Siis miksi ne lastenhuoneet pitää jotenkin sisustaa?

Mä en ymmärrä näitä äitejä, joilla on pakkomielle "sisustaa" lastensa huoneet. En tarkoita mitään tiettyä tyyliä, vaan sisutelua ylipäätään. Onko kaiken pakko olla niin sävy sävyyn, harkittua ja mietittyä? Onko pakko olla joku kokonaisuus? Pientenkin lasten huoneissa? Ei kai ne siitä paljoakaan perusta...

En siis halua ketään tuomita tai loukata, mutta kunhan vain ihmettelen ja sanon, etten ymmärrä. Lienenkö ainoa?

 

Miksi ne keittiöt pitää jotenkin sisustaa? Tai olkkarit? Saatika sitten vessat? Tai vanhempien makkari?

 

Miksi ne keittiöt pitää jotenkin sisustaa? Tai olkkarit? Saatika sitten vessat? Tai vanhempien makkari?

Totta kai ymmärrän että hankitaan mieluisia kalusteita ja sen sellaista, mutta en sitä sävy sävyyn sisustamista Voisitteko avartaa tyhmän näkökulmaa.

 

Niin... miksi ylipäätään pitää asua jossakin erillisissä huoneissa.

Miksi toisten elämä häiritsee niin paljon? Miksi toisen tapoja elää pitää ymmärtää?

 

mutta en sitä sävy sävyyn sisustamista...

Se mitä ilmeisemmin vastaa oma estetiikkaa, kauneus käsitystä tms.

 

Kyllä mä luulen että useimmat lapset tykkää kun niillä on joku tuoli, pöytä ja sänky käytössä. Toiset tykkää vielä verhoistakin ikkunan edessä.

 

No musta on ainakin ihanaa että on kaunis koti ja lastenhuone kuuluu meidän kotiin. Lapsetkin ihan selvästi nauttii kun niiden huoneen sisustus on myös tarkkaan harkittu, kuten koko muunkin kodin. Olishan se nyt typerän näköstä jos koko muu talo olis laitettu kauniiksi ja lastenhuoneet olis sitten jätetty kokonaan noteraamatta.

 

Totta kai ymmärrän että hankitaan mieluisia kalusteita ja sen sellaista, mutta en sitä sävy sävyyn sisustamista Voisitteko avartaa tyhmän näkökulmaa.

No mitä mielestäsi tarkoittaa "sävy sävyyn" sisustaminen??

 

Olen päiväkodissa töissä, ja estetiikkaan kuuluu kiinnittää huomiota myös päivähoidossa jo ihan valtakunnallisen ohjeistuksen puolesta. Sen tärkeyteen ihmisen viihtyvyyden kannalta on kiinnitetty nykyään eri tavalla huomiota kuin ennen.

Ihmiset ovat varmaan sen suhteen erilaisia, mutta minulle kotona estetiikka on hyvin tärkeää. Se, että koti on kaunis ja siisti, tekee kotona olemisen minulle nautinnollisemmaksi. Esimerkiksi vanhan kivitalon syvät ikkunapenkit ovat minusta ihanat, ja saatan joskus istuskella pitkäänkin ajatuksissani katselemassa niitä ja maisemia ulkona. Nyt, kun kotimme on poikkeuksellisen sotkuinen mittavan kirppisprojektin takia, näen sen sotkuisuuden jotenkin koko ajan ja se harmittaa minua.

Tätä taustaa vasten minusta on erittäin luonnollista sisustaa myös lasten huoneet kauniisti. Lapseni ovat minulle tärkeintä maailmassa, joten tottakai haluan, että heillä on kauniit huoneet. Lasten lelut ja leikit saavat kyllä näkyä kotona, mutta siivoamme ne aina (ellei leikki jää kesken) kotoa pois lähtiessä ja illalla yhdessä.

 

Kyllä. Kaiken on pakko olla harkittua ja sävy sävyyn.

Lastenhuoneeseen pitää joka tapauksessa hankkia sänky, jonkinlainen kirjahylly/kaappi tms. ja 3v+ ikäiselle kenties jonkinlainen pöytäkin, eikö? Eli jonkinlaisia kalusteita on muutama hankittava. Ja kalusteisiin sitten kaikki oheishärpäke, eli patja, tyyny, peitto, päiväpeitto ja kaappiin leluja. Lampunkin huone tarvitsee, ehkä jopa useammankin. Ja maton. Ja verhot.

