Minkälaisen maan haluamme jättää jälkikasvullemme?
Monikulttuurisuuden virallisesta paratiisista Ruotsista on kuulunut taas kummia viime aikoina. Rajoittamattoman maahanmuuton ja suvaitsevaisuuden nimeen pyhästi vannovan länsinaapurimme pitkään särkymättömään julkikuvaan on alkanut tulla syviä säröjä, jotka ovat täysin kyseenalaistaneet Suomen mediassa levitetyt tarinat siitä, miten Ruotsi on yhteiskuntana tavoittelemisen arvoinen taivas. Ruotsista kantautuu nykyään Suomen massamedioihin toistuvasti tietoja maahanmuuttajien mellakoinnista, turvapaikanhakijoiden narinasta puutteellisten majoitustilojen vuoksi tai Ruotsissa asuvien äärimuslimien islamilaisesta kiihotuksesta. Ruotsista on pikku hiljaa muodostumassa Pohjolan Afganistan, jonne koko kolmannen maailman kurjalisto hakeutuu nauttimaan täyshuollosta hyvää tarkoittavien ruotsalaisten kustannuksella. Samalla nämä tulijat ovat kuitenkin tekemässä uudesta kotimaastaan lähes sietämättömän paikan elää kantaväestölle.
Ruotsin Malmössä, jossa ulkomaalaistaustaisia ihmisiä on väestöstä puolet ja muslimeita reilu neljännes, sijaitseva yläaste on suljettu oppilaiden hurjistuneen käytöksen vuoksi. Kyseinen koulu sijaitsee Malmön Rosengårdin alueella, jota voi hyvin perustein kutsua Lähi-idäksi keskellä Pohjolaa. Opettajien mukaan tietyt oppilaat nostattavat tässä koulussa niin suurta levottomuutta, ettei tilanne ole enää henkilökunnan kontrollissa. Kouluympäristössä on koettu uhkailua, väkivaltaa ja herjaamista, sekä yhteenottoja muiden koulujen oppilaiden kanssa. Uhkaavia tilanteita ovat aiheuttaneet myös koulun alueelle tulleet rikollisiksi kuvaillut aikuiset. Malmön kaupunki on joutunut jopa palkkaamaan turvallisuusalan asiantuntijoita opastamaan opettajia ja parantamaan koulun turvallisuutta. Miten ruotsalaisen kansankodin turvallinen arki on muuttunut viime vuosikymmeninä ja mikä sen on aiheuttanut?
Jopa suomalainen vihervasemmisto suostuu nykypäivänä myöntämään sen tosiasian, että Ruotsissa on useita kaupunkeja, joissa lähiöissä tapahtuvat mellakat ja ghettoutuminen ovat suuri ongelma. Silti kaikki suomalaiset puolueet perussuomalaisia lukuun ottamatta ovat nyt ennen eduskuntavaaleja toitottaneet maahanmuuton radikaalin lisäämisen tarvetta. Elinkeinoelämän keskusliitto on muun muassa viitannut Ruotsin maahanmuuttolukuihin perustellessaan massamaahanmuuton edistämistä.
Evan tuoreessa julkaisussa taas epä-älyllisesti vaadittiin nettomaahanmuuton tuplaamista nykyiseltä tasoltaan, koska maahanmuuttajien työllisyys on niin huonoa Suomessa. Jokainen voi itse päätellä, ovatko EK:n ja EVA:n maahanmuuttolinjausten laatijat olleet täysissä sielun ja ruumiin voimissa kyseiset kannanotot tehdessään. Pisimmälle kotimaisessa maahanmuuttoeuforiassa on kenties mennyt riikinruotsalaista aatemaailmaa Suomessa viljelevä Rkp, jonka puheenjohtaja Haglund on kovasanaisesti kutsunut Suomen pakolaispolitiikkaa häpeälliseksi ja on käytännössä vaatinut Suomen maahanmuuttopolitiikan muuttamista Ruotsin käytäntöjä vastaavaksi.
