Onko typerää pitää kihlajaiset jos kihlautuminen on molemmille kolmas kerta?

Jos isoisäkin on jo muistanut kortilla ja rahalla, niin hänen takiaan ei ainakaan tarvitse vielä erikseen pitää kihlajaisia, vaan ne tuparit riittää. Samassa tilanteessa olisin varmaan pitänyt pelkät tuparit ja odottanut, huomaako joku siellä sormukset.

Mut jokainen tavallaan. Ainahan juhliminen on kivaa, mutta ystävänä tai sukulaisena tuollaisen kutsun saadessani varmaan huokailisin vähän että taasko pitää hankkia joku lahja ja sitten vielä uusiksi häälahja.

Kutsuun voi myös laittaa ettei tarvita mitään lahjoja yms.
Itse kun aikoinaan naimisiin menin, siitä tiesi vain molempien vanhemmat.
Ei kaikki mene rahan tai lahjojen takia naimisiin. Tai niiden "kulissienkaan".
Jos näin ajattelee, moni voi pysyä myös yhdessä kulissien pystyssä pitämisen takia vaikka huonosti menisikin.

 

On typerää.

Ja tyhmää on myös kysyjän loukkaantua siitä kun kysymykseen joku vastaa että on typerää. Itsehän tätä kysyit.

Kihlajaisten pitäminen on mielestäni yliampuvaa. Etenkin kun on jo kolmas kerta. Ja jos kerran asia on jo isoisänkin kohdalta huomioitu niin ei enää juhlia. Eikö lahjasumma ollut riittävä?

Kuitenkin ap:lle ja hänen miehelleen toistensa kanssa ensimmäinen kerta.
Ehkä sitten voisi olla eri juttu jos he menisivät yhdessä kolmannen kerran kihloihin. Tai vaikka naimisiin.

 

Ei olla mitään lahjoja vailla. Tarvittavat tavarat on jo olemassa kun kaksi aikuista on laittanut hynttyyt yhteen. Myöskään rahaa emme kaipaa vaikka kyllä isoisältä saatu raha oli kiva lisä remonttikassaan. Riittää että tulee paikalle juhliin.

Moni tuntuu pitävän kummallisena, että vietetään kihlajaisia vaikka olisi ensimmäinen kerta. No tällä seudulla se ei ole mitenkään outoa vaan ihan normaalia eikä sitä ihmiset kummeksu. Jotkut vuokraa ihan tilat kihlajaisia varten vaikka yleensä ne pidetään jomman kumman vanhempien luona tai sitten omassa kodissa

 

Mistäpäin ap olet? Kiinnostaa tietää missä suunnalla kihlajaisia pidetään. Itse kun menin kihloihin niin kahvit juotiin vanhempien kanssa. Meidän suunnalla ei tapana juhlia sen suuremmin. Itse olen Keski-Suomesta.

 

Mistäpäin ap olet? Kiinnostaa tietää missä suunnalla kihlajaisia pidetään. Itse kun menin kihloihin niin kahvit juotiin vanhempien kanssa. Meidän suunnalla ei tapana juhlia sen suuremmin. Itse olen Keski-Suomesta.

Etelä-Pohjanmaalta.

Tässä teille joillekin viisastelijoille lukemista.
http://www.juhlitaan.net/kihlajaiset/

 

Mistäpäin ap olet? Kiinnostaa tietää missä suunnalla kihlajaisia pidetään. Itse kun menin kihloihin niin kahvit juotiin vanhempien kanssa. Meidän suunnalla ei tapana juhlia sen suuremmin. Itse olen Keski-Suomesta.

Mun kihlajaiset olivat Keski-Suomessa Jyväskylässä. Kavereitten kanssa juhlittiin yhtenä iltana. Sukulaisten kanssa pidettiin juhlat päiväseltään.

 

No joo, itse en pitäis, tai en ainakaan mitään kihlajaislahjoja olisi pyytämässä. Mutta teidän juhlathan ne on.

 

Etelä-Pohjanmaalta.

