Saako päiväkodin henkilökunta huutaa lapsille?

[QUOTE="sipsi";30405733]Mie olen kyllä sairaanhoitajana huutanut potilaalle kuin hinaaja pää punaisena [/QUOTE]

Juu, minä oon myös toiminut tosi epäammatillisesti työssä, mutta myönnän että se on ollut väärin. Tiedän myös sun tietävän saman

 

Juu, minä oon myös toiminut tosi epäammatillisesti työssä, mutta myönnän että se on ollut väärin. Tiedän myös sun tietävän saman

Mielestäni toimin täysin oikein. Lääkehöyryissä oleva potilas, isokokoinen mies, kävi yövuorossa pahasti kiinni työpariini, parikymmentä vuotta sitten. Karjuin täysin palkein, että nyt perkele irti ja heti, ja mies äimistyi niin että päästi irti ja työkaveri tilanteesta karkuun.

Tuskin olisi kaunista puhetta uskonut. Ja pätkääkään en tuota "epäammatillisuuttani" kyllä kadu, tänäkään päivänä.

 

Valitettavasti kunnioitus ansaitaan eikä huutavat, vittuilevat opettajat/auktoriteetit ole kovin tykättyjä saatikka arvostettuja lasten silmissä.

Lapsilla on yllättävän hyvä kyky ymmärtää ihmisten luonnollisia reaktioita. Jos minä vaikka olisin opettaja ja joutuisin tilanteeseen, missä oppilas heittää täysin harkiten päälleni mukillisen vesivärivettä, ja minä suuttuisin ja huutaisin tämän johdosta, niin enpä usko, että yhdenkään oppilaan luottamus tai kunnioitus minuun menisi sen vuoksi. Pikemminkin pitäisivät täysin loogisena ja ymmärrettävänä reaktiona sitä huutamistani.

Ihan sama asia pätee siihen, että kun pienempi lapsi (esim. 6 v) on toistuvia kertoja käyttäytynyt selkeän huonosti ja häirinnyt jotain tilaisuutta, niin päiväkodin täti suutahtaa siitä. Kyllä lapset ymmärtävät ja hyväksyvät sen suuttumisen ja siihen johtaneet syyt. Eihän lapsiltakaan kukaan kiellä päiväkodissa suuttumista tai huutamista, jos se aiheutuu siitä, että heitä on joku kiusannut tai ärsyttänyt.

 

[QUOTE="sipsi";30405743]Mielestäni toimin täysin oikein. Lääkehöyryissä oleva potilas, isokokoinen mies, kävi yövuorossa pahasti kiinni työpariini, parikymmentä vuotta sitten. Karjuin täysin palkein, että nyt perkele irti ja heti, ja mies äimistyi niin että päästi irti ja työkaveri tilanteesta karkuun.

Tuskin olisi kaunista puhetta uskonut. Ja pätkääkään en tuota "epäammatillisuuttani" kyllä kadu, tänäkään päivänä.[/QUOTE]

No tuo on varmaan jälleen eri asia, on meilläkin nähty yhtä jos toista kun tilanne on päällä. Mutta kai sä nyt ymmärrät ja olet samaa mieltä, ettei ammatillisuuteen kuulu huutaminen.

 

Huomauttaisin että noi lukuisat vertaukset siihen, miten kirjaston asiakkaita, työsuhteen osapuolia, armeijaa suorittavia henkilöitä tms. muissa tilanteissa toimivia aikuisia voidaan kohdella on käyttökelvottomia tässä keskustelussa, koska lapsi 1. ei ole voinut vaikuttaa siihen, käykö päiväkotia vai ei 2. ei ole vielä vastuussa omasta toiminnastaan.

Lapsi vasta opettelee käytöstapoja, joten yllättävä, lapselle ominaisesta toiminnasta huutaminen on täysin epäasiallista kohtelua.

Lapsihan on päivähoidossa sosiaalihuollon asiakas, rinnastukset työsuhteen vaatimuksiin sosiaaliseen käytökseen liittyen on yhtä epärealistisia kuin se, että lapsen pitäisi olla esim. kirurgi.

 

Lapsilla on yllättävän hyvä kyky ymmärtää ihmisten luonnollisia reaktioita. Jos minä vaikka olisin opettaja ja joutuisin tilanteeseen, missä oppilas heittää täysin harkiten päälleni mukillisen vesivärivettä, ja minä suuttuisin ja huutaisin tämän johdosta, niin enpä usko, että yhdenkään oppilaan luottamus tai kunnioitus minuun menisi sen vuoksi. Pikemminkin pitäisivät täysin loogisena ja ymmärrettävänä reaktiona sitä huutamistani.

