Kyläilevät lapset ja kurinpito

Tälläinen asia on nyt tullut minulle ajankohtaiseksi, kun lapsi on saanut uuden kaverin. Olisi kiva kuulla, miten te pidätte kuria lasten kavereille, sillä itse olin jo ensimmäisellä kyläilykerralla ihan helisemässä.

Kohteletteko te lasten kavereita kuten omianne vai lepsummin? Annatteko missään tapauksissa vieraileville lapsille minkäänlaisia rangaistuksia? Pidättekö tiukkia puhutteluja? Viettekö kyläilevän lapsen kotiinsa tai soitatteko vanhemman hakemaan pois, jos lapsi oikein pahasti toilailee?

Ja voiko toisen lapselle olla kotonaan tiukempi, kuin mitä vanhemmat ovat tälle vai pitääkö mukailla lapsen omien vanhempien kasvatustyyliä?

Meillä ei ole mitään erityisen tiukkia sääntöjä, enkä muutenkaan ole pitänyt itseäni tiukkana kasvattajana. Toisaalta lapseni on varsin kiltti ja rauhallinen, keskusteluilla useimmiten pärjätään ja lähes poikkeuksetta viimeistään tiukkaa komentoa lapsi tottelee. Vieraiden aikuisten ei tarvitse sitäkään käyttää.

Nyt lapsella on uusi kaveri, joka on useasti lastani satuttanut ja viimeksi kiusasi koiraakin. Ongelma on se, ettei tämä lapsen kaveri tottele, ainut keino on usein ollut fyysisesti estää satuttaminen/kiusaaminen. Eli jos on huitonut kepillä koiraa eikä kielloista välitä, otan kepin pois. Mutta tilanteet toistuu, enkä oman lapseni kohdalla tyytyisi pelkkään estelyyn, vaan vähintäänkin pitäisin tiukan puhuttelun, toistuvasta tuollaisesta toiminnasta tulisi jo rangaistuskin (ei ole tosin juuri niitä tarvinnut käyttää). Se vaan, että lapsen äitikään ei tee muuta kuin tarvittaessa estelee, joten tuntuu vaikealta alkaa tiukemmaksi kuin lapsen omat vanhemmat. Lapsen kaverin käytös on kuitenkin ajoittain sietämätöntä ja jopa vaarallista toisille, joten en minä oikein voi vaan sivuuttaa sitä. Joten uskallanko kohdella lasta samoin kuin omaani kohtelisin ja katsoa, josko tiukempi kuri auttaisi? Mitä se sitten voisi tarkoittaa, on toinen asia.

 

Meillä on meidän säännöt ja jos niitä ei totella, kaverin on syytä lähteä kotiin. Ja juttelisin kaverin vanhempien kanssa miksi leikit jäi lyhyeen. Että he voivat sitten jutella oman lapsensa kanssa miten kylässä käyttäydytään ja miettiä sopivan rangaistuksen, jos kylässä riehutaan/satutetaan.

 

Minkä ikäisistä kyse?
Kyllä mä koitan olla huomaavaisempi kyläilevien lasten kanssa, mutta mitään älyttömyyksiä en katso. Yleensä lapset ovat sävyisiä vieraiden parissa, joten paljon ei ole tarvinnut komennella, mutta ku tutuiksi tullaan voi käytöskin huonontua. Tällöin otan myös tiukemman linjan itse. Tosin olen päiväkodissa töissä, että vieraiden lasten komentaminen ei ole mitenkään vaikeaa.

 

Rangaistukset ei kuuluu kasvatukseen edes omille lapsille. Kavereiden ollessa kylässä lapset saavat olla vapaammin, ihan kaikkeen ei puututa. Toki estän toisen satuttamisen ja tarvittaessa kerron miksi kyseinen asia ei ole sopivaa käytöstä. Ainakaan toistaiseksi ei ole ketään tarvinnut lähetää kotiinsa.

 

Sanotaan nyt sievästi niin, että sellainen, joka ei tottele kun "komennan" samoin kuin omiani, ei pääse toiste kylään. Toistaiseksi vain yksi reilusta kymmenestä on ollut tällainen.

