Miten lastensuojelussa voi olla töissä muita kuin äitejä?

Miten voi kukaan tietää asiasta josta ei ole ollenkaan kokemusta?? Ei taida muuta alaa olla jossa tollanenkin on mahdollista.

 

Miten voi kukaan tietää asiasta josta ei ole ollenkaan kokemusta?? Ei taida muuta alaa olla jossa tollanenkin on mahdollista.

Lapsen etuhan on sossussa vain sanahelinää ei todellisuutta.

 

Miten lääkärinä voi toimia joku muu kuin sairas? Miten juristina voi toimia muu kuin rikollinen?

 

Luulen, että useammallekin isälle olisi tarvetta...

Ap, huomaatko että olet seksisti.

 

Pienten lasten äidit harvoin jaksavat lastensuojelussa, ottavat tilanteet liian raskaasti. Yhtä loogista olisi väittää että vain lastensuojelun asiakkaadsta voi tulla lastensuojelun työntekijä. Eihän muilla kokemusta ole. Syöpälääkärinä voi vissiin olla vain syövän sairastanut ja poliisiksi voi tulla vain jos on rikostaustaa. Naurettava trolli.

 

No ei munkaan mies koskaan ole kenenkään äiti ollut, mutta käsittääkseni pärjää työssään ihan hyvin?

 

Luulen, että useammallekin isälle olisi tarvetta...

Ap, huomaatko että olet seksisti.

Just näin

 

Miten lääkärinä voi toimia joku muu kuin sairas? Miten juristina voi toimia muu kuin rikollinen?

Aika eri asia kuitenkin. Lääkärinä ei voisi toimia sairas koska sairas ei pysty tekemään mitään ja rikollinen on vankilassa. Sitten noi ammatit vaatii paljon enemmän osaamista eikä elämänkokemusta.

Sitä henkilöä siellä voi kuitenkin vaatia vaihdettavaksi.

 

No ei munkaan mies koskaan ole kenenkään äiti ollut, mutta käsittääkseni pärjää työssään ihan hyvin?

Mistä sellaista voit tietää??? Puhutteko muiden asioista kotona siis???

 

Herraisä mä olen tehnyt saattohoitoa epäpätevänä jo vuosikaudet :O

 

Herraisä mä olen tehnyt saattohoitoa epäpätevänä jo vuosikaudet :O

Jos et ole itse ikinä menettänyt läheistäsi niin tietyssä mielessä oletkin hieman "epäpätevä" henkisesti, varsinaiset työtehtävät osaat varmaan. Toisaalta, vaikka olisi menettänyt läheisiään, voi suhtautua kylmästi potilaisiin ja omaisiin. Riippuu henkilöstä. Tärkeintä on mielestäni ymmärtää että on eri tapoja kohdata kuolema. Jotkut suunnittelee hautajaisensa ja kaiken valmiiksi, toinen ääripää kieltää ajatuksen kuolemastaan viimeiseen asti ja haaveilee paranemisesta. Molemmat ovat yhtä ok.

 

Ja miten päiväkodeissa voi olla lapsettomia? Eihän ne tiedä mitään lapsista ja niiden kasvattamisesta. Ehkä sekin lapseton sossu tajuaa että lasta ei voi kohdella miten vain kotonaan.

 

Aika eri asia kuitenkin. Lääkärinä ei voisi toimia sairas koska sairas ei pysty tekemään mitään ja rikollinen on vankilassa. Sitten noi ammatit vaatii paljon enemmän osaamista eikä elämänkokemusta.

Sitä henkilöä siellä voi kuitenkin vaatia vaihdettavaksi.

Kyllä lastensuojelutyössä vaaditaan ennen kaikkea todella paljon ammattitaitoa, lain tuntemusta ja myös sitä elämänkokemusta. Mutta elämänkokemusta on myös muilla kuin äideillä. Myös oikeanlainen "objektiivinen suhtautuminen" asioihin on plussaa lastensuojelutyössä.

Ihan hassu aloitus.

 

Lapsettomat eivät varmaankaan ymmärrä sitä, että lapset kyllä ovat onnellisia, kunhan äiti vaan on onnellinen...

 

Apua ja miehiä on gynekologeina sekä naisia urologeina

 

Mistä sellaista voit tietää??? Puhutteko muiden asioista kotona siis???

No jos vaikka sen työkaverit kertoo? Miksi meidän tarvitsisi asiakkaiden asioista kotona puhua arvoidaksemme työntekijän taitoja?