Ihan sama asia pätee siihen, että kun pienempi lapsi (esim. 6 v) on toistuvia kertoja käyttäytynyt selkeän huonosti ja häirinnyt jotain tilaisuutta, niin päiväkodin täti suutahtaa siitä. Kyllä lapset ymmärtävät ja hyväksyvät sen suuttumisen ja siihen johtaneet syyt. Eihän lapsiltakaan kukaan kiellä päiväkodissa suuttumista tai huutamista, jos se aiheutuu siitä, että heitä on joku kiusannut tai ärsyttänyt.

Jaa, mä en ole epäillytkään että lapsi menisi rikki siitä tai että huutamista ei ikinä milloinkaan saa tapahtua. Itsekin olen mokannut tosi pahastikin, enkä silti pidä itseäni huonona hoitajana eikä sellaista ole olemassakaan:/ Mutta ammatillisuuteen ei kuulu huutaminen asiakkaille ja siitä ei päästä mihinkään. Se on joka ikisellä alalla niin enkä edes ala selvittämään miksi lapsille ei tee hyvää kuunnella ja seurata sitä.

 

Huomauttaisin että noi lukuisat vertaukset siihen, miten kirjaston asiakkaita, työsuhteen osapuolia, armeijaa suorittavia henkilöitä tms. muissa tilanteissa toimivia aikuisia voidaan kohdella on käyttökelvottomia tässä keskustelussa, koska lapsi 1. ei ole voinut vaikuttaa siihen, käykö päiväkotia vai ei 2. ei ole vielä vastuussa omasta toiminnastaan.

Lapsi vasta opettelee käytöstapoja, joten yllättävä, lapselle ominaisesta toiminnasta huutaminen on täysin epäasiallista kohtelua.

Eipä armeijassakaan esim. varusmies voi suuremmin vaikuttaa siihen, onko siellä varuskunnassa vai ei. Jos sieltä lähtee karkuun, niin tulee poliisi hakemaan. Sama pätee moneen muuhunkin paikkaan.

Toisaalta olen kyllä samaa mieltä siitä, että suoria vertauksia aikuisten maailmaan kannattaa harvemmin näissä yhteyksissä tehdä. Mutta kun niitä tässä kerran on joka tapauksessa alettu tekemään, niin jatketaan sitten sillä tiellä...

Tuosta etteikö lapsi olisi vastuussa omasta toiminnastaan olen täysin eri mieltä. Ihan jokainen ihminen on vastuussa omasta toiminnastaan kehitystasonsa mukaan. Normaalin 6-vuotiaan kehitystasoon kuuluu, että osaa olla nätisti lyhyen laulutuokion ajan, ja jos 6-vuotias päättää näin silti olla tekemättä, niin on ihan oikein, että siitä tulee pyyhkeitä ja tarvittaessa rangaistus. Kyseessä ei ole osaamisen puute, vaan ihan rehellinen tottelemattomuus ja tietoinen huono käytös.

 

Jaa, mä en ole epäillytkään että lapsi menisi rikki siitä tai että huutamista ei ikinä milloinkaan saa tapahtua. Itsekin olen mokannut tosi pahastikin, enkä silti pidä itseäni huonona hoitajana eikä sellaista ole olemassakaan:/ Mutta ammatillisuuteen ei kuulu huutaminen asiakkaille ja siitä ei päästä mihinkään. Se on joka ikisellä alalla niin enkä edes ala selvittämään miksi lapsille ei tee hyvää kuunnella ja seurata sitä.

Ihan äsken tuossa väitit, että lapset eivät kunnioita, arvosta tai pidä sellaisesta ihmisestä joka menettää malttinsa ja huutaa. Ja minä sitten argumentoin, miksi näin ei ole, vaan että myös lapset voivat pitää tällaista käytöstä ymmärrettävänä ja hyväksyttävänä.

Ja tosiaan väittäisin, että se saattaa tehdä tietyissä rajoissa myös ihan hyvää lapsille nähdä, että siitä opettajastakin tms. tulee luonnollinen reaktio ulos, kun sitä tarpeeksi kovasti ja tietoisesti joku ärsyttää.

 

No tässäpä tuli parahiksi esimerkki siitä ittuilusta, mitä jotkut sitten käyttävät siinä kohtaa missä toiset ottavat ronskimman äänen. Ei ole yhtään jalompi kommunikointimuoto.