Ruotsin maahanmuutto-onnettomuuden totuus paljastuu maan virallisia tilastotietokantoja tarkastelemalla. Ruotsin rikoksentorjuntaneuvoston mukaan ulkomailla syntyneet syyllistyvät rikoksiin vuoden 2005 tilastojen mukaan kaksi kertaa todennäköisemmin kuin Ruotsissa ruotsalaisille vanhemmille syntyneet. Myös maahanmuuttajataustaisiin perheisiin syntyneet syyllistyivät todennäköisemmin rikoksiin, kuin etniset ruotsalaiset.
Maahanmuutto kasvatti Ruotsin bruttokansantuotetta 1950-, 60- ja 70-luvuilla. Tuolloin suuri osa tulijoista sai työpaikkoja Ruotsin kasvavan teollisuuden piiristä. Vuonna 1996 julkaistun tutkimuksen mukaan maahanmuutolla on tämän jälkeen ollut vain kielteisiä vaikutuksia Ruotsin talouteen. Eräiden arvioiden mukaan nykyään useita kymmeniä prosentteja Ruotsin vuosittaisesta BKT:stä menee pelkästään ulkomaalaistaustaisen väestön aiheuttamien yhteiskunnallisten kustannusten kattamiseen.
Vuonna 2014, jolloin Ruotsi saavutti suurimmat väestönkasvulukemansa sitten 1940-luvun jälkeen, Ruotsi myönsi kaiken kaikkiaan 110 610 oleskelulupaa, joista suurimmat ryhmät olivat syyrialaiset (25 950), kansalaisuudettomat (7 255), eritrealaiset (6 787), intialaiset (6 687), kiinalaiset (4 902), thaimaalaiset (4 702), somalialaiset (4 063), afganistanilaiset (4 033), irakilaiset (2 862), iranilaiset (2 798), yhdysvaltalaiset (2 517), turkkilaiset (2 118), pakistanilaiset (1 819), venäläiset (1 594), ukrainalaiset (1 333), serbialaiset (1 248) ja puolalaiset (1 231). Lukuihin sisältyy myös turvapaikanhakijoille ja EU-kansalaisille myönnetyt oleskeluluvat. Turvapaikanhakijoita länsinaapuriimme saapui viime vuonna 81 301, joista suurimmat ryhmät syyrialaiset (30 583), eritrealaiset (11 499), kansalaisuudettomat (7 863), somalialaiset (4 831), afganistanilaiset (3 104), irakilaiset (2 666), albanialaiset (1 699), serbialaiset (1 512), kosovolaiset (1 474) ja ukrainalaiset (1 332).
Näiden lukujen valossa on kaunistelematta sanottava, että Ruotsiin on suuntautunut ja tulee lähivuosina suuntautumaan käsittämättömän mittaluokan kolmannen maailman ihmisten hyökyaalto, joka saattaa ruotsalaisen kansakunnan selviytymisen lähitulevaisuudessa vaakalaudalle. Millään maailman korkeasti kehittyneellä maalla, edes itseään humanitaariseksi suurvallaksi kutsuvalla Ruotsilla, ei ole mahdollisuuksia kotouttaa väkilukuunsa nähden näin suurta joukkoa alkeellisista yhteiskunnallista oloista tulevia ihmisiä.
Ruotsi johtaa myös raiskausrikostilastoja koko maailman laajuisesti. Miten pohjoismaisessa hyvinvointivaltiossa voi tapahtua raiskauksia niin paljon suhteessa väestöön? Ovatko periruotsalaiset pellavapäät Börje ja Åke aivan yhtäkkiä päättäneet kunnostautua naisten raiskaamisessa? Vastaus tähän kysymykseen löytyy tilastoja tutkimalla. Ruotsissa raiskaustilastojen kärjessä ovat säännöstään Ruotsissa asuvat maahanmuuttajat, joilla on varsin usein muslimitausta. Näin suvaitsevaisen Ruotsin maahanmuuttopolitiikka on suoraan johtanut siihen, että ruotsalaiset naiset eivät voi enää kulkea turvallisesti oman maansa kaduilla pelkäämättä raiskatuksi tulemista. Ruotsin asema maailman raiskauskeskuksena pitäisi jo siis olla paatuneimmallekin monikulttuurisuusfanaatikolle Suomessa pitävä todiste siitä, että Ruotsin yli 40 vuotinen monikulttuurinen yhteiskunnan rakennusprojekti on johtanut täydelliseen onnettomuuteen.
