Lapsi valehtelee

7-vuotias tyttöni on alkanut valehdella. Hänellä on kaveri, joka on niin kova valehtelemaan, että en luota hänen puheisiinsa ollenkaan, vaikka puhuisikin totta. Oma tyttöni tuntuu valehtelevan aina enemmän kun on kaverinsa kanssa tekemisissä, tai jos puhuu siitä kaveristaan. Monesti valheet ovat niin ilmiselviä, että väittää jotain asiaa tapahtuneen, vaikka tietää, että olen itse nähnyt, että asia ei ollut niin, tai sitten puhuu itsensä pussiin. Mitä muut tekisitte tässä tilanteessa? Pitäisikö epärehellisen kaverin kanssa leikkimistä rajoittaa? Mielestäni hän ei ole hyvää seuraa muutenkaan, on paljon muitakin ongelmia ollut. Omaa tyttöäni yritän rangaista valehtelusta niin, että rangaistus liittyy siihen valheeseen. Esim. jos hänellä on kiire mennä ulos, ja valehtelee että ei ole läksyjä tai ne on jo tehty, niin joutuu olemaan kotona pitempään seuraavanakin päivänä, että on aikaa tehdä ne läksyt.

 

Kyllä minä ainakin rajoittaisin yhdessä olemista, jos "syytökset" kaveria kohtaan ovat oikeita.
Mutta kertoisin myös lapselleni, miksi en halua heidän leikkivän keskenään. Yrittäisin olla syyllistämättä kaveria vaan sanoisin, että oman lapseni käytös on sellaista, etteivät saa leikkiä keskenään. Selkeästi siis esiin se, että valehtelua ei hyväksytä.

 

Kauhea vimma tuntuu monilla olevan syytellä lapsen kavereita oman lapsen toilailuista. Toki seura vaikuttaa, mutta en kyllä lähtisi lasta eristämään kavereistaan ellei jotain todella vakavaa ilmene tai lapseni ole selvästi "kaverisuhteessa" alistettu ja kiusattu.

Huomiona, että liiallinen tiukkuus ja joustamattomuus edesauttaa valehtelua. Mikä on liiallista, on toki jokaisen itse päätettävissä, mutta jos rajat ovat huomattavasti tiukemmat kuin lapsen kavereilla eikä niissä ole yhtään joustonvaraa, lapsi saattaa kokea valehtelun ainoaksi keinoksi selvitä tilanteista. Itse en lapsena koskaan valehdellut vanhemmilleni, mutta muistan että yhdessä valehdeltiin yhden kaverin äidille, koska hänellä oli kaikenlaisia sääntöjä jotka koettiin epäreiluiksi ja turhiksi.

Keskustele lapsesi kanssa ja pyri osoittamaan hänelle, että kannattaa aina kertoa sinulle totuus. Äläkä tee valehtelemista liian helpoksi. Parempi esimerkiksi kysyä, mitä sinulla oli läksynä äidinkielestä, matematiikasta jne., kuin huikata uloslähtöä tekevälle lapselle "oletko jo läksyt tehnyt?". Nopeaan vain kyllä/ei -vastausta vaatimaan kysymykseen lapsen on helpompi valehdella, saattaa tehdä niin ennen kuin edes asiaa ajattelee.

 

Missäpäin kyseinen ongelma sijaitsee=?

 

Eli et syyllistä kaveria vaan omaa lasta, joka on valehtelun makuun päässyt juuri tämän kaverin myötä ja tällä tavoin opetat lapselle, että valehtelu on väärin? Ennemmin lapsi oppii tuosta, että juuri hänen valehtelunsa on väärin, mutta muilta se on ihan ok..

 

Suosittelen vakavasti että erotatte heidät, tuossa on oikeasti iso riski että valheet menevät vaarallisiksi

 

Lapset ja tilanteet on niin erilaisia että kovin vaikea tietää miten toimisin. En kuitenkaan usko että kovin herkästi lähtisin rajoittamaan leikkimistä tai olemista ko. kaverin kanssa (mikä ei tietenkään tarkoita yleisesti sitä etten esim. rajoittaisi leikkiaikaa, kyläily aikaa kavereiden kanssa jos läksyjen teko jää/unohtuu). Jotenkin muuten yrittäisin kasvattaa omaa lastani siihen että valehtelu ei kannata vaikka siihen joku kavereista turvautuisi.