Sanomisella pitää pärjätä. Tai huomautuksella.

 

Tuossa tilanteessa rankaisisin kaveria porttikiellolla. Koiraa ei kiusata. Jos sanominen ja kepin pois ottaminen ei tehoa ja kiusaaminen toistuu, niin lähettäisin lapsen kotiinsa. Jos sama toistuisi seuraavalla käynnillä, niin antaisin viikon porttikiellon.

 

Rangaistukset ei kuuluu kasvatukseen edes omille lapsille. Kavereiden ollessa kylässä lapset saavat olla vapaammin, ihan kaikkeen ei puututa. Toki estän toisen satuttamisen ja tarvittaessa kerron miksi kyseinen asia ei ole sopivaa käytöstä. Ainakaan toistaiseksi ei ole ketään tarvinnut lähetää kotiinsa.

Niin, mitä nyt rangaistuksilla tarkoitetaan. Kun kaveri kielloista huolimatta syötti koiralle pöydästä keksejä toinen toisensa perään, olisin vaikka "rangaistukseksi" voinut ottaa keksit kokonaan pois tarjolta. Mutta äitinsä vaan sanoi, että älä anna enää... Voisin myös takavarikoida lelun, jolla satutetaan toista. Samoin rangaistus voi olla vaikka se, että lähdetään pois jostain kivasta paikasta, jos käytös huomautuksista huolimatta ei ole millään tavalla hyväksyttävää, vaan jopa vaarallista. Etkö hyväksy tällaisiakaan rangaistuksia?

Lapset ovat alle kouluikäisiä, mutta kuitenkin sen ikäisiä, että pitäisi jo minusta ymmärtää ettei toista saa satuttaa. Vaikka olisi ollut alkujaan leikki, niin jos toinen itkee kun sattuu ja pyytää toista lopettamaan, odottaisin eskari-ikäisen lapsen näin tekevän. Jos ei tee, niin auttaako siinä tosiaan että ystävällisesti selittää, että toista ei saa kuristaa, työntää alas kalliolta yli metrin korkeudesta jne.?

Ei se nyt koko ajan näin kamalaa ole ollut vaan välillä lasten leikit sujuu hyvin, mutta kuitenkin näitä sattuu sen verran usein, että jotain tosiaan tarttisi minusta tehdä. Lapseni on toistaiseksi antanut anteeksi, mutta kyllä hänkin toki välillä on jo sanonut, ettei halua olla tuon lapsen kaveri. Tämä kaveri valitteli, ettei kukaan halua käydä heillä kylässä, eikä voi oikein ihmetellä.

Meillä ei ole mitään tiukkoja sääntöjä ja lapset saa kyllä leikkiä vapaasti. Kunhan toisia ei satuteta eikä koiraa kiusata. Eikä mielellään toki mitään myöskään hajoteta, mutta erityisen varovainen ei tarvitse olla, tavara on tavaraa. Mutta jos aletaan työntämään kaveria kalliolta tai syöttämään koiralle tunnistamattomia sieniä (taaskaan kiellosta piittaamatta), niin kyse on jo turvallisuudesta, josta minä olen vastuussa.

 

Siis oliko sen lapsen äiti mukana kyläilemässä? :O

 

Tuossa tilanteessa rankaisisin kaveria porttikiellolla. Koiraa ei kiusata. Jos sanominen ja kepin pois ottaminen ei tehoa ja kiusaaminen toistuu, niin lähettäisin lapsen kotiinsa. Jos sama toistuisi seuraavalla käynnillä, niin antaisin viikon porttikiellon.

Koiran kiusaamista kohtaan olin niinkin ymmärtäväinen ja kärsivällinen, koska se meni varmasti lähinnä tottumattomuuden ja ymmärtämättömyyden piikkiin. Ei siis ollut tarkoituksellisesta satuttamista, vaan leikkiyritykset koiran kanssa meni överiksi. Jos lapsi kuuntelisi opastusta, mitään ongelmaa ei olisikaan, saisihan sitä opetettua miten koiraa tulee kohdella. Mutta kun ei kuuntele, minulla on keinot vähissä. No seuraavalla kerralla jätän ainakin koiran kotiin, kun lähdetään ulos.