Tässä teille joillekin viisastelijoille lukemista.
http://www.juhlitaan.net/kihlajaiset/

voi kamala. Etelä-Suomessa ei onneksi. Kahvittelu vanhempien kanssa tietty ihan ok, mutta että oikeen juhlat lahjoineen. Eikö se hääjuhla nyt riitä polttareineen. No nythän on tullut kuvioihin myös illalliset, jotka järkätään hääpäivää edeltävänä iltana. Siis joillain on yhden avioitumisen vuoksi 5 pirskseet jo lähipiirille joo ja ihan varmaan kaikki tykkää tosi paljon hei!

Sitten kun tulee vauva niin täytyy olla vauvakutsut, sitten kun se syntyy taas lahjotaan, on rotinat, on varpajaiset ja perään vielä ristiäiset.

Ja ne tuparit tottakai, nekin vielä...

 

Luulisi, että juuri uusperheessä ei mentäisi naimisiin, ettei lasten perintö mene. Tai siis itse en ainakaan menisi - tai jos menisin, niin tekisin avioehdon. Ajattelen, että lapsillani on ensisijainen oikeus omaisuuteeni, kumppanilla vasta toissijainen. Lapsethan toki perivät aina, mutta avioliitossa ennen sitä tehdään ositus, joten joissain tapauksissa lasten perintö voi pienentyä uuden avioliiton myötä.

Avioehto on helposti tehty. Yksi syy, miksi uusperheessä naimisiin meneminen voi olla tärkeämpääkin kuin ydinperheessä, on se että halutaan turvata että toinen saa jäädä yhteiseen kotiin asumaan, jos toinen menehtyy. Varsinkin, jos on vielä alaikäisiä lapsia. Muutenhan edellisen liiton lapsi voisi häätää avolesken ja lapset kodistaan pois, vaatiessaan välitöntä perinnönjakoa. Aika rankka juttu, kun toinen vanhemmista on kuollut. Biologiset lapset välittävät normaalisti vanhemmistaan sen verran, etteivät häätäisi toista vanhempaansa ja nuorempia sisaruksia kodista pois, vaan malttaisivat perinnönjakoa odottaa, vaikka vanhemmat ei naimisissa olisi olleetkaan. Mutta sama ei läheskään aina päde suhtautumisessa äiti- tai isäpuoleen, silloin oma etu menee helposti edelle.

Avioliittoon sisältyy siis lesken oikeus jäädä asumaan yhteiseen kotiin, kuten varmaan tiesitkin.

 

No joo, itse en pitäis, tai en ainakaan mitään kihlajaislahjoja olisi pyytämässä. Mutta teidän juhlathan ne on.

Ei me olla mitään lahjoja pyytämässä eikä osattu odottaa mun isoisältä tuota rahasummaa.

Kyllä me ne juhlat pidetään. Mietin vain sitä, että pidetäänkö kahvitus vai teenkö oikein ruoan. Illalla voitaisiin sitten kaveriporukalla juhlistaa.

 

voi kamala. Etelä-Suomessa ei onneksi. Kahvittelu vanhempien kanssa tietty ihan ok, mutta että oikeen juhlat lahjoineen. Eikö se hääjuhla nyt riitä polttareineen. No nythän on tullut kuvioihin myös illalliset, jotka järkätään hääpäivää edeltävänä iltana. Siis joillain on yhden avioitumisen vuoksi 5 pirskseet jo lähipiirille joo ja ihan varmaan kaikki tykkää tosi paljon hei!

Sitten kun tulee vauva niin täytyy olla vauvakutsut, sitten kun se syntyy taas lahjotaan, on rotinat, on varpajaiset ja perään vielä ristiäiset.

Ja ne tuparit tottakai, nekin vielä...

Juhlat pidetään, mutta mitään lahjoja ei odoteta. Sama juttu häiden kanssa sitten kun niiden aika on. En tajua miksi pitäisi odottaa jotakin lahjoja. Meillä on jo kaikkea ja tavaralahjat on ehdoton ei. Ei todellakaan pidetä mitään harjoitusillallisia ennen häitä ameriikan malliin.

Jos lapsen saisimme, niin ei todellakaan mitään vauvakutsuja, rotinoita ei tarvita, varpajaisia ei tarvita. Ristiäiset totta kai pidettäisiin, mutta sekin on varmaan palstan muijien mielestä väärin.

