Mies meni töihin vaikka oli sisäinen verenvuoto

Loukkaantuisitko kun mies lähtee tässä tilanteessa töihin ja jättää 4 lasta kotiin... tilanne siis tämä.... hoitovirheen seurauksena rutiini operaation yhteydessä sain sisäisen verenvuodon,henki meinasi lähteä ja vatsani jouduttiin leikka auki, jouduin tehohoitoon kun maksan & haiman takana oli verenvuodon seurauksena yli 5dl verta + latiossa lisää hyytymiä. Lääkäri oli nirhaissut maksaa ja suolivaltimoa puuduteneulalla.... Tulehdusarvot lähes 300 ja hemoglobiini laski 70.... eikä kipulääkitys toiminut millään tapaa. Epiduralia yritettiin kipuun mutta se puudutti vain niskan/rinnat, ei vatsaa.... 3vrk jälkeen minut siirrettiin teholta tehovalvonta osastolle. Mies meni tämän 3vrk päästä töihin koska vkl loppui ja alkoi maanantai).... Hoitoni meni sairaalassa päin mäntyä, olisin tarvinut läheisen tukea/apua.... ja 3 vanhinta lasta olivat kotona hädissään kesälomalla ja pelkäsivät että äiti kuolee (nuorin oli onneksi sentäs hoidossa).
Olin reilu 2vk sairaalahoidossa tehon jälkeen. Koko tämän ajan mies oli töissä normaaliin tapaan vaikka tiesi tilastani.
Eikä hän jälkikäteen edes suostunut auttaa hoitovirhevalituksen teossa.

Tästä ollaan jälkikäteen riidelty. Miehen mielestä ei tehnyt mitään väärää. Itsellä kivut oli sairaalassa pahemmat kuin yhdessäkään synnytyksessä ja olin todella huonona. Välillä kivusta tajuton. Ja lapset peloissaan kotona. Koen että jätti minut yksin. Väittää edelleen että perhe tärkeempi kuin työ. Teot kertoo toista. Viimeksi vuosi sitten oli vastaava tilanne kun sain molemminpuoleisen keuhkoveritulpan. Huoh... Tällaiset asiat tekee pikkasen turvattomuutta. Ja jättää tietynlaisen turvattomuuden.

Olen kai joku "maanantaikappale".... Ikääkin vasta alle 35..... ja on kaikenmaailman kremppoja.

Pitäskö tääkin vaan unohtaa ja antaa asian olla? En ainakaan enää odota turhia..... Olisin toivonut että ees lääkärin kierroilla ois ollut mukana tai pari tuntia aamupäivällä. Mutta ei niin ei....


Minusta jokaisella pitäs olla joku hädän hetkellä pitämässä puolia ja lohduttamassa.

 

Loukkaantuisin.

 

Jos mies olisi todella välittänyt sinusta ja lapsistaan, niin hän olisi jäänyt kotiin, mikäli taloudellinen tilanne ja työpaikan säilyminen eivät vaatineet työssäkäyntiä. Ikävä kyllä, suomalaisissa miehissä on tuollaisia tunnekylmiä ihmisiä. Olen kokenut samanlaista hylkäämistä ja välinpitämättömyyttä mieheni taholta hädän hetkellä.

 

En todellakaan tiedä pystynkö enää jatkamaan suhdetta ???? minulle jäi noista tapahtumista kovat traumat.


Olen miettinyt että jos minulle tapahtuu jotain tulevaisuudessa, niin kykeneekö edes lapsia tukemaan/puolustamaan hädän hetkellä....

Tuntuu että työ menee kaiken edelle.... Ei olisi saanut potkuja vaikka olisi ollut pois. Olisi saanut esim. kesälomankin aikaistettua jos olisi tahtonut.

Minusta tuntuu että hän näin jälkikäteen jotenkin vähättelee minun kokemaa kipua ja kaikkea muuta mitä tapahtui. Olen törkännyt potilaspaperini hänen nenänsä eteen ja käskenyt lukea. Ei halua....


Olen niin väsy tähän. Mies haluaa olla niinkuin ei mitään olisi tapahtunut. Olen edelleenkin leikkauksesta kipeä ja ruoka menee vatsaan peg-letkun kautta. Letkusta onneksi tulen pääsemään eroon

 

no monen miehen paniikki ja hätä näkyy arkirutiinien säilyttämisellä. tässä sen näkee kuinka erilaiset ajatusmaailmat miehillä ja naisilla on. kysypä siltä mieheltä ihan huvikseen miltä hänestä tuntuu, äläkä keskity vain märehtimään itseäsi...

