, joka olisi kanssani samalla aaltopituudella. Mutta jätin tuolla sanalla "useimmiten" avoimeksi sen mahdollisuuden, että sellaisiakin saattaisi jossain olla. Samasta puusta veistettyjä eivät silti tietenkään ole, enkä sellaista ole väittänytkään.

Minusta on vastenmielinen kuvio se, jossa mies tekee töitä (useimmiten vielä paljon) ja nainen on kotona. Minusta ihanne on se, että molemmat voivat tehdä kumpaakin - mieluiten vaikka vähän vähemmän töitä, jotta aikaa riittää muuhunkin. Sinänsä ei ole niinkään pointti, onko nimenomaan palkkatyössä, vaan minusta on hyvä, että ihmisellä on jotain omaakin. Pelkkä jumppa kerran viikossa ei vielä ole se, mitä tarkoitan. Jos paljon tekee ja harrastaa omiaan, on se ihan samalla lailla "pois perheen kanssa vietetysti ajasta" kuten nyt esitit työn olevan. Mutta ei minusta ole järkeä asettaa perhettä ja muuta elämää tuolla lailla vastakkain - molemmat sopivat ihan luontevasti aikuisen ihmisen elämään. Ja vanhoista sukupuolirooleista kannattaa opetella eroon.

 

Niin, kirjoitin, että "useimmiten" ovat eri aaltopituudella. Olen valmis muuttamaan käsitystäni, jos muunlaisia kotirouvia joskus tapaan. Toistaiseksi en kuitenkaan ole tavannut yhtään kotirouva-tyyppiä, joka olisi kanssani samalla aaltopituudella. Mutta jätin tuolla sanalla "useimmiten" avoimeksi sen mahdollisuuden, että sellaisiakin saattaisi jossain olla. Samasta puusta veistettyjä eivät silti tietenkään ole, enkä sellaista ole väittänytkään.

Minusta on vastenmielinen kuvio se, jossa mies tekee töitä (useimmiten vielä paljon) ja nainen on kotona. Minusta ihanne on se, että molemmat voivat tehdä kumpaakin - mieluiten vaikka vähän vähemmän töitä, jotta aikaa riittää muuhunkin. Sinänsä ei ole niinkään pointti, onko nimenomaan palkkatyössä, vaan minusta on hyvä, että ihmisellä on jotain omaakin. Pelkkä jumppa kerran viikossa ei vielä ole se, mitä tarkoitan. Jos paljon tekee ja harrastaa omiaan, on se ihan samalla lailla "pois perheen kanssa vietetysti ajasta" kuten nyt esitit työn olevan. Mutta ei minusta ole järkeä asettaa perhettä ja muuta elämää tuolla lailla vastakkain - molemmat sopivat ihan luontevasti aikuisen ihmisen elämään. Ja vanhoista sukupuolirooleista kannattaa opetella eroon.

Ymmärsin.

Itselläni ei ole tuollaisia vankiloita pääni sisällä, vaan elämän saa mielestäni elää kuten omalle perheelle parhaiten sopii.

 

Miksi pitäisi opetella eroon jostain mikä sopii omalle perheelle? Ja onko kotona oleminen sinusta vähemmän arvokasta kuin työssäkäynti, jos se on mielestäsi suorastaan "vastenmielistä" että mies tekee palkkatyötä ja nainen ei? Onko sinun mielestäsi sinun lasten hoito vähempiarvoista hommaa kuin vaikkapa putkimiehen työ?

T. Kotiäiti, joka aidosti hyväksyy muidenkin valinnat

 

Jos saisin itse valita niin tekisin vain 4h päivässä töitä ja sitäkin vaan 3 päivänä viikossa Siinä olisi mun panos tälle yhteiskunnalle, muuten vaan laiskottelisin päivät pitkät.

 

Miksi pitäisi opetella eroon jostain mikä sopii omalle perheelle?

Kannattaa kokeilla. Saattaa löytää jotain vieläkin hienompaa. Tai esim. mies saattaa löytää lastenhoidon ihanuuden, kun saa kokeilla Ei se ole naiselta pois, vaan se on vaan plussaa lapsille.

Ja onko kotona oleminen sinusta vähemmän arvokasta kuin työssäkäynti, jos se on mielestäsi suorastaan "vastenmielistä" että mies tekee palkkatyötä ja nainen ei?

Kotona oleminen sinänsä on kyllä vähemmän arvokasta, jos mietitään asiaa yhteiskunnan kannalta, mutta lasten hoitaminen toki on tärkeää ja arvokasta. Nämä ovat kaksi eri asiaa. Kotona oleminen ei ole lasten hoidon synonyymi. Mutta se, mikä minusta on vastenmielistä, on sukupuolen mukaan menevä konservatiivinen työnjako. Se useimmiten ei anna miehelle riittävästi tilaa toteuttaa itseään isänä, kun hänet on ulkoistettu rahantekokoneeksi. Minusta tasa-arvoisempi työnjako antaa enemmän mahdollisuuksia molemmille vanhemmille sekä on lapsille parempi monessakin mielessä.

Onko sinun mielestäsi sinun lasten hoito vähempiarvoista hommaa kuin vaikkapa putkimiehen työ?

Ei. Mutta myöskään putkimiehen työ ei ole vähempiarvoista kuin lastenhoito.

Eikä tässä kotiäiti-keskustelussa ole kyse vain siitä, mikä on arvokasta työtä/tekemistä. Myös muilla asioilla on arvo, esimerkiksi tasa-arvoinen vanhemmuus ja yleensä sukupuolten tasa-arvo on arvokasta. Harmi, että se ei aina toteudu.