Käsi sydämellä - nukutko hyvin, jos lapsi todella sairas?

["utelias"]

Tuosta toisesta ketjusta heräsi kysymys:
Te, ketkä olette sitä mieltä, että isä voi hoitaa kipeää lasta yön ja äiti nukkua, että jaksaa mennä töihin, pystyttekö oikeasti nukkumaan, jos lapsenne on niin sairas, että hourii ja näkee näkyjä, on korkeassa kuumeessa? Itse en pystyisi, ja sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, ettenkö luottaisi isään hoitajana, en pystyisi, vaikka lapsi olisi sairaalassa ammattilaisten hoidossa... Joku normi oksutauti tai perusflunssa on eri asia, mutta tuo ap:n kuvaama tilanne hyvin korkeakuumeisesta lapsesta, hourailusta... tilanne voi hetkessä muuttua radikaalisti, lapsen tajunnan taso tai hengitys voi romahtaa, kuka tietää onko lapsella vaikka hengenvaarallinen pneumokokki tms bakteeri-infektio, mikä voi tappaa tunneissa. Itse olisin niin huolissani lapsesta, ettei uni tulisi, vaikka miten pakko olisi nukkua... :/

 

["sanni"]

parasta aikaa olen hermona, miten mies sikeäunisena pärjää kipeän pojan kanssa kotona, itse ole yövuorossa töissä.
Poika 8v ja oireet alkoivat vähän yli kaksi viikkoa sitten. Ekaks oli pientä yskää, seuraavana päivänä kuume pomppasi päälle 39. Kuumetta oli pari päivää ja sitten tuli kova korva- ja kurkkukipu. Sai kuurin korvatulehdukseen ja angiinaan.
Viikon kuuri loppui viime keskiviikkona ja heti sen jälkeen yskä paheni huomattavasti.

Mies vei kuitenkin yskäisen pojan perjantain futistreeneihin, jotka pidettiin ulkona vesisateessa. Seuraavat treenit oli sunnuntaina ja kun tulin töistä kotiin illalla oli kuume noussut yli 39 ja poika todella kipeän näköinen. Kuumetta ei siis ollut enää ab-kuurin aloittamisen jälkeen ollut ennen sunnuntaita.
Eilen heräs ja kuume poissa koko päivän, mutta illalla kun lähdin töihin kuume pomppasi taas hetkessä päälle 39.
Nyt hermoilen, että pojalla sydänlihastulehdus ja vointi huononee yön aikana, eikä mies herää tarkistamaan pojan kuntoa/kuumetta.
Lääkäriin vien heti aamulla kun pääsen töistä. Vituttaa äijä, kun vienyt yskäisen lapsen treeneihin....on tasan miehen vika jos tullut jotain vakavampaa pojalle.

 

[viisikymppinen isoäiti]

No en mä ainakaan nuku, jos lapsi on tosi sairaana. Kyllä mä itse päivystän silloin valveilla

 

["niin"]

En nuku...

Jotka epäilee että sikeäuninen mies ei herää yksin ollessaan lapsen kanssa niin uskoisin että herää. Meillä mies on myös sikeäuninen ja esim. välillä päivystää kotona ja ei varmasti herää hälytykseen jos minä en herätä, yksin ollessa ei mitään ongelmia heräämisessä. Sama lasten kanssa, jos minä olen kotona niin mies ei herää ilman erillistä herätystä. Menee varmaan jotenkin "alitajuisesti" tuo herääminen, herää kun tietää etten ole herättämässä.

 

[feger]

Yritän kyllä nukkua, mutta nukun tosi huonosti

 

[skflmslkfm]

Kyllä mä nukun. Mies herää helposti, minä en muutenkaan, ja lapset kyllä huutaa jos on iso hätä.

 

[En nukkuisi]

Kyllä mä nukun. Mies herää helposti, minä en muutenkaan, ja lapset kyllä huutaa jos on iso hätä.

Mä en ainakaan laskisi sen varaan, että lapset huutavat, jos on kova hätä. Korkea kuume voi laskea tajunnan niin, että lapsi vaipuu tajuttomuuteen ihan huomaamattaan nukkuessaan, eli ei todellakaan herää huutamaan. Näin voi käydä isommallekin lapselle, kuten eräässä tuttavaperheessäni valitettavasti kävi. Heidän teini-ikäinen lapsensa meni "tavallista flunssaa" potevana illalla nukkumaan ja löytyi aamulla kuolleena vuoteestaan. Syynä vakava, nopeasti edennyt aivokalvontulehdus.

