Tilanne on se että olemme miehen kanssa eroamassa minun tahdostani, syitä on todella monia, mm lapset ovat eriarvoisessa asemassa, emme pysty puhumaan mistään asioista, saatika olemaan samaa mieltä, seksi ei ole toiminut moneen vuoteen ja moraaliset näkemyksemme eroavat paljon.
Tämä on toinen kerta kun olemme lasten kanssa muuttamassa pois miehen luota, ja tiedän siis mitä on tulossa..
Takaisinmuuton jälkeen asiat palasivat samoihin uomiin, ja lisäksi siunaantui lisää ongelmia.
Tällä hetkellä on melko rauhallista ja molemmat pyrkivät pitämään mölyt mahassa lasten takia. Ja siitä syystä alkaakin taas epäilemään eron tarpeellisuutta...
Toisaalta kokemus on osoittanut että näennäinen rauha kestää enintään pari viikkoa.
Huomenna maanantaina pitäisi mennä tekemään vuokrasopimusta, ja muutto olisi 1.3. , ei vaan millään jaksaisi alkaa taas siihen rumbaan.
Siis itse muuttaminen, yhteisen lapsen suru ja oireilu, kaikesta itse vastuussa oleminen, perheen ja yrityksen pyörittäminen.
Sekin pelko että ei löydä kuitenkaan ikinä sopivampaa puolisoa, tai että törmää vielä huonompaan yksilöön.. (Ei tietenkään ole heti haku päällä)
Stressiä on tämän tilanteen lisäksi muutenkin rahatilanteen, yrityksen asioiden vuoksi, ja huoltajuuskiistaakin pukkaa keskimmäisen lapsen asioista.
Jostain tarvis saada energiaa tämän eron toteuttamiseen, avioliitolla ei ole toivoa, kun kumpikaan ei pysty arvostamaan tai kunnioittamaan toista.
Tämä on toinen kerta kun olemme lasten kanssa muuttamassa pois miehen luota, ja tiedän siis mitä on tulossa..
Takaisinmuuton jälkeen asiat palasivat samoihin uomiin, ja lisäksi siunaantui lisää ongelmia.
Tällä hetkellä on melko rauhallista ja molemmat pyrkivät pitämään mölyt mahassa lasten takia. Ja siitä syystä alkaakin taas epäilemään eron tarpeellisuutta...
Toisaalta kokemus on osoittanut että näennäinen rauha kestää enintään pari viikkoa.
Huomenna maanantaina pitäisi mennä tekemään vuokrasopimusta, ja muutto olisi 1.3. , ei vaan millään jaksaisi alkaa taas siihen rumbaan.
Siis itse muuttaminen, yhteisen lapsen suru ja oireilu, kaikesta itse vastuussa oleminen, perheen ja yrityksen pyörittäminen.
Sekin pelko että ei löydä kuitenkaan ikinä sopivampaa puolisoa, tai että törmää vielä huonompaan yksilöön.. (Ei tietenkään ole heti haku päällä)
Stressiä on tämän tilanteen lisäksi muutenkin rahatilanteen, yrityksen asioiden vuoksi, ja huoltajuuskiistaakin pukkaa keskimmäisen lapsen asioista.
Jostain tarvis saada energiaa tämän eron toteuttamiseen, avioliitolla ei ole toivoa, kun kumpikaan ei pysty arvostamaan tai kunnioittamaan toista.