 

No kyllähän se vähän hölmöltä ja kieltämättä vaivaannuttavalta tuntus. "Onnee onnee nyt taas kerran, josko se nyt jo sitten osus kohdalle" vaikka kuinka toivoinsinn sun löytäneen onnen, niin silti kolmas kerta, huh.

Onko susta siis outoa, että melkein keski-ikäisellä ihmisellä on "jo" kolmas parisuhde? Miksi se, että kyseessä on kolmas kihlaus tekee asiasta kummallisen?

Ja miten niin "josko nyt osuis kohdalle" - kyllähän varmaan ne aiemmatkin olivat osuneet ihan hyvin kohdalle, mutta ne suhteet vain eivät kestäneet. Vai onko sinusta ainoa hyvä ja onnistunut suhde sellainen, joka kestää kuolemaan asti?

 

Avioehto on helposti tehty. Yksi syy, miksi uusperheessä naimisiin meneminen voi olla tärkeämpääkin kuin ydinperheessä, on se että halutaan turvata että toinen saa jäädä yhteiseen kotiin asumaan, jos toinen menehtyy. Varsinkin, jos on vielä alaikäisiä lapsia. Muutenhan edellisen liiton lapsi voisi häätää avolesken ja lapset kodistaan pois, vaatiessaan välitöntä perinnönjakoa. Aika rankka juttu, kun toinen vanhemmista on kuollut. Biologiset lapset välittävät normaalisti vanhemmistaan sen verran, etteivät häätäisi toista vanhempaansa ja nuorempia sisaruksia kodista pois, vaan malttaisivat perinnönjakoa odottaa, vaikka vanhemmat ei naimisissa olisi olleetkaan. Mutta sama ei läheskään aina päde suhtautumisessa äiti- tai isäpuoleen, silloin oma etu menee helposti edelle.

Avioliittoon sisältyy siis lesken oikeus jäädä asumaan yhteiseen kotiin, kuten varmaan tiesitkin.

Tiesin toki, ja pidänkin sitä joissain tapauksissa vähän ongelmallisena. Esim. jos perijä on pienituloinen opiskelija, hän saattaa joutua perintöveron vuoksi taloudellisiin vaikeuksiin, kun ei voi edes myydä perinnöksi saamaansa taloa lesken jumittaessa siellä avio-oikeuden perusteella. Aika rankka juttu sekin, jos pahimmillaan oma talous menee sekaisin vanhemman kuoleman jälkeen.

 

Juhlat pidetään, mutta mitään lahjoja ei odoteta. Sama juttu häiden kanssa sitten kun niiden aika on. En tajua miksi pitäisi odottaa jotakin lahjoja. Meillä on jo kaikkea ja tavaralahjat on ehdoton ei. Ei todellakaan pidetä mitään harjoitusillallisia ennen häitä ameriikan malliin.

Jos lapsen saisimme, niin ei todellakaan mitään vauvakutsuja, rotinoita ei tarvita, varpajaisia ei tarvita. Ristiäiset totta kai pidettäisiin, mutta sekin on varmaan palstan muijien mielestä väärin.

Älä nyt herranjumala sen vanhan käävän kans rupia mitään penskaa vääntämään.

Sinuna pitäisin häät mahdollisimman nopeasti, että ehtisi vanha isoisäkin häihin, kun vihdoin nelikymppisenä sinne asti pääset.
Jos isoisä näkee vain kihlajaiset jää varmaan semmonen olo, että voi tyttöparkaa, kolmas kerta kihloihin eikä vieläkään ole naimisiin päässyt.

Kieltämättä kuulostat aika onnettomalta tapaukselta ja jämäpalalta, kun noin monta kihlausta jo takana eikä siltikään yhtään avioliittoja.
Ja nyt kun vihdoin on avioliitto tiedossa, on sulhanen reilusti vanhempi kääpä, eli helppo saalis.

 

Älä nyt herranjumala sen vanhan käävän kans rupia mitään penskaa vääntämään.