 

[skflmslkfm]

Mä en ainakaan laskisi sen varaan, että lapset huutavat, jos on kova hätä. Korkea kuume voi laskea tajunnan niin, että lapsi vaipuu tajuttomuuteen ihan huomaamattaan nukkuessaan, eli ei todellakaan herää huutamaan. Näin voi käydä isommallekin lapselle, kuten eräässä tuttavaperheessäni valitettavasti kävi. Heidän teini-ikäinen lapsensa meni "tavallista flunssaa" potevana illalla nukkumaan ja löytyi aamulla kuolleena vuoteestaan. Syynä vakava, nopeasti edennyt aivokalvontulehdus.

No minä nukun. Ikinä ei olla oltu tosi kipeitä. En ole edes ikinä syönyt antibioottia, tai sairastanut vesirokkoa. En voi valvoa, vain "jos jotain tapahtuu". Jos lapset on itkuisia tai tosi kuumeisia - ne nukkuu mun vieressä.

 

[En nukkuisi]

No minä nukun. Ikinä ei olla oltu tosi kipeitä. En ole edes ikinä syönyt antibioottia, tai sairastanut vesirokkoa. En voi valvoa, vain "jos jotain tapahtuu". Jos lapset on itkuisia tai tosi kuumeisia - ne nukkuu mun vieressä.

Niin, nythän olikin otsikonkin mukaan kyse siitä, että "nukutko hyvin, jos lapsi todella sairas?". Jos teillä ei lapset ole oleet koskaan tosi kipeitä, niin miten voit tietää, nukutko vai etkö?

 

[skflmslkfm]

Niin, nythän olikin otsikonkin mukaan kyse siitä, että "nukutko hyvin, jos lapsi todella sairas?". Jos teillä ei lapset ole oleet koskaan tosi kipeitä, niin miten voit tietää, nukutko vai etkö?

No meille tosi sairas on kuume ja flunssa, joten nukun. Ei sitä vaan voi valvoa 24/7 jos lapset on kipeitä, vaan pitää myös itse levätä.

 

[huhhoh]

En nukkunut. Lapsi oli kovassa kuumeessa ja yskässä monta päivää ja tavattiin eri lääkäreitä. Valvoin yöt ja päivät, torkuin vaan lapsen vieressä. Sitten osui lääkäri kohdalle, joka sanoi että poika tarvii suonensisäistä antibiootti hoitoa pahaksi päässeeseen keuhkokuumeeseen. Toinen yö Lastenklinikalla ja meikä vetäisi 12h tirsat nojatuolissa, kun vihdoin uskalsi nukahtaa.

 

[V.ieras]

Nukun. Nukun aina kuin tukki.
En voi sille mitään ja välillä on semmoinen huono äiti-fiilis, ihan kuin en välittäisi lapsistani

 

[vv]

meillä 14 v pojalla todettiin influenssa perjantaina, astmaatikkona painu keuhkoihin ja sunnuntaina olikin jo keuhkokuume. En ole nukkunut juurikaan torstaista asti, pojalla ollut henki ahtaalla ja kova kuume. Nyt alkaa antibiootit vaikuttaa että ehkä ensi yön saa jo nukuttua. En jätä edes noin isoa valvomatta, sunnuntaina pojalla meni taju kun yski ja henki ei kulkenut.

 

["memmi"]

Nukun jos olen menossa töihin ja mies jäämässä kotiin. Multa varmaan puuttuu joku "äiti-geeni" tai sitten vaan olen löytänyt rinnalleni kultakimpaleen johon voi todellakin luottaa. Monasti mies menee sohvalle nukkumaan ja ottaa kipeän lapsen viereensä ettei herättele siskoaan (lapset nukkuu samassa huoneessa). Sama toki toisin päin jos mies on lähdössä töihin.

Monasti olen miettinyt näitä ketjuja lukiessa että meillä on varmaankin sitten aika poikkeava perhe tai ainakin parisuhde. Ei ole koskaan käynnyt mielessä etteikö isä pystyisi samaan kuin minä. En koe olevani mitenkään erikoinen, muuta kuin ehkä "ylireakoiva" joskaan en sitäkään pahasti.

