Saako päiväkodin henkilökunta huutaa lapsille?

Tämä keskustelu ei etene yhtään mihinkään, kun ap:lla ei ole kuin oman lapsensa versio tapahtuneesta, joka kuuluu näin: Hänen ylivilkas lapsensa oli kesken satutunnin rauhallisesti ja huomiotaherättämättömästi noussut paikaltaan ja hiipinyt toiseen huoneeseen leikkimään legoilla. Opettaja oli tämän jälkeen syyttä suotta huutanut lapselle ilkeästi ja tästä lapselle oli tullut paha mieli. Tästä voidaan tehdä johtopäätös, että opettaja huutaa aina ilkeästi ilman syytä, ja lapset vain nauravat hänelle, kun opettaja ei osaa ottaa tilannetta haltuun ammattitaitonsa vaatimalla tavalla.

Olisi ihan mielenkiintoista kuulla, miten tapaus oikeasti eteni

Tai että osa on sitä mieltä, että opettaja toimi oikein, ja osa ei.

Mun mielestä huomattavasti paremmat perustelut antoi tällä kertaa jälkimmäinen tiimi.

Ja eikös niin sanota että asia on väärin jos se ei kestä päivän valoa?
Kuinka moni lasten tarhan ope kehtaisi riekkua tuolla tavoin vanhempien läsnäollessa?

Olisko ne veppikamerat paikallaan ihan jokaiseen tarhaan, jotta vanhemmat voisivat tsiigailla miten pieniä asiakkaita siellä kohdellaan.

 

1980 - lapsi häiriköi koko muuta ryhmää, opettaja ärähtää ja lapsi pistetään pyytämään anteeksi vanhempien toimesta. Lapselle tulee ehkä paha mieli, mutta niin kuuluukin ja se on osa oppimista ja muiden kunnioitusta.

2014 - lapsi häiriköi kaikkia muita ja opettaja ärähtää. Lapselle tulee paha mieli, jolloin vanhemmat tehtailee opesta valituksen ja julkisen valitusvirren someen. Opettajan pitää pyytää lapselta anteeksi.

Näinhän se menee. On hyvä ettå lapsia ei enää kuriteta väkivalloin, mutta nykyään alkaa yksilön "oikeudet" mennä jo liian pitkälle. Henk.koht. olen sitä mieltä että ap:n tapaus kuulostaa juurikin nykymallin pääntaputtelulta.

 

[QUOTE="lastenhoitaja";30406954]1980 - lapsi häiriköi koko muuta ryhmää, opettaja ärähtää ja lapsi pistetään pyytämään anteeksi vanhempien toimesta. Lapselle tulee ehkä paha mieli, mutta niin kuuluukin ja se on osa oppimista ja muiden kunnioitusta.

2014 - lapsi häiriköi kaikkia muita ja opettaja ärähtää. Lapselle tulee paha mieli, jolloin vanhemmat tehtailee opesta valituksen ja julkisen valitusvirren someen. Opettajan pitää pyytää lapselta anteeksi.

Näinhän se menee. On hyvä ettå lapsia ei enää kuriteta väkivalloin, mutta nykyään alkaa yksilön "oikeudet" mennä jo liian pitkälle. Henk.koht. olen sitä mieltä että ap:n tapaus kuulostaa juurikin nykymallin pääntaputtelulta.[/QUOTE]

Mutta eikö tässä aapeen tapauksessa lapsi pyytänyt anteeksi?
(voi olla että luin väärin)

 

[QUOTE="lastenhoitaja";30406954]1980 - lapsi häiriköi koko muuta ryhmää, opettaja ärähtää ja lapsi pistetään pyytämään anteeksi vanhempien toimesta. Lapselle tulee ehkä paha mieli, mutta niin kuuluukin ja se on osa oppimista ja muiden kunnioitusta.