Sinuna pitäisin häät mahdollisimman nopeasti, että ehtisi vanha isoisäkin häihin, kun vihdoin nelikymppisenä sinne asti pääset.
Jos isoisä näkee vain kihlajaiset jää varmaan semmonen olo, että voi tyttöparkaa, kolmas kerta kihloihin eikä vieläkään ole naimisiin päässyt.

Kieltämättä kuulostat aika onnettomalta tapaukselta ja jämäpalalta, kun noin monta kihlausta jo takana eikä siltikään yhtään avioliittoja.
Ja nyt kun vihdoin on avioliitto tiedossa, on sulhanen reilusti vanhempi kääpä, eli helppo saalis.

Kyllä se onneton on joku muu kuin ap, jos edelllä olevaa tekstiä on uskominen.

 

Niin voi. Monilla se on nykyään kulissin pystyttämistä. Rahan kerjuuta. Toisilla juridinen sopimus, joka hoidetaan maistraatissa.

Typerä on kyllä tosi ilkeä sana. Muutan sen korniin. Korneinta on se, kun ei-uskova menee valkoisessa prinsessamekossa naimisiin kirkkomenoin. Hääkutsussa lukee tilinumero. Ja exiä on joka sormelle.. Siinä sit vannotaan ikuista rakkautta Jumalan alttarin edessä.. Taas kerran.

Ap:lla ei näin. Ja toki noinkin saa tehdä. Ei kukaan voi kieltää. Mutta kornia se on.

Peesi.
Ihmisten korniudelle ja mauttomuudelle ei rajoja tunnu löytyvän.
Onneksi nuo pölvästit ihmiset aina löytää toisensa, eli vakat kantensa valitsee. Mutta kyllä se sivusta katsoenkin panee vatsan kuralle tää wt-meininki.

 

Ei olla mitään lahjoja vailla. Tarvittavat tavarat on jo olemassa kun kaksi aikuista on laittanut hynttyyt yhteen. Myöskään rahaa emme kaipaa vaikka kyllä isoisältä saatu raha oli kiva lisä remonttikassaan. Riittää että tulee paikalle juhliin.

Moni tuntuu pitävän kummallisena, että vietetään kihlajaisia vaikka olisi ensimmäinen kerta. No tällä seudulla se ei ole mitenkään outoa vaan ihan normaalia eikä sitä ihmiset kummeksu. Jotkut vuokraa ihan tilat kihlajaisia varten vaikka yleensä ne pidetään jomman kumman vanhempien luona tai sitten omassa kodissa

Eli juhlat pidetään. Miksi täältä edes kyselit sitten?
Sitten vielä pidätte ne häätkin. Huhhuh. Kyllä pitää sitoutua ja sitoutua, herran tähden sentään.
Ehdotan että pidätte myös erojuhlat sitten parin vuoden päästä.

 

Onpas ihmiset hirveän juhlavastaisia. Mikä niissä noin ahdistaa? Se, että pitää pukeutua? Pitää keskustella fiksusti jopa tuntemattomien kanssa?

Voin ymmärtää, että lahjan ostaminen on stressaavaa, niin minustakin. Mitä oikeasti voi ostaa jollekin keski-ikäiselle ihmiselle, joka on varmasti ehtinyt hankkia kaiken mitä haluaa/tarvitsee, oli juhlat sitten häät, kihlajaiset, tuparit tai syntymäpäivät. Tai kuinka suuri rahalahja voi olla tai kuinka pieni. Siksi minusta on ihan aiheellista korostaa, ettei lahjoja haluta tai että "toivomme korkeintaan kukkia" tms. koska joitain ahdistaa se tyhjin käsin meneminenkin.

 

Onko susta siis outoa, että melkein keski-ikäisellä ihmisellä on "jo" kolmas parisuhde? Miksi se, että kyseessä on kolmas kihlaus tekee asiasta kummallisen?

Ja miten niin "josko nyt osuis kohdalle" - kyllähän varmaan ne aiemmatkin olivat osuneet ihan hyvin kohdalle, mutta ne suhteet vain eivät kestäneet. Vai onko sinusta ainoa hyvä ja onnistunut suhde sellainen, joka kestää kuolemaan asti?