Jos sattuu tykkäämään jostakin tietystä sävystä ja tyylistä, niin eikö ole jopa ihan järkevää hankkia ne kalusteet ja värimaailmat sitten sen mukaan, että se huone miellyttää silmää?

En osta rumaa takkia lapselleni, taikka itselleni, joten miksi ihmeessä ostaisin ruman maton? Tai edes "ihan ok:n" maton, jos voin ostaa ihan tajuttoman upean maton? Miksi sisustaminen on asia, johon panostaminen on jotenkin huono juttu? Kyseessä on ihan se sama esteettinen seikka, kuin mitä mm. vaatteidenkin kohdalla. Ja vaatteet saa kai vissiin hankkia kuitenkin sen mukaan, mikä silmää miellyttää?

Mun mielestä on ihan hirmu kätevää, kun koko koti edustaa samaa linjaa. Mä olen hyvin vaihtelunhaluinen ihminen, eikä kotini ole varmaan koskaan näyttänyt 3kk putkeen samalta, sillä keksin aina jotain uutta...jotain entistä parempaa.

Ja koska kotini sisustus on melko yhtenäinen linjaltaan, voin muokata ja sisustaa kotiani uudelleen vaikka joka viikko...eikä sen tarvitse välttämättä maksaa euroakaan. Voin hakea lastenhuoneesta lipaston alakertaan ja viedä alakerrasta kaapin lipaston tilalle. Tänäänkin tein esikoiseni vanhasta koulupöydästä itselleni uuden ompelupöydän ja pohdin tässä parhaillani, että siirtäisinkö eteisen lipaston olohuoneeseen...se kun saattaisi sopia sinne enemmän, kuin hyvin.

Varsinkin huonekaluja hankkiessani koitan aina miettiä, mihin kaikkialle saan kalusteen mahtumaan. Koska en kuitenkaan halua katsella sitä kovinkaan kauaa siinä, minne sen alunperin olen sijoittaa ajatellut.

Kelpaako perustelut?

 

Mä oon vissiin aloittajan mieleen, vauvan huoneessa on pinnasänky, lipasto, pari pikkutuolia ja matto. Ja rottinkipyykkikori joka ei mahtunut muuallekaan. Ja randomverhot pimennysverhojen edessä. Empä ole nähnyt ideaa sisustaa kohta yksvuotiaan huonetta millään tavalla kun ei sitä vielä mihinkään muuhun kun lapsen nukkumiseen. Katsotaan uusiksi kun lapsi kasvaa ja alkaa viettää tuolla enemmän aikaa.

 

Meillä lapsetkin haluavat, että huoneet on sisustettu nätisti, matot ja verhot mieleisiä jne. En tiedä, onko se sävy sävyyn -juttu opittua vai perinnöllistä, tai ehkä sattumaa, kun valitsevat sitä väriä, joka itseä miellyttää.

 

Meillä lapsetkin haluavat, että huoneet on sisustettu nätisti, matot ja verhot mieleisiä jne. En tiedä, onko se sävy sävyyn -juttu opittua vai perinnöllistä, tai ehkä sattumaa, kun valitsevat sitä väriä, joka itseä miellyttää.

Miten teidän lapsenne ilmaisevat halunsa "nätisti" sisustetuista huoneista ?

 

Me tehtiin se virhe, että taaperoikäisille laitettiin vaan peruslastenhuoneet. Kun lapsille tuli ikää yli kymmenen vuotta, tulivat sisustussuunnittelijan ja värikarttojen kanssa vaatimaan sisustuksen uusiksi

 

osalle ihmisistä kaunis ympäristö on selkeä osa arjen onnellisuutta. kauneus ympärillä piristää, rentouttaa, selkeyttää ja tekee yksinkertaisesti onnellisesti. värisilmää omistaville ihmisille on kauneutta yhteensopivat värit.

jotkut eivät omaa ns. värisilmää eivätkä näe, tunnista tai tunne tarpeelliseksi yleisesti "esteettistä" ympäristöä. heille riittää tarpeelliset tavarat.

kummassakaan ei ole mitään vikaa kunhan asuja on onnellinen.

