Mä en halua tulla keski-ikäiseksi

Ei, ei, ei... Mä olen liian nuori. Ja en ole elämässäni saanut tarpeeksi aikaiseki... Minulla ei ole mitään, enkä ole tehnyt mitään,. mitä muut ovat saavuttaneet ja tehneet tämänikäisinä.

Yritä tässä nyt sitten kerätä kokemuksia ja omaisuutta, kun rahaa ei ole ikinä, ja puolet ajasta opiskelujen jälkeen on mennyt työttömänä.

 

Ikää oli? Mitä olisi pitänyt saada aikaiseksi?

 

Vaihtoehto on hyvin yksinkertainen.

 

[QUOTE="Anne";30495350]Ikää oli? Mitä olisi pitänyt saada aikaiseksi?[/QUOTE]

ikää pian 40-v. Ja niistä aikaansaannoksista sitten, niin aloitetaan vaikka vakituisesta työpaikasta (ja jopa työurasta). Oma asuntokin olisi kiva (olen edelleen samassa vuokrayksiössä, mihin muutin kymmenen vuotta sitten. ). Ja samoin myös olisi ihan kiva pystyä nyt vaikka matkustelemaan ja harrastamaan ja no, tekemään kaikkea, mitä kaikki normaalit ihmiset tekevät.

 

Mikäs vika keski-ikäistymisessä oikeasti on? Ja mitä olisi pitänyt saada aikaiseksi? Ja miski??
Onhan tässä aikaa vielä tehdä vaikka mitä! Opiskella vaikka kokonaan uusi ammatti, luoda pitkä työura... Ainoastaan lapsia en aio enää lisää hankkia Ne olen tehnyt ennen keski-ikäistymistäni. Nyt onkin aikaa sitten muihin juttuihin..

Oikeasti vanheneminen on ihan kiva juttu. Elämässä on erilaisia vaiheita. Lapsuus, nuoruus ja aikuistuminen ovat taakse jäänyttä elämää. Nyt elän sellaisen aikuisen elämän vaihetta. Kotona on isoja muksuja joiden kanssa on ihan eri jutut kuin pikkulasten kanssa oli.
Itse odotan sitäkin hetkeä innolla, että ollaan joskus miehen kanssa taas kaksin!

AIka aikaa kutakin. Ei elämä lopu siihen kun täyttää 30, 40, 50 60 .....

 

ikää pian 40-v. Ja niistä aikaansaannoksista sitten, niin aloitetaan vaikka vakituisesta työpaikasta (ja jopa työurasta). Oma asuntokin olisi kiva (olen edelleen samassa vuokrayksiössä, mihin muutin kymmenen vuotta sitten. ). Ja samoin myös olisi ihan kiva pystyä nyt vaikka matkustelemaan ja harrastamaan ja no, tekemään kaikkea, mitä kaikki normaalit ihmiset tekevät.

Tai mitäpä jos lakkaisit suremasta kaikkea sitä mitä, et ole vielä saanut?
Itse surin aikani sitä, että emme voineet asua omakotitalossa silloin kun lapset olivat pieniä, kunnes ymmärsin, että mitä sitten? Lapsilla oli kuitenkin koko ajan hyvä ja turvallinen koti. Asuimme itse asiassa yli 10 vuotta samassa paikassa ja lapsilla oli hyvä,turvallinen, tuttu ja välittävä naapuriyhteisö turvanaan. Vasta kun päästin irti ajatuksesta, että olin "menetänyt" jotain kun haaveeni ei toteutunut (omakotitalo, kasvimaa, kodinhoitohuone...) pystyin ymmärtämään mitä kaikkea olin saanut.

 

ikää pian 40-v. Ja niistä aikaansaannoksista sitten, niin aloitetaan vaikka vakituisesta työpaikasta (ja jopa työurasta). Oma asuntokin olisi kiva (olen edelleen samassa vuokrayksiössä, mihin muutin kymmenen vuotta sitten. ). Ja samoin myös olisi ihan kiva pystyä nyt vaikka matkustelemaan ja harrastamaan ja no, tekemään kaikkea, mitä kaikki normaalit ihmiset tekevät.

Sulla taitaa olla alkava neljänkympin kriisi Älä huoli, kyllä se menee ohi, kun tuo "maaginen" luku on saavutettu ja alat tuntea pikku hiljaa olosi seesteisemmäksi ja osaat arvostaa niitä asioita, joita sinulla on.