2014 - lapsi häiriköi kaikkia muita ja opettaja ärähtää. Lapselle tulee paha mieli, jolloin vanhemmat tehtailee opesta valituksen ja julkisen valitusvirren someen. Opettajan pitää pyytää lapselta anteeksi.

Näinhän se menee. On hyvä ettå lapsia ei enää kuriteta väkivalloin, mutta nykyään alkaa yksilön "oikeudet" mennä jo liian pitkälle. Henk.koht. olen sitä mieltä että ap:n tapaus kuulostaa juurikin nykymallin pääntaputtelulta.[/QUOTE]

Niin ja vielä...olen ihan samoilla linjoilla että päähän taputtamista en hyväksy. Mutta en mä hyvällä kattois myöskään, jos mun lapselle rääytään turhaan. Äidin vaistothan tuossa jo herää puolustamaan lasta.

Olen kuullut, että koulussa nuoret osaavat käyttää tätä yksilö ja ihmisoikeusjuttua hyväkseen. Jopa sillä verukkeella poistutaan koulualueen ulkopuolelle kouluajalla.

Ja olen yleensäkin sitä mieltä että vanhemmat voisivat todellakin hoitaa sen kasvatuksen paremmin, ettei se jää tyyliin kokonaisuudessaan lastentarhojen, eskojen tai koulujen harteille.

Jonkinlainen "ajokortti" olis hyvä olla. Heti kun tulis raskaaks niin joutuis pakolliselle lasten kasvatus kurssille harjoittelemaan sitä kultaista keskitietä.
Tuntuu olevan joillain vähän hakusessa tuo sanan merkitys "vapaa kasvatus".
Ja toinen ääripää on tyranneja.

 

Minusta äänen korottaminen ja huutaminen on eri asioita! Kyllä mullakin ääni nousee hetkellisesti korkeuksiin jos näen lasten olevan toisten kimpussa mutta ei se kestä kun kaksi sekuntia Lapsille ei huudeta. Piste.

Ääni nousee korkeuksiin eli siis huudat?

 

No niin kuuluukin!

Mielestäni opettajan ei tarvitse pyytää anteeksi äänen korottamista, eikä ole lapsen asia ojentaa opettajaansa. Ellei se ope ole siellä sitten oikeasti ihan riehunut, solvannut, haukkunut lasta tms. Äänen korottamista ei tarvitse pyytää tuollaisessa tapauksessa anteeksi. En minä ainakaan omilta lapsilta pyydä aina anteeksi, jos olen joutunut ääntä korottamaan. Naurettava ajatuskin.

Mitä yhtään tästä alasta tietää, niin kyllä sitä ap:n muksua on siellä varmaan ojennettu samasta asiasta ennemminkin moneen kertaan ja vika kerta katkas kamelin selän jolloin ope ärähti. Kyllä 6-vuotias jo tietää että kesken lukuhetken kukaan ei lähde yksinään leikkimään legoilla, johan asioita on väh. elokuusta saakka harjoiteltu. Hyvin vaikea uskoa että ope huutaa siellä oikeasti yhtäkkiä ja ihan ilman syytä... Juupa juu.

 

Oikein mielenkiinnolla odotan mitä kasvaa tästä nykyisestä sukupolvesta. Ei saa kieltää mistään, ei kurittaa millään tavalla. Opettajille saa haistatella ja tarhassa hoitajia saa lyödä. Kyllä luit oikein. Poikamme pk:ssa oli häirikkö, joka sylki ja löi hoitajia. Hoitajat eivät saaneet tehdä mitään ellei muut lapset vaarantuneet. Viis heistä itsestään. Ottivat iskut vain vastaan. Onneksi tuo pentu lähti kouluun opettajien riesaksi.

 

" Lainaus Alkuperäinen kirjoittaja Happygirl-91 Näytä viesti
Minusta äänen korottaminen ja huutaminen on eri asioita! Kyllä mullakin ääni nousee hetkellisesti korkeuksiin jos näen lasten olevan toisten kimpussa mutta ei se kestä kun kaksi sekuntia Lapsille ei huudeta. Piste."