 

Ite tosiaan omaan kyllä värisilmän ja arvostan estetiikkaa, en vaan jaksa turhaan lähteä lähes käyttämätöntä huonetta laittamaan. Ei ne vauvan ubet siitä parane onko pinnasänky lipaston kanssa sävysävyyn vai onko matto verhojen kanssa samaa kuosia. Aletaan laittamaan huonetta kivaksi sitten kun lapselle alkaa tulla lemppariväriä tai lemppariteemaa jonka mukaan asuja saa mieleisensä huoneen. Panostam lapsen kanssa tässä vaiheessa johonkin ihan muuhun kun huoneen estetiikkaan...

 

Olen sisustanut 1,5-vuotiaan huonetta mielelläni ihan jo siksi, että vietämme siellä yhdessä aika paljon aikaa: päivällä leikitään ja luetaan, illalla nukutetaan. Viihtyisässä huoneessa on mukavampi olla.
Niin kauan kuin huone oli muuton jäljiltä vielä ihan karussa kunnossa, kaikki leikit ja muu oleminen keskittyi pienen asunnon olohuoneeseen. Nyt kun huoneessa on mukava tunnelma, siellä vietetään myös enemmän aikaa. Sisustaminen ei ole siis pelkkää pinnan koristelua vaan myös tilan hallintaa.
Lapsi ei ehkä osaa vielä omaa makuaan ilmaista, mutta huomaa kyllä jo esim. verhoissa ja tapeteissa olevat eläinten kuvat ja osaa ne nimetäkin. Lelujen ja kirjojen säilytystä olen yrittänyt miettiä siten että hän pääsee niihin helposti käsiksi. Matto pehmentää muksahduksia, joita tulee päivittäin.

 

No mitään rumia tapetteja tms mä en kotonani katsele, joten sikäli pinnat on laitettu meidän maun mukaan. Kyllä tuo 2 v oli jo ihan innoissan kun hänelle tehtiin oma huone ja tuli uusi tapetti isoilla kuvioilla ym. Mutta ihmiset tykkää erinäköisestä, itse haluan lastenhuoneen olevan iloinen ja värikäs ennemmin kuin harmoninen ja tyylikäs.

Väreinä on siis pinkki, tytön lemppari, lisäksi turkoosia ja keltaista, ikean muovikalusteita, säkkituoli, kirjavia tyynyjä ja petivaatteita ym ja paljon leluja.... eli hyvin kirjava kokonaisuus lapsellista rojua me tykätään. Verhot vielä puuttuu, pimennyskaihdin vaan ikkunassa.

 

Kun hankkii kalusteet niin onhan se kiva että miellyttävät silmää ja sopivat yhteen. Meillä kysellään myös lasten näkemyksiä kun ovat sen ikäisiä että tietävät mistä tykkäävät.

Mutta kyllä mä silti yhtä sisustusintoilijakaveria ihmettelen. Vauvan huoneelle nyt on sama mitä sinne laittaa, vaikka vähän oudolta tuntui kun jonkun beessin-valkoisen sävyt valittuaan valitteli kun ei voi mitään kirkkaamman tai iloisemman väristä lelua tai koristetta laittaa ja äitinsä ostama, hieno ja muuten mieleinen mobile päätyi varastoon kun ei sovi sävyihin.

Mut noitten isompien lasten kanssa. He kun eivät saa itse päättää huoneidensa värejä, ja mun värimaailma on valittu tai muutettu, siellä ei myöskään saa olla väärän värisiä leluja. Lapsi ei siis saa joululahjaksi sitä toivomaansa lelua vaan toisen mitä ei halua, koska se toinen sopii paremmin sisustukseen. Sisustuksen muuttuessa lapset joutuvat jopa luopumaan lempileluistaan kun ne ei enää sovi uusiin väreihin.

Mäkin tykkään siis kauniista huoneista ja toimivista kokonaisuuksista mutta toi on mun mielestä vähän liikaa silti.

 

Ite tosiaan omaan kyllä värisilmän ja arvostan estetiikkaa, en vaan jaksa turhaan lähteä lähes käyttämätöntä huonetta laittamaan. Ei ne vauvan ubet siitä parane onko pinnasänky lipaston kanssa sävysävyyn vai onko matto verhojen kanssa samaa kuosia. Aletaan laittamaan huonetta kivaksi sitten kun lapselle alkaa tulla lemppariväriä tai lemppariteemaa jonka mukaan asuja saa mieleisensä huoneen. Panostam lapsen kanssa tässä vaiheessa johonkin ihan muuhun kun huoneen estetiikkaan...