 

Loukkaantuisin. Ihan sama, mitä mies sanoisi, koska teot osoittavat selvää välinpitämättömyyttä sinua ja lapsia kohtaan.

 

Mmmm, suuttuisin jo lasten takia.
Olisi lasten takia ottanut sen aikaistetun kesäloman.
Mun lapsen isä(ex) jätti mut raskausaikana viikoksi yksin koiran kanssa, kun lähti synnyinseudulleen tyttärensä kanssa. Mulla oli liikkumakielto, ja koiran lisäksi kauppaankin oli mentävä.
Mutta munaton itsekeskeinen kusipää se on aina ollut. Ja tulee olemaan. Ei kun törkeydet jatkuu, mutta nyt ne kohdistuu lapseen, koska minuun ei voi.

 

No meillä on maatila, itse meinasin kuolla ja olin sairaalassa. Kyllä miehen olinpakko työnsä tehdä. Navetassa oli toki lomittaja, mutta se 30 hehtaaria säilörehua oli pakko kerätä talteen, muuten olis eläimet kuollut nälkään seuraavana talvena. Eiole aina mahdollisuus jäädä tukemaan toista oli tilanne mikä hyvänsä

 

Otsikon perusteella kuvittelin että joku mies on mennyt sisäisestä verenvuodostaan huolimatta töihin... Raflaava otsikko tosin kerää ehkä enemmän lukijoita.

 

[QUOTE="tjaa";30488653]no monen miehen paniikki ja hätä näkyy arkirutiinien säilyttämisellä. tässä sen näkee kuinka erilaiset ajatusmaailmat miehillä ja naisilla on. kysypä siltä mieheltä ihan huvikseen miltä hänestä tuntuu, äläkä keskity vain märehtimään itseäsi...[/QUOTE]

Entäs kun se mies tokaisee että tässä jaksa paskaa lätistä mistään tunteista.

 

Kyllä loukkaantuisin ja tuntuisi todella todella pahalta. Juuri tuollaisessa tilanteessa miehen kuuluisi olla tukena! Aivan sama miten stressiä käsittelisi normaalisti - pakenemalla töihin tms, mutta tuossa tilanteessa EI vaan voi livistää. Kyllä teot kertoo ja merkitsee enemmän kuin sanat enkä todellakaan luottaisi enää mieheen...vielä vuoden sisään jos vastaavaa oli tapahtunut ennenkin! Jos sieltä todella löytyisi miehen puolelta oikeasti rakkautta ja välittämistä, niin siihen vetoamalla saisit hänet juttelemaan ja käsittelemään kanssasi asioita ja tulemaan kanssasi vaikka terapiaan, jotta mies ymmärtäisi kuinka isoista sioista on lopulta kyse. Hänen on ymmärrettävä oltava vastaavassa tilanteessa sinun ja perheen tukena eikä töissä ja lainkin mukaan jokainen saa olla pois töistä vastaavassa tilanteessa ja jokainen joka yhtään välittää toisesta ja perheestään järkkäilisi kyllä työasiat, koska ne on vain työasioita kun kyse on toisen hengestä ja perheen hädästä. Jos mies ei kaikesta yrittämisestä ja sinun avautumisesta ja asian tärkeyden esiintuomisesta huolimatta halua käsitellä eikä puhua, olla pahoillaan tms tästä asiasta, niin sitten todella miettisin, että miksi ihmeessä olisin miehen kanssa, joka ei välitä minun tai perheen hyvinvoinnista ja kehen en voisi enää luottaa hädässä!

Jos mies tosiaan rakastaisi tai välittäsi teistä ja käytös olisi paniikkiteaktioita, mistä tuskin enää on kyse kun välttelee koko aihetta, niin vähintään miehen tulisi hakea apua omaan toimintaansa ja käytökseen, jotta vastaavaa ei enää tapahtuisi.

Tsemppiä!

 

Kävikö sairaalassa työpäivän päätteeksi, pyörittikö arjen kotona lasten kanssa (ruokki, patisti nukkumaan jne) työpäivän päätteeksi, toiko sinut sairaalasta kotiin ja auttoi kotona?

Miehesi ei olisi suoranaisesti voinut kivuillesi mitään. Ja se tuntuu miehestä (tai naisestakin) aika epätoivoiselta, turhauttavalta ja surulliselta. Kun ei voi olla hyödyksi. Ei sitä aina oikein ymmärrä, että pelkkä läsnäolokin auttaa, kun joutuu vierestä seuraamaan toisen tuskia. Eikä hän olisi voinut pitkin päivää olla vieressäsi sairasvuoteella monta viikkoa. Ja silloinhan hän olisi joka tapauksessa ollut poissa lasten luota...