No erottaako se 6-vuotias sitten mikä on huutamista ja äänen korottamista?

Juu, kyllä se 6-vuotias tuossa kohtaa sanoo että täti huusi mulle, vaikka kyse olisi ollut ihan äänen korottamisesta. Ei hän nää siinä vielä mitään eroa. Toisaalta ei 6-vuotias mikään tyhmä ole, jo paljon nuorempikin lapsi osaa sujuvasti valehdella ja esittää asiat itselleen edukkaalla tavalla. Eipä olis eka kerta sekään, kun näkee ihan selvästi lapsen lyövän toista, ja kun asiasta menee sanomaan niin lyöjä selittelee ihan suvereenisti että en mä mitään lyönyt, mä tässä vaan leikin ihan nätisti kun TOI kävi päälle. Ja en tällä tarkoita että lapsessa ns. olisi mitään vikaa kasvatuksen tms puolesta, sitä se vaan on lasten kanssa.

 

Tuli mieleen oma kokemus ala-asteelta. Meillä oli sääntö, että välitunnilla mennään ulos ellei pakkasraja pauku yli (oisko ollut 25c sillon).
Kaverin kanssa piilotettiin kengät ja takit, mentiin luvatta liikuntasalin pukkariin hölmöilemään omiamme. Myöhästyttiin tunniltakin tämän takia. Opettajalle valehdeltiin olleemme vessassa.
Seuraavalla välkällä rehtori äkkäs minne piilouduttiin, tuli perässä ja piti tiukkasanasen puhuttelun ja loput välitunnit vietettiin kaverin kanssa vierekkäin opettajanhuoneen sohvalla puhekiellossa.

Oma tarinani äitille meni, että oli ihan liian kylmä olla pihalla ja varpaatkin meni ihan tunnottomiksi, yritettiin olla sisällä, rehtori raivostui ja istutti meitä tuntitolkulla opettajanhuoneessa arestissa

Se lapsen versio voi olla hyvinkin väritetty ja omaa itseä puolustava

Kyllä mun mielestä lapselle saa päiväkodissa ja koulussa korottaa ääntään.
Ihmisiä ne aikuiset sielläkin on.
Eri asia jos huutaa, raivoaa ja solvaa niin että sylki lentää,
Sitten on jo hermoloman paikka kyseiselle työntekijälle...

 

Oikein mielenkiinnolla odotan mitä kasvaa tästä nykyisestä sukupolvesta. Ei saa kieltää mistään, ei kurittaa millään tavalla. Opettajille saa haistatella ja tarhassa hoitajia saa lyödä. Kyllä luit oikein. Poikamme pk:ssa oli häirikkö, joka sylki ja löi hoitajia. Hoitajat eivät saaneet tehdä mitään ellei muut lapset vaarantuneet. Viis heistä itsestään. Ottivat iskut vain vastaan. Onneksi tuo pentu lähti kouluun opettajien riesaksi.

Se kasvatus pitäisi hoitaa siellä kotosalla siihen malliin ettei muiden tarvitsisi ojentaa lasta tai nuorta.

En voi käsittää tota pennuttelua tai lapseen kohdistuvaa patoumaa. Lapsi vasta harjoittelee, ja jos lapsen vanhemmat sattuvat omaamaan puuttelliset kasvatustaidot, niin eihän se nyt hyvänen aika lapsen vika ole! Ja normaali lapsi ei syle tai lyö ketään. Tuollaisessa tapauksessa on psykologilla jo hommia!

 

Uskomatonta miten moni uskoo 6v kommentteja noin kirjaimellisesti...

Muistelkaapa hetki omaa lapsuutta...tulikos vähän suurenneltua?? AI NIIN eihän mun lapset vaikka minä niin teinkin.

