Vanhemmat, joilla ei ole koskaan OIKEAA aikaa lapsilleen

Aika on aikaa, ei ole oikeanlaista tai vääränlaista aikaa. Aikaa voi olla vähän tai paljon, mutta oikea ja väärä ei tähän kuulu kenelläkään muulla kuin oman kruunun kiillottajilla, jotka vielä ponnistavat toisten olkapäiltä.

 

Jatkan vielä, kun edellisessä viestissäni jäin jumiin pelkästään harrastukseen liittyviin asioihn.

Olen lakannut huolehtimasta liikaa myös lapseni koulunkäynnistä. Hän kyllä tietää milloin on kokeet, mitä liikkakamoja pitää olla mukana yms. Kysyn kyllä lapseltani näistä asioista ja tarvittaessa autan läksyissä ja kokeeseen lukemisessa, mutta vastuu koulunkäynnistä on lapsellani. Meillä rehtori oikein sanoi, että nykyään vanhemmat tekevät liikaa lastensa puolesta eivätkä anna tarpeeksi vastuuta lapselleen. Vastuu koulunkäynnistä on lapsella!

 

Mikä ap luulet olevasi? Yleinen syyttäjä?

 

Höpö höpö Minä oisin just semmoinen suurpiirteinen äiti ja olisin vain iloinen, että opetan lapsille rentoa elämänasennetta.. Jos kaikesta stressaa niin ei se ole ihmisen hyvinvoinnin kannalta hyvä. Pikkujutut on pikkujuttuja, en kadehdi ihmisiä ketkä niistä ottaa paineita! :S

 

Höpö höpö Minä oisin just semmoinen suurpiirteinen äiti ja olisin vain iloinen, että opetan lapsille rentoa elämänasennetta.. Jos kaikesta stressaa niin ei se ole ihmisen hyvinvoinnin kannalta hyvä. Pikkujutut on pikkujuttuja, en kadehdi ihmisiä ketkä niistä ottaa paineita! :S

Kuka stressaa kaikesta? Ahaa tämä käännetään nyt sitten näin päin. Ei luoja...

 

Mun äiti oli kyllä kunnon säheltäjä. Varusteita unohteli vaikka sellaiset todellakin löytyi perusurheiluun, mitään erityisiä ei voinut ostaa kun ei ollut paljoa rahaa. Mun äiti myöhästeli paljon ja tultiin usein juosten paikkoihin.

MUTTA hän oli kyllä yksi kiinnostuneimmista äideistä, kyseli ihan ärsyyntymiseeni asti jatkuvasti koulunkäynnistäni, halusin välttämättä autella koko ajan niissä, oli hyvin kiinnostunut harrastuksistani, oli läsnä. Halaili paljon ja puhui kauniimmin minulle kuin valtaosan ystävieni vanhemmat.

Että myöhästelevä vanhempi ei kyllä tarkoita mitään vähempää kiinnostusta ja välittämistä....

just näin! me lapset ollaan kans pienestä pitäen ihan itse huolehdittu kaikkiin kouluun ja harrastuksiin liittyvistä jutuista: me on muistettu kaikki tärkeät tehtävät, päivät, kellonajat jne ja jos jokin on mennyt mönkään niin se on ollut vähän meidän lasten vastuulla. muuten vanhemmat on olleet erittäin paljon läsnä, todella läheiset välit, paljon on tehty yhdessä ja kaverit ja naapurin lapset ovat nekin tykänneet meidän vanhemmista hirveesti. jos jotakuta vanhempaa ei lapsen koulu tai harrastus niin paljon "kiinnosta" tai on muuten vaan hirveä häslä persoona, niin ei se tarkoita etteikö muuten olisi aikaa lapselle. naurettava yleistys.

 

Kuka stressaa kaikesta? Ahaa tämä käännetään nyt sitten näin päin. Ei luoja...

Ketjussa jotkut kummastelee kun lapsella on eri pari sukat tai harrastukseen tullaan nippa nappa ajoissa, eikä vanhemmat muista koulun tapahtumia. Mun mielestäni mm. edellä mainitut asiat eivät ole niin tärkeitä, että niistä kannattaa paineita ottaa, eivätkä ainakaan kerro vanhempien läsnäolosta lasten elämässä :'D Mulla itselläkin saattaa kiireessä unohtua pikkuasioita hoitamatta, mutta jos pyrkisin täydellisyyteen niiden osalta en jaksaisi hoitaa elämän osa-alueita läheskään niin hyvin mitä nyt.. Mutta ennen kaikkea, en olisi kovin miellyttävää seuraa ja SE on mielestäni tärkeintä.

 

Ketjussa jotkut kummastelee kun lapsella on eri pari sukat tai harrastukseen tullaan nippa nappa ajoissa, eikä vanhemmat muista koulun tapahtumia. Mun mielestäni mm. edellä mainitut asiat eivät ole niin tärkeitä, että niistä kannattaa paineita ottaa, eivätkä ainakaan kerro vanhempien läsnäolosta lasten elämässä :'D Mulla itselläkin saattaa kiireessä unohtua pikkuasioita hoitamatta, mutta jos pyrkisin täydellisyyteen niiden osalta en jaksaisi hoitaa elämän osa-alueita läheskään niin hyvin mitä nyt.. Mutta ennen kaikkea, en olisi kovin miellyttävää seuraa ja SE on mielestäni tärkeintä.