Lapsillehan on ollut toisaalta parempi, että arjessa on ollut mahdollisiman vähän muutoksia. Jos miehesi olisi ollut sairaalassa vierelläsi, olisi se antanut kuvan, että kuolema siellä äitiä korjaa kun isäkään ei voi viereltä poistua. Oleellisempaa kuin päivystäminen vieressä, on keskustelu. Puhuiko lasten kanssa aiheesta, jos nämä sitä tarvitsivat? Oliko tavoitettavissa? Tai toiko luoksesi puhumaan, jos lapsilla oli sinulle suuria kysymyksiä tilaneesta?

Töissäolo on saattanut auttaa myös miestäsi jaksamaan. Ajatukset pois pelottavista kauhukuvista. Ja jälkikäteen sen puiminen on syyllistämistä, joten välinpitämättömyys ja mitätöinti on puolustusreaktio. Väheksyminenkin. On helpompi olla, jos voi ajatella ettei se varmaan niin kauheaa sinulle ollutkaan.

Voihan olla, että kyse oli täydestä välinpitämättömyydestä, mutta haluan vain tuoda toisen näkökulmaa asiaan. Ettei suorilta tuomita liian rankasti. Itse parhaiten tiedät parisuhteenne tilan, ja miehesi luonteen.

 

Jos miehellä oli semmonen työtilanne ettei voinut ottaa lomaa, puolison sairaus kun ei ole peruste saikulle? Jonkun on elätettävä ne neljä lasta..

Ja jos mies ei jaksa jauhaa tunteista niin mitäs jos lopetat sen jauhamisen? Oot tainnut puoli vuotta jo jauhaa. Jos et pääse yli siitä ettei ukko istunut pitämässä kädestä, lähe lätkimään

 

Jos miehellä oli semmonen työtilanne ettei voinut ottaa lomaa, puolison sairaus kun ei ole peruste saikulle? Jonkun on elätettävä ne neljä lasta..

Ja jos mies ei jaksa jauhaa tunteista niin mitäs jos lopetat sen jauhamisen? Oot tainnut puoli vuotta jo jauhaa. Jos et pääse yli siitä ettei ukko istunut pitämässä kädestä, lähe lätkimään

Mistä tiedät että näin on?

 

Mistä tiedät että näin on?

Päättelin. Siksi sanamuoto "oot tainnut" sanamuodon "oot jo" sijaan.

Päättelyn perusteena on se, että ap kertoo asiasta riidellyn jälkikäteen. Epäilen, ettei hän yhtäkkiä kuukausien kuluttua riidasta herää tekemään tänne aloitusta.

 

Jos miehellä oli semmonen työtilanne ettei voinut ottaa lomaa, puolison sairaus kun ei ole peruste saikulle? Jonkun on elätettävä ne neljä lasta..

Ja jos mies ei jaksa jauhaa tunteista niin mitäs jos lopetat sen jauhamisen? Oot tainnut puoli vuotta jo jauhaa. Jos et pääse yli siitä ettei ukko istunut pitämässä kädestä, lähe lätkimään

Omaisen sairaalanjoutumisen vuoksi on oikeus saad 3-4vrk vapaata(yleensä palkatonta) ja ap tuolla kirjoitti että mies olisi voinut aikaistaa kesälomaansa jne. Itse kyllä ajatteleb lähinnä niitä lapsia joilla ei oo siellä kotona paljon tekemistä päivän aikana ja sitäkin enempi aikaa olla hädissään ja peloissaan. Ei tuollaisessa tilanteessa voi lapsia jättää yksin.

 

Omaisen sairaalanjoutumisen vuoksi on oikeus saad 3-4vrk vapaata(yleensä palkatonta) ja ap tuolla kirjoitti että mies olisi voinut aikaistaa kesälomaansa jne. Itse kyllä ajatteleb lähinnä niitä lapsia joilla ei oo siellä kotona paljon tekemistä päivän aikana ja sitäkin enempi aikaa olla hädissään ja peloissaan. Ei tuollaisessa tilanteessa voi lapsia jättää yksin.

Riippuu lasten iästä. Joskus vaan on pakko tehdä töitä jos perhe kumminkin pärjää eikä kukaan ole kuollut.

 

lääkärit hoiti aappeen ja mies lapset

mikä tässä on se ongelma

 

En todellakaan tiedä pystynkö enää jatkamaan suhdetta ???? minulle jäi noista tapahtumista kovat traumat.


Olen miettinyt että jos minulle tapahtuu jotain tulevaisuudessa, niin kykeneekö edes lapsia tukemaan/puolustamaan hädän hetkellä....

