Elättekö te ns. rakkausliitossa?

Itse en enää jaksa muistaa miksi menin naimisiin...arki on vallannut elämän ja tuleva yhteinen kesäloma aiheuttaa vain ahdistusta. Sen muistan seitsemän vuoden takaa kun naimisiin menin että olo oli rauhallinen ja tyytyväinen, mutta mitään sokaisevaa rakkaudenhuumaa en ole kokenut.
Ja nyt en kyllä tiedä rakastanko miestäni, välitän kyllä hänestä ja haluan että hän olisi oikeasti onnellinen.

 

Joo kyllä mä elän rakkausliitossa. Totta kai tähän liittyy käytännön asioita ja liittyi jo naimisiinmennessä, meillähän on yhteiset lapsetkin. Mies on mun paras ystävä ja rakastan häntä ihan hirveästi.

 

Joo, kyllä meillä on rakkausliitto, molemmat rakasti kun mentiin naimisiin ja rakastaa edelleen, ei se rakkaus ole hävinnyt mihinkään.
Korkeintaa vahvistunut.

Arkielämää on meilläkin ja hyvä niin, arki kuuluu myös yhteiseen elämään. Parasta on pienet arkijutut.

 

Mulla on tullut enemmän vaan tunteita miestä kohtaan, koska kun menimme naimisiin, olin lapsi, enkä osannut arvostaa häntä näin paljon kuin nyt. Eikä hän tietysti ollut itsekään vielä mies. Häneen on kasvanut aikuistumisen myötä paljon sellaista jota ihailen miehessä.

 

Elän vihaliitossa.

 

Mä elin. Tai ainakin luulin eläneeni. Kunnes huomasin, ettei mieheni ainakaan elä rakkausliitossa. Itse rakastin ja halusin miestäni loppuun asti päivittäin. Mutta nyt saan vaan mieheni vihat niskoilleni.

 

Joo, kyllä meillä on rakkausliitto, molemmat rakasti kun mentiin naimisiin ja rakastaa edelleen, ei se rakkaus ole hävinnyt mihinkään.
Korkeintaa vahvistunut.

Arkielämää on meilläkin ja hyvä niin, arki kuuluu myös yhteiseen elämään. Parasta on pienet arkijutut.

Sama täällä
14pv tulee 15vuotta yhteiseloa täyteen ja päivääkään en vaihtaisi pois =)

 

Rakkaus... Ei meitä varmaankaan sanoisi rakkausaviopariksi. Toki rakastamme toisiamme mutta emme palavasti. Rakastamme toisiamme koska tunnemme toisemme ja kunnioitamme toisiamme. Rakkaus tulee ja menee, välillä ihastun mieheeni uudelleen ja joskus arki voittaa.

Ei ihmissuhteita pidä perustaa pelkän tunteen varaan, tunteet tulee ja menee.

 

kyllä tämä on rakkausliitto mitä suurimmassa määrin, rakastan miestäni aivan mielettömästi ja uskon hänenkin rakastavan minua, ainakin niin hän sanoo viikottain Kolme yhteistä lasta ja 26 yhteistä vuotta ovat hitsanneet meistä aika tiiviin paketin ja ajatuskin elämästä ilman miestäni tuntuu kammottavalta.

 

Vuosi sitten olisin varmaan vastannut kyllä, mutta nyt en enää tiedä. Viimeiset kuukaudet ovat olleet kuin kavereita oltaisiin, ei seksiä eikä muutakaan läheisyyttä, mitään ei tehdä yhdessä ja minä olen vakavasti harkinnut pettämistä.

 

Nimenomaan rakkasliitto. Rakastumisen huuma muuttui rakastamiseksi parin yhdessä vietetyn vuoden jälkeen. Sen jälkeen on kaikenlaisia vaiheita, mutta rakkaus ja halu olla yhdessä on aina ollut pohjalla. Muutama kesä sitten elettiin uudelleen rakastumisenkin vaihe - oltiin todella kuin vastarakastuneet Elokuussa vietämme 17. hääpäivää.

 

...Hopeinen Kuu, oletko sama Hopis? Miten voit, miten selvisit siitä liukastumisesta? Jos olet sama, ihana kuulla sinusta, olen miettinyt paljon mitä sinulle kuuluu ja selvisitkö miten siitä. Mikäli olet sama, kaikkea hyvää sinulle! Siitä on jo monta vuotta mutta pyörittiin tuossa toisessa ketjussa ahkeraan silloin muinoin...

 

Kyllä. Teineistä asti yhdessä, ja vaikka jo tuolloin rakastin valtavasti, niin en osannut odottaa, että rakkaus voi vain kasvaa vuodesta toiseen

 

Kyllä. Ei me järkiliitossakaan olla, ei kumpikaan mitenkään "hyödy" tästä liitosta. Paitsi mä sain naimisiin mennessä kivemman sukunimen.

Välillä on liiankin arkista kaiken kiireen keskellä, mutta senkin yli selviää ilman epäilyksiä, koska molemmat tietää että se harmaa kausi ei kestä loputtomiin. Nyt on taas tullut sellainen vaihe, että mun sydän meinaa pakahtua kun katson mieheeni. Mä vaan rakastan ja arvostan häntä syvästi, ja eiköhän se tunne ole molemminpuolinen.

 

...Hopeinen Kuu, oletko sama Hopis? Miten voit, miten selvisit siitä liukastumisesta? Jos olet sama, ihana kuulla sinusta, olen miettinyt paljon mitä sinulle kuuluu ja selvisitkö miten siitä. Mikäli olet sama, kaikkea hyvää sinulle! Siitä on jo monta vuotta mutta pyörittiin tuossa toisessa ketjussa ahkeraan silloin muinoin...

En taida olla. En muista liukastuneeni. Parasta varmaan olla käyttämättä tätä nimimerkkiä sitten, ettei sekoiteta

 

Ymmärtääkseni kyllä
Tosin tämä nyt vielä avoliitto on, mutta muuttuu jossain välissä avioliitoksi. Kovasti toisiamme rakastetaan ja tässä on maailman paras paikka olla. Ei tule minkäänlaista ahdistusta ja oirehdintaa lomien aikana kun muutenkin paljon yhdessä vietetään aikaa. Viihdytään hyvin toisiemme seurassa ja täydennämme toisiamme.