Nyt on kaktus jo lähes poikittain?
Et sä ennen noin tiukkapipo oo ollu.:O

Asiaan palatakseni; tässä ketjussa on mun mielestä aika laajasti perusteltu miksi huutaminen oli tuossa tilanteessa väärin.

Kerro sinä puolestasi miksi asiaa ei oltaisi voitu hoitaa fiksusti, ohjaamalla?

Jos käytös (haaluilut sun muut) olisivat kehittyneet ongelmaksi asti niin se oltaisi otettu esiin varhaiskasvatussuunnitelmaa tai leopsia tehdessä ja sitä läpikäydessä, yhdessä vanhemman kanssa. Ja myös päiväkodin puolelta tapahtuva ohjaus (miten asia aiotaan hoitaa) oltaisiin selvitetty vanhemmalle. Meinaatko että siinä kohdassa lukee; huudetaan astetta kovemmalla äänellä jos ei mene jakeluun?
Aivan, en minäkään ajatellut että asia olisi noin.

Miksi luulet että se huutaminen tai äänen korottaminen tehoaa? Onko tarkoituksena pelästyttää lapsi, vai mitä ajat takaa?

Eikö tässä aapeen kertomassa tilanteessa olisi riittänyt että otetaan lasta olkapäästä, katsotaan silmiin ja kerrotaan ihan rauhallisesti mitä häneltä odotetaan?

 

Eipä armeijassakaan esim. varusmies voi suuremmin vaikuttaa siihen, onko siellä varuskunnassa vai ei. Jos sieltä lähtee karkuun, niin tulee poliisi hakemaan. Sama pätee moneen muuhunkin paikkaan.

Toisaalta olen kyllä samaa mieltä siitä, että suoria vertauksia aikuisten maailmaan kannattaa harvemmin näissä yhteyksissä tehdä. Mutta kun niitä tässä kerran on joka tapauksessa alettu tekemään, niin jatketaan sitten sillä tiellä...

Tuosta etteikö lapsi olisi vastuussa omasta toiminnastaan olen täysin eri mieltä. Ihan jokainen ihminen on vastuussa omasta toiminnastaan kehitystasonsa mukaan. Normaalin 6-vuotiaan kehitystasoon kuuluu, että osaa olla nätisti lyhyen laulutuokion ajan, ja jos 6-vuotias päättää näin silti olla tekemättä, niin on ihan oikein, että siitä tulee pyyhkeitä ja tarvittaessa rangaistus. Kyseessä ei ole osaamisen puute, vaan ihan rehellinen tottelemattomuus ja tietoinen huono käytös.

Aikamoisia johtopäätöksiä vetelet! Kyseessä on mielestäsi tietoinen päätös toimia huonosti, vaikka paljon todennäköisemmin kysymys on siitä, että lapsen mieleen juolahti ajatus ja hän reagoi siihen spontaanisti. Ja ajatus oli myönteinen, omiin leikkeihin liittyvä, ei kenenkään kiusaaminen tai tahallinen muiden häiritseminen.

Nimenomaan, kehitystasoa vastaavasti. Mahdollisesti tylsä ja pitkäveteinen satutuokio rinnastuisi aikuisten maailmassa vaikka puuduttavaan kokoukseen tai kaksoisluentoon korkeakoulussa. Aikuiset torkkuvat, kärsivät ja näpläävät puhelimiaan tällaisissa tilanteissa. Sun mielestä on rangaistavaa, että lapsen ajatus lähti harhailemaan? ESIkoulussa se nyt kuitenkin lienee ihan ymmärrettävää, kun kärsivällisyys, pitkäjänteisyys ja itsehillintä ovat niitä asioita, joita opetellaan. EI hallita. Tuollaisesta vahingosta ei kuulu rangaista.

//muoks: siivosin kirjoitusvirheitä

 

Ihan äsken tuossa väitit, että lapset eivät kunnioita, arvosta tai pidä sellaisesta ihmisestä joka menettää malttinsa ja huutaa. Ja minä sitten argumentoin, miksi näin ei ole, vaan että myös lapset voivat pitää tällaista käytöstä ymmärrettävänä ja hyväksyttävänä.

Ja tosiaan väittäisin, että se saattaa tehdä tietyissä rajoissa myös ihan hyvää lapsille nähdä, että siitä opettajastakin tms. tulee luonnollinen reaktio ulos, kun sitä tarpeeksi kovasti ja tietoisesti joku ärsyttää.

