vierailija
lapsi on kolme ja on kotiäitinä kunnes nuorinkin menee eskariin/kouluun? Ymmärrätkö tällaisen ratkaisun?
On olemassa muitakin vaihtoehtoja kuin kotiäiti/kotirouva ja uraohjus työnarkomaani.Jos perheen talous kestää, niin mikäpä siinä. Kaikki ei ole uraohjuksia ja työnarkomaaneja . Voisin itsekin päätyä tuollaiseen ratkaisuun, jos perhetilanne muuten olisi sopiva.
On tietenkin muitakin syitä, jokaisella omansa, mutta aloituksessa käsittääkseni oli kyse omasta halusta olla edelleen kotona. Sen vuoksi nyt ei tullut eroteltua kaikkia vaihtoehtoja .On olemassa muitakin vaihtoehtoja kuin kotiäiti/kotirouva ja uraohjus työnarkomaani.
Itse olen ollut työtön nyt pian vuoden tehden satunnaisesti keikkatöitä. Ei tämä mitään herkkua ole.
Sinustako on makoilua ja kattoon sylkemistä jos on yli 3 vuotiaan lapsen/lasten kanssa kotona?mitä mieltä näistä pitäisi olla. mun mielestä jokainen saa maata ja sylkee vaikka kattoon, jos elää ilman työtä. miks pitäs aatella näistä asioista mitään. jokainen varmaan tietää, pitääkö olla töissä vai eikö tarvii ja sen miten se vaikuttaa tulevaisuuten
Sitä se periaatteessa on. Vain laiskojen mammojen mielestä lasten kanssa kotona oleminen on "työtä" ja "rankkaa".Sinustako on makoilua ja kattoon sylkemistä jos on yli 3 vuotiaan lapsen/lasten kanssa kotona?
Provo vai oikeasti tätä mieltä?Sitä se periaatteessa on. Vain laiskojen mammojen mielestä lasten kanssa kotona oleminen on "työtä" ja "rankkaa".
Modernit työtävieroksuvat mammat ovat keksineet huvittavan termin "arjen pyöritys" joka kuulostaa joltain fyysiseltä ponnistelulta, vaikka todellisuudessa se koostuu pääosin perseen turvottamisesta koneen ääressä feispuukkaillen ja palstaillen. Välillä käydään istuskelemassa nenä kiinni älypuhelimessa hiekkalaatikolla ja kotiin tultua napsautetaan makaronit kiehumaan ja puhistaan sitten tohkeissaan heti nettikavereille kuinka rankkaa "arjen pyöritys" on.
Kotona lojuva mamma ei hyödytä ketään. Ei yhteiskuntaa, ei jälkikasvuaan, ei miestään, ei itseään.
Mutta heidän lapsensa ovat varmaan päivähoidossa? Harva voi samaan aikaan tehdä töitä ja olla lapselle läsnä.Mun ammatissa useimmat kollegat työskentelevät kotona.
En tätä alunperin kirjoittanut, mutta täsmälleen samaa mieltä.Provo vai oikeasti tätä mieltä?
Sitä se periaatteessa on. Vain laiskojen mammojen mielestä lasten kanssa kotona oleminen on "työtä" ja "rankkaa".
Modernit työtävieroksuvat mammat ovat keksineet huvittavan termin "arjen pyöritys" joka kuulostaa joltain fyysiseltä ponnistelulta, vaikka todellisuudessa se koostuu pääosin perseen turvottamisesta koneen ääressä feispuukkaillen ja palstaillen. Välillä käydään istuskelemassa nenä kiinni älypuhelimessa hiekkalaatikolla ja kotiin tultua napsautetaan makaronit kiehumaan ja puhistaan sitten tohkeissaan heti nettikavereille kuinka rankkaa "arjen pyöritys" on.
Kotona lojuva mamma ei hyödytä ketään. Ei yhteiskuntaa, ei jälkikasvuaan, ei miestään, ei itseään.
Tai sitten on sen verran kovatuloinen mies ja/tai itsellä niin suuri omaisuus, ettei tarvitse käydä palkkatöissä, vaan voi pitää lapset kotona.Itse en pidä kotiäitiyttä parhaana vaihtoehtona. Jos kotiäitinä laittaisi lapsensa kerhoon ja vaikka pariin harrastukseen, voisi yhtä hyvin laittaa johonkin kivaan päiväkotiin osa-aikaisesti. Itse voisi sinä aikana tehdä vaikka osa-aikatyötä. En tajua, miksi tehdä elämässä vain yhtä asiaa, kun samaan elämäntilanteeseen mahtuu muutakin. Yli 3-vuotiaalle päivähoidosta on kyllä hyötyäkin, mutta eihän sen tarvitse olla kokopäiväistä.
Yli 3-vuotiaiden kotiäideistä tulee mieleen lähinnä se, että joko heillä ei ole työtä tai sitten ei ole koulutusta tai osaamista, jolla voisi saada mitään miellyttävää työtä. Silloinhan se kotiäitiys on varmaan ainoa, mitä voi tehdä, jos ei muutakaan ajanvietettä ole.