 

Herraisä mä olen tehnyt saattohoitoa epäpätevänä jo vuosikaudet :O

Samoin minä, ja vieläpä lapsille :O

 

Voisin itse asiassa kuvitella, että lapsettomat saattaisivat soveltua työhön jopa paremmin, koska heille on ehkä helpompaa olla objektiivinen.

 

Itse työskentelin päiväkodissa ennen ja jälkeen lapsia. Töissä suhde lapsiin ei omien lasten myötä juuri muuttunut, mutta vanhempia ymmärsin itse äitinä paljon paremmin. Sittemmin lastensuojelussa työskennelleenä voin sanoa, että enemmän kuin koulutus, asiakkaita kiinnostaa se, onko työntekijällä lapsia. En sano, ettei lapseton voi lastensuojelutyötä tehdä. Kyllä voi ja tunnen useita, jotka tekee sitä hyvin. Mutta kyllä oma vanhemmuus tiettyä syvyyttä työhön tuo.

 

Itse työskentelin päiväkodissa ennen ja jälkeen lapsia. Töissä suhde lapsiin ei omien lasten myötä juuri muuttunut, mutta vanhempia ymmärsin itse äitinä paljon paremmin. Sittemmin lastensuojelussa työskennelleenä voin sanoa, että enemmän kuin koulutus, asiakkaita kiinnostaa se, onko työntekijällä lapsia. En sano, ettei lapseton voi lastensuojelutyötä tehdä. Kyllä voi ja tunnen useita, jotka tekee sitä hyvin. Mutta kyllä oma vanhemmuus tiettyä syvyyttä työhön tuo.

Kertoisitko vähän konkreettisemmin mitä tuo syvyys on?

 

[QUOTE="Hmh";30438282]Jos et ole itse ikinä menettänyt läheistäsi niin tietyssä mielessä oletkin hieman "epäpätevä" henkisesti, varsinaiset työtehtävät osaat varmaan. [/QUOTE]

Tämän aloituksen logiikan mukaan oman läheisen menettäminen pätevöittää kylläkin ainoastaan kohtaamaan ne läheiset.

 

Ja miten päiväkodeissa voi olla lapsettomia? Eihän ne tiedä mitään lapsista ja niiden kasvattamisesta. Ehkä sekin lapseton sossu tajuaa että lasta ei voi kohdella miten vain kotonaan.

Ihan eri asia taas kerran. Lastensuojelussa tehdään isoja päätöksiä toisten elämästä ja päiväkodissa vaan hoidetaan lapsia välillä.

Teidän esittämät vertailut ei oikein kyllä ole yhtään verrattavissa.

 

[QUOTE="Huoh";30438329]Lapsettomat eivät varmaankaan ymmärrä sitä, että lapset kyllä ovat onnellisia, kunhan äiti vaan on onnellinen...[/QUOTE]

Minulla on lapsia ja tästä olen kyllä osittain eri mieltä, vaikka en lastensuojelussa (vielä) työskentelekään. Äiti voi ns. omaan onnellisuuteensa vedoten tehdä lasten kannalta hyvinkin huonoja päätöksiä. Hyvän äidin täytyy pystyä tekemään myös itsensä kannalta epäedullisia (ja onnettomia) ratkaisuja, jos ne ovat lasten parhaaksi.

Tottakai ymmärrän, että elämäänsä tyytyväinen äiti pystyy paremmin ottamaan lastensa parhaan huomioon kuin syvästi masentunu (mikä sekään ei suoraan tee äidistä tai isästä lähtökohtaisesti huonoa) tai kaikkeen tyytymätön, joka pakenee pahaa oloaan esim. liialliseen alkoholin käyttöön tai huumeisiin.

 

Kyllä mä ihan rehellisesti uskon, että vanhempana olemisen kokemuksesta on plussaa kun arvioidaan lasten hyvinvointia. Mutta näen myös, että plussaa on sellainen työtiimi jossa on eri alan tietoa ja kokemusta.

Ja itse en esim haluaisi mennä lääkärille, joka ei ole ikinä ollut sairas. Vaikka ap olikin vähän hassu mainitessaan vain "äidit" niin oli aloituksessa se vinha perä, että joitain asioita ei ole helppo ymmärtää ulkoakäsin. Itse myönnän että olin huonompi työntekijä ennen kuin sain lapsia (työskentelen koulussa). Vanhemmuus toi valmiuksia luoda terveitä rajoja, auktoriteettia ja sellaista turvallista lämpöä.

 

[QUOTE="minä täällä";30438403]Kertoisitko vähän konkreettisemmin mitä tuo syvyys on?[/QUOTE]

Kuule ihan varmasti sitä että tietää millaista arki oikeasti on lapsiperheissä eikä sitä mitä se kirjassa on.