Tuntuu että työ menee kaiken edelle.... Ei olisi saanut potkuja vaikka olisi ollut pois. Olisi saanut esim. kesälomankin aikaistettua jos olisi tahtonut.

Minusta tuntuu että hän näin jälkikäteen jotenkin vähättelee minun kokemaa kipua ja kaikkea muuta mitä tapahtui. Olen törkännyt potilaspaperini hänen nenänsä eteen ja käskenyt lukea. Ei halua....


Olen niin väsy tähän. Mies haluaa olla niinkuin ei mitään olisi tapahtunut. Olen edelleenkin leikkauksesta kipeä ja ruoka menee vatsaan peg-letkun kautta. Letkusta onneksi tulen pääsemään eroon

Meillä kaikilla on tapana käsitellä omalla tavallamme tilanteita, jotka tuntuvat vaikeille.
Minä, miehesi sijassa, olisin käyttäytynyt varmasti samalla tavalla. Koittanut pitää elämän normaalina, jotten joudu koko ajan märehtimään sitä, miten paljon pelkään menettäväni toisen. Jos jäisin noita ajatuksia märehtimään, niin minä romahtaisin.

Sinullekkin on varmasti tärkeintä, että lapsesi voivat hyvin. Eikö miehesi hoitanut heidät ja pitänyt heistä huolen, kun sinä olit sairaalassa? Kuka lapsista sitten olisi huolehtinut, jos miehesi olisi istunut sairaalassa pitämässä sinua kädestä?

Joskus kannattaa unohtaa oma loukkaantuminen, astua itsensä ja tilanteen ulkopuolelle ja tarkastella kaikkea jostain hyvin kaukaa. Saattaisit jopa ymmärtää miestäsikin ja lakata olemasta katkera.

 

Omaisen sairaalanjoutumisen vuoksi on oikeus saad 3-4vrk vapaata(yleensä palkatonta) ja ap tuolla kirjoitti että mies olisi voinut aikaistaa kesälomaansa jne. Itse kyllä ajatteleb lähinnä niitä lapsia joilla ei oo siellä kotona paljon tekemistä päivän aikana ja sitäkin enempi aikaa olla hädissään ja peloissaan. Ei tuollaisessa tilanteessa voi lapsia jättää yksin.

no meillä lapset oli pieniä ja varmaan hädissään. mutta isän oli pakko tehdä työt. ja mummo hoiti lapset

 

no meillä lapset oli pieniä ja varmaan hädissään. mutta isän oli pakko tehdä työt. ja mummo hoiti lapset

Eihän ap ole lapsista ollut huolissaan vaan närkästynyt siitä ettei mies ole istunut sairaalassa pitämässä häntä kädestä. Lapset oisi joka tapauksessa olleet keskenään kotona

 

Eihän ap ole lapsista ollut huolissaan vaan närkästynyt siitä ettei mies ole istunut sairaalassa pitämässä häntä kädestä. Lapset oisi joka tapauksessa olleet keskenään kotona

niimpä, aika itsekkäältä toi aappee vaikuttaa

 

Tosi tympeä ukko sulla. Kyllä sen olisi pitänyt tulla katsomaan edes sinua sinne sairaalaan.
Meillä tuollainen peli ei olisi todellakaan vedellyt ja olisin jo eroa vaatinut moisesta loukkaamisesta.

 

Otsikon perusteella kuvittelin että joku mies on mennyt sisäisestä verenvuodostaan huolimatta töihin... Raflaava otsikko tosin kerää ehkä enemmän lukijoita.

Näin minäkin luulin

Mutta asiaan. Kyllä loukkaantuisin ja lähtisin lätkimään. Kyllähän tuo osoittaa että mies ei sinua hoitaisi tai auttaisi jos oikeasti menettäisit vaikka toimintakykysi. Ainostaan sen käsiittäisin jos työt olis menneet kokonaan alta että siellä töissä on täytynyt käydä. Mutta jos olis saanut olla pois niin jo on itsekäs mies.

 

Riippuu lasten iästä. Joskus vaan on pakko tehdä töitä jos perhe kumminkin pärjää eikä kukaan ole kuollut.

No ap menasi kuolla. Siis oletko tosissasi sitä mieltä että puolison on hyväksyttävää (tai pitäisi) käydä töissä jos puoliso on kuolemansairas tai käy lähellä kuolemaa?? Kyllä minusta tuo on aika selvä viesti siitä että puoliso ei silloin enää rakasta eikä välitä. Suomessa valtiokin auttaa jos raha on niin tiukilla ettei ilman muutaman päivän palkkaa selviä elämästä.