 

[QUOTE="1234";30326803]Eli et syyllistä kaveria vaan omaa lasta, joka on valehtelun makuun päässyt juuri tämän kaverin myötä ja tällä tavoin opetat lapselle, että valehtelu on väärin? Ennemmin lapsi oppii tuosta, että juuri hänen valehtelunsa on väärin, mutta muilta se on ihan ok..[/QUOTE]

Minusta läheskään aina ei pidä lähteä syyllistämään ketään? Valehtelun voi tuomita ja sen voi pitää kiellettynä asiana vaikka sinä hyväksyisit niin oman (kiellettyä asiaa silloin tällöin tekevän) lapsesi kuin lapsen leikkimisinen kaverin kanssa (joka valehtelee).

 

[QUOTE="1234";30326803]Eli et syyllistä kaveria vaan omaa lasta, joka on valehtelun makuun päässyt juuri tämän kaverin myötä ja tällä tavoin opetat lapselle, että valehtelu on väärin? Ennemmin lapsi oppii tuosta, että juuri hänen valehtelunsa on väärin, mutta muilta se on ihan ok..[/QUOTE]

Jokainen kantaa vastuun omista teoistaan, se on hyvä oppia jo nuorena. Jos lapsi valehtelee äidilleen, miksi siihen pitäisi kaveria mukaan vetää?

 

Kauhea vimma tuntuu monilla olevan syytellä lapsen kavereita oman lapsen toilailuista. Toki seura vaikuttaa, mutta en kyllä lähtisi lasta eristämään kavereistaan ellei jotain todella vakavaa ilmene tai lapseni ole selvästi "kaverisuhteessa" alistettu ja kiusattu.

Huomiona, että liiallinen tiukkuus ja joustamattomuus edesauttaa valehtelua. Mikä on liiallista, on toki jokaisen itse päätettävissä, mutta jos rajat ovat huomattavasti tiukemmat kuin lapsen kavereilla eikä niissä ole yhtään joustonvaraa, lapsi saattaa kokea valehtelun ainoaksi keinoksi selvitä tilanteista. Itse en lapsena koskaan valehdellut vanhemmilleni, mutta muistan että yhdessä valehdeltiin yhden kaverin äidille, koska hänellä oli kaikenlaisia sääntöjä jotka koettiin epäreiluiksi ja turhiksi.

Keskustele lapsesi kanssa ja pyri osoittamaan hänelle, että kannattaa aina kertoa sinulle totuus. Äläkä tee valehtelemista liian helpoksi. Parempi esimerkiksi kysyä, mitä sinulla oli läksynä äidinkielestä, matematiikasta jne., kuin huikata uloslähtöä tekevälle lapselle "oletko jo läksyt tehnyt?". Nopeaan vain kyllä/ei -vastausta vaatimaan kysymykseen lapsen on helpompi valehdella, saattaa tehdä niin ennen kuin edes asiaa ajattelee.

Siksi tulee mieleen syytellä kaveria tilanteesta, koska meillä on ollut kyseisen kaverin takia vakavia ongelmia. Viime vuonna tytöt olivat parhaat kaverit, kunnes kaveri rupesi kiusaamaan tyttöäni. Mm. komenteli koko ajan ja kiristi "jos et tee näin, et ole enää mun kaveri". Kuulin monta kertaa nämä vierestä, joten ei ole pelkästään tyttöni kertomaa. Viimeinen pisara oli, kun kaveri piti tyttöäni "vankina" toisen kaverinsa luona. Sen jälkeen olivat yli puoli vuotta erossa, koska tyttöni tosissaan pelkäsi kaveria, eikä siis itse halunnut nähdä häntä, eikä kaverikaan ottanut yhteyttä. Silloin jo huomasin, että kun tyttöni puhui kaveristaan, hän monesti valehteli, mutta kun olivat erossa tilanne rauhottui valehtelunkin suhteen.