Lasta ei voi vielä lähettää yksin kotiin, kun on tosiaan sen verran pieni eikä asu ihan naapurissa. Kun äitinsä tuli hakemaan, tilanne oli minusta siinä vaiheessa suorastaan koominen, kun lapsi jahtasi koiraa ja tunki jotain lelua sen takapuoleen ja äitinsä huikkaili ovelta lähtevänsä, jos lapsi ei tule. Samalla pelastin lelua koiran takapuolesta, ja teki mieli huutaa äidille, että tätä kauhukakaraa et tänne kyllä jätä! Oikeastaan jo enemmän huvittuneena kuin vihaisena. Ja osaa lapsi olla mukavakin, en minä muuten näitä pohtisi vaan kieltäisin vain kyläilyt.

 

Meille ei tule lapsi joka ei tottele talonsääntöjä. En ole lepsumpi muita lapsia kohtaan vaan samat säännöt ovat kaikilla.

 

Siis oliko sen lapsen äiti mukana kyläilemässä? :O

Onko siinä jotain ihmeellistä, kun on alle kouluikäisten ensimmäisistä kyläilyistä kyse? Sitä paitsi äiti on mukava, ihan mielelläni minä hänen kanssaan istuskelen ja juttelen. Kasvatusnäkemyksissä vaan taitaa olla eroa, niistä ei olla sen syvällisemmin juteltu. Toisella kerralla ei ollut kuin vähän aikaa hakiessaan, pääosin olin lasten kanssa keskenäni. Jatkossa muutenkin olisi kyllä tarkoitus lasten ihan ilman vanhempaa kyläillä, jos nyt uskallan lapseni sinne yksinään päästää. Se oikeastaan enemmän hirvittää kuin lasten vahtiminen itse, mutta sille mitä siellä tapahtuu en voi mitään (muuta kuin tarvittaessa koko kyläilyt kieltää).

 

Kieltäminen on jotenkin helpompaa, jos ne lapsen vanhemmat ei ole mukana. Jos äiti mukana olettaisin, että "pikku vinkin" jälkeen (esim. "Meillä ei saa antaa koiralle pöydästä ruokaa"), äiti ymmärtäisi kieltää omansa.
Omat lapset jo kouluikäisiä ja kaverit. Vierailee ilman vanhempia. Samat säännöt vieraille kun omillekin ja suurin osa uskoo kun ihan nätisti sanoo. Joskus oon siirtänyt porukan ulos, jos ei mee perille vaikkapa, että palloa ei potkita sisällä tms. Mihinkään isompiin rangaistuksiin ei oo onneks tarvinnut ryhtyä

 

Sanoisin, että sitten pitää lähteä pois jos ei tottele. Keksitapauksessa saattaisin jopa sanoa, että sinä et enää saa kekseihin koskea, muut vain. Jopa äitinsä kuullen. Heh.

 

Tälläinen asia on nyt tullut minulle ajankohtaiseksi, kun lapsi on saanut uuden kaverin. Olisi kiva kuulla, miten te pidätte kuria lasten kavereille, sillä itse olin jo ensimmäisellä kyläilykerralla ihan helisemässä.

Kohteletteko te lasten kavereita kuten omianne vai lepsummin? Annatteko missään tapauksissa vieraileville lapsille minkäänlaisia rangaistuksia? Pidättekö tiukkia puhutteluja? Viettekö kyläilevän lapsen kotiinsa tai soitatteko vanhemman hakemaan pois, jos lapsi oikein pahasti toilailee?

Ja voiko toisen lapselle olla kotonaan tiukempi, kuin mitä vanhemmat ovat tälle vai pitääkö mukailla lapsen omien vanhempien kasvatustyyliä?