Asia on eri jos lapsi alkaa toistuvasti kertoilla että hänelle huudetaan. MUTTA YKSI KERTA? ihan oikeasti ottakaa ne aivot käyttöön. Kiitos. E

 

Mä toivoisin ainakin että meillä päiky täti kohta vähän ojentaisi yhtä lasteni ryhmässä olevaa kakaraa. Hä uhkailee lapselleni että tulee tappamaan minut. Tai mieheni...siis 5 vuotias kakaran alku. Tämä toistunut jo pitkää ja meidän lapsi pelkää, kyselee joskus öisinkin että eihän NikoPetteri tiedä missä asutaan jajaja.

On puhuttu hoitajille, ovta kertoneet pojan vanhemmille. Nolla tulos. Uhkailee muidenkin lasten vanhempiakin ja kukaan ei voi mitään. Sanojahan nuo vaan...Mutta vittu, eikö noita saa millään kurii??

 

[QUOTE="eeeee";30407086]Uskomatonta miten moni uskoo 6v kommentteja noin kirjaimellisesti...

Muistelkaapa hetki omaa lapsuutta...tulikos vähän suurenneltua?? AI NIIN eihän mun lapset vaikka minä niin teinkin.

Asia on eri jos lapsi alkaa toistuvasti kertoilla että hänelle huudetaan. MUTTA YKSI KERTA? ihan oikeasti ottakaa ne aivot käyttöön. Kiitos. E[/QUOTE]

Niinniin jos tädillä olis munat ni sois setä etc....

Ei kai sekään haittais jos vain yhden kerran kävisin karjasemassa tarhatädin korvaan, koska hatutti se tuo ja toi.

 

Ei ollut mullakaan rajoja mutta sain selkääni muutamasti, en muista miksi. Ei niitä rajoja turpaan antamalla saatu aikaan, todellakaan. Sitähän innostu vaan teini-iässä antamaan takaisin (verbaalisesti ainakin). Lyttäämällä ei kunnioitusta heru ainakaan minulta.

80-luvulla sai muistaakseni vielä piestä lasta. Ja jossakin kohtaa 80-lukua tajuttiin että, HEIII, ei lapsia saakaan hakata tai muuten kurittaa fyysisesti.:O

Joo, no minä en kyllä saanut selkääni, vanhemmat vastusti jyrkästi ruumiillista kuritusta jo ennen kuin se kriminalisoitiin (1984). Tottakai vastustajia oli aiemminkin, eihän muuten lakia olisi muutettu. Minulla oli tosiaan täysin vapaa kasvatus, joten ei tarvinnut takaisin antaa, sain tehdä mitä tykkäsin niin lapsena kuin teininäkin. Tai siis koulussa oli toki rajansa, mutta kotona ei mitään. Tavallaan kivaa, mutta melko turvatonta ja monet asiat piti turhaan kokea kantapään kautta.

 

Niinniin jos tädillä olis munat ni sois setä etc....

Ei kai sekään haittais jos vain yhden kerran kävisin karjasemassa tarhatädin korvaan, koska hatutti se tuo ja toi.

Sitähän suurin osa hellantelttujen vanhemmista tekee. Voi kuule mitä kuraa nuo tarhan tädit saakaan kuunnella. Ilman äänenpainoakin.

Kamala on lapsen tässä maailmassa kasvaa jos vellit on housussa heti jos jostain (aiheesta) häntä kommennetaan. Toistuva räyhääminen erikseen. voin kuvitelle seknaarion: "työkaveri korotti minulle ääntä...snif, nyyh ja kyynel - en voi enää palata työhöni...yhyyyyy yhyyy."

Anteeksi mua vaan suututtaa ennen kaikkea se että ihminen ei saa mitenkään tunteitaan ilmaista. Kuitenkin nuo tarhan tätitkin on vaan ihmisiä. Ja varsinkin jos samaista lasta saa toistuvasti ojentaa...