Kesällä tytöt taas ystävystyivät ja näytti, että menee paremmin, mutta vieläkin kaveri kiristää, valehtelee ym., ja meidänkin tyttö on alkanut taas valehdella. Myös muutaman aikuisen kanssa olen jutellut tästä, että kaveri on valehdellut heidänkin lapsilleen. Riittääkö tämä syyksi syyttää kaveria? En nyt silti vielä ole kokonaan erottamassa tyttöjä toisistaan, mutta joissakin tilanteissa pitää rajoittaa.

Mutta kiitos hyvistä neuvoista!

 

Porvoo? Vastaa kiitos..

 

Porvoo? Vastaa kiitos..

Täh?? Mitä pitäs vastata?

 

[QUOTE="abc";30327096]Täh?? Mitä pitäs vastata?[/QUOTE]

Onko paikkakunta jossa tämä tapuhtuu Porvoo? Kuulostaa nimittäin todella tutulta ja jos on niin sinun pitää tietää sitten muutamia asioita.

 

Onko paikkakunta jossa tämä tapuhtuu Porvoo? Kuulostaa nimittäin todella tutulta ja jos on niin sinun pitää tietää sitten muutamia asioita.

Ei ole Porvoo. Onko jotain vastaavaa tapahtunut teille? Voitko jakaa kokemuksia?

 

[QUOTE="abc";30327110]Ei ole Porvoo. Onko jotain vastaavaa tapahtunut teille? Voitko jakaa kokemuksia?[/QUOTE]

Okei, kuulosti vaan tosi tutulta. Pahimmillaan tuo valehtelu voi mennä siihen että teitä syytetään jostain oikeudessa näin kävi minullekkin, sen takia suosittelen että eristätte täysin lapsenne tuosta toisesta lapsesta.

 

[QUOTE="abc";30326650]7-vuotias tyttöni on alkanut valehdella. Hänellä on kaveri, joka on niin kova valehtelemaan, että en luota hänen puheisiinsa ollenkaan, vaikka puhuisikin totta. Oma tyttöni tuntuu valehtelevan aina enemmän kun on kaverinsa kanssa tekemisissä, tai jos puhuu siitä kaveristaan. Monesti valheet ovat niin ilmiselviä, että väittää jotain asiaa tapahtuneen, vaikka tietää, että olen itse nähnyt, että asia ei ollut niin, tai sitten puhuu itsensä pussiin. Mitä muut tekisitte tässä tilanteessa? Pitäisikö epärehellisen kaverin kanssa leikkimistä rajoittaa? Mielestäni hän ei ole hyvää seuraa muutenkaan, on paljon muitakin ongelmia ollut. Omaa tyttöäni yritän rangaista valehtelusta niin, että rangaistus liittyy siihen valheeseen. Esim. jos hänellä on kiire mennä ulos, ja valehtelee että ei ole läksyjä tai ne on jo tehty, niin joutuu olemaan kotona pitempään seuraavanakin päivänä, että on aikaa tehdä ne läksyt.[/QUOTE]

se että miten reagoit on sinusta kiinni.En syyttäs toisia...

 

[QUOTE="abc";30327042]Siksi tulee mieleen syytellä kaveria tilanteesta, koska meillä on ollut kyseisen kaverin takia vakavia ongelmia. Viime vuonna tytöt olivat parhaat kaverit, kunnes kaveri rupesi kiusaamaan tyttöäni. Mm. komenteli koko ajan ja kiristi "jos et tee näin, et ole enää mun kaveri". Kuulin monta kertaa nämä vierestä, joten ei ole pelkästään tyttöni kertomaa. Viimeinen pisara oli, kun kaveri piti tyttöäni "vankina" toisen kaverinsa luona. Sen jälkeen olivat yli puoli vuotta erossa, koska tyttöni tosissaan pelkäsi kaveria, eikä siis itse halunnut nähdä häntä, eikä kaverikaan ottanut yhteyttä. Silloin jo huomasin, että kun tyttöni puhui kaveristaan, hän monesti valehteli, mutta kun olivat erossa tilanne rauhottui valehtelunkin suhteen.