Tai liekkö syynä meidän tasavertaisuuteen se että molemmat lapset on syntynyt alle 1 kg painoisina (ei kaksoset) ja ollaan monenlaista tässä matkalla yhdessä koettu. Ja onhan mulla kyllä ihan mieletön mies =) <3

 

[vv]

[QUOTE="memmi";30679470]Nukun jos olen menossa töihin ja mies jäämässä kotiin. Multa varmaan puuttuu joku "äiti-geeni" tai sitten vaan olen löytänyt rinnalleni kultakimpaleen johon voi todellakin luottaa. Monasti mies menee sohvalle nukkumaan ja ottaa kipeän lapsen viereensä ettei herättele siskoaan (lapset nukkuu samassa huoneessa). Sama toki toisin päin jos mies on lähdössä töihin.

Monasti olen miettinyt näitä ketjuja lukiessa että meillä on varmaankin sitten aika poikkeava perhe tai ainakin parisuhde. Ei ole koskaan käynnyt mielessä etteikö isä pystyisi samaan kuin minä. En koe olevani mitenkään erikoinen, muuta kuin ehkä "ylireakoiva" joskaan en sitäkään pahasti.

Tai liekkö syynä meidän tasavertaisuuteen se että molemmat lapset on syntynyt alle 1 kg painoisina (ei kaksoset) ja ollaan monenlaista tässä matkalla yhdessä koettu. Ja onhan mulla kyllä ihan mieletön mies =) <3[/QUOTE]Meillä myös poika oli aikoinaan hiukan yli kilon keskonen ja mies hoitaa kyllä hyvin ja aina osallistunut pojan hoitoon mutta yöllä se ei herää vaikka kämppä katoaisi ympäriltä.

 

["memmi"]

Meillä myös poika oli aikoinaan hiukan yli kilon keskonen ja mies hoitaa kyllä hyvin ja aina osallistunut pojan hoitoon mutta yöllä se ei herää vaikka kämppä katoaisi ympäriltä.

Meillä kyllä heräilee. Joskin jos olemme sopineet että minä jään kipeän lapsen kanssa kotiin, niin ei tuo silloin heti "pomppaa" minnekään kun tietää mun olevan varuilla. Jos taas mä oon menossa töihin niin herää kyllä.

Kai tuo sitten on spesiaali yksilö. Tai sitten juju on siinä että meidän "osat" on selvät. Kun toinen tietää oikeasti olevansa vastuussa niin uni on kevyempää. Ehkä jotkut miehet luottavat siihen äidin heräämiseen tai ovat tottuneet että vaikka itse heräisikin niin se äiti kuitenkin tulee siihen "hääräämään" että sitä kautta eivät ota asiaa niin "vakavasti" tai reakoi ollenkaan.

 

["Jenis"]

[QUOTE="utelias";30679151]Tuosta toisesta ketjusta heräsi kysymys:
Te, ketkä olette sitä mieltä, että isä voi hoitaa kipeää lasta yön ja äiti nukkua, että jaksaa mennä töihin, pystyttekö oikeasti nukkumaan, jos lapsenne on niin sairas, että hourii ja näkee näkyjä, on korkeassa kuumeessa? Itse en pystyisi, ja sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, ettenkö luottaisi isään hoitajana, en pystyisi, vaikka lapsi olisi sairaalassa ammattilaisten hoidossa... Joku normi oksutauti tai perusflunssa on eri asia, mutta tuo ap:n kuvaama tilanne hyvin korkeakuumeisesta lapsesta, hourailusta... tilanne voi hetkessä muuttua radikaalisti, lapsen tajunnan taso tai hengitys voi romahtaa, kuka tietää onko lapsella vaikka hengenvaarallinen pneumokokki tms bakteeri-infektio, mikä voi tappaa tunneissa. Itse olisin niin huolissani lapsesta, ettei uni tulisi, vaikka miten pakko olisi nukkua... :/[/QUOTE]

No, jos mua huolestuttaisi että lapsella on tappava tauti, oltais varmaan lääkärissä eikä kotona. Miten se valvominen lapsen oloa auttaa? Jos kuume on niin korkea että näkee näkyjä eikä kuumelääke sitä laske, oikea paikka on sairaala.