 

Joo, no minä en kyllä saanut selkääni, vanhemmat vastusti jyrkästi ruumiillista kuritusta jo ennen kuin se kriminalisoitiin (1984). Tottakai vastustajia oli aiemminkin, eihän muuten lakia olisi muutettu. Minulla oli tosiaan täysin vapaa kasvatus, joten ei tarvinnut takaisin antaa, sain tehdä mitä tykkäsin niin lapsena kuin teininäkin. Tai siis koulussa oli toki rajansa, mutta kotona ei mitään. Tavallaan kivaa, mutta melko turvatonta ja monet asiat piti turhaan kokea kantapään kautta.

Jep, ihan samalla tavalla täälläkin.

 

Sitähän suurin osa hellantelttujen vanhemmista tekee. Voi kuule mitä kuraa nuo tarhan tädit saakaan kuunnella. Ilman äänenpainoakin.

Kamala on lapsen tässä maailmassa kasvaa jos vellit on housussa heti jos jostain (aiheesta) häntä kommennetaan. Toistuva räyhääminen erikseen. voin kuvitelle seknaarion: "työkaveri korotti minulle ääntä...snif, nyyh ja kyynel - en voi enää palata työhöni...yhyyyyy yhyyy."

Anteeksi mua vaan suututtaa ennen kaikkea se että ihminen ei saa mitenkään tunteitaan ilmaista. Kuitenkin nuo tarhan tätitkin on vaan ihmisiä. Ja varsinkin jos samaista lasta saa toistuvasti ojentaa...

Aivan, ihmisiä ollaan. Joten jos turhaan riekutaan niin asiaa voi pyytää anteeksi. Niin lapset kuin vanhemmatkin.

 

Sitähän suurin osa hellantelttujen vanhemmista tekee. Voi kuule mitä kuraa nuo tarhan tädit saakaan kuunnella. Ilman äänenpainoakin.

Kamala on lapsen tässä maailmassa kasvaa jos vellit on housussa heti jos jostain (aiheesta) häntä kommennetaan. Toistuva räyhääminen erikseen. voin kuvitelle seknaarion: "työkaveri korotti minulle ääntä...snif, nyyh ja kyynel - en voi enää palata työhöni...yhyyyyy yhyyy."

Anteeksi mua vaan suututtaa ennen kaikkea se että ihminen ei saa mitenkään tunteitaan ilmaista. Kuitenkin nuo tarhan tätitkin on vaan ihmisiä. Ja varsinkin jos samaista lasta saa toistuvasti ojentaa...

Niinpä. Kyllä tulee olemaan vaikeeta elämässä, jos ei yhtään kestä edes sitä että ääntä korotetaan kun itse tekee väärin. Ja on aina siitä odottamassa anteeksipyyntöä, vaikka oikeasti vaan pitäisi itse pyytää anteeksi ja miettiä omaa käytöstä jatkossa. Olen minäkin lapsena itkenyt jos on huudettu kun olen möhlinyt, mutta olen ansainnut sen, se on jäänyt muistiin ja käytös on parantunut. Enkä ole traumatisoitunut tai muutakaan hömppää mitä nykyvanhemmille toitotetaan.

Milloin ihmeessä äänen korottamisesta tai huutamisesta on tullut asia, jota pitäisi aina ja automaattisesti pyytää anteeksi ihan kaikissa tilanteissa? Kun kyse ei tässäkään ole mistään toistuvasta aiheettomasta raivoamisesta, vaan ihan aiheesta on ääntä korotettu.

Kyllä se poika tulee kuulemaan sitä huutoa sitten viimeistään armeijassa, tosin harva sitäkään nykyään kestää kun on ekat 18 vuotta on kaikelta varjeltu. Ja työpaikalla kun sössit niin huutia voi sielläkin pomolta tulla. Se on hyvä vaan jos lapsesta asti on sen verta asiaan karaistunut, ettei lösähdä löysät housuun heti kun sanotaan jostain asiasta tiukemmin. Mutta onhan näitä nykyvanhempia, jotka soittelee jopa sinne armeijaan ja täysi-ikäisen lapsen pomollekkin, kun mussukkaa ei ole kohdeltu silkkihansikkain....