Kesällä tytöt taas ystävystyivät ja näytti, että menee paremmin, mutta vieläkin kaveri kiristää, valehtelee ym., ja meidänkin tyttö on alkanut taas valehdella. Myös muutaman aikuisen kanssa olen jutellut tästä, että kaveri on valehdellut heidänkin lapsilleen. Riittääkö tämä syyksi syyttää kaveria? En nyt silti vielä ole kokonaan erottamassa tyttöjä toisistaan, mutta joissakin tilanteissa pitää rajoittaa.[/QUOTE]

Valehteleeko kaveristaan siis pyrkiäkseen suojelemaan häntä? Tai antaakseen paremman kuvan, jotta et kiellä yhdessä leikkimistä? Lojaalisuus kaveria kohtaan ei ole pelkästään huono asia, mutta tietysti olisi hyvä koittaa luoda omaan lapseensa sellainen suhde ja luottamus, ettei tämä koe tarpeelliseksi valehdella kaveristaan. Liian jyrkkä kaverin tuomitseminen tai rangaistuksena kiellot leikkiä yhdessä ovat taas sellainen juttu, joka voi saada lapsen kaunistelemaan totuutta.

Siis väärä ei ole oikein, vaikka tekijä olisi joku muu kuin oma lapsi. Mutta lapselle kannattaa kertoa, että itse kantaa vastuuta ennen kaikkea omasta lapsestaan, siitä että hänellä on kaikki hyvin ja että hänestä kasvaa kunnollinen ihminen. Lapsen kaverin tekojen arviointi ja niistä rankaiseminen on hänen omien vanhempiensa asia, jos nyt ei kuitenkaan mistään vakavista poliisin tai lastensuojeluviranomaisten puuttumista edellyttävistä asioista ole kyse. Jos oma lapseni kertoisi minulle luottamuksellisesti kaveristaan jotain, en kovin herkästi menisi kaverin vanhemmillekaan kantelemaan, koska luottamuksellinen suhde omaan lapseen on arvokas asia.

 

Lapsi on normaalisti kehittynyt, kun valehtelee. Ihmisen erottaa eläimestä juuri se, että ihminen osaa kertoa valheen, mutta eläin ei.

 

Valehteleeko kaveristaan siis pyrkiäkseen suojelemaan häntä? Tai antaakseen paremman kuvan, jotta et kiellä yhdessä leikkimistä? Lojaalisuus kaveria kohtaan ei ole pelkästään huono asia, mutta tietysti olisi hyvä koittaa luoda omaan lapseensa sellainen suhde ja luottamus, ettei tämä koe tarpeelliseksi valehdella kaveristaan. Liian jyrkkä kaverin tuomitseminen tai rangaistuksena kiellot leikkiä yhdessä ovat taas sellainen juttu, joka voi saada lapsen kaunistelemaan totuutta.

Siis väärä ei ole oikein, vaikka tekijä olisi joku muu kuin oma lapsi. Mutta lapselle kannattaa kertoa, että itse kantaa vastuuta ennen kaikkea omasta lapsestaan, siitä että hänellä on kaikki hyvin ja että hänestä kasvaa kunnollinen ihminen. Lapsen kaverin tekojen arviointi ja niistä rankaiseminen on hänen omien vanhempiensa asia, jos nyt ei kuitenkaan mistään vakavista poliisin tai lastensuojeluviranomaisten puuttumista edellyttävistä asioista ole kyse. Jos oma lapseni kertoisi minulle luottamuksellisesti kaveristaan jotain, en kovin herkästi menisi kaverin vanhemmillekaan kantelemaan, koska luottamuksellinen suhde omaan lapseen on arvokas asia.

En oikein tiedä mihin hän pyrkii valehdellessaan, mutta viime vuonna huomasin hänen joskus puhuvan kaveristaan sillä tavalla kuin hän haluaisi asioiden olevan. Silloin kiusaaminen oli jo niin pahaa, ettei hän itsekään halunnut leikkiä kaverin kanssa. Toisinaan hän kertoo jotain tarinaa, että mitä olivat tehneet, monta kertaa, ja joka kerta asiat menevät eri tavalla. Eikä siis kyse ole mistään pahanteosta. Joskus olen huomannut, että tämä muuttuva tarina taitaa johtua siitä, että huomaa itsekin tulleensa huijatuksi kaverin taholta ja yrittää selittää sen parhain päin.