Meillä ei ole mitään erityisen tiukkia sääntöjä, enkä muutenkaan ole pitänyt itseäni tiukkana kasvattajana. Toisaalta lapseni on varsin kiltti ja rauhallinen, keskusteluilla useimmiten pärjätään ja lähes poikkeuksetta viimeistään tiukkaa komentoa lapsi tottelee. Vieraiden aikuisten ei tarvitse sitäkään käyttää.

Nyt lapsella on uusi kaveri, joka on useasti lastani satuttanut ja viimeksi kiusasi koiraakin. Ongelma on se, ettei tämä lapsen kaveri tottele, ainut keino on usein ollut fyysisesti estää satuttaminen/kiusaaminen. Eli jos on huitonut kepillä koiraa eikä kielloista välitä, otan kepin pois. Mutta tilanteet toistuu, enkä oman lapseni kohdalla tyytyisi pelkkään estelyyn, vaan vähintäänkin pitäisin tiukan puhuttelun, toistuvasta tuollaisesta toiminnasta tulisi jo rangaistuskin (ei ole tosin juuri niitä tarvinnut käyttää). Se vaan, että lapsen äitikään ei tee muuta kuin tarvittaessa estelee, joten tuntuu vaikealta alkaa tiukemmaksi kuin lapsen omat vanhemmat. Lapsen kaverin käytös on kuitenkin ajoittain sietämätöntä ja jopa vaarallista toisille, joten en minä oikein voi vaan sivuuttaa sitä. Joten uskallanko kohdella lasta samoin kuin omaani kohtelisin ja katsoa, josko tiukempi kuri auttaisi? Mitä se sitten voisi tarkoittaa, on toinen asia.

Lisää duuniahan se teettää kun tämä uusi kaveri on kylässä. Itse en laskisi hetkeksikään silmistäni, jos on tuolla tavoin kohdellut kaltoin koiraa ja satuttanut lasta.
Sinä vanhempana määräät mitä siellä tapahtuu ja olet vastuussa siitä, että kaikki menee hyvin lapsen vierailun aikana.
Normaalisti lapset kyllä tietävät mitä saa tehdä (iästä riippuen), mutta jos nyt on tällainen erikoistapaus niin ihan vierailun aluksi voisitte käydä läpi miten teillä käyttäydytään, jotta lapsi tietää mitä häneltä odotetaan.
Jos huomaat epäkohdan niin pysäytät tilanteen ja varmistat että sinun viesti menee perille perusteellisesti ja perustellusti.
Jos jatkaa samaan malliin niin kerrot että jos tuo käytös ei lopu, sinun on lähetettävä hänet kotiin.

En nyt lukenut niin tarkkaan tapahtuiko nämä asiat hänen äitinsä ollessa mukana, mutta siis vaikka äiti olisi paikalla niin tottakai puuttuisin epäkohtiin itse, jollei äiti niin tekisi.

 

kaverit elää niillä säännöillä, mitkä meillä on, silloin kun ovat meillä. jos ei kelpaa, niin menkööt kotiin. ei rangaistuksia voi vieraille alkaa jakelemaan.

 

Kieltäminen on jotenkin helpompaa, jos ne lapsen vanhemmat ei ole mukana. Jos äiti mukana olettaisin, että "pikku vinkin" jälkeen (esim. "Meillä ei saa antaa koiralle pöydästä ruokaa"), äiti ymmärtäisi kieltää omansa.

Joo, multa livahti tiukka Ei! ihan ajattelematta, kun istuin lapsen vieressä ja näin, että hän oli taas antamassa keksiä koiralle. Mutta se ei siis auttanut, eikä äiti lasta torunut, pyysi vaan ettei antaisi niitä enempää.