En ole se jolta kysyit, mutta itseni mielestä tollanen kihlautuminen ja jonkun ihmissuhteen "virallistaminen" on perin huvittavaa ja lapsellista.
Miksi aikuiset ihmiset vaihtaa sormuksia? Tunnen aina myötähäpeää kun nämä kyyhkyläiset vannovat valojaan. Miksi. Oi miksi. Eikö sitä voi ilman jotain typerää sormikorua viettää aikaa jonkun kanssa. Ilman mitään vannomisia ja lupauksia. Ei seurustelukumppani ole perhettä eikä sitä millään sormuksella voi tehdä perheeksi.
Suhde lopopuu kun se loppuu tai on loppumatta.
Sekin menee multa yli hilseen että aikuiset ihmiset muuttaa yhteen, jos molemmilla on lapsia. Eikö ne osaa vierailla toistensa luona. Pitääkö lastenkin elämä laittaa sekasin jonkun "uusperheen" nimessä.
Ehtiihän sitä lasten kasvettua ja pois muutettua leikkiä kotileikkejä jonkun miehen kanssa jos on sellaseen tarvetta. Ei omaan perheeseen tuoda mitään panokaveria ja sen kakaroita. Tai tää on mun mielipide.
En tiedä onko aapella lapsia.

 

En ole se jolta kysyit, mutta itseni mielestä tollanen kihlautuminen ja jonkun ihmissuhteen "virallistaminen" on perin huvittavaa ja lapsellista.
Miksi aikuiset ihmiset vaihtaa sormuksia? Tunnen aina myötähäpeää kun nämä kyyhkyläiset vannovat valojaan. Miksi. Oi miksi. Eikö sitä voi ilman jotain typerää sormikorua viettää aikaa jonkun kanssa. Ilman mitään vannomisia ja lupauksia. Ei seurustelukumppani ole perhettä eikä sitä millään sormuksella voi tehdä perheeksi.
Suhde lopopuu kun se loppuu tai on loppumatta.
Sekin menee multa yli hilseen että aikuiset ihmiset muuttaa yhteen, jos molemmilla on lapsia. Eikö ne osaa vierailla toistensa luona. Pitääkö lastenkin elämä laittaa sekasin jonkun "uusperheen" nimessä.
Ehtiihän sitä lasten kasvettua ja pois muutettua leikkiä kotileikkejä jonkun miehen kanssa jos on sellaseen tarvetta. Ei omaan perheeseen tuoda mitään panokaveria ja sen kakaroita. Tai tää on mun mielipide.
En tiedä onko aapella lapsia.

Olen sinänsä samaa mieltä kanssasi kihlauksesta, ja itse en sellaisia tosiaan ole harrastanut, en myöskään ole mennyt naimisiin. Enkä tykkää ajatuksesta, että sormuksilla tai muilla merkeillä tiedotetaan siviilisäädystä. Ei siis ole minun juttuni. Mutta ymmärsin, että se toinen kirjoittaja kritisoi nimenomaan sitä, että kihlauksia/suhteita on ollut enemmän kuin yksi. Ja se on minusta outoa.

Mutta siitä olen eri mieltä, etteikö seurustelukumppani voisi olla perhettä. Kyllähän moni voi kokea vaikka parhaat ystävät perheekseen, eli perhe on juuri se kokoonpano, jonka ihminen itse kokee olevan perheensä. Jos itse eroaisin ja aloittaisin uuden suhteen, en usko että haluaisinkaan muuttaa yhteen, mutta silti tapasi puhua panokaverista on aika vanhakantainen. Miksi uusi kumppani olisi panokaveri, jos aiempi (jonka kanssa lapset tehtiin) oli kuitenkin puoliso? Vai oliko se ex-aviopuolisokin vaan panokaveri?

 

Onpas ihmiset hirveän juhlavastaisia. Mikä niissä noin ahdistaa? Se, että pitää pukeutua? Pitää keskustella fiksusti jopa tuntemattomien kanssa?