 

["Hohhoh"]

[QUOTE="Jenis";30679501]No, jos mua huolestuttaisi että lapsella on tappava tauti, oltais varmaan lääkärissä eikä kotona. Miten se valvominen lapsen oloa auttaa? Jos kuume on niin korkea että näkee näkyjä eikä kuumelääke sitä laske, oikea paikka on sairaala.[/QUOTE]

Kai nyt kaikki vie lapsen sairaalaan, jos tietää, että lapsi sairastaa tappavaa tautia. Kuten viesteistä voi lukea, esim. influenssa voi muuttua aika nopealla tahdilla hyvinkin vakavaksi. Ja jos lapsi + koko muu perhe nukkuu syvässä unessa silloin, voivat seuraukset olla kohtalokkaat.

 

[??????]

Tottakai nukun, miksi en nukkuisi?

 

[TiiBii]

Riippuu täysin väsymykseni määrästä. Jos ei väsytä, valvon jopa tarkoituksella mut sit kun oon (esim jo kahden valvotun yön jälkeen) sippi niin nukun enkä sille mitään mahda.

Ei kenenkään toisen terveydentila vaikuta ihmisen unentarpeeseen.

 

["mie"]

Kumma kun iltalehdissä ei kovin usein otsikoida : Lapsi kuoli kuumeeseen yh-isän hoivissa....

Oikeasti, kuinkahan moni lapsi on kuollut sen takia että isä on häntä hoitanut? Ja oliskohan jossain suhdelukua äitien vastaavaan lukumäärään?

 

[Kolmen lapsen kokemuksella]

Nukun jos niin on sovittu. Jos mä olen seuraavana aamuna lähdössä töihin ja mies jää kotiin sairaan lapsen kanssa niin ei mun ole mitään mieltä valvoa, se olisi jo väärin mun seuraavan päivän potilaita kohtaan.

Meillä mies(kin) on sairaanhoitaja ja omaa vahvemman kokemuksen sairausta lapsista kuin mä, viimekädessä mulla on tapana kysyäkin miehen näkemystä mitä tehdä jos olen itse epävarma. Eli luotan miehen kykyyn arvioida tilannetta ja hankkia lapselle tarvittaessa muutakin hoitoa.

Mitä siihen tulee että hyvät äidit ei voi nukkua jos lapsi on sairas. Meillä yksi lapsista syntyi sellaisessa kunnossa että ekat 3kk olisin saanut valvoa vuorokaudet läpeensä ja sen jälkeenkin pitkiä aikoja ja usein. Siksi meillä määritellään tuo hyvä äitiys ja vanhemmuus vähän erilailla. On ollut pakko jakaa tuota valvomisvastuuta niin keskenämme kuin välillä muillekin ihmisille. Jotta lapsi saisi sen parhaan ja turvallisimman hoidon.

 

[huhhoh]

Mä en kyllä pysynyt kärryillä, että miten minun huolissani olo ja miehen kykeneväisyys sairaan lapsen hoitoon liittyvät yhteen? Jos olen huolissani, en saa unta. Sama miehellä. Ei se tarkoita etteikö luotettaisi toisiimme...

Mulla on tainnut jäädä jotain lukematta, palaan illalla asiaan.

 

[alll]

Mä en kyllä pysynyt kärryillä, että miten minun huolissani olo ja miehen kykeneväisyys sairaan lapsen hoitoon liittyvät yhteen? Jos olen huolissani, en saa unta. Sama miehellä. Ei se tarkoita etteikö luotettaisi toisiimme...

Mulla on tainnut jäädä jotain lukematta, palaan illalla asiaan.

Lue ensin ketju, mistä tää sai alkunsa. Eli perheessä tilanne jossa isä työtön, äiti töissä. Lapsi kipeänä ja äiti haluaisi olla saikulla lapsen kanssa(palkallisena?), vaikka mies on kotona. Ja yksi perustelu kotiin jäämiselle se että äiti on valvonut "huolissaan" yön...ettei voisi työtä tehdä kun ei jaksa. Ja vastaukseksi ei kelvannut se että miksi se kotona muutoinkin oleva ei voisi kipeän lapsen rinnalla valvoa.

Noin mutkia oikoen...

 

[teisu harmaana]

En nuku. Nukun muutenkin todella huonosti ja heräilen monta kertaa yössä. Kun poika on kipeänä, hän yleensä kömpii jossain vaiheessa meän väliin nukkumaan. Mutta kyllä mieskin valvoo mun kaverina sitten. Eli ollaan molemmat hereillä tai sitten säpsitään hereille varsinkin oksennustaudissa. Muuten mies nukkuu kuin tukki, mutta pojan ollessa kipeänä, hänkin nukkuu huonosti.