Niin, ei alaisetkaan kunnioita esimiestä ellei hän aidosti ole hyvä tyyppi ja reilu. Kunnioitus pitää aina ansaita eivätkä lapset tyhmiä ole! Kyllä he tietää, että opettaja ei saa huutaa/nolata/nöyryyttää oppilasta ja jokainen myös tietää, että jos sitä jatkuu tulee sellainen työntekijä saamaan lähtöpassit. Työnantajaa vastaan ei kannata alkaa taistelee tai sen taistelun häviää.

 

Ihan äsken tuossa väitit, että lapset eivät kunnioita, arvosta tai pidä sellaisesta ihmisestä joka menettää malttinsa ja huutaa. Ja minä sitten argumentoin, miksi näin ei ole, vaan että myös lapset voivat pitää tällaista käytöstä ymmärrettävänä ja hyväksyttävänä.

Ja tosiaan väittäisin, että se saattaa tehdä tietyissä rajoissa myös ihan hyvää lapsille nähdä, että siitä opettajastakin tms. tulee luonnollinen reaktio ulos, kun sitä tarpeeksi kovasti ja tietoisesti joku ärsyttää.

Tuossa juuri erotellaan ne jyvät akanoista; onko sitä ammattitaitoa vai ei.

Jos nyt puhutaan jostakin 5-9 luokkalaisten opettajista niin minä en ainakaan antaisi nuorelle sitä nautintoa että hän saisi minut suuttumaan, olen tuollaista ylempänä.
Joskus proppu saattaa palaa, ihmisiä ollaan, mutta pääsääntöisesti käytöksen kuuluisi olla esimerkillistä ja hyvää.

Kyllä ne lapset ja nuoret varmasti näkevät ihan tarpeeksi tunteilua kotona, turvallisten ja tuttujen ihmisten ympäröimänä ja kodin turvallisessa ympäristössä. Tuskin heistä tunteettomia viilipyttyjä tulee jos päiväkodissa ja kouluissa lähinnä opastetaan ja ohjataan hyvään käytökseen ilman huutamista.

Ja jos on oikeasti ongelmia niin sitä varten on neuvolat, psykologit sun muut jotka tarvittaessa tulee hätiin ja tehdään tarvittavia muutoksia. Esim. ryhmäkoon pienennyksiä tms.

 

[QUOTE="sipsi";30405743]Mielestäni toimin täysin oikein. Lääkehöyryissä oleva potilas, isokokoinen mies, kävi yövuorossa pahasti kiinni työpariini, parikymmentä vuotta sitten. Karjuin täysin palkein, että nyt perkele irti ja heti, ja mies äimistyi niin että päästi irti ja työkaveri tilanteesta karkuun.

Tuskin olisi kaunista puhetta uskonut. Ja pätkääkään en tuota "epäammatillisuuttani" kyllä kadu, tänäkään päivänä.[/QUOTE]

Hätä ei lue lakia.

 

Aikamoisia johtopäätöksiä vetelet! Kyseessä on mielestäsi tietoinen päätös toimia huonosti, vaikka paljon todennäköisemmin kysymys on siitä, että lapsen mieleen juolahti ajatus ja hän reagoi siihen spontaanisti. Ja ajatus oli myönteinen, omiin leikkeihin liittyvä, ei kenenkään kiusaaminen tai tahallinen muiden häiritseminen.

Nimenomaan, kehitystasoa vastaavasti. Mahdollisesti tylsä ja pitkäveteinen satutuokio rinnastuisi aikuisten maailmassa vaikka puuduttavaan kokoukseen tai kaksoisluentoon korkeakoulussa. Aikuiset torkkuvat, kärsivät ja näpläävät puhelimiaan tällaisissa tilanteissa. Sun mielestä on rangaistavaa, että lapsen ajatus lähti harhailemaan? ESIkoulussa se nyt kuitenkin lienee ihan ymmärrettävää, kun kärsivällisyys, pitkäjänteisyys ja itsehillintä ovat niitä asioita, joita opetellaan. EI hallita. Tuollaisesta vahingosta ei kuulu rangaista.