Riikinruotsalaiset Åke ja Börje ovat myös alkaneet ilmeisesti kokemaan juutalaiset huonommaksi kansanosaksi, sillä antisemitismi on nostanut päätään varsinkin Ruotsin lähiöissä pelottavalla tavalla. Juutalaisten maastamuutto Ruotsista onkin kiihtynyt viime vuosien ennennäkemättömästi. Ruotsin juutalaisvainojen esiripun takaa kuitenkin pilkistää esiin sama pahaenteinen islamin puolikuu kuin Ruotsin raiskausepidemiankin tapauksessa. Suomalaistenkin tietoisuuteen on tullut se karmea kohtalo, jolle juutalaiset monissa muslimivaltaisissa kaupungeissa Ruotsissa ovat joutuneet. Malmössä muslimeiden on kerrottu sylkevän tai vainoavan niitä ihmisiä, jotka pitävät päässään juutalaista kipaa tai tunnustautuvat muuten avoimesti juutalaiseksi. Takavuosina pidetty Davis-cupin ottelu Ruotsi-Israel taas jouduttiin kieltämään yleisöltä Malmössä äärivasemmiston ja muslimien yhteisten mellakoiden pelossa.
Olen usein ajatellut, että miltä niistä ihmisistä on tuntunut juuri ennen toista maailmansotaa, jotka tajusivat, ettei herra Hitler ja hänen väkivaltainen kansallissosialistinen aatteensa ole hyvä asia laisinkaan. Yleinen ilmapiiri oli kuitenkin tuolloin hyssyttelevä ja sovitteleva, eikä natsien ekspansiivista valloituspolitiikkaa ja sodanvalmistelua Euroopassa ollut poliittisesti korrektia arvostella, vaan parempi oli pitää suunsa supussa.
Euroopan viimeisiä vuosia ennen toista maailmansotaa voidaan verrata nykytilanteeseen, jossa miljoonat ihmiset ympäri Eurooppaa pohtivat massamaahanmuuton ja monikulttuurisuuden epäonnea, mikä on kaikkien ajattelevien ihmisten nähtävissä. Jos aidosti olet kauhuissasi mitä islamisaatio tekee länsimaille, ei tästä huolimatta ole Eurooppaa hallitsevan suvaitsevaiston ja sen päivystävien toimittajadosenttien mielestä poliittisesti korrektia astua julkisesti tätä kehitystä arvostelemaan saati vastustamaan. Näiden monikulturistien mielestä eurooppalaisten pitäisi hyväksyä niin sanotun Eurabian synty vääjäämättömänä tosiasiana ja moraalisen kehityksen huipentumana. Useimmat eurooppalaiset ovatkin hiljaa ja pitävät suunsa kiinni. Kaikki eivät onneksi niin tee.
Euroopassa on tällä hetkellä kytemässä äänekäs ja kasvava eurooppalaisten joukko, joka ei halua maailman sivistyksen ja kulttuurin keskuksen Euroopan taantuvan barbaariseksi ja takapajuiseksi muslimien hallitsemaksi emiraatiksi. Nämä samat rohkeat eurooppalaiset ovat viime vuosina menneet joukoittain vaaliuurnille ja äänestäjät vaalivoittajiksi Ranskan kansallisen rintaman, Itävallan vapauspuolueen tai Tanskan kansanpuolueen kaltaisia puolueita, jotta Euroopan täystuho voitaisiin välttää ja kansallinen tulevaisuus pelastaa nykyisille ja tuleville alkuperäisten eurooppalaisten sukupolville.