Kyllä minustakin tuntuu äitinä pienesti pahalle, jos lapseni itkee kun häntä on tiukasti jostain komennettu. Mutta kyllä se on karhunpalvelus jos siinä kohtaa lähtee aina lapsen puolesta asiaa selvittelemään ja kaikesta pienestäkin lapselle anteeksipyytelyjä vaatimaan. Leijonaemous voi toisilla mennä hippasen liian pitkälle, jolloin se kääntyy jo itseään vastaan. Monet vanhemmat opettaa tuollaisella lapselle esim. sen, että auktoriteettejä EI tarvitse kunnioittaa, eli esim. niitä opettajia koulussa. Vaikka oikeasti sen kyllä pitäisi mennä niin, että koulussa määrää ja häärää ope, eikä se ole vanhemman asia niihin sääntöihin ja asioihin puuttua, ellei kyseessä ole joku oikeasti vakava rikkomus opettajan puolelta. Jos ope sanoo että sä jäät koulun jälkeen tekemään nämä ylimääräiset tehtävät tähän koska sä et ollut tehnyt kotiläksyjä, niin sitten se on niin. Mutta voivoi, eihän tämä nykyvanhemmalle käy... tulee lapselle paha mieli ja ties mitä.

 

Ääni nousee korkeuksiin eli siis huudat?

EN huuda, se olisi noloa ja epämiellyttävää niin lapsille kun työkavereille eikä mulla ole sydäntä alkaa huutamaan jostain pikkuasioista, kun muistan itsekin (niin kun varmaan jokainen?) miten pahalta lapsena se tuntui. Toki korotan ääntä ihan vaistomaisesti jos näen lapsen juoksevan auton alle tai heittävän hiekkaa toisen silmiin. Mutta siinä ääni vain nousee tyyliin "NYT Loppu!"

Tutkimus: Huutaminen vahingoittaa lastasi lyömisen tavoin | Perhe | Iltalehti.fi Tuossa tutkimustulosta siitä, mitä huutaminen aiheuttaa lapsessa! Tsekatkaa ihmeessä!

 

En ole koskaan ymmärtänyt miten huutaminen olisi millään tavalla hyväksi tai edes hyväksyttävää. Perusteluna on se, että on muitakin toimivampia tapoja. En huuda omille lapsilleni, enkä muiden. Ymmärrän, jos joskus vanhemmalla menee hermo ja huutaa, se on inhimillistä. Mutta en ymmärrä että sitä huutamista lähdetään puolustelemaan.

Ja mitä päiväkotien tätien huutamiseen tulee - sitä on vielä vaikeampi käsittää. He ovat kouluttautuneet ammattilaisiksi, joiden ainakin luulisi käsittävän, ettei huutamisella saa mitään pysyvää hyvää aikaiseksi. Juuri oli kasvatuspsykologin tärkeä artikkeli aiheesta, missä todettiin, että lapselle saa olla tiukka ja vihainen (pitääkin olla välillä), mutta ei huutaa. Perusteluna oli se, että kun lapselle huudetaan, lapsi ei kykene toimimaan psyykkisesti millään muulla tavalla kuin puolustautumalla/hyökkäämällä. Siis tunnetasolla. Kaikki tilanteesta oppiminen, tilanteen käsittely ja sen kohtaaminen seuraavalla kerralla erilaisella tavalla ESTYY kun lapsi toimii ainoastaan tunnetasolla. Ja tämän aikuinen saa aikaan huutamalla.

Ja edelleenkin siis haluan sanoa, etten tuomitse sitä että jollakin menee joskus hermo. Pointti oli se, että jos lapsen kehitystä ja oppimista ajatellaan, ei huutamisesta ole mitään hyötyä enkä siksi voi sietää sen alituista puolustelua.