Tuolla aikaisemmin epäilit liian tiukkoja sääntöjä. Meillä on kyllä tiukemmat säännöt ulkoiluaikojen suhteen, kuin kaverilla, mutta löysemmät kuin esim. naapurilla. Muut säännöt on, että läksyt tehdään ja syödään ennen ulos lähtöä ja illalla iltatoimet ja aamulla aamutoimet. En varmaan vaadi mahdottomia. Mutta ei meidän ulkoiluajoissa kovin paljon jouston varaa ole, koska muuten ei ehtisi tehdä läksyjä, syödä tai nukkua tarpeeksi. Kaverin äiti kerran sanoikin, että tyttö vaan juoksee ulkona eikä tee läksyjä, syö, eikä nuku tarpeeksi. Muutenkin hän tuntuu saavan kotonaan kaiken periksi, joten varmasti minä olen tiukkapipoinen kaverin äitiin verrattuna. Ehkä sitä voisi kuitenkin käyttää porkkanana, että "kun olet niin iso, että sinuun voi luottaa, niin saat olla vähän pitempään ulkona".

 

Minusta kaverisuhteissa on vähän turha lähteä miettimään sitä onko rajat kaverilla tiukemmat kuin meillä. Jos meillä ei mennä ulos ennen kuin läksyt on tehty niin silloin ei mennä. Piste. Se antaataako kaverin vanhemmat hänelle periksi helpommin on lähinnä kaverin vanhempien asia. Piste. Kaverisuhteisiin erilaisten kasvatusmallien ei pitäisi vaikuttaa.

Tottakai lapset myös yrittää kiristää kertomalla että naapurin Antti saa olla pidempään ulkona tms. Silloin omalle lapselle kerrotaan että perheissä voi olla erilaisia säätöjä ja toinen voi esim. läksyt tai mm. tehtävät tehdä nopeammin tms. Ihmiset olemme erilaisia.

Kiusaamista ei pidä sietää. Toisaalta minusta kouluikäistä minusta hyvin voi kuunnella siinä millaista käytöstä hän sietää. Haluaako hän leikkiä kaverin kanssa joka valehtelee asioista. Koululaista voi myös opettaa sanomaan kaverilleen että hän ei pidä siite siitä miten kaveri häntä kohtelee (edellyttäen että se on tota että lapsi ei siitä pidä). Tietysti lapselle tulee opettaa myös se että huonoa käytöstä ei pidä sietää sen takia että kiristää "mä en leiki sun kanssa jos.."

 

Lapsen kaverin tekojen arviointi ja niistä rankaiseminen on hänen omien vanhempiensa asia, jos nyt ei kuitenkaan mistään vakavista poliisin tai lastensuojeluviranomaisten puuttumista edellyttävistä asioista ole kyse. Jos oma lapseni kertoisi minulle luottamuksellisesti kaveristaan jotain, en kovin herkästi menisi kaverin vanhemmillekaan kantelemaan, koska luottamuksellinen suhde omaan lapseen on arvokas asia.

En ole kaveria rankaisemassa, enkä muuta kannellut hänen vanhemmilleen, kuin silloin viime vuonna, kun kaveri kiusasi lastani. Silloin sain kaverin kiusaamisesta kiinni, ja menin ihan asiallisesti kertomaan mitä olin nähnyt kaverin tekevän, ja pompottelua olin huomannut jo pitemmän aikaa. Tytöt eivät olleet sitten koko talvena tekemisissä.

Nyt olisin lähinnä rajoittamassa leikkimistä. Jos lapseni kertoo, että kaveri kiristää "en ole sun kaveri jos et tee niin ku minä tahdon", niin olen sanonut, että voi tulla kotiin, kun ei se kuitenkaan sitä tarkoita. Lisäksi yritän keksiä välillä muutakin tekemistä ja kannustaa leikkimään muidenkin kanssa. Ei heidän tarvitse joka päivä leikkiä yhdessä.