Voisin tuon tekstisi perusteella väittää, että et arvosta estetiikkaa (kodin sisustuksen suhteen) ihan siinä määrin, kuin ehkä joku muu. Meinaan, että ei se nyt tietenkään ihan niinkään mene, että joko arvostat, tai sitten et....vaan pikemminkin niin, että joko et arvosta tai sitten arvostat, mutta se, että mitenkä paljon sitä arvostat, onkin sitten jo asia aivan erikseen.

Sä koet, että lähes käyttämättömän huoneen laittaminen on asia, jota et "jaksa turhaan" tehdä.

Mä koen, että turhaa sisustamista ei ole olemassakaan. Jos tiedän, että joku kohta kodissani ei ole mielestäni kaunis, se häiritsee mua. Tietyssä määrin voin "peitellä rumuutta", mutta lähtökohtaisesti haluan poistaa sen rumuuden.

Hyvänä esimerkkinä tuo meidän sauna. Saunomme vain 1-2 kertaa vuodessa (noin 30 min kerralla), joten saunaa voi tässä kohtaa varmaankin kutsua lähes käyttämättömäksi tilaksi?!
Löylyt eivät siitä parane, jos saunassa on sävy sävyyn tyynyt ja löylykiulun ja kauhan ripustinnarut. Eikä saunassa olevat lyhdytkään tuo itse saunomiseen mitään lisäiloa. Mutta olen silti tuon saunankin mieleiseksi sisustanut.

Tosin juuri tällä hetkellä sauna on ruma. Sauna kun on muuttunut joulupukin aputilaksi, eli se toimii tällä hetkellä joululahjojen piilopaikkana. Lahjat kyllä saa ihan nätisti laatikoihin, mutta en todellakaan halua katsella saunassani laatikoita. En, vaikka ne olisivat kauniita.

Koska lahjat ovat saunassa vain tilapäisesti, niin tässä kohtaa turvauduin rumuuden peittämiseen, vaikka yleensä en sitä mielelläni tee. Nidoin saunan oven sisäpuolelle kauniin kankaan...nyt saunaan ei näe ilman oven avaamista. Ja taas on elämä hieman helpompaa

Kotini suhteen olen melko tarkka, mutta en siltikään pidä itseäni minään estettikkona sinänsä. En esim. panosta omaan ulkonäkööni siinä määrin, kuin mitä moni muu, minua estettisempi ihminen panostaa.
Onneksi meillä kaikilla on mahdollisuus valita kotimme, vaatteemme ja moni muukin asia omien kriteeriemme perusteella. Aivan yhtä ok on sisustaa koti ihan vimpanpäälle (tästä pitäisin itse, mutta valitettavasti en sitä vaan osaa) kuin sisustaa sitä vähän...tai olla sisustamatta lainkaan. Pääasia kun kuitenkin on se, että itse tykkää ja viihtyy omassa kodissaan

 

Mie en tajua taas tätä aloitusta ollenkaan.

Meille tuli perheeseen uusi ihminen, jolle ei ollut entuudestaan mitään tarviketta tai kalusteita.

Olisin joutunut näkemään enemmän vaivaa jos olisin ostanut kaiken uuden eriparisina tavaroina.

Ja sen minkä olen käytettynä hankkinut (syöttötuoli & bumbo), olen sitten valinnut kokonaisuuteen sopivina kappaleina, sillä valikoimaa todellakin on riittävästi.

 

Mä en ymmärrä näitä äitejä, joilla on pakkomielle "sisustaa" lastensa huoneet. En tarkoita mitään tiettyä tyyliä, vaan sisutelua ylipäätään. Onko kaiken pakko olla niin sävy sävyyn, harkittua ja mietittyä? Onko pakko olla joku kokonaisuus? Pientenkin lasten huoneissa? Ei kai ne siitä paljoakaan perusta...

En siis halua ketään tuomita tai loukata, mutta kunhan vain ihmettelen ja sanon, etten ymmärrä. Lienenkö ainoa?