Voin ymmärtää, että lahjan ostaminen on stressaavaa, niin minustakin. Mitä oikeasti voi ostaa jollekin keski-ikäiselle ihmiselle, joka on varmasti ehtinyt hankkia kaiken mitä haluaa/tarvitsee, oli juhlat sitten häät, kihlajaiset, tuparit tai syntymäpäivät. Tai kuinka suuri rahalahja voi olla tai kuinka pieni. Siksi minusta on ihan aiheellista korostaa, ettei lahjoja haluta tai että "toivomme korkeintaan kukkia" tms. koska joitain ahdistaa se tyhjin käsin meneminenkin.

Veikkaan, että ihmisiä ahdistaa nimenomaan se jatkuva lahjojen ostelu. Kuitenkin ihmiset kokevat velvollisuudekseen viedä jotain, vaikka olisi sanottu, ettei tarvita lahjoja. Siksi tuollaiset kihlajaiset kannattaisi melkein järjestää yllätysjuhlina niiden tuparien tai muiden yhteydessä.

 

Olen sinänsä samaa mieltä kanssasi kihlauksesta, ja itse en sellaisia tosiaan ole harrastanut, en myöskään ole mennyt naimisiin. Enkä tykkää ajatuksesta, että sormuksilla tai muilla merkeillä tiedotetaan siviilisäädystä. Ei siis ole minun juttuni. Mutta ymmärsin, että se toinen kirjoittaja kritisoi nimenomaan sitä, että kihlauksia/suhteita on ollut enemmän kuin yksi. Ja se on minusta outoa.

Mutta siitä olen eri mieltä, etteikö seurustelukumppani voisi olla perhettä. Kyllähän moni voi kokea vaikka parhaat ystävät perheekseen, eli perhe on juuri se kokoonpano, jonka ihminen itse kokee olevan perheensä. Jos itse eroaisin ja aloittaisin uuden suhteen, en usko että haluaisinkaan muuttaa yhteen, mutta silti tapasi puhua panokaverista on aika vanhakantainen. Miksi uusi kumppani olisi panokaveri, jos aiempi (jonka kanssa lapset tehtiin) oli kuitenkin puoliso? Vai oliko se ex-aviopuolisokin vaan panokaveri?

Ei mitään "puolisoita" ole mulle olemassakaan , koska minusta ihmninen on kokonainen ilman mitään panokaveriakin.
En tiedä miksi sellasta sitten pitäs kutsua, kai se puoliso on korrektimpi kuin panokaveri. Mutta eikö voi sanoa vain kaveri tai lapsen isä tms. Pitääkö kaikesta nostaa tehdä numeroa.
Itse katson perheeksi vain samaa verta olevat.
suomalainen perhekäsitys on muutenkin hyvin tylsä ja itse en sitä käytäkään. Suomessa perheeksi sanotaan yleensä ihmisiä jotka elävät saman katon alla, yleensä se on se tylsä ja yleensä myös toimimaton ydinperhe.
Itse kutsun perheeksi myös niitä jotka ei asu kanssani, mutta jotka ovat samaa verta ja erittäin rakkaita.

 

Ei mitään "puolisoita" ole mulle olemassakaan , koska minusta ihmninen on kokonainen ilman mitään panokaveriakin.
En tiedä miksi sellasta sitten pitäs kutsua, kai se puoliso on korrektimpi kuin panokaveri. Mutta eikö voi sanoa vain kaveri tai lapsen isä tms. Pitääkö kaikesta nostaa tehdä numeroa.

Minusta "kumppani" on hyvä sana, käyttäisin sitä. Ei se ole numeron tekemistä, vaan selkeämpää. Jos kaikista puhutaan kavereina, on lopulta epäselvää, mistä puhutaan. Ja onhan "kaveri" usein myös aika etäinen ilmaus, esim. ystävistäkin puhutaan ystävinä. Kaveri on sellainen yleisilmaus, joka ei tarkoita välttämättä mitään.

"Lapsen isä" on minusta outo tapa puhua, koska eihän sen ihmisen ainoa merkitys ole se, että hän on lapsen isä. Yleensä eronneet puhuvat noin. Jotkuthan puhuvat vaan miehestä, tyyliin "mies lähtee aamulla töihin klo 7" tai "mentiin miehen kanssa reissuun", mutta itse en tykkää siitä - se korostaa mielestäni liikaa sukupuolta ja esim. itse en halua sitä kautta hetero-oletuksia itseeni. Koska en edes ole hetero - eli syy, miksi olen kumppanini kanssa, ei ole se, että hän on mies.