 

Ja terapiakoulutuksen itse käyneenä haluan lisätä, että niin aikuisiin kuin lapsiinkin pätee se, ettei huutaminen mitenkään "totuta" ihmistä siihen, että hänelle huudetaan. Päinvastoin, lapsi joka on saanut kasvaa ilman tunneperäistä pelkoa turvallisen ihmisen raivoamisesta, pystyy käsittelemään ne edellämainitut armeijan huutamiset jne. PALJON paremmin kuin lapsi, jolle huudetaan.

 

"sinä ala painua niillä legoillasi leikkimään siitä"

Öö, miksi se nyt ensinkään ei huutanut jotain et istu alas ja ole hiljaa... vaan et mee leikkimään. Mua jo alkaa vähän huvittaa koko episodi, ainakin kuvauksen perusteella (anteeksi). Itse opettajana (en siis ole) olisin saattanut jopa purskahtaa nauruun ja olis voitu hetki pohtia, miksi sinne leikkimään ei kesken tarinan lähdetä.

Mutta joo, meillä ainakin asiat menee paremmin perille kun ei pää punaisena huuda (äänen korottaminen ok) ja sitten vielä perustelee "miksi" ja "miten pitäisi". Näin meillä pyritään tekemään.

 

[QUOTE="lastenhoitaja";30407209]Niinpä. Kyllä tulee olemaan vaikeeta elämässä, jos ei yhtään kestä edes sitä että ääntä korotetaan kun itse tekee väärin. Ja on aina siitä odottamassa anteeksipyyntöä, vaikka oikeasti vaan pitäisi itse pyytää anteeksi ja miettiä omaa käytöstä jatkossa. Olen minäkin lapsena itkenyt jos on huudettu kun olen möhlinyt, mutta olen ansainnut sen, se on jäänyt muistiin ja käytös on parantunut. Enkä ole traumatisoitunut tai muutakaan hömppää mitä nykyvanhemmille toitotetaan.

Milloin ihmeessä äänen korottamisesta tai huutamisesta on tullut asia, jota pitäisi aina ja automaattisesti pyytää anteeksi ihan kaikissa tilanteissa? Kun kyse ei tässäkään ole mistään toistuvasta aiheettomasta raivoamisesta, vaan ihan aiheesta on ääntä korotettu.

Kyllä se poika tulee kuulemaan sitä huutoa sitten viimeistään armeijassa, tosin harva sitäkään nykyään kestää kun on ekat 18 vuotta on kaikelta varjeltu. Ja työpaikalla kun sössit niin huutia voi sielläkin pomolta tulla. Se on hyvä vaan jos lapsesta asti on sen verta asiaan karaistunut, ettei lösähdä löysät housuun heti kun sanotaan jostain asiasta tiukemmin. Mutta onhan näitä nykyvanhempia, jotka soittelee jopa sinne armeijaan ja täysi-ikäisen lapsen pomollekkin, kun mussukkaa ei ole kohdeltu silkkihansikkain....

Kyllä minustakin tuntuu äitinä pienesti pahalle, jos lapseni itkee kun häntä on tiukasti jostain komennettu. Mutta kyllä se on karhunpalvelus jos siinä kohtaa lähtee aina lapsen puolesta asiaa selvittelemään ja kaikesta pienestäkin lapselle anteeksipyytelyjä vaatimaan. Leijonaemous voi toisilla mennä hippasen liian pitkälle, jolloin se kääntyy jo itseään vastaan. Monet vanhemmat opettaa tuollaisella lapselle esim. sen, että auktoriteettejä EI tarvitse kunnioittaa, eli esim. niitä opettajia koulussa. Vaikka oikeasti sen kyllä pitäisi mennä niin, että koulussa määrää ja häärää ope, eikä se ole vanhemman asia niihin sääntöihin ja asioihin puuttua, ellei kyseessä ole joku oikeasti vakava rikkomus opettajan puolelta. Jos ope sanoo että sä jäät koulun jälkeen tekemään nämä ylimääräiset tehtävät tähän koska sä et ollut tehnyt kotiläksyjä, niin sitten se on niin. Mutta voivoi, eihän tämä nykyvanhemmalle käy... tulee lapselle paha mieli ja ties mitä.[/QUOTE]

Taisit vähän vetää överiks koko jutun? Menit sinne IHAN toiseen ääripäähän?