Tuossa sinä alat taas vetää lapselta kokonaan pois vastuuta omasta käytöksestään. Ei se oikeasti ole niin vaikea asia 6v:lle (toisin kuin vaikka 2v:lle) pysytellä sen laulutuokion ajan paikallaan ja olla pulisematta. Jos esim. aikuinen pystyy olemaan kahden tunnin konsertin ajan asiallisesti ja muita häiritsemättä, niin ihan varmasti normaali 6v pystyy siihen samaan suoritukseen vartin tms. mittaisen laulutuokion ajan.

Ja todella usein lapsen käytös on tietoista oman edun ajattelua muiden kustannuksella, tahallista provosointia ja/tai aikuisten testaamista tai ihan vaan silkkaa muiden ärsyttämistä ja kiusaamista. Jos tämän tyyppiseen käytökseen ei reagoi sellaisena kuin se on vaan pyrkii koko ajan olettamaan, että lapsi tekee sitä pelkkää hyvää tarkoittavaa osaamattomuuttaan, niin silloin mennään metsään ja pahasti.

Toki ajatus saa mennä harhailemaan (jos näin nyt de facto on käynyt), mutta se ei silti tarkoita, että silloin saisi mennä rikkomaan sääntöjä tai häiritsemään muita. Ei aikuinenkaan saa ryhtyä pitkässä kokouksessa laalattelemaan ja kuljeskelemaan ympäri huonetta (silloin saattaa kokouksen pitäjä suuttua...).

 

Niin, ei alaisetkaan kunnioita esimiestä ellei hän aidosti ole hyvä tyyppi ja reilu. Kunnioitus pitää aina ansaita eivätkä lapset tyhmiä ole! Kyllä he tietää, että opettaja ei saa huutaa/nolata/nöyryyttää oppilasta ja jokainen myös tietää, että jos sitä jatkuu tulee sellainen työntekijä saamaan lähtöpassit. Työnantajaa vastaan ei kannata alkaa taistelee tai sen taistelun häviää.

Ei aiheesta suuttuminen edelleenkään mitenkään kumoa hyvyyttä ja reiluutta.

Mitä työnantajaa vastaan taistelemiseen taas yleisesti tulee, niin siinähän onnistuminen riippuu ihan siitä, millaiset paukut molemmilla osapuolilla on käytössä. Hyvin usein myös työntekijäosapuoli voittaa sen taistelun.

 

Tuossa juuri erotellaan ne jyvät akanoista; onko sitä ammattitaitoa vai ei.

Ammattitaitoa siis on mielestäsi kestää ihan mikä tilanne tahansa ilman, että pinnan kiristyminen näkyy ulospäin. Asia selvä...

 

Ei aiheesta suuttuminen edelleenkään mitenkään kumoa hyvyyttä ja reiluutta.

Mitä työnantajaa vastaan taistelemiseen taas yleisesti tulee, niin siinähän onnistuminen riippuu ihan siitä, millaiset paukut molemmilla osapuolilla on käytössä. Hyvin usein myös työntekijäosapuoli voittaa sen taistelun.

Eipä vissiin! Hermoheikko opettaja ei ole tykätyimmäistä ja arvostetuimmasta päästä, se on saletti. Lasten kanssa vaikeita tilanteita tulee kokoajan ja kyllä se aiheuttaa jo myötähäpeää muissa jos ammattikasvattaja menettää hermonsa mitä pienimmistä asioista. Puhumattakaan luottamuksesta, joka on kaiken perusta.

 

Eipä vissiin! Hermoheikko opettaja ei ole tykätyimmäistä ja arvostetuimmasta päästä, se on saletti. Lasten kanssa vaikeita tilanteita tulee kokoajan ja kyllä se aiheuttaa jo myötähäpeää muissa jos ammattikasvattaja menettää hermonsa mitä pienimmistä asioista. Puhumattakaan luottamuksesta, joka on kaiken perusta.

Hermoheikkoutta on se, jos alkaa huutaa yksittäisestä pikkuasiasta. Hermoheikkoutta ei ole se, jos alkaa huutaa vakavasta asiasta tai ilmeisen tietoisesti kerta toisensa jälkeen toistetuista pikkuasioista.

 

Ammattitaitoa siis on mielestäsi kestää ihan mikä tilanne tahansa ilman, että pinnan kiristyminen näkyy ulospäin. Asia selvä...

Unohdit nyt kohdan jossa mainitsin että ollaan ihmisiä.

Puhutaan nyt kasvatuksen ammattilaisista, joihin minä en periaatteessa kuulu. Olen kyllä lukenut jonkin verran asiasta ja omia lapsia on 3, joista yksi on teini. Mulla pysyy homma hanskassa ihan kiitettävästi, vaikka olenkin melko rauhallinen luonne ja ei ole tapana huutaa. Eikä lapset ole tunteettomia viilipyttyjä, päin vastoin.