En itsekään siitä puoliso-termistä kauheasti tykkää, enkä normaalisti sitä käytäkään. Nyt taisin niin kirjoittaa, koska se on kuitenkin yleisesti käytössä oleva sana.

Itse katson perheeksi vain samaa verta olevat.
suomalainen perhekäsitys on muutenkin hyvin tylsä ja itse en sitä käytäkään. Suomessa perheeksi sanotaan yleensä ihmisiä jotka elävät saman katon alla, yleensä se on se tylsä ja yleensä myös toimimaton ydinperhe.
Itse kutsun perheeksi myös niitä jotka ei asu kanssani, mutta jotka ovat samaa verta ja erittäin rakkaita.

Eli sinusta ydinperhe ei toimi, mutta sitten myöhemmin kuitenkin toimii, kun lapset ovat aikuisia, jolloin perheeksi voi laskea tädit, isovanhemmat ja ties kenet? Sanoisin, että mikä tahansa kokoonpano voi toimia tai olla toimimatta. Tiedän myös paljon aikuisia, joilla on tulehtuneet välit sukulaisiinsa, eli ei se verisukulaisuus tunnu toimivan yhtään paremmin. Ja usein toimii paremmin itse valitun ihmisen kanssa kuin kenties hyvin eri aaltopituudella olevien sukulaisten.

Ei suomalainen perhekäsitys saman katon alla asumiseen perustu. Esim. kämppiksiä tai kommuunissa asuvia ei katsota perheeksi keskenään. Suomalainen perhekäsitys on yksilölähtöinen, eli ihmistä ei katsota ensisijaisesti sukunsa jäseneksi vaan itselliseksi olennoksi, joka muodostaa oman perheensä. Onhan siinäkin tietty kaavamaisuus, mutta kuten kirjoitin, jokaisella voi olla oma perhekäsityksensä.

 

Ei mitään "puolisoita" ole mulle olemassakaan , koska minusta ihmninen on kokonainen ilman mitään panokaveriakin.
En tiedä miksi sellasta sitten pitäs kutsua, kai se puoliso on korrektimpi kuin panokaveri. Mutta eikö voi sanoa vain kaveri tai lapsen isä tms. Pitääkö kaikesta nostaa tehdä numeroa.
Itse katson perheeksi vain samaa verta olevat.
suomalainen perhekäsitys on muutenkin hyvin tylsä ja itse en sitä käytäkään. Suomessa perheeksi sanotaan yleensä ihmisiä jotka elävät saman katon alla, yleensä se on se tylsä ja yleensä myös toimimaton ydinperhe.
Itse kutsun perheeksi myös niitä jotka ei asu kanssani, mutta jotka ovat samaa verta ja erittäin rakkaita.

Sun määritelmä perheestä ei ole ainoa oikea.

Mun avomies ei ole vain panokaveri vaan hän on mun puoliso, elämänkumppani, rakkauteni, tuki, ystävä, ymmärtäjä. Säälittävää tuo sun tapasi pilkata toisten puolisoita ja parisuhteita. En ymmärrä tuollaista toisten valintojen pilkkaamista. En mäkään soita sulle suutani sen takia, että et halua puolisoa. Se on sun valintasi ja tämä on mun valintani.

Monta vuotta elin ilman seurustelukumppania ja kun sitten täysin yllättäen tuli tuollainen mies vastaan niin sun mieliksi pitäisi pitää hänet vain panokaverina. Ei kiitos. Oli taloudellisesti ja ajankäytön kannalta paljon helpompaa muuttaa yhteen. Mun alaikäinen lapsi on onnellinen kun sai isomman huoneen ja muutenkin talo on aivan unelma. Voimme kaikki paljon paremmin isossa omakotitalossa yhdessä kuin, että asuisimme kahdessa rivitaloasunnossa.