Kaikista käsittämätön piirre Euroopan islamisoinnissa on se tapa, millä tänne tulevat muslimivieraat kohtelevat kantaväestöä. Eräs tuore tapaus Ruotsissa oleskelevista turvapaikanhakijoista on hyvin kuvaava siitä rajattomasta röyhkeydestä, mitä muslimiturvapaikanhakijat voivat osoittaa auttajiaan kohtaan. Ruotsiin tulevat nuorukaiset ovat päässeet kansankotiin turvaan ja pakoon sotaa, sekä köyhyyttä, mutta eivät osoita minkäänlaista kunnioitusta isäntiään kohtaan. He tulevat kauniiseen Ruotsiin, he astuvat linja-autoon ja heidät kyyditään vastaanottokeskukseen. Bussissa jaetaan Maraboun suklaata ja muita periruotsalaista herkkuja, jotta vastaanotto olisi lämmin ja tulija kokisi olonsa tervetulleeksi. Perillä nämä nuorukaiset merkkitoppatakeissaan eivät kuitenkaan ole tyytyväisiä olosuhteisiinsa. He eivät saapuneetkaan isoon kaupunkiin, jossa mahdolliset sukulaiset ja tuttavat jo odottaisivat. Nuorukaiset päättävät ryhtyä nälkälakkoon, koska määränpäässä on liian kylmä ja siellä saattaa kohdata jopa petoeläimiä. Ruotsalainen suvaitsevaisto kauhistuu. Tulijat eivät olleet tyytyväisiä?! Mikä nyt neuvoksi? Ei hätää. Tilanteelle on yksinkertainen ratkaisu, sillä nuorukaisille luvataan saman tien, että heidät jatko sijoitetaan turvalliseen isoon kaupunkiin piakkoin. Nälkälakko loppuu ja Maraboun syönti jatkuu. Ruotsalalaisten matelulle maan uusien isäntien edessä ei siis löydy minkäänlaista rajaa.
Itseäni jäi kummastuttamaan monikin asia edellämainitussa turvapaikanhakijoiden osoittamassa kitinässä. Ensinnäkin; missä olivat vanhukset, naiset ja lapset? Uutiskuvien perusteella (myös videon), ainuttakaan ei ollut nähtävissä. Kaikki olivat salskeita nuoria miehiä, joita yleisesti ajatellen kuvittelisin taistelevan sodassa. Kaikki eivät tietenkään koe käynnissä olevaa sotaa aiheelliseksi ja juuri sen takia ovat lähteneet pakoon? Voidaan myös pitää hyvin arveluttavan sitä, että hyvässä fyysisessä kunnossa olevat nuoret miehet pakenevat kotimaastaan Ruotsiin. Eikö heidän pitäisi jäädä puolustamaan naisiaan, lapsiaan ja vanhuksiaan alkuperämaahansa tai auttaa näitä pakenemaan pois maasta? Miehisestä kunniasta ei näillä kyseisillä turvapaikanhakijoilla tunnu olevan minkäänlaista käsitystä.
Toiseksi; Miten ihmeessä kukaan, edes eliitin jalustalle nostama turvapaikanhakija, kehtaa arvostella hänelle ilmaiseksi annettua turvaa ja suojaa, sekä muuta hyväntahtoisuutta, jonka osoittamisesta ruotsalaiset ovat maailmankuuluja? Sinisilmäinen maailmanparantaminen nakertaa juuri sitä oksaa, millä itse istut. Kuinka kauan Ruotsi antaa tämän mielettömän maailmanparannuksen jatkua? Niin kauan kuin jokainen koulu on lakkautettu? Niin kauan kuin kantaväestöön kuuluva ruotsalaislapsi on vähemmistönä omassa kunnassaan/kaupungissaan? Niin kauan kun ruotsin valtauskonnoksi vaihtuu islam? Niin kauan kun barbaarinen sharialaki on yleisessä käytössä, josta käytännön esimerkkejä saadaan toistuvista uutiskuvista muslimaissa tapahtuvien kivitysten ja mestausten muodossa?
