The ketju

Status
Viestiketju on suljettu.
:wave:

Voi veljet mikä päivä, kivaa ollu lasten kanssa. Ja tänään ollu äidil vähän kokkausinto hukassa.. joten syöty grillattuu broiskuu salaatin kera ja mäkistä haettiin ateriat iltapäivällä.
Jos sit huomenna tekis sulatejuusto-pekoni kastikkeen ja kylkeen riisii ja perunaa. Ja iltaruoaksi jos tekasis lasagnen :)
 
  • Tykkää
Reactions: Bitch
nonni, taas yks kympin peppu purjehti paikalle

vanhojen simmujen iloksi
On muuten kumma juttu...

Kun oli kakskymppinen, kolmekymppinen ja viiskymppinen urosotus kalassa joen rannalla, niin vastarannalla oli naisia uimasillaan... ja ihan ilkosillaan...

Kakskymppinen tuumi, et uidaan äkkiä vastarannalle.
Kolmekymppinen sanoi, että eipäs kun kutsutaan naaraat tänne.

Viiskymppinen tuumi siihen, että nähdään me tästäkin...
 
Tein jotain mitä pelkään katuvani myöhemmin ja isosti.
Mä en kadu mitään mitä olen tehnyt. Kaikki tekemistäni ei kestä päivänvaloa, mut jos kukaan ei kantele niin souvvat?

Kadun asioita joita en osannut tai uskaltanut tehdä. Eikä ne liity aviohommiin mitenkään. Uskalluksen puutetta kun mulla ei ole ollut vuosikausiin ja osaaminen taas on makuasia. Silti mulla on lähes neljännesvuosisadan kokemus hyvin kiltin ja uskollisen aviomiehen roolista.

Mut teininä oli tyttö josta mä tykkäsin ihanhirveesti. Mä olin ujo ja niin oli hänkin. Luulen, että hän tykkäsi minusta, mutta en voi tietää.

Kerran sattui niin, että pirskeiden päätyttyä herrasmiehen kaltaisena saatoin kyseisen neidon yöbussipysäkille. Sitä bussia sit odotettiin varmasti puoli tuntia... eikä kumpikaan saanut sanottua, että "tykkään susta".

Bussi tuli, neito nousi siihen ja bussi vei hänet elämästäni pois. Näimme seuraavan kerran luokkakokouksessa 20 v myöhemmin. Mitään ei silloinkaan tapahtunut. Se juna oli mennyt. Oikeesti vituttaa vieläkin.

Täs maailmassa ei enää ole mitään mitä en uskaltaisi.
Hommaa toki helpottaa se, että täs maailmassa ei ole mitään mitä tekisin jota äitini tai edesmenneet mummoni tai kummisetäni eivät hyväksyisi.

En myöskään pelkää vuoteeni alla piileviä mörköjä, joten täs maailmassa ei oikeasti ole yhtään mitään mitä mä ymmärtäisin pelätä.

Tinkuliini ny taitaa pelätä pelkoa?
 
Tuo meidän katti on nirsoista nirsoin. Nyt on alkanut kelpaamaan kuivattu kana. Se on sellaista höttöstä, hampaissa rutisevaa. Samalla kun ottaa suuhun tuota lihaa niin katti ravistuttaa itseään niin että korvat vain tärisee ja kuuluu hassu ääni. Toista taitaa ällöttää tuo koostumus :LOL:.
 
Status
Viestiketju on suljettu.

Yhteistyössä