Piti tarkistaa, miten
Kai Linnilä tekee nekut, mut eihän niitä ollut ollenkaan
Isomummin keittiö- kirjassa! Jossakin olen onjeen nähnyt ja mun kotona ennenmuinoin joulunekut tehtiin itse. En muista siksi, kumpaa olivat, mut eihän tuo ihme ole, jos katso
Raholan sanastosta sanojen merkityksiä, lainaan tähän:
"Kinuski on Suomessa hyvin tunnettu sana, mutta sitä on melko turha hakea muunkielisistä tietokirjoista. Jos se löytyy, niin sitten T-kirjaimen kohdalta venäläisenä sanana.
Kinuski tulee nimittäin suoraan venäjän sanasta tjanuschki, jonka vastine esimerkiksi ruotsalaisessa ruokasanastossa on
mjuk kola.
Lapsuuteni kinuski oli äidin tai vanhemman sisareni sokerista, siirapista, voista ja maidosta keittämää herkullista massaa, joka kaadettiin jäähtymään laakealle vadille ja leikattiin sitten neliöiksi. Se oli pehmeämpää ja kiteisempää kuin
sileänsitkeä toffee, joka ostettiin kaupasta karamellipaperiin käärittyinä paloina. Joskus tehtiin kotona myös nekkuja, mutta ne eivät maistuneet yhtä hyvältä ja ne olivat lisäksi inhottavan tahmeita. Sana
nekku tulee ruotsin sanasta knäcke tai sockerknäcke, "poikkinaksautettavaa" sokeria – sama sana, josta näkkileipä tulee.
Nykyajan nuori tuntee kinuskin varmaankin vain ruskeana, kaupasta tetrakoteloon pakattuna sokerikastikkeena, joka kaadetaan kuumana jäisten karpaloiden päälle ja tarjotaan ulkomaisille vieraille muka suomalaisena erikoisherkkuna. Kyseessä on tietysti venäläisiltä opittu jälkiruoka.
Sokerista ja meijerituotteista keitellään eri maissa paljon erilaisia makeisia, joiden tarkempi selvittely tässä veisi turhan paljon tilaa. Tärkeimmät onkin jo mainittu edellä:
englantilaisten sitkeä toffee eli toffy sekä sen vastineet
tablet Skotlannissa ja
taffy Amerikan puolella, ja tietenkin ruotsalaisten
kola, joka tunnetaan meikäläisissäkin keittokirjoissa nimellä
koola.
Sellainen nimi tulee alunperin koolapähkinästä Cola acuminata ja C. vera, ks. Pepsi-Cola, vaikka juuri tuota, kofeiinia sisältävää pähkinää ei varmaankaan sataan vuoteen ole käytetty, ei kinuskissa eikä kolajuomissakaan.
Lähinnä kinuskia on kuitenkin englantilaisten fudge, joka tarinan mukaan keksittiin vahingossa, kun toffeetehtaan valmistuserä epäonnistui päästessään kiteytymään. Amerikassa tunnetaan hauska, mutta selvästikin myöhemmin keksitty selitys sanalle. Opiskelijoiden slangissa verbi
fudge tarkoitti mm. oppitunnilta pinnaamista.
Makeisten keitto oli aikaavievää puuhaa, jota ei voitu keskeyttää pikkuasioiden, kuten luennolle menemisen takia. Niinpä tehtiin "fudgea", kun pinnattiin luennolta."
Mut kaikenlaisia rouheita niihin nekkuihin on hyvä upottaa, esim sitä mikä nougatjäätelön päällä tai sisällä on.
Valmiita kastikkeita en olekaan voinut käyttää, kun niistä tulee maha kipeäksi. Mitälie sisältävät, mut ei vaan voi. Onneksi ei ole pakkokaan