Mä ainakin ostan Lion-patukat TokmanniltaLioneja ei taida enää saada mistään, onko tuotanto vallan lopetettu?
Aluksi nimi oli Big Cat, eikö?
Olivat kyllä pirun hyviä.
Onkohan vihreitä jamboja (?) vielä.. tai ylipäätä jamboja. Vai oliko ne jamboja, vai menikö joku kirjain pieleen. Tietääkö joku?
Ja saa niitä muualtakin.Mikä järki tehdä pahaa mössöä jos et käytä raakakaakaojauhetta? Samoin maapähkinävoi on kypsytettyä tavaraa.Kummasti se kaupan patukan himo katoaa, kun oppii tekemään parempaa
No, meillä on tehty jo niin kauan, mut aina luomukaakaojauheesta, niin ei tulke kitkerää:
http://koti.netplaza.fi/~paula/kotikokkeli/hunajasuklaa.htm
Sanoinkin ehkä. Ja itse käytän aina luomuhunajaa makeutukseen. Mantelijauhoa laitan myös ja luomaapähkinävoita
Mikäs tämä on? Syön suklaata vain jouluna ja viime vuonna en törmännyt tällaiseen. Onko uutuus?
Kun olin lapsi, isä osti mulle yleensä kaupasta da capon. Suhteeni da capoon on siis erittäin lämmin ja rakkaudellinen.da capo ehdottomasti.niissä on myös Se hyvä puoli että Yks patukka riittää tyydyttämään suklaanhimon
Ai? Mulla on siitä ihan toisenlainen muistikuva, mut säästyn vaivalta, kun tuolla on sen historiikki:
On se kai jo vuoden olut olemassa. Violetti kääre. Herkullisessa Royalissa makeita rommirusinanpulleroita. Awwww...
Vaikuttaa marsipaanilta, josta muotoillaan kakunkoristeetkin. Sitäkin on erilaisina koostumuksina ja aina kannattaa ostaa värjäämätöntä, missä on mantelia vähintään 40%. Jos ei muuta sopivaa löydä makeanhimoon, sellainen pötky riittää muutamalle; painelee vaan siivuihin jotain hyvää, vaikkapa kookosrusinapähkinärouhetta, jos ei ole allergisia lähistöllä.
Sähän puhut ihan mitä sattuu. Ei nougatia mistään kermasta tehdä.Vaikuttaa marsipaanilta, josta muotoillaan kakunkoristeetkin. Sitäkin on erilaisina koostumuksina ja aina kannattaa ostaa värjäämätöntä, missä on mantelia vähintään 40%. Jos ei muuta sopivaa löydä makeanhimoon, sellainen pötky riittää muutamalle; painelee vaan siivuihin jotain hyvää, vaikkapa kookosrusinapähkinärouhetta, jos ei ole allergisia lähistöllä.
Wienernougat mielletään kai myös suklaaksi, vaikka ei siinä kaakaojauhetta taida olla yhtään:
http://www.suklaayhdistys.com/arviot.php?valmistaja=21&tuote=185&nakyma=vieras
Nougatiahan saa, kun keittää kermaa vähän aikaa kokoon, siitä tulee nougaata - vai nugaata nykyään
Pötkylöitä ei ollut muinaisina aikoina, vaan suklaatankoja
Miksi joku laittaisi marsipaanitangon suklaapatukkaketjuun?Vaikuttaa marsipaanilta, josta muotoillaan kakunkoristeetkin. Sitäkin on erilaisina koostumuksina ja aina kannattaa ostaa värjäämätöntä, missä on mantelia vähintään 40%. Jos ei muuta sopivaa löydä makeanhimoon, sellainen pötky riittää muutamalle; painelee vaan siivuihin jotain hyvää, vaikkapa kookosrusinapähkinärouhetta, jos ei ole allergisia lähistöllä.
