Minä hyväksyn lapsen hankkimisen yksin, jos sopivaa miestä ei ole löytynyt.
Mutta en hyväksy seurustelua sellaisen kanssa, jota itse ei katso sopivaksi isäksi ja ikuiseksi elämänkumppaniksi. Minusta siinä johdetaan miestä harhaan ja tuhlataan toisen lapsentekovuosia, kun se toinen voisi olla sellaisessakin parisuhteessa, jossa voi elää oikeaa perhe-elämää. Mies selvästi haluaa omia lapsia, eikä nainen ota tätä mitenkään huomioon, vaan elää puhtaan itsekkäästi. Myöskin sen olemassaolevan lapsen kannalta on ikävää, että äiti tarkoituksella harrastaa vain kestämättömiä parisuhteita, ja isähahmo vain katoaa jossain vaiheessa.
Yksinäinen nainen ei saa hedelmöityshoitoja ollessaan parisuhteessa, ellei valehtele runsaasti pakollisella psykologinkäynnillä, jossa psykologi päättää, saako nainen luvan hoitoihin vai ei. Jo tämän luulisi olevan selvä viesti naiselle, ettei hänen puuhansa ole ok.