Voi olla, että Ruotsin tulevaisuus länsimaisena eurooppalaisena maana on jo menetetty, koska maassa asuva valtava maahanmuuttajakohortti kasvaa tulevaisuudessa eksponentiaalisesti ei pelkästään maahanmuuton, vaan myös korkeiden syntyvyyslukujen johdosta. On yleisesti tiedossa, että kolmansista maista tulevat ihmiset lisääntyvät moninkertaisen määrän siihen nähden miten kantaväestö. Tämän taustalla on muun muassa se, että naiset alistetaan eräissä ulkoeurooppalaisissa kulttuureissa pelkiksi synnytyskoneiksi. Vaikka maahanmuuttajien syntyvyys ajan myötä mukautuu kantaväestön alempiin syntyvyyslukuihin jää maahanmuuttajien hedelmällisyysluku silti pysyvästi huomattavasti kantaväestön syntyvyyttä korkeammaksi. Ei siis tarvitse olla pitkää matematiikkaa lukenut, pystyäkseen todeta, että valkoihoinen kantaruotsalainen tulee olemaan vähemmistö suhteellisen pian omassa maassaan.
Tämä on käsittämätön kehityspolku ottaen huomioon Ruotsin aseman yhtenä Euroopan vanhimmista kansallivaltioissa. Ruotsi on yhden ihmiselämän mittaisessa ajanjaksossa muuttumassa kehittyneestä eurooppalaisesta sivistysvaltiosta kolmannen maailman kaatopaikaksi. Suomi matelee Svea-mamman perässä aivan samaa tuhoisaa massamaahanmuuton- ja monikulttuurisuuden polkua, minkä takia Suomen pitäisi välittömästi ryhtyä tehokkaisiin toimenpiteisiin Ruotsin kaltaisen kansallisen itsemurhan välttääkseen. Voikin todeta, että tulevaisuuden uhka ei ole idässä, vaan lännessä, mikäli Ruotsi ennusmerkkien mukaan muuttuu etnisten konfliktien riivaamaksi hornankattilaksi Pohjolassa.
Maailmassa on hyvinvointivaltioita vain rajallinen määrä ja niihin muuttamaan halukkaita yksilöitä on Afrikan ja Aasian mantereille taas useita miljardeja. Jos kaikki korkean elintason hyvinvointivaltiot ylikansoitetaan, niin mikä on lopputulema? Ei kovin valoisa. Jos Saksan, Englannin, Ruotsin tai Ranskan väestöt vaihdetaan historiallisista eurooppalaisista kantaväestöistä arabi- tai afrikkalaisenemmistöiseksi, näistä maista tulisi uusia Irakin, Somalian tai Afganistanin kaltaisia failed state-valtioita.
Nykyinen globalisaatiofanaatikkojen ajama agenda mahdollisimman monien kansojen ja eri etnisten ryhmien sullomisesta samoihin valtioihin voi tulla johtamaan Euroopassa pidemmällä aikavälillä, joko nykyisten vähemmistöjen väkivaltaiseen valtaantuloon tai suoranaiseen sisällissotaan kantaväestöjen ja maahanmuuttajien välillä. Emmekö historiasta näe, mitä kävi Etelä-Amerikan inkoille ja mayoille, intiaaneille Pohjois-Amerikassa tai aborginaaleille Australiassa, kun he altistuivat massiiviselle vieraan sivilisaation ihmisten maahanmuutolle? Mikäli eurooppalaiset eivät halua, että heidän lapsensa ja lapsenlapsensa elävät reservaateissa afrikkalaisten ja arabien hallitsemassa Euroopassa, on eurooppalaisessa maahanmuuttopolitiikassa tehtävä täyskäännös.
Kaikki maahanmuutto Eurooppaan mantereen ulkopuolelta olisi pyrittävä tietyllä aikavälillä laskemaan minimaaliselle tasolle. Lisäksi maksimaalista maahanmuuttajataustaisten ihmisten paluumuuttoa kotimaihinsa olisi tuettava tehokkaasti. Jotkut saattavat sanoa, ettei korkea elintaso ja kulttuuri voi vallita maassa ilman maahanmuuttoa. Tämä ei pidä paikkaansa, sillä Japani ja Etelä-Korea ovat rikkaita OECD-maita, mutta eivät käytännössä salli maahanmuuttoa alueilleen alikehittyneistä maista. Euroopan olisi otettava askel näiden kahden Itä-Aasian taloustiikerin suuntaan laittamalla tulvaportit kiinni Lähi-idän ja Afrikan maahanmuuttajainvaasion estämiseksi. Vain näin voimme tarjota elinkelpoisen tulevaisuuden jälkikasvullemme ympäri Euroopan.