Jos työntekijän pinna kiristyy usein ja liikaa, siinä on luultavasti väärässä ammatissa. Kyllä opettajalla/ohjaajalla pitäisi ainakin vuosien varrella toleranssin kasvaa siihen mittaan että osaa hoitaa asiat mallikkaasti, ilman mitään riekkumisia. Päiväkodeissa ja kouluissa työskenteleviltä vaaditaan erittäin paljon! On liian isoja ryhmiä etc.

Eikös noita ammatteja varten käydä ihan koulujakin? Mitenhän ne siellä opettaa käymään läpi noita tilanteita, hmmm...

Ammattitaitoa on hoitaa asiat oikein. Huutaminen ei ole oikea tapa, eikä sellainen irvistelykään siellä luokan edessä anna mitään kovin vakuuttavaa vaikutelmaa, se on lähinnä huvittavaa. Eli yritän vaan sanoa sen, että asiat voi hoitaa ihan hyvin toisella tavoin. Esim. luokasta poistaminen on ihan hyvä juttu, jos ei osaa käyttäytyä asiallisesti. Miksi käyttää energiaansa turhaan hampaiden kiristelyyn ja pahimmassa tapauksessa viedä muiden huomio pois opiskelusta.

Tuosta tarhatapauksesta on annettu jo niin runsaasti hyviä perusteluja, (miksi toimittiin väärin) että käännän asiaa jo kohti koulua.

 

on jo myöhä mut luin siis muutaman ricin nolotus tähän taisteltiin scotin kaa netis. Noniin asiaan kyllä se 6 vuotias voi vastustaa asiaa jos se ei vaan koe asiaa omakseen. mä voin sanoo näin että jehun kautta ja rauhalisella puheella tullu paaaljon parempia tuloksiaa siis tyttö kattoo ylpeenä kun tekee jotain mut jos tekee väärin esim puree johtoi tai muuta sanon tiukasti siis tiukan rauhallisella äänellä jos oon sanonu naama "irvessä" perkele niin tyttö muuttuu ilkikurisemmaks! äänen painot ja ilmeet toimii monasti paremmin kuin huuto auktoriteetti helpottaa itseäkin kepeydessä. ei se aina helppoo ookkaan mut parempaa mieltä se tuo sulle ja lapselle näin mä oon sen todennut.

 

Nyt on kaktus jo lähes poikittain?
Et sä ennen noin tiukkapipo oo ollu.:O

Minulla on ihmisoikeusjulistuksen mukainen oikeus säilyttää kaktusta poikittain perseessäni jos haluan.

 

Huomauttaisin että noi lukuisat vertaukset siihen, miten kirjaston asiakkaita, työsuhteen osapuolia, armeijaa suorittavia henkilöitä tms. muissa tilanteissa toimivia aikuisia voidaan kohdella on käyttökelvottomia tässä keskustelussa, koska lapsi 1. ei ole voinut vaikuttaa siihen, käykö päiväkotia vai ei 2. ei ole vielä vastuussa omasta toiminnastaan.

Lapsi vasta opettelee käytöstapoja, joten yllättävä, lapselle ominaisesta toiminnasta huutaminen on täysin epäasiallista kohtelua.

Lapsihan on päivähoidossa sosiaalihuollon asiakas, rinnastukset työsuhteen vaatimuksiin sosiaaliseen käytökseen liittyen on yhtä epärealistisia kuin se, että lapsen pitäisi olla esim. kirurgi.

Joo, no eipä se töissä käyminen tai armeijan suorittaminenkaan kovin vapaaehtoista ole. Työelämässä voi tietysti alkaa katsella uusia työpaikkoja, jos pomo käyttäytyy toistuvasti epäasiallisesti. Mutta ei voi lähteä ovat paukkuen, jos pomo kerran jostain virheestä huutaa. Ei myöskään mennä arvostelemaan pomon johtamistaitoja kun hän on keskellä asiakasneuvottelua. Toisten pienet virheet on useimmiten paras vaan sietää ja unohtaa. Jos ne toistuu ja asiasta haluaa keskustella, pitää asiallisesti sopia keskustelulle sopiva tilaisuus.