Wienernougat mielletään kai myös suklaaksi, vaikka ei siinä kaakaojauhetta taida olla yhtään:
http://www.suklaayhdistys.com/arviot.php?valmistaja=21&tuote=185&nakyma=vieras
Nougatiahan saa, kun keittää kermaa vähän aikaa kokoon, siitä tulee nougaata - vai nugaata nykyään
Pötkylöitä ei ollut muinaisina aikoina, vaan suklaatankoja
Piti tarkistaa, miten Kai Linnilä tekee nekut, mut eihän niitä ollut ollenkaan Isomummin keittiö- kirjassa! Jossakin olen onjeen nähnyt ja mun kotona ennenmuinoin joulunekut tehtiin itse. En muista siksi, kumpaa olivat, mut eihän tuo ihme ole, jos katso Raholan sanastosta sanojen merkityksiä, lainaan tähän:
"Kinuski on Suomessa hyvin tunnettu sana, mutta sitä on melko turha hakea muunkielisistä tietokirjoista. Jos se löytyy, niin sitten T-kirjaimen kohdalta venäläisenä sanana. Kinuski tulee nimittäin suoraan venäjän sanasta tjanuschki, jonka vastine esimerkiksi ruotsalaisessa ruokasanastossa on mjuk kola.
Lapsuuteni kinuski oli äidin tai vanhemman sisareni sokerista, siirapista, voista ja maidosta keittämää herkullista massaa, joka kaadettiin jäähtymään laakealle vadille ja leikattiin sitten neliöiksi. Se oli pehmeämpää ja kiteisempää kuin sileänsitkeä toffee, joka ostettiin kaupasta karamellipaperiin käärittyinä paloina. Joskus tehtiin kotona myös nekkuja, mutta ne eivät maistuneet yhtä hyvältä ja ne olivat lisäksi inhottavan tahmeita. Sana nekku tulee ruotsin sanasta knäcke tai sockerknäcke, "poikkinaksautettavaa" sokeria – sama sana, josta näkkileipä tulee.
Nykyajan nuori tuntee kinuskin varmaankin vain ruskeana, kaupasta tetrakoteloon pakattuna sokerikastikkeena, joka kaadetaan kuumana jäisten karpaloiden päälle ja tarjotaan ulkomaisille vieraille muka suomalaisena erikoisherkkuna. Kyseessä on tietysti venäläisiltä opittu jälkiruoka.
Sokerista ja meijerituotteista keitellään eri maissa paljon erilaisia makeisia, joiden tarkempi selvittely tässä veisi turhan paljon tilaa. Tärkeimmät onkin jo mainittu edellä: englantilaisten sitkeä toffee eli toffy sekä sen vastineet tablet Skotlannissa ja taffy Amerikan puolella, ja tietenkin ruotsalaisten kola, joka tunnetaan meikäläisissäkin keittokirjoissa nimellä koola. Sellainen nimi tulee alunperin koolapähkinästä Cola acuminata ja C. vera, ks. Pepsi-Cola, vaikka juuri tuota, kofeiinia sisältävää pähkinää ei varmaankaan sataan vuoteen ole käytetty, ei kinuskissa eikä kolajuomissakaan.
Lähinnä kinuskia on kuitenkin englantilaisten fudge, joka tarinan mukaan keksittiin vahingossa, kun toffeetehtaan valmistuserä epäonnistui päästessään kiteytymään. Amerikassa tunnetaan hauska, mutta selvästikin myöhemmin keksitty selitys sanalle. Opiskelijoiden slangissa verbi fudge tarkoitti mm. oppitunnilta pinnaamista. Makeisten keitto oli aikaavievää puuhaa, jota ei voitu keskeyttää pikkuasioiden, kuten luennolle menemisen takia. Niinpä tehtiin "fudgea", kun pinnattiin luennolta."
Mut kaikenlaisia rouheita niihin nekkuihin on hyvä upottaa, esim sitä mikä nougatjäätelön päällä tai sisällä on.
Valmiita kastikkeita en olekaan voinut käyttää, kun niistä tulee maha kipeäksi. Mitälie sisältävät, mut ei vaan voi. Onneksi ei ole pakkokaan
En laittanut tätä patukkaa suklaaketjuun. Kai siinä ainakin päällä on suklaata, ettei tartu kääreeseen kiinni