Tottakai pitää komentaa ja olla tiukkana, mutta hyviin tapoihin ei kuulu alkaa riekkumaan mitättömistä pikkuasioista ja isommatkin asiat voi varmaan aikuinen ihan asiallisesti selvittää lapselle, huutamisen sijaan.

Tuo asia on jo käyty läpi että joskus palaa proppu ja suusta saattaa tulla sammakoita tai muuta. Silloin voi pyytää anteeksi niin lapsi kuin vanhempikin. Miksi vain lapsen tulisi pyytää anteeksi. Eikö se ole melko tekopyhää ja jopa huono malli jos vanhemmat voivat luistaa tästä? Kyllä vanhemmatkin tekevät virheitä ja lapsen on ihan hyvä tietää se!

En mä ainakaan koe mitään mielipahaa jos mun lasta komennataan asiallisesti.
Ihan vain näin selvennykseksi, koska itse tuon leijonanarttu efektin otin esiin ensin.

Tottakai kouluissa ja tarhoissa tehdään kuten opet käskee, tuohan on ihan selvä asia.
Ne jotka siitä valittavat ovat varmaan todella pieni vähemmistö.

 

"sinä ala painua niillä legoillasi leikkimään siitä"

Öö, miksi se nyt ensinkään ei huutanut jotain et istu alas ja ole hiljaa... vaan et mee leikkimään. Mua jo alkaa vähän huvittaa koko episodi, ainakin kuvauksen perusteella (anteeksi). Itse opettajana (en siis ole) olisin saattanut jopa purskahtaa nauruun ja olis voitu hetki pohtia, miksi sinne leikkimään ei kesken tarinan lähdetä.

Mutta joo, meillä ainakin asiat menee paremmin perille kun ei pää punaisena huuda (äänen korottaminen ok) ja sitten vielä perustelee "miksi" ja "miten pitäisi". Näin meillä pyritään tekemään.

Samaa mieltä. Jostain luin, että asiantuntijan mukaan ylipäätään tilasta poistaminen voi edesauttaa syrjäytymistä. Itse en ole ihan samaa mieltä, sillä jos tilasta poistaminen on välttämätöntä muiden työrauhan, turvallisuuden takia niin se on loogista myös lapselle, kun sen aikuinen perustelee! Ei niin, että kerrasta poikki ja yhdestä virheestä joudut ulos ryhmästä

 

"sinä ala painua niillä legoillasi leikkimään siitä"

Öö, miksi se nyt ensinkään ei huutanut jotain et istu alas ja ole hiljaa... vaan et mee leikkimään. Mua jo alkaa vähän huvittaa koko episodi, ainakin kuvauksen perusteella (anteeksi). Itse opettajana (en siis ole) olisin saattanut jopa purskahtaa nauruun ja olis voitu hetki pohtia, miksi sinne leikkimään ei kesken tarinan lähdetä.

Mutta joo, meillä ainakin asiat menee paremmin perille kun ei pää punaisena huuda (äänen korottaminen ok) ja sitten vielä perustelee "miksi" ja "miten pitäisi". Näin meillä pyritään tekemään.

Siis voiko joku ihan rehellisesti sanoa että ei olis tuntunut missään jos omalle lapselle sanotaan noin?
Mä ainakin koen että toi on tosi törkeesti sanottu. Ei mulla ole ainakaan tapana puhua omille lapsilleni noin.
Mutta kuten sanottu, sammakko mikä sammakko ja tuota olisi kyllä pitänyt pyytää anteeksi.