Miksi joitakin ärsyttää noin paljon toisten valinnat? Miksi eronnut ei saisi rakastua uudestaan? Tuolle yhdelle en vaivaudu vastaamaan kuin sen verran, että mies ei ole mikään vätys eikä todellakaan ole kyse siitä ettenkö saanut muun ikäistä. Ja lapsen teemme jos siltä meistä tuntuu, siihen emme tarvitse palstaämmien lupaa.

 

Minusta "kumppani" on hyvä sana, käyttäisin sitä. Ei se ole numeron tekemistä, vaan selkeämpää. Jos kaikista puhutaan kavereina, on lopulta epäselvää, mistä puhutaan. Ja onhan "kaveri" usein myös aika etäinen ilmaus, esim. ystävistäkin puhutaan ystävinä. Kaveri on sellainen yleisilmaus, joka ei tarkoita välttämättä mitään.

"Lapsen isä" on minusta outo tapa puhua, koska eihän sen ihmisen ainoa merkitys ole se, että hän on lapsen isä. Yleensä eronneet puhuvat noin. Jotkuthan puhuvat vaan miehestä, tyyliin "mies lähtee aamulla töihin klo 7" tai "mentiin miehen kanssa reissuun", mutta itse en tykkää siitä - se korostaa mielestäni liikaa sukupuolta ja esim. itse en halua sitä kautta hetero-oletuksia itseeni. Koska en edes ole hetero - eli syy, miksi olen kumppanini kanssa, ei ole se, että hän on mies.

En itsekään siitä puoliso-termistä kauheasti tykkää, enkä normaalisti sitä käytäkään. Nyt taisin niin kirjoittaa, koska se on kuitenkin yleisesti käytössä oleva sana.



Eli sinusta ydinperhe ei toimi, mutta sitten myöhemmin kuitenkin toimii, kun lapset ovat aikuisia, jolloin perheeksi voi laskea tädit, isovanhemmat ja ties kenet? Sanoisin, että mikä tahansa kokoonpano voi toimia tai olla toimimatta. Tiedän myös paljon aikuisia, joilla on tulehtuneet välit sukulaisiinsa, eli ei se verisukulaisuus tunnu toimivan yhtään paremmin. Ja usein toimii paremmin itse valitun ihmisen kanssa kuin kenties hyvin eri aaltopituudella olevien sukulaisten.

Ei suomalainen perhekäsitys saman katon alla asumiseen perustu. Esim. kämppiksiä tai kommuunissa asuvia ei katsota perheeksi keskenään. Suomalainen perhekäsitys on yksilölähtöinen, eli ihmistä ei katsota ensisijaisesti sukunsa jäseneksi vaan itselliseksi olennoksi, joka muodostaa oman perheensä. Onhan siinäkin tietty kaavamaisuus, mutta kuten kirjoitin, jokaisella voi olla oma perhekäsityksensä.

No joo, kyllä sen kumpopani sanan voin hyväksyä. Mutta jos ei asu sen kanssa, niin onko se sitten "kumppani". Ulkomailla keski-ikäisetkin puhuvat poika- tai tyttökavereista jos "seurustelevat" tai "tapailevat" jotain ihmistä jonka kanssa vaihtavat eritteitä.

Samahan se on miksi kukakin kutsuu, mutta puoliso on kyllä hölmä sana kun sitä miettii. Kaikkein hirveintä on se kun ihmiset kutsuvat itseään "isännäksi" ja "emännäksi", voi hyvä luoja, eikä kyse ole mistään maatalon omistajista tai majatalon pitäjistä. Mikä ihmisiä vaivaa.
Sekin ällöttää kun puhutaan "vaimo sitä vaimo tätä" tai "mies sitä miess tätä", eikö ihmisillä ole enää nimiä kun ne alkavat leikkiä kotia keskenään. Miksei voi sanoa "Antti sitä Antti tätä" tai "Lissu sitä lissu tätä". Katoaako ihmiseltä nimi ja identiteetti samaan syyssyyn siviilisäädyn vaihduttua.

Masentavaa. Mutta jokainen tekee kuten parhaaksi kokee, saa se silti iljettää sivustaseuraajaa. Edes salaa.