Lapsella on samat oikeudet kauniiseen ympäristöön kuin aikuisillakin - vai koetko lapset vähemmän nautintoa ansaitseviksi? Lisäksi kauneuden taju ja värisilmä ovat asioita, jotka opitaan, eivät siis mitään automaattisia asioita.
Ihan samoin kuin lapselle opetetaan käytöstapoja ja kertotaulua jne, hänelle opetetaan jo pienestä asti estetiikan tajua. Tai ainakin näin tulisi olla.
Kaikkihan eivät ymmärrä miksi lapselle ylipäätään pitäisi suoda rakkautta ja kunnioitusta saati opettaa jotain.

 

Mä en ymmärrä miksi ihmiset käy suihkussa. On nimittäin huomattavasti helpompaa keittää riisi kuin lisätä kurkumaa paprikoihin. Ja jos pizza ei sisällä tonnikalaa, on ihan turha vaatia ketsuppia pannukakkuun.

 

Tuo ekaluokkalaisen huone on juuri sitä mitä ap ei "ymmärrä"?
http://www.viipaleita.net/blog/satu/2012/08/12/tonossa-surisee-ja-suhisee-eli

 

Voisin tuon tekstisi perusteella väittää, että et arvosta estetiikkaa (kodin sisustuksen suhteen) ihan siinä määrin, kuin ehkä joku muu. Meinaan, että ei se nyt tietenkään ihan niinkään mene, että joko arvostat, tai sitten et....vaan pikemminkin niin, että joko et arvosta tai sitten arvostat, mutta se, että mitenkä paljon sitä arvostat, onkin sitten jo asia aivan erikseen.

Sä koet, että lähes käyttämättömän huoneen laittaminen on asia, jota et "jaksa turhaan" tehdä.

Mä koen, että turhaa sisustamista ei ole olemassakaan. Jos tiedän, että joku kohta kodissani ei ole mielestäni kaunis, se häiritsee mua. Tietyssä määrin voin "peitellä rumuutta", mutta lähtökohtaisesti haluan poistaa sen rumuuden.

Hyvänä esimerkkinä tuo meidän sauna. Saunomme vain 1-2 kertaa vuodessa (noin 30 min kerralla), joten saunaa voi tässä kohtaa varmaankin kutsua lähes käyttämättömäksi tilaksi?!
Löylyt eivät siitä parane, jos saunassa on sävy sävyyn tyynyt ja löylykiulun ja kauhan ripustinnarut. Eikä saunassa olevat lyhdytkään tuo itse saunomiseen mitään lisäiloa. Mutta olen silti tuon saunankin mieleiseksi sisustanut.

Tosin juuri tällä hetkellä sauna on ruma. Sauna kun on muuttunut joulupukin aputilaksi, eli se toimii tällä hetkellä joululahjojen piilopaikkana. Lahjat kyllä saa ihan nätisti laatikoihin, mutta en todellakaan halua katsella saunassani laatikoita. En, vaikka ne olisivat kauniita.

Koska lahjat ovat saunassa vain tilapäisesti, niin tässä kohtaa turvauduin rumuuden peittämiseen, vaikka yleensä en sitä mielelläni tee. Nidoin saunan oven sisäpuolelle kauniin kankaan...nyt saunaan ei näe ilman oven avaamista. Ja taas on elämä hieman helpompaa

Kotini suhteen olen melko tarkka, mutta en siltikään pidä itseäni minään estettikkona sinänsä. En esim. panosta omaan ulkonäkööni siinä määrin, kuin mitä moni muu, minua estettisempi ihminen panostaa.
Onneksi meillä kaikilla on mahdollisuus valita kotimme, vaatteemme ja moni muukin asia omien kriteeriemme perusteella. Aivan yhtä ok on sisustaa koti ihan vimpanpäälle (tästä pitäisin itse, mutta valitettavasti en sitä vaan osaa) kuin sisustaa sitä vähän...tai olla sisustamatta lainkaan. Pääasia kun kuitenkin on se, että itse tykkää ja viihtyy omassa kodissaan

No siis kun ei tuonne huoneeseen edes näe ja kun siellä käy on pimeää. Mulle siitä on turha tehdä hienoa. Vähän sama kun tekis vaatehuoneesta upean, riittää toimivuus. Keittiön ja olkkarin ja oman maklarin estetiikkaan olenkin panostanut enemmän kun niissä vietetään kaikki aika. Mut nää on näitä jokainen tavallaan-juttuja.