Mun mielestä ajoissa tuleminen on tärkeää ja ahdistuin äitini kanssa myöhästelystä, kunhan vaan menen paikkoihin ajoissa niin en koe siitä stressiä, ongelma ratkaistu. En nyt ihan sitäkään niele, että myöhästely on se paras juttu ja opettaa hyvää lapsille, mutta on se sellainen, ettei se mistään vanhempien läsnäolosta, rakkaudesta ja huolenpidosta negatiivista kerro. Erittäin hyvä jos on säntillinen, mutta ei se nyt maailmaa kaada jos ei satu olemaan. Tuntuu olevan luonnekysymys enemmänkin, enhän minäkään oppinut niin hösöksi kuin äitini ja se stressasi, mutta jos taas olisin ollut samanlainen, tuskin siitä olisin ollut moksiskaan...

Sä et ehkä jaksaisi, mutta säntillisempi ihminen jaksaa, hänelle asioiden järjestely ajoissa ja ajoissa tuleminen on jo itsestäänselvyyksiä, eikä muiden elämän osa-alueiden hoitaminen siitä kärsi, vaikka sulle se toisi vaikeuksia.

En itsekään ole se kaikkein säntillisin tyyppi, mutta selkeästi enemmän sellainen kuin suurpiirteinen.

 

Mun mielestä ajoissa tuleminen on tärkeää ja ahdistuin äitini kanssa myöhästelystä, kunhan vaan menen paikkoihin ajoissa niin en koe siitä stressiä, ongelma ratkaistu. En nyt ihan sitäkään niele, että myöhästely on se paras juttu ja opettaa hyvää lapsille, mutta on se sellainen, ettei se mistään vanhempien läsnäolosta, rakkaudesta ja huolenpidosta negatiivista kerro. Erittäin hyvä jos on säntillinen, mutta ei se nyt maailmaa kaada jos ei satu olemaan. Tuntuu olevan luonnekysymys enemmänkin, enhän minäkään oppinut niin hösöksi kuin äitini ja se stressasi, mutta jos taas olisin ollut samanlainen, tuskin siitä olisin ollut moksiskaan...

Sä et ehkä jaksaisi, mutta säntillisempi ihminen jaksaa, hänelle asioiden järjestely ajoissa ja ajoissa tuleminen on jo itsestäänselvyyksiä, eikä muiden elämän osa-alueiden hoitaminen siitä kärsi, vaikka sulle se toisi vaikeuksia.

En itsekään ole se kaikkein säntillisin tyyppi, mutta selkeästi enemmän sellainen kuin suurpiirteinen.

Juu. Jos mä ajattelen monen lapsen työssäkäyvää vanhempaa niin en oikeasti ihmettelisi/paheksuisi yhtään, että arjen pyörittäminen on usein sellaista hulapaloota jossa ei ehkä pienempiä juttuja ehdi edes ajatella. Mutta varmaan jokainen koittaa parhaansa, että kerkeisi aina ajoissa, mutta mä ottaisin sen huumorilla ja sanoisin lapselle että ei haittaa kun pahoittelee! Akateeminen vartti

Mutta uskon kyllä, että se lasta stressaa jos tukka putkella juostaan ja häselletään viime tipassa.. Siinä voi sitten joko ottaa lunkisti, että noh pääset mukaan eikä tää mtn tai sit hermota ja aiheuttaa lapselle stressiä :/

 

Myönnän, että on tullut vietettyä todella vähän aikaa esikoisen kanssa kuluneena vuonna pienempien sisarusten takia, mutta silti olen perillä kaikesta... Poika on aina ajoissa, välineet mukana, kokeet allekirjoitettuina seuraavana päivänä jne... Mutta kahden keskistä laatu-aikaa ei kyllä ole ollut. Täytyy korjata se nyt lomalla kun ei tarvitse niin aikaisin mennä pojan nukkumaan. Olipas hyvä, että tuli ajateltua <3

 

vittu mitä paskaa.

 

Minä olen tunnollinen ja kiinnostunut vanhempi. Lapset on ajallaan melkein aina oikeassa paikassa mutta sitten tulee niitä aikoja kun mulla ei vaan pysy homma hanskassa. Mulla on ADD ja kun on liikaa stressiä tai mutta niin keskittyminen herpaantuu ja se näkyy eniten siinä että unohtelen asioita. Piirre on välillä jopa huolestuttava ja vaikeuttaa elämää paljon. Anteeksi kaikille.

 

Ja sitten on ne vanhemmat, joiden lapset ovat ekana paikalla koulun pihalla, ei unohduksia, ei myöhästymisiä. Läksyt aina tehty. Harrastavat, ovat ajoissa sielläkin. Vanhemmat lukevat ja vastaavat wilman viesteihin. Vaatteet ovat puhtaat ja asianmukaiset. Mutta. Vanhemmat eivät anna aikaansa.

 

Ei kukaan voi päällepäin sanoa jabpäätellä. Vain perhe yksin tietää sen. Ja lapsen surulliset silmät.