6-vuotiaalla on jo paljonkin vastuuta käytöksestään, toisia asioita hän vasta opettelee. Vanhemmilla on ensisijainen kasvatusvastuu. Vanhemmilla tai lapsella ei sen sijaan ole mahdollisuutta saati velvollisuutta alkaa kouluttamaan päivähoidon tai koulun työntekijöitä. Kyllä minä siis vanhempana keskityn ensi sijassa lapseeni ja tilanteessa, jossa kumpikin osapuoli on toiminut väärin muttei kuitenkaan mitään sen hirveämpää ole tapahtunut, en paisuttelisi lapselle sen toisen virheitä vaan kiinnittäisin enemmän huomiota siihen, että lapsi osaa jatkossa toimia sääntöjen mukaan. Jokainen meistä kohtaa elämässään pieniä "vääryyksiä". Paras, jos niitä ei jää märehtimään.

Vaikka minä en siis varsinaista huutamista pidä päiväkodin työntekijöiltä asiallisena käytöksenä (äänen korottaminen ok), en siis olisi tehnyt siitä sellaista numeroa kuin aloittaja. En varsinkaan, kun lapsi on myös toiminut väärin ja minun velvollisuuteni on tukea päivähoitoa siinä, että lapsi oppii yhteiset säännöt. Ei yksi tuollainen tilanne ole perusteltu syy luoda vastakkainasettelua kodin ja päiväkodin välillä ja siten rapauttaa yhteistyömahdollisuuksia. Eri juttu, jos lasta olisi vaikka tukistettu tai huutaminen olisi aivan jatkuvaa ja lapsi siitä ahdistunut.

Tuosta mielipiteiden ilmaisusta. Kun olin lapsi, opetettiin vielä, että jos ei ole mitään mukavaa sanottavaa on paras olla hiljaa. En minä ihan niinkään opeta, mutta en myöskään kannusta rajoituksetta ilmaisemaan kaikkia negatiivisiakin mielipiteitä. Sain aloittajan kirjoituksista käsityksen, että hän tekee niin. Kyllä meillä on perussääntönä, ettei toisia saa haukkua. Ei kavereita eikä päiväkodin tätejä.

Rakentavan kritiikin antamista ei hallitse kaikki aikuisetkaan, pienistä lapsista puhumattakaan. Kotona sitä toki opetellaan siten, että mielipiteensä saa ilmaista vapaasti, mutta jos menee aivan selväksi haukkumiseksi, kerron lapselle että se oli rumasti sanottu (en kuitenkaan tälläisista rankaise). Muualla minusta on parempi, ettei lapsi oma-aloitteisesti mene muita arvostelemaan, koska ei osaisi kuitenkaan sitä hienotunteisesti ja oikealla hetkellä tehdä. Tottakai muuten saa mielipiteitään kertoa, mutta toisten haukkuminen on eri juttu. Jos lapselle opetetaan, että mielipiteiden ilmaisu on täysin vapaata eikä mitään tällaista toisten tunteisiin liittyvää rajoitusta ole, niin meneehän se lapsi sitten yhtä lailla haukkumaan kaverin vaatteet kuin arvostelemaan päiväkodin tädin toimintaa, jos on sitä mieltä että kaverin paita on ruman värinen ja päiväkodin täti tyhmä.

 

Mä kyllä ymmärrän mitä ajat takaa ja olen ihan samaa mieltä tuosta; lapsen tulee osata käyttäytyä ja huomioida ympärillä olevat!!!
Ja aivan salettiin jos ei rajoja laiteta niin siitä ei hyvää seuraa.

Silti toi opettajan huutaminen ei minusta ole se oikea tapa, eikä varmasti hedelmällisinkään.
Se huutaminen voi jopa viedä huomion siitä olennaisesta. Poika kyllä varmatsi nyt kuuli mitä häneltä odotetaan, mutta jäiköhän tuosta muuta mieleen kuin se huutaminen...

No kyllä saa olla aika typerä lapsi, jos ei ymmärrä syy- seurausta kyseisessä tilanteessä.

Joskus aikanaan, kauan kauan sitten, mulla oli kyllä opettajia. Sellaisia, jotka oli ihan sairaan mukavia, hauskoja ja reiluja. Ne oli noita juuri niin kauan, kun mentiin pelisääntöjen mukaan ja käyttäydyttiin itse hyvin. Kun meillä alkoi homma lähteä lapasesta, saattoi nuo opettajat karjaista niin, että meinasi pissat lirahtaa housuun.
Ensinnäkään se huutaminen ei todellakaan vienyt huomiota pois olennaisesta. Tiedettiin kyllä tehneemme väärin. Kunnioitusta opettajaa kohtaan se vaan lisäsi. Peli oli heti selvä.

Mun mielestä tällanen ylenpalttinen lässytys lasten kanssa vie totaalisen harhaan. Ihmiset hermostuu, kun käyttäytyy typerästi. Se voi olla lastentarhan täti, opettaja tai poliisi. Ei täällä mitään yli- ihmisiä ole.
En todellakaan kannata mitään jatkuvaa huutoa joka asiasta tai kohtuutonta karjumista kommunikointikeinona. Mutta on sen lapsenkin ymmärrettävä, että joskus jollain voi olla pinna kireällä ja se hermostuu vähän nopeammin.

En mä nyt lähtis kenenkään ammattitaitoa kyseenalaistamaan siksi, että joku sabotoi lukuhetkeä ja sillä ammattilaisella nyt meni hermo.

Ehkä mä olen niiiiiiiin lopen kyllästynyt tähän lässynlässynlää ja neuvotellaan ja keskustellaan aina fiksusti ja sanotaan painokkaasti ja kellään ei saa koskaan mennä hermo, kun se on ihan kauheeta ja lapsi ei enää koskaan luota kenenkään ja siitä tulee yökastelija kun ope jätti sen jälkkäriin. Voi voi paaputipaaputi- kyl on kauheeta. Ei kertakaikkiaan kellään voi koskaan palaa käpy, kun se on ihan ammattitaidotonta...
21 pentua sättää aamusta iltaan. Mä kysyn, että onko sellasia ihmisiä oikeasti olemassa, jolla ei menisi joskus hermo ja ääni nousisi?
Minä en ole tavannut ainuttakaan.

 

Niin, ei alaisetkaan kunnioita esimiestä ellei hän aidosti ole hyvä tyyppi ja reilu. Kunnioitus pitää aina ansaita eivätkä lapset tyhmiä ole! Kyllä he tietää, että opettaja ei saa huutaa/nolata/nöyryyttää oppilasta ja jokainen myös tietää, että jos sitä jatkuu tulee sellainen työntekijä saamaan lähtöpassit. Työnantajaa vastaan ei kannata alkaa taistelee tai sen taistelun häviää.

Niillä hyvillä tyypeilläkin tuppaa menemään hermo. Ihan kaikilla menee joskus hermo. Se, että jollakin menee joskus hermo, ei vähennä kunnioitusta yhtään.
Mun mielestä ne, joilla ei koskaan mene hermo, on epäilyttäviä... sellaisiin ei voi luottaa.

 

En opeta lapsia haukkumaan tai hyppimään aikuisten nenille omine mielipiteineen. Lapsi ja ope olivat jutelleet asiasta ja ymmärtääkseni sellaisessa tilanteessa on kaksi osapuolta jotka vaihtavat ajatuksia. Poika ymmärsi tehneensä väärin kun häiritsi lukuhetkeä ja oli pyytänyt sitä anteeksi mutta oli myös sanonut ettei lapsille saa huutaa. Millä tavalla hän ei ole ymmärtänyt tekoaan satuhetkessä tai on hyppinyt open silmille väärässä tilanteessa? Eikös tuo jutteluhetki ollut asian selvittämistä varten? En ole pojalle asiaa liioitellut tai tehnyt isoa numeroa mutta en myöskään halunnut kuitata asiaa sanomalla no näitä sattuu koska poika itse ilmiselvästi mietti tapahtunutta. Kyllä vaan kuusivuotias on vielä kypsymätön ja toimii spontaanisti. Oli kuunnellut tarinaa kunnes ennen satuhetkeä leikityt leikit oli jostain syystä tupsahtanut mieleen ja oli toiminut niinkuin oli. Huvitti hieman se että oli kuunnellut tarinan loppuun viereisessä huoneessa ja osasi sen meille kotona ulkomuistista kertoa. Kyse ei siis ollut siitä että olisi tahallisesti halunnut pilata satuhetken kyllästymisen takia vaan hetken mielijohteesta toimi noin. Sai kyllä varmaam opetuksen mutta millaisen. Että tarhatäti onkin hieman arvaamaton tyyppi ja ei niin luotettava tai turvallinen. Enkä ymmärrä henkkoht sitäkään että vilkkaalle/erityislapselle olisi ok huutaa. Ihankuin lapsen persoonallisuus tai poikkeavuus massasta olisi perustelu huonolle kohtelulle.