Tuon koiran syöttämisen kanssa tein ehkä itse sen virheen, että aluksi lapsi kysyi kauniisti lupaa, että saako antaa koiralle pienen palan leivästään. Annoin luvan, oman lapseni kanssa kun pystyy neuvottelemaan ja tekemään kompromisseja (eikä koira ole allerginen tai erityisen herkkävatsainen). Mutta tämän kaverin kanssa asia karkasi käsistä eikä kielloilla ollut myöhemmin mitään merkitystä. Seuraavaksi antoi lisää paloja, sitten heitti koiralle kokonaisen leivän, sitten tomaatit matolle (koiralle siis nekin) ja myöhemmin niitä keksejä, kun niitä oli tarjosin siinä vaiheessa kun äitikin tuli kahville. Ja ulkona sieniä, joka onkin jo vaarallisempi juttu, kun lajike ei tiedossa ja ahne koira syö mitä tarjotaan. Sama juttu tapahtui lumipallojen heittelyssä. Sehän oli ensin kiva leikki myös koiralle, mutta sitten niitä paiskottiinkin täydellä voimalla läheltä päin koiran naamaa. Oma lapseni meni siihen myös mukaan, mutta uskoi kieltoa, kaveri taas ei.

Joten täytyypä koittaa olla tarkkana, ettei salli tai ainakaan rohkaise mitään sellaista leikkiä/asiaa, joka voi helposti mennä liiallisuuksiin. Tosin melkein mikä tahansa voi, joten aika tarkkaan täytyy sitten miettiä, mitä voi antaa tehdä.

 

Onko siinä jotain ihmeellistä, kun on alle kouluikäisten ensimmäisistä kyläilyistä kyse? Sitä paitsi äiti on mukava, ihan mielelläni minä hänen kanssaan istuskelen ja juttelen. Kasvatusnäkemyksissä vaan taitaa olla eroa, niistä ei olla sen syvällisemmin juteltu. Toisella kerralla ei ollut kuin vähän aikaa hakiessaan, pääosin olin lasten kanssa keskenäni. Jatkossa muutenkin olisi kyllä tarkoitus lasten ihan ilman vanhempaa kyläillä, jos nyt uskallan lapseni sinne yksinään päästää. Se oikeastaan enemmän hirvittää kuin lasten vahtiminen itse, mutta sille mitä siellä tapahtuu en voi mitään (muuta kuin tarvittaessa koko kyläilyt kieltää).

Ei tietenkään ole ihmeellistä, mutta jos lapsen vanhempi on paikalla ja kyläpaikan emäntä miettii vieraan lapsen mahdollisia rangaistuksia, niin on kyllä kummallista. Eikö silloin reippaasti sanota sille äidille, jos lapsi ei kerrasta usko, että koiraa ei syötetä pöydästä. Sanotaan, että meillä ei tehdä noin, ei vieraatkaan. Ei kannata olla tuollainen lapatossu (paraskin tässä puhumaan, kaikkien lapatossujen äiti oon... )

 

kaverit elää niillä säännöillä, mitkä meillä on, silloin kun ovat meillä. jos ei kelpaa, niin menkööt kotiin. ei rangaistuksia voi vieraille alkaa jakelemaan.

Mutta onhan kotiin lähettäminenkin rangaistus. Ehkä jotkut ajattelevat rangaistukset nyt tosi suppeasta tai sitten minun pitäisi ilmaista asiani toisin. En minä jäähytystä ole ajatellut, fyysisistä rangaistuksista puhumattakaan (niitä en muutenkaan hyväksy). Mutta kai voin esimerkiksi ottaa lelun tai herkun pois, jos niiden kanssa toimitaan jotenkin väärin? Vai voiko joku vanhempi suuttua, jos kyläpaikassa sillä tavalla lasta "rankaistaan"?

Äiti sanoi ennen kyläilyä, että komenna vaan jos lapsi hölmöilee. Mutta kun se ei valitettavasti auta, ainakaan sellainen normaali tiukempi sanominen.

 

Ei lapsille saa pitää kuria! Suomalaisten lapsipsykologien tutkimusten mukaan kurinpito aiheuttaa lapsille traumoja, eikä paranna heidän käytöstään kuin korkeintaan hyvin lyhyellä aikavälillä. Jos lapsi käyttäytyy huonosti on syy siinä, ettei hänelle ole vielä tarpeeksi kattavasti kerrottu siitä, mikä on hyvää käytöstä.

Ajattelisitte vähän itsekin. Alle kouluikäinen on vielä niin pieni, ettei hänen voi vielä millään tasolla olettaa olevan vastuussa käytöksestään. Puhumattakaan, että hän tahallaan lähtisi aiheuttamaan toiselle pahaa mieltä.

 

Niin, mitä nyt rangaistuksilla tarkoitetaan. Kun kaveri kielloista huolimatta syötti koiralle pöydästä keksejä toinen toisensa perään, olisin vaikka "rangaistukseksi" voinut ottaa keksit kokonaan pois tarjolta. Mutta äitinsä vaan sanoi, että älä anna enää... Voisin myös takavarikoida lelun, jolla satutetaan toista. Samoin rangaistus voi olla vaikka se, että lähdetään pois jostain kivasta paikasta, jos käytös huomautuksista huolimatta ei ole millään tavalla hyväksyttävää, vaan jopa vaarallista. Etkö hyväksy tällaisiakaan rangaistuksia?

Lapset ovat alle kouluikäisiä, mutta kuitenkin sen ikäisiä, että pitäisi jo minusta ymmärtää ettei toista saa satuttaa. Vaikka olisi ollut alkujaan leikki, niin jos toinen itkee kun sattuu ja pyytää toista lopettamaan, odottaisin eskari-ikäisen lapsen näin tekevän. Jos ei tee, niin auttaako siinä tosiaan että ystävällisesti selittää, että toista ei saa kuristaa, työntää alas kalliolta yli metrin korkeudesta jne.?

Ei se nyt koko ajan näin kamalaa ole ollut vaan välillä lasten leikit sujuu hyvin, mutta kuitenkin näitä sattuu sen verran usein, että jotain tosiaan tarttisi minusta tehdä. Lapseni on toistaiseksi antanut anteeksi, mutta kyllä hänkin toki välillä on jo sanonut, ettei halua olla tuon lapsen kaveri. Tämä kaveri valitteli, ettei kukaan halua käydä heillä kylässä, eikä voi oikein ihmetellä.

Meillä ei ole mitään tiukkoja sääntöjä ja lapset saa kyllä leikkiä vapaasti. Kunhan toisia ei satuteta eikä koiraa kiusata. Eikä mielellään toki mitään myöskään hajoteta, mutta erityisen varovainen ei tarvitse olla, tavara on tavaraa. Mutta jos aletaan työntämään kaveria kalliolta tai syöttämään koiralle tunnistamattomia sieniä (taaskaan kiellosta piittaamatta), niin kyse on jo turvallisuudesta, josta minä olen vastuussa.

Olisin ottanut keksit pois pöydästä. Olisin ottanut lelun pois. Piste. Hämmentävää touhua lapsen äidiltä.. No kaikki eivät vain osaa / jaksa / kykene puuttumaan.
Meillä mennään meidän kodin säännöillä. EN ole mikään pirttihirmu, mutta mua on toteltava. Jos huomaan lasten leikeissä / käytöksessä jotain mikä ei ole sopivaa, huomautan asiasta. Yleensä tämä on ihan riittänyt. Jos joku lapsi toistuvasti käyttäytyy meillä sopimattomasti voin antaa tiukan "palautteen" asiasta keskustelun muodossa. Jos sana ei siltikään mene perille, meille ei tarvitse tulla ollenkaan. Ja tämän myös sanon lapselle. Jotta tietää missä mennään ja osaisi reagoida ajoissa. --> korjata käytöstään.

 

[QUOTE="kangas";30412109]Ei lapsille saa pitää kuria! Suomalaisten lapsipsykologien tutkimusten mukaan kurinpito aiheuttaa lapsille traumoja, eikä paranna heidän käytöstään kuin korkeintaan hyvin lyhyellä aikavälillä. Jos lapsi käyttäytyy huonosti on syy siinä, ettei hänelle ole vielä tarpeeksi kattavasti kerrottu siitä, mikä on hyvää käytöstä.

Ajattelisitte vähän itsekin. Alle kouluikäinen on vielä niin pieni, ettei hänen voi vielä millään tasolla olettaa olevan vastuussa käytöksestään. Puhumattakaan, että hän tahallaan lähtisi aiheuttamaan toiselle pahaa mieltä.[/QUOTE]

:O :O


Et ole tosissasi. Pienikin lapsi pystyy ottamaan vastuuta. Oman ikänsä ja kehitystasonsa puitteissa. Taitaa olla kasvatuskäsitykset ja lasten kehityspsykologia muuttuneet perusteellisesti siitä, mitä ne olivat vielä ihan muutama vuosi sitten...

Lisäys: Mutta siinä olet oikeassa, että lapsille pitää kertoa selkeästi mitä heiltä odotetaan, missä rajat kulkevat ja tässä pitää olla myös johdonmukainen. Eikä saa vaatia liikoja liian pieneltä.

 

Niin, mitä nyt rangaistuksilla tarkoitetaan. Kun kaveri kielloista huolimatta syötti koiralle pöydästä keksejä toinen toisensa perään, olisin vaikka "rangaistukseksi" voinut ottaa keksit kokonaan pois tarjolta. Mutta äitinsä vaan sanoi, että älä anna enää... Voisin myös takavarikoida lelun, jolla satutetaan toista. Samoin rangaistus voi olla vaikka se, että lähdetään pois jostain kivasta paikasta, jos käytös huomautuksista huolimatta ei ole millään tavalla hyväksyttävää, vaan jopa vaarallista. Etkö hyväksy tällaisiakaan rangaistuksia?

Lapset ovat alle kouluikäisiä, mutta kuitenkin sen ikäisiä, että pitäisi jo minusta ymmärtää ettei toista saa satuttaa. Vaikka olisi ollut alkujaan leikki, niin jos toinen itkee kun sattuu ja pyytää toista lopettamaan, odottaisin eskari-ikäisen lapsen näin tekevän. Jos ei tee, niin auttaako siinä tosiaan että ystävällisesti selittää, että toista ei saa kuristaa, työntää alas kalliolta yli metrin korkeudesta jne.?

Ei se nyt koko ajan näin kamalaa ole ollut vaan välillä lasten leikit sujuu hyvin, mutta kuitenkin näitä sattuu sen verran usein, että jotain tosiaan tarttisi minusta tehdä. Lapseni on toistaiseksi antanut anteeksi, mutta kyllä hänkin toki välillä on jo sanonut, ettei halua olla tuon lapsen kaveri. Tämä kaveri valitteli, ettei kukaan halua käydä heillä kylässä, eikä voi oikein ihmetellä.

Meillä ei ole mitään tiukkoja sääntöjä ja lapset saa kyllä leikkiä vapaasti. Kunhan toisia ei satuteta eikä koiraa kiusata. Eikä mielellään toki mitään myöskään hajoteta, mutta erityisen varovainen ei tarvitse olla, tavara on tavaraa. Mutta jos aletaan työntämään kaveria kalliolta tai syöttämään koiralle tunnistamattomia sieniä (taaskaan kiellosta piittaamatta), niin kyse on jo turvallisuudesta, josta minä olen vastuussa.

Keksien pois ottamista/tarjoamatta jättämistä pitäisin rangaistuksena jos ne jostakin syytä olisin jo luvannut. Eriasia olisi jos olisin luvannut ne palkkioksi jos ja kun leikitte nätisti ja tottelette kehotuksia (mm. sitä kieltoa että ketään ei satuteta). Palkkiota ei luonnollisestikaan tulisi jos vaaditulla tavalla ei käyttäydytä.

Kotiin lähettämistä en myöskään näe rangaistuksena vaan pikemmin seurauksena siitä jos leikit ei kertakaikkiaan suju. Omien lasten kanssa seuraamus tuossa tilanteessa saataisi olla se että he leikkivät omissa huoneissa, eivätkä yritäkään leikkiä sillä hetkellä yhdessä.

 

Ei tietenkään ole ihmeellistä, mutta jos lapsen vanhempi on paikalla ja kyläpaikan emäntä miettii vieraan lapsen mahdollisia rangaistuksia, niin on kyllä kummallista. Eikö silloin reippaasti sanota sille äidille, jos lapsi ei kerrasta usko, että koiraa ei syötetä pöydästä. Sanotaan, että meillä ei tehdä noin, ei vieraatkaan. Ei kannata olla tuollainen lapatossu (paraskin tässä puhumaan, kaikkien lapatossujen äiti oon... )

Mitäs sitten tehdään, jos äiti ei puutu? Nostetaanko vieraiden nokan edes tarjoilut pois, torutaanko lasta äidin katsellessa vieressä vai eikö ole muuta vaihtoehtoa kuin antaa lapsen syöttää vaikka koko lautasellinen keksejä koiralle?

Ongelma tässä tosin on se, että tässä kuten monessa muussakin asiassa meillä on vallinnut sellainen kohtuus kaikessa-mentaliteetti. Kyllä meillä muutkin vieraat on koiraa pöydästä syöttäneet, enkä ole kieltänyt. Koska muut vieraat ovat aina pitäytyneet kohtuudessa eli eivät anna edes kokonaista keksiä, saati kymmentä. Eivät ole muut alkaneet tarjoiltavia lattiellekaan heittämään. Koira taas oppii, ketkä niitä keksinmuruja pöydästä antaa ja kerjää vaan niiltä. Mutta tietenkään koiralle ei tee hyvää syödä paketillista keksejä, joten joku raja siihen pöydästä syöttämiseen täytyy laittaa.

Kohtuus kaikessa -periaate ei siis taida tämän lapsen kanssa toimia, täytyy mahdollisuuksien mukaan tehdä säännöistä selkeämpiä.

 

Onko siinä jotain ihmeellistä, kun on alle kouluikäisten ensimmäisistä kyläilyistä kyse? Sitä paitsi äiti on mukava, ihan mielelläni minä hänen kanssaan istuskelen ja juttelen. Kasvatusnäkemyksissä vaan taitaa olla eroa, niistä ei olla sen syvällisemmin juteltu. Toisella kerralla ei ollut kuin vähän aikaa hakiessaan, pääosin olin lasten kanssa keskenäni. Jatkossa muutenkin olisi kyllä tarkoitus lasten ihan ilman vanhempaa kyläillä, jos nyt uskallan lapseni sinne yksinään päästää. Se oikeastaan enemmän hirvittää kuin lasten vahtiminen itse, mutta sille mitä siellä tapahtuu en voi mitään (muuta kuin tarvittaessa koko kyläilyt kieltää).

No on ihmeellistä jos äiti ei puutu lapsensa toilailuihin, etenkin jos syntyy vaaratilanteita.
Tuollaiseen perheeseen en uskaltaisi omaa lastani päästää hakattavaksi.

 

Mitäs sitten tehdään, jos äiti ei puutu? Nostetaanko vieraiden nokan edes tarjoilut pois, torutaanko lasta äidin katsellessa vieressä vai eikö ole muuta vaihtoehtoa kuin antaa lapsen syöttää vaikka koko lautasellinen keksejä koiralle?

Ongelma tässä tosin on se, että tässä kuten monessa muussakin asiassa meillä on vallinnut sellainen kohtuus kaikessa-mentaliteetti. Kyllä meillä muutkin vieraat on koiraa pöydästä syöttäneet, enkä ole kieltänyt. Koska muut vieraat ovat aina pitäytyneet kohtuudessa eli eivät anna edes kokonaista keksiä, saati kymmentä. Eivät ole muut alkaneet tarjoiltavia lattiellekaan heittämään. Koira taas oppii, ketkä niitä keksinmuruja pöydästä antaa ja kerjää vaan niiltä. Mutta tietenkään koiralle ei tee hyvää syödä paketillista keksejä, joten joku raja siihen pöydästä syöttämiseen täytyy laittaa.

Kohtuus kaikessa -periaate ei siis taida tämän lapsen kanssa toimia, täytyy mahdollisuuksien mukaan tehdä säännöistä selkeämpiä.

Miksi muuten teillä annetaan koiran olla ruokapöydän ääressä? Tuttavaperheessä koiralla ei ole mitään asiaa